Miksi mustasukkaisuus on pahasta?

Katottiin eilen miehen kanssa temppareista, että voi Mirkku parkaa on kyllä terapian tarpeessa. Mies sanoi sitä hulluksi. Itse sanoisin kehityskelpoiseksi jos menee terapiaan. Jokaisen olisi hyvä käsitellä traumansa <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Minusta mustasukkaisuus oikeastaan kuuluu rakkaussuhteeseen (= molemminpuolinen rakkaus).

Mustasukkaisuuden motivoima kohteen rajoja rikkova käyttäytyminen eli stalkkaaminen, henkilökohtaisen vapauden rajoittaminen, kuulusteleminen jne. sen sijaan ei kuulu rakkauteen. 

Ihmisen täytyy hillitä ja säännellä tunteitaan eikä aina käyttäytyä niiden pohjalta. Mustasukkaisuudesta on hyvä myös puhua. Tunne ei saa olla ohjaksissa.

Avioliitossa rakastavaiset tulevat toistensa omiksi, puolisoiksi. Mustasukkaisuus tunteena on luonnollinen seuraus siitä.

Mustasukkaisuudella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Rakkaus on universaalia. Omistava rakkaus ei ole rakkautta, vaan se on jotain muuta.

Minusta edellinen kirjoittaja on oikeassa, vaikka omistaminen ei rakkautta tarkoitakaan. Mutta ihminen haluaa toisen itselleen ja vain itselleen. Harva meistä suostuu avoimeen suhteeseen tai rakastaa kaikkia ihmisiä samalla tasolla, yhtä tasavertaisesti ajatellen, että kaikki ovat vapaita tekemään mitä vain.

On omistamistavaa rakkautta ja on ”omistavaa rakkautta”. On normaalia omistusta ja sairaalloista omistusta. Ap rajasi sairalloisen tästä kejusta jo pois.

Eri

Freudilainen lipsahdus vai ontuvasti sanoitettu mielipide?

Ei, ei tosiaankaan ole mitään normaalia toisen ihmisen omistusta, ei ole normaalia haluta toista kokonaisuudessaan vain itselleen, ne on ne tietyt asiat mitkä sovitaan ekslusiivisiksi. Terve parisuhde tai ylipäätään mikään ihmissuhde ei perustu minkäänlaiseen omistamiseen, ei rahalla eikä rakkaudella vaan siihen että eletään YHDESSÄ ja LUOTETAAN toiseen. Yhdessä sovitaan rajat ja muut pelisäännöt.

Pitäisin pienen tuumailutauon peilin edessä jos millään tapaa kokisin luontavaksi käyttää sanaa ”omistaa” kun puhutaan toisista ihmisistä.

Minä luotan mieheeni 100 pros. Yhdessä on sovittu säännöt. Tiedän, etten omista häntä.

Silti tunsin mustasukkaisuutta kerran, kun baarissa eräs tuntematon nainen tuli keikistelemään hänelle.

Mustasukkaisuudella tarkoitetaan usein liiallista epävarmuutta tai omistushalua. Kuitenkin se on vain tunne, jota esim lapsetkin tuntee tyypillisesti vanhemmistaan (jos vanhemmat antaa toiselle lapselle tai jopa sisarukselle huomiota). Pieni mustasukkaisuus on tervettä ja normaalia, ihan samalla tavalla kuin pieni häpeän tunne on normaalia. 

"Häpeä on tärkeä tunne, joka estää tekemästä pahaa muille. Liiallinen häpeä kuitenkin rajoittaa elämää."

Minä ainakin haluan että miesystävä on aavistuksen mustasukkainen minusta. Ei paljoa - se ei ole enää kenellekään kivaa - mutta niin että hänelle ei ihan mikä tahansa käy. Esim silloin kun alettiin pikkuhiljaa olemaan läheisemmässä kanssakäymisessä niin ilmoitti, ettei hyväksyisi sitä, että "tutustuisin fyysisesti kahteen samanaikaisesti". Että siinä tapauksessa se olisi hänen osaltaan Game Over. 

Ja tämä keskustelu ei siis tullut siniseltä taivaalta vaan minä olin kertonut meneväni toisen kanssa kahville ;'D Ei sitten tarvinnut mennä (alettiin siis seurustelemaan). 

Ja siihen minäkin olisin vetänyt rajan jos olisi alkanut stalkkaamaan, uhkailemaan tms! Sellainen ei ole enää tervettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisen pitäisi olla nykypäivänä niin vahva, täysin itsevarma? Eikö tämän päivän Suomessa saa näyttää heikkouksiaan?

Sairaalloinen mustasukkaisuus ei ole heikkous vaan nimenomaan sairaus, joka kaventaa molempien osapuolten elämää ja aiheuttaa turhaa kärsimystä. Siksi kannattaa hakea siihen hoitoa.

Mutta tämä keskustelu kaiken kaikkiaan on vaikeaa tai jopa mahdotonta ellei ap määrittele, millaisesta mustasukkaisuudesta hän puhuu. Minä miellän mustasukkaisuuden sanana jo lähtökohtaisesti negatiiviseksi tunteeksi ja toiminnaksi (epäluulo, vahtiminen, tarkastaminen, vaatimukset kertoa yksityiskohtaisesti asioita jne), sen sijaan sairasta ei minusta olisi esimerkiksi tunte ohimenevän hetken ajan epävarmuutta esimerkiksi tilanteessa, jossa oma elämänkumppani on uppoutunut ilmeisen kiinnostavaan keskusteluun vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa ja heidän elekielensä kertoo, että heillä on hauskaa ja he viihtyvät kahden kesken. Mutta jos senkin jälkeen, kun hän on palannut sinun luoksesi ja jatkatte keskenänne illan viettoa, tulee tarve jankuttaa ja tentata ja kysellä, että "oliko hän kaunis" jne jne, niin sitten mennään taas sairauden puolelle.

Hyvä kuvaus! Minä miellän mustasukkaisuuden nimenomaan täksi "terveeksi" muodoksi - ja käytän siitä toisesta sanaa sairaalloinen mustasukkaisuus. Mutta olen huomannut, että moni (ehkä suurin osa) tekee niin kuin sinä ja varaa sanan mustasukkaisuus nimenomaan sille sairaalle esiintymismuodolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisen pitäisi olla nykypäivänä niin vahva, täysin itsevarma? Eikö tämän päivän Suomessa saa näyttää heikkouksiaan?

Sairaalloinen mustasukkaisuus ei ole heikkous vaan nimenomaan sairaus, joka kaventaa molempien osapuolten elämää ja aiheuttaa turhaa kärsimystä. Siksi kannattaa hakea siihen hoitoa.

Mutta tämä keskustelu kaiken kaikkiaan on vaikeaa tai jopa mahdotonta ellei ap määrittele, millaisesta mustasukkaisuudesta hän puhuu. Minä miellän mustasukkaisuuden sanana jo lähtökohtaisesti negatiiviseksi tunteeksi ja toiminnaksi (epäluulo, vahtiminen, tarkastaminen, vaatimukset kertoa yksityiskohtaisesti asioita jne), sen sijaan sairasta ei minusta olisi esimerkiksi tunte ohimenevän hetken ajan epävarmuutta esimerkiksi tilanteessa, jossa oma elämänkumppani on uppoutunut ilmeisen kiinnostavaan keskusteluun vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa ja heidän elekielensä kertoo, että heillä on hauskaa ja he viihtyvät kahden kesken. Mutta jos senkin jälkeen, kun hän on palannut sinun luoksesi ja jatkatte keskenänne illan viettoa, tulee tarve jankuttaa ja tentata ja kysellä, että "oliko hän kaunis" jne jne, niin sitten mennään taas sairauden puolelle.

Hyvä kuvaus! Minä miellän mustasukkaisuuden nimenomaan täksi "terveeksi" muodoksi - ja käytän siitä toisesta sanaa sairaalloinen mustasukkaisuus. Mutta olen huomannut, että moni (ehkä suurin osa) tekee niin kuin sinä ja varaa sanan mustasukkaisuus nimenomaan sille sairaalle esiintymismuodolle. 

Minullekin mustasukkalisuus on vain se pisto sydömessä. Ei muuta.

^

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole yhtään mustasukkainen niin ei oikeasti välitä tippaakaan.

Kun on suhteessa, jossa toinen on kertonut ja osoittanut kaikilla tavoilla, että olet hänelle kaikista rakkain ja tärkein. Tiedät, että hän ei ikinä satuttaisi sinua ja on aina vakaa luonteeltaan ja arvoiltaan. Niin mistä ja miksi ihmeessä olisit mustasukkainen? Minun mielestä ulospäin näkyvä/mieltä kalvava mustasukkaisuus kertoo, että jotakin on pielessä. Toki sellainen pieni ohimenevä vihlaisu sisimmässä, kun kuvittelee oman rakkaan toisen kanssa/tai muun menettämisen mahdollisuuden, on normaalia.

En ole paljoa Tissia seurannut, mutta muistelen, että Aki ja Rita eivät olleet mustasukkaisia missään vaiheessa. Vakiintunut ja turvallinen parisuhde, jossa luottamus pelaa. Monilla muilla osallistujilla suhteet ja suhteen osapuolet ovat huomattavan epävakaita. Silloin ei ole ihme, jos menettämisen pelko konkretisoituu ja toisen katsominen muiden kanssa tekee epävarmaksi/mustasukkaiseksi. Sanoisin, että tähän ohjelmaan ei ehkä hakeutuisi normaali suhdettaan ja rakkauttaan vaaliva pariskunta.