Eron jälkeen isä kiusaa lasta?!
Kyseessä siis 9-vuotias lapsi jolla oma puhelin. Viimeiset 2kk isä viestittää jatkuvasti lapselle: "mitä äiti tekee, onko äiti kotona, onko äiti antanut ruokaa, tuletteko veikan kanssa ulos" ja jos lapsi vastaa että ei niin isä kysyy "ai eikö äiti päästä?" Sitten ilmoitetaan lapselle että "sano äitille että soittaa hänelle, on jotain tärkeää asiaa" (olen itse sanonut lasten isälle että minulla ei ole mitään keskusteltavaa tämän kanssa koska olen todennut sen turhaksi). Tulee myös viestiä että "sano äitille että turha soittaa huomenna hänelle" ja kun lapsi kysyy "ai miksi" niin isä vastaa että "no hän tietää kyllä." (Koska olisi tapaamissopimuksen mukaan hänen viikonloppu)
Ja tämä kaikki alkoi silloin kun löysin uuden seurustelulumppanin 1,5 vuotta eron jälkeen ja isä ilmoitti ettei enää ota lapsia luokseen (eli nyt kahteen kuukauteen :D )
Olen pyytänyt ja rukoillut exää olla sotkematta lasta riitoihimme mutta mitä muuta tämä on? Uskaltaisin väittää jopa henkiseksi väkivallaksi? Joskus on lapsen kanssa yhdessä estetty isän puhelut ja viestit mutta siitäkin syttyi niin kamala sota jossa isä kovistelee lapsen nenän edessä että miksi puhelin tuuttaa varattua kun yritän soittaa sinulle? Lapsi ei uskalla sanoa mitään koska ei halua loukata kumpaakaan vanhempaansa.
Mitä te tekisitte? Olen neuvoton ja väsynyt :( Lastenvalvojalle varattu aika mutta se on vasta toukokuussa.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Oletko todella NOIN tyhmä? Miksi et ole vaihtanut lapsesi kännykkänumeroa?
Miksi hänellä olisi oikeus vaihtaa se? Myös isällä on oikeus saada yhteys lapseensa.
Miksi isä pyytää lapsia ulos? Jos hällä on omat tapaamispäivät niin tuollainen kysely ja lapsen ulos pyytäminen on sinun kyttäystä.
Ilmoittaisin kylmästi ettei ole mitään asiaa soitella ja kytätä, jos ei edes tapaa lasta eikä lasta pidä mihinkään pihalle päästää isää tapaamaan ja kyttäämään, jos ei luokseen ota.
Vierailija kirjoitti:
Miksi isä pyytää lapsia ulos? Jos hällä on omat tapaamispäivät niin tuollainen kysely ja lapsen ulos pyytäminen on sinun kyttäystä.
Ilmoittaisin kylmästi ettei ole mitään asiaa soitella ja kytätä, jos ei edes tapaa lasta eikä lasta pidä mihinkään pihalle päästää isää tapaamaan ja kyttäämään, jos ei luokseen ota.
Et ole sitten tietoinen että lapsella on oikeus myös isäänsä? Äiti ei ole yksinhuoltaja, vaan heillä on yhteishuoltajuus.
Just tätä mä mietin, estänkö isää rakentamasta suhdetta lapsiinsa jos en päästä lapsia ulos / syömään / kauppaan, milloin minnekin isä lapsia pyytää? Mutta sit taas tajuan että isä itse on tämän kaiken esteenä. Tilanne on niin tukala kaikin puolin... ja lapselta (nuorin ei onneksi oikein tajua) kun kysyy niin vastaus on aina ympäripyöreä tosiaan kun ei halua loukata ketään. Mutta näen että häneen sattuu :(
En oikein itse näe enää metsää puilta kun olen niin raivona isän käyttäytymisestä ja kaipaisin ulkopuolista näkökulmaa ja siksi tänne kirjoitankin.. mutta joo, mun kyttäystähän se tuossa harrastaa. Ihan kuin jättäisin lapset ruokkimatta tai yksin kotiin jotain kauppareissua lukuunottamatta.
Ap
Ilmoitat isälle, että hällä on tapaamispäivät ja muuten ei ole pihalle asiaa eikä lapsia hakemaan ulos.
Ex-mies tavatkoon lapsia silloin, kun tapaamissopimuksessa lukee. Lapsellista kytätä sinua lapsen avulla.
Älä lähde mukaan exän sekoiluun.
Exän toiminta vahingoittaa lapsia.
Piti vielä lisätä tuohon edelliseen viestiin että en itse ole kieltänyt kuin kerran lapsia lähtemästä ulos vaan lapsi on itse vastannut joka kerta että ei jaksa tms.
Ja tosiaan yhteishuoltajuus on mutta isä on jo sanonut että saan yksinhuoltajuuden ihan vapaasti koska itse olen kuoppani kaivanut... viitaten ilmeisesti uuteen parisuhteeseeni.
Ap
En rehellisesti sanottuna itse uskaltaisi päästää omia lapsiani isälleen vastaavanlaisessa tilanteessa... isän keinot vaikuttavat aika arvelluttavilta. Säälittää lapsesi.
Välitäpä piruttain lapsesi keskustelut isänsä kanssa itsellesi sähköpostiin tulevaa varten... ihan varmuuden vuoksi. Tuskinpa isä helpottaa tulevaisuudessakaan mitään asiaa elämässäsi joten kaikki keinot käyttöön.
Sano isälle, että lapsen kautta ei hoideta vanhempien asioita. Yhtään, ainakaan vuoteen tai pariin.
Ei hän saa häiritä kotirauhaanne. Lapseen voi pitää yhteyttä niin, että ottaa muut huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko todella NOIN tyhmä? Miksi et ole vaihtanut lapsesi kännykkänumeroa?
Miksi hänellä olisi oikeus vaihtaa se? Myös isällä on oikeus saada yhteys lapseensa.
Isä voi ottaa lapseensa yhteyttä sähköpostiviestillä internetin kautta. Jatkuva lapsen pommittaminen tekstareilla ja puhelinsoitoilla ei ole mitään "normaalia yhteydenpitoa" vaan stalkkaamista.
By the way, äidillä on täysi oikeus hankkia lapselle KAKSI puhelinnumeroa. Toinen on lapsen omia puheluita/viestejä varten (yhteydenpito kavereihin, äitiin, sukulaisiin) ja toinen numero on sitä varten, että pakkomielteinen isä saa tekstailla (lue: kiukutella) niin paljon kuin lystää.
Kannattaa vetää rajat tollaselle hullulle. Jos lupaa sulle yksinhuoltajuuden, niin sehän olis lottovoitto! Sen jälkeen ei pysty niin paljon kiusata. Kipin kapin paperit vetämään, ennen kuin ukko tajuaa asian kääntöpuolen. Kova kovaa vastaan. Et ole vastuussa miehestä, etkä hänen suhteestaan lapsiin. Itse hankkisin myös lapselle toisen liittymän. Isälle annettu numero piriskööt hyllyssä.
Vierailija kirjoitti:
Sano isälle, että lapsen kautta ei hoideta vanhempien asioita. Yhtään, ainakaan vuoteen tai pariin.
Itsehän äiti on kieltäytynyt kommunikoimasta isän kanssa, koska ”on todennut sen turhaksi”.
Tuo on henkistä väkivaltaa, jossa lapsi on pelinappulana. Katselen itse sivusta samanlaista peliä. Äiti tekee tuo tapaisia juttuja, kun ei osaa päästää irti exästä.
Minä kans tarttuisin tuohon yksinhuoltajuuteen. Mutta ei kannata liikaa tuulettaa ennenkuin se on selvä, ettei exä hoksaa ettei silloin pysty tekemään niin paljoa kiusaa. Ja olisin kyllä hyvin varovainen päästämään lasta miehen luokse ilman että on ketään muuta luotettavaa aikuista mukana, esim isovanhempaa. Tuollainen lapsen kiusaaminen ei ole tervettä ja osoittaa ettei lapsen isä kykene ajattelemaan lapsen parasta. Säästä viestit varalta.
Mulla on yksinhuoltajuus, lapsi kohta 7v. Hänellä on ollut puhelin useamman kuukauden ajan, jotta koulun alkaessa sen käyttö olisi melko sujuvaa. Hän tapaa isäänsä valvotuin vaihdoin kaksi kertaa kuussa, mulla ei ole lähes mitään yhteyttä isän kanssa, oikeus suositellut tätä tapaa hoitaa asiat. Isä on antanut oman numeronsa lapselle mutta emme ole laittaneet sitä lapsen puhelimeen emmekä antaneet isän numeroa lapsen puhelimeen, koska olen melko varma että tuollainen toiminta alkaisi heti. Ymmärrän aapeeta tässä, että kun vaakakupissa on oma rauha ja yksityiselämä, ja toisaalta lapsen oikeus olla yhteydessä isäänsä, tilanne on vaikea. Jos joutuisin esim blokkaamaan isän numeron, ongelmia tulisi paljon. Lapsen puhelimenkäyttö on luontevaa ja vähäistä, ja hänellä on tapana lähinnä soittaa sillä kaverilleen että pääseekö tämä pihaan leikkimään. Isän yhteydenotot tuntuisivat itsestäni niin ahdistavilta että en ole niihin vielä valmis (lähisuhdeväkivaltatausta ja emme ole ikinä asuneet yhdessä, valvotut vaihdot on määrätty pysyviksi) ja odotan tässä tapauksessa että lapsi on niin iso että osaa itse laittaa numeron puhelimeen/antaa omansa.
Huoltomuoto ei liity lapsen oikeuteen olla toisen vanhemman kanssa tekemisissä. Yh ei ole oikeutettu kontrolloimaan näitä kovinkaan paljon lopulta. En todellakaan pidä isän kanssa olemista lapsen edun mukaisena mutta jos en anna lasta sinne pystymättä osoittamaan että isä oikeasti on vakavasti vahingollinen lapselle, saan valtavan sakon ja lapsi viedään sinne poliisin toimesta väkisin. Sellaista en hänelle ikinä halua. Tässä on monella harhakäsityksiä.
Se on vaikeaa olla traumatisoimatta lapsia, kun mieslapsi pääsee vauhtiin. Yritä lohdutella lapsia, että tuo isän typerä toiminta menee ohi jonkin ajan päästä, isää nyt vain kiukuttaa.
Oletko todella NOIN tyhmä? Miksi et ole vaihtanut lapsesi kännykkänumeroa?