Kolumni: Kirjailija Juha Itkonen hehkutti lapsiarkeaan – tyrmättiin käsittämättömästä syystä

Karl Marx hieroo käsiään haudassaan. Siellä ne taas kohta on napit vastakkain ja tappelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N32 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N32 kirjoitti:

Siis, hienoa että hänelle perhe-elämä on onnea ja auvoa. Ja saa olla. Mutta jos sitä käytetään keppihevosena siihen että naisten pitäisi nyt vaan intoutua tekemään enemmän lapsia, koska etuoikeutetun (hyväpalkkaisen, hyvässä asemassa olevan) ihmisen mielestä lapsiperhearki on ihan piece of cake niin silloin älähdän minäkin. Se “etuoikeutettu” voi olla myös esim. meidän pääministeri tai opetusministeri, jotka ovat myös lapsiperheonnea hehkuttaneet lööpeissä viime aikoina ja kummastelleet miksi puhe vanhemmuudesta on niin negatiivista.

Nuoria naisia syrjitään työelämässä, hoitovapaat kaatuu naisten niskaan, eläkkeet jää pieniksi, palkalla on vaikea elättää perhettä, isät ei kanna useinkaan puolta vastuusta, työn ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa (esim. hoitajalla ei ole palkkojen pienuuden vuoksi varaa valita osittaista työaikaa eikä työssä ole juurikaan muitakaan joustoja taikka etätyömahdollisuutta), kun lapsella on erityisen tuen tarpeita tai sairautta niin avun saaminen ei ole selviö ellei ole vanhempana varaa maksaa parhaasta.. joudut äitinä kantamaan aina loppuviimein isoimman vastuun ja siinä menee pahimmillaan oma talous ja terveys ja parisuhteet ja kaikki kankkulan kaivoon - vain jotta saat turvattua lapsellesi elämän perusasiat. Mies saattaa lähteä ja monella on lähtenytkin. SIKSI puhe on negatiivista ja SIKSI nuoret naiset ei ole halukkaita perheellistymään. Eikä asiaa muuta se että valkoisen keski-ikäisen miehen mielestä isyys on kivaa ja mukavaa vaihtelua uranluomiseen. Tai että pääministerin mielestä lapsen kehitystä on kiva seurata (sillon kun sattuu olemaan paikalla).

Tää on just sitä negatiivista puhetta, josta Itkonen puhui ja jota netti ja media on täynnä ja useimmiten niiden suusta, joilla ei itsellä ole lapsia. Ja joka ihan varmasti vääristää nuorten (naisten) mielikuvia perhe-elämästä. Maalataan kauhukuvia siitä pahimmasta skenariosta ainoana totuutena, että jos lapsi on erityislapsi ja menee työt ja parisuhteet ja mitä vielä. Unohtaen todennäköisyydet ja ne lukuisat hyvät puolet.

No itselläni on kokemusta, enkä edusta mitään pientä vähemmistöä. Enkä maalaile uhkakuvia kun kerron omista kokemuksistani siitä millaista on tässä maassa olla tämän ikäinen nainen ja äiti. Lue tilastoja. Ei ne avioerot, yksinhuoltajat, matalapalkkaiset naiset, epätasaiset perhevapaat, naisten pienet eläkkeet taikka erityislasten määrä mihinkään sillä katoa että somessa jotkut hyväosaiset alkaa suitsuttamaan lapsenteon ihanuutta koska “meille tää on ollut ihanaa”. Kyllä minustakin vanhemmuudessa on paljon ihanaa ja hyvää, mutta jos keskustellaan asioista realistisesti niin en epäröi tuoda esille naisen osaa tässä hommassa. Täälläkin naiset suu vaahdossa toteaa että kyllä mies kantaa puolet vastuusta - mutta eihän se nyt hoitovapaalle jäänyt koska syyt x y ja i. Eikä ymmärrä sen vaikutusta esim. työmarkkinoihin ja moni ei edes omaan eläkkeeseensä.

Minä olen ihmetellyt kelan tilastointia ja median uutisointia asiasta. Siis tästä kotihoidontuesta ja hoitovapaasta. Koska mikään pakkohan ei ole olla hoitovapaalla saadakseen kotihoidontukea. Se on tuki sitä varten, ettei lapsi käytä alle kolmivuotiaana kunnallisia päivähoidon palveluja. Meillä esim tuki tuli kyllä mun nimelle ja tilille (koska minä maksan meillä laskut), mutta minä ja mies oltiin töissä. Lasta hoiti isovanhemmat. Uskon että on aika paljon perheitä, joissa lasta hoitaa joku muu kuin vanhempi, koskapa summa on aika pieni (n. 300€/k), niin harva sillä makselee asuntolainaa.

Nythän eivät isovanhemmat hoida missään perheessä lapsia, kun on korona. :)

Aina on poikkeuksia, kuten 65-vuotiaita eläkkeelle juuri päässeitä virkeitä isovanhempia, jotka mielellään haluaa hoitaa alle 3-vuotiaita lapsenlapsiaan. Eli ei kannata koskaan sanoa ei koskaan tai missään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.

Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.

Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.

Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.

Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.

Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.

Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.

Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.

Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.

Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.

Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.

T. Kahden aikuisen lapsen äiti

Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.

Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.

Tässä puhuttiin nyt vähintään 50-prosenttisesta arjen vastuun kantamisesta, ei siitä että osallistuuko isä ollenkaan.

Vai meinaatko, että jos äiti on imettänyt, vaihtanut vaipat, tehnyt ruoat ja ja hoitanut kolmivuotiaaksi kotona, niin isä kompensoi omat 60 prosenttiaan kyselemällä englannin verbejä.

Omassa tuttavapiirissäni nimenomaan hoitovapaat ovat avanneet isien silmiä näkemään kaiken sen vanhemmuuteen liittyvän arjen työn, joka usein aiheuttaa kitkaa parisuhteissa ja vähentää äitiyden houkuttelevuutta nuorten naisten silmissä.

Näin muuten kouluikäisten tiimoilta sellaisen tutkimuksen, jonka mukaan 70 prosentissa perheistä Wilma-viestinnän hoitaa äiti yksin ja neljässä prosentissa perheistä isä yksin. Lopuissa viestintää hoitavat molemmat. Joten ei se paljon kummemmaksi muutu lasten kasvaessa.

Ei todellakaan kaikki jää hoitovapaalle. Onko ne sitten jotenkin huonoja äitejäkin, jotka menevät töihin. Itse olen ollut muutaman kuukauden siihen että lapsi on tasan 1 v ja mennyt töihin. Ei kaikki hoida lapsiaan 3 vuotiaaksi kotona todellakaan. Ihan jo taloudellisista syistä. Vanhempainvapaa kymmenkuiseksi on ollut minun kotonaoloaikaa, koska olen imettänyt lapset.

Tietenkään kaikki eivät jää hoitovapaalle. Mutta 97 prosenttia hoitovapaalle jäävistä on äitejä. Kertooko tämä sinusta tasaisesta hoitovastuun jakautumisesta?

Taloussanomien mukaan 5,5,% isiä. Mutta kun kaikki eivät hoida lapsiaan kotona 3 v vanhaksi, tuo kotihoidontuki ei kerro mitään kokonaisuudessa. Meillä tuli hoitaja kotiin. Luuletko sä ettei isät tee mitään kotona työpäivän jälkeen? Onpa sulla outo kokemus miehistä. Normaali isä haluaa olla lastensa kanssa.

Minä yritän kysyä, että kantavatko monetkin miehet oikeasti yli puolet lastenhoitovastuusta, kuten tuossa yllä väitettiin. Vastaus lyhyesti kiteytettynä. ”Luuletko sä että muiden perheiden isät ei tee mitään työpäivän jälkeen, onpa sulla kurja mies!”

Miksei tästä asiasta voisi puhua asiallisesti ja yleisellä tasolla? Miksi niin hirveän hyökkäävä asenne?

Osaatko sinä sanoa, että miksi vielä Wilma-viestinnästäkin naiset kantavat valtaosan?

Olisko niin ettei asiaa ole sovittu asiaa. Naisilla paha tapa,hamstrata tehtäviä. Meillä hoidetaan sekin puoliksi. Toinen hoitaa toisen ja toinen toisen. Miksi minun pitäisi edes osata siihen vastata. toi hoitovapaa vaan on huono esimerkki, koska 100% vanhemmista ei jää koko hoitovapaalle eli se kertoo vain niistä perheistä joista jompikumpi jää hoitovapaalle 300 euron hintaan. Siihen että nainen jää useammin hoitovapaalle johtuu siitä, että miehellä on useammin parempi palkka. Taloudelliset syyt siis. Tutkittu fakta.

Ahaa, kaikki on siis meidän naisten syytä. Kun meillä on tuo paha hamstraustapa, niin kotityöt vain kerääntyvät meille. Selvä, ei enempää kysyttävää.

Tai taidan vielä kysyä, että miten miesten ja naisten melko pienet palkkaerot voivat selittää hoitovapaiden niin tavattoman epätasaisen jakautumisen. 97 prosentissa perheistä mies tuskin on parempipalkkainen. Varsinkin kun nuorissa ikäluokissa naisten koulutus on miehiä korkeampi ja naisilla on korkeampi työllisyysastekin.

Toikin on tutkittu asia. Ei mikään minun mielipide. Naiset kasaavat itselleen mikrotöitä. Mitä sinä minulle motkotat. Olen tehnyt neljä lasta ja siinä samalla akateemisen uran. Se ei olisi onnistunut, ellei mieheni olisi tehnyt isoa osaa hommasta. Sinä et vain mitenkään suostu uskomaan, että minun, sinulle ventovieraan ihmisen, aviomies hoitaa vastuista puolet. Miksi et voi uskoa, että semmoisiakin perheitä on?

Akateemisena ja muutenkin mainiona ihmisenä varmaan osaat antaa tutkimuslinkin.

Ja ymmärrät varmaankin, että se, millä perheet perustelevat valintojaan, ei vielä kerro kokonaisuudessaan niitä yhteiskunnan rakenteisiin liittyviä syitä, mitä valintojen takana on.

Olet aikamoinen kiusaaja. Miksi et voi uskoa, että mieheni on tasavertainen vanhempi? Miksi jänkkäät jonkun ventovieraan perheen asioista. Ole sitten uskomatta, että tämmöistäkin perheitä on. Omassa lähipiirissäni useita. Se että toinen vanhempi ei ole töissä, ei tee automaattisesti hänestä huonoa vanhempaa.

En haluaisi puhua sinun miehestäsi. En ole kiinnostunut perheenne tekemisistä. Haluaisin puhua asiasta yleisellä tasolla. Siksi olen yrittänyt esittää tilastoja, ja siksi sitä tutkimuslinkkiäkin pyysin.

Et sinä halua keskustella yleisellä tasolla kriittisesti. Sinä haluat jauhaa omaa vakaamustasi asiassa, josta sinulla on loppuviimeksi hyvin vähän käsitystä. Hyvä isyys ei ole määritelmänä henkilö, joka on 50% hoitovapailla useimpien meidän muiden mielestä ja siksi sinun tilastosi ovat täysin tarpeettomia.

Mitä se hyvä isyys sitten on? Nyt kannattaa miettiä vastaus tarkkaan, koska se vastaus saattaa kertoa, miksei nuoria naisia perheen perustaminen kiinnosta.

Ai että sinä todistiti tuon itkosen jutun todeksi! Joillekin ei ole vain sallittua, että on ihmisiä joiden mielestä lapsiperhearki on ihanaa ja sen voi hoitaa puoliksi, kun on perhekeskeistä vanhemmat! Kiitos sinulle. Tiedoksi muuten, että tiedän jopa eronneita pareja, jotka silti pystyvät hoitamaan vastuut puoliksi.

Tässä aiemmin kutsuttiin vastuut puoliksi jakavia perheitä excel-perheiksi. Joten ei sekään tunnu kaikkia miellyttävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.

Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.

Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.

Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.

Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.

Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.

Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.

Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.

Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.

Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.

Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.

T. Kahden aikuisen lapsen äiti

Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.

Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.

Tässä puhuttiin nyt vähintään 50-prosenttisesta arjen vastuun kantamisesta, ei siitä että osallistuuko isä ollenkaan.

Vai meinaatko, että jos äiti on imettänyt, vaihtanut vaipat, tehnyt ruoat ja ja hoitanut kolmivuotiaaksi kotona, niin isä kompensoi omat 60 prosenttiaan kyselemällä englannin verbejä.

Omassa tuttavapiirissäni nimenomaan hoitovapaat ovat avanneet isien silmiä näkemään kaiken sen vanhemmuuteen liittyvän arjen työn, joka usein aiheuttaa kitkaa parisuhteissa ja vähentää äitiyden houkuttelevuutta nuorten naisten silmissä.

Näin muuten kouluikäisten tiimoilta sellaisen tutkimuksen, jonka mukaan 70 prosentissa perheistä Wilma-viestinnän hoitaa äiti yksin ja neljässä prosentissa perheistä isä yksin. Lopuissa viestintää hoitavat molemmat. Joten ei se paljon kummemmaksi muutu lasten kasvaessa.

Ei todellakaan kaikki jää hoitovapaalle. Onko ne sitten jotenkin huonoja äitejäkin, jotka menevät töihin. Itse olen ollut muutaman kuukauden siihen että lapsi on tasan 1 v ja mennyt töihin. Ei kaikki hoida lapsiaan 3 vuotiaaksi kotona todellakaan. Ihan jo taloudellisista syistä. Vanhempainvapaa kymmenkuiseksi on ollut minun kotonaoloaikaa, koska olen imettänyt lapset.

Tietenkään kaikki eivät jää hoitovapaalle. Mutta 97 prosenttia hoitovapaalle jäävistä on äitejä. Kertooko tämä sinusta tasaisesta hoitovastuun jakautumisesta?

Taloussanomien mukaan 5,5,% isiä. Mutta kun kaikki eivät hoida lapsiaan kotona 3 v vanhaksi, tuo kotihoidontuki ei kerro mitään kokonaisuudessa. Meillä tuli hoitaja kotiin. Luuletko sä ettei isät tee mitään kotona työpäivän jälkeen? Onpa sulla outo kokemus miehistä. Normaali isä haluaa olla lastensa kanssa.

Minä yritän kysyä, että kantavatko monetkin miehet oikeasti yli puolet lastenhoitovastuusta, kuten tuossa yllä väitettiin. Vastaus lyhyesti kiteytettynä. ”Luuletko sä että muiden perheiden isät ei tee mitään työpäivän jälkeen, onpa sulla kurja mies!”

Miksei tästä asiasta voisi puhua asiallisesti ja yleisellä tasolla? Miksi niin hirveän hyökkäävä asenne?

Osaatko sinä sanoa, että miksi vielä Wilma-viestinnästäkin naiset kantavat valtaosan?

Olisko niin ettei asiaa ole sovittu asiaa. Naisilla paha tapa,hamstrata tehtäviä. Meillä hoidetaan sekin puoliksi. Toinen hoitaa toisen ja toinen toisen. Miksi minun pitäisi edes osata siihen vastata. toi hoitovapaa vaan on huono esimerkki, koska 100% vanhemmista ei jää koko hoitovapaalle eli se kertoo vain niistä perheistä joista jompikumpi jää hoitovapaalle 300 euron hintaan. Siihen että nainen jää useammin hoitovapaalle johtuu siitä, että miehellä on useammin parempi palkka. Taloudelliset syyt siis. Tutkittu fakta.

Ahaa, kaikki on siis meidän naisten syytä. Kun meillä on tuo paha hamstraustapa, niin kotityöt vain kerääntyvät meille. Selvä, ei enempää kysyttävää.

Tai taidan vielä kysyä, että miten miesten ja naisten melko pienet palkkaerot voivat selittää hoitovapaiden niin tavattoman epätasaisen jakautumisen. 97 prosentissa perheistä mies tuskin on parempipalkkainen. Varsinkin kun nuorissa ikäluokissa naisten koulutus on miehiä korkeampi ja naisilla on korkeampi työllisyysastekin.

Toikin on tutkittu asia. Ei mikään minun mielipide. Naiset kasaavat itselleen mikrotöitä. Mitä sinä minulle motkotat. Olen tehnyt neljä lasta ja siinä samalla akateemisen uran. Se ei olisi onnistunut, ellei mieheni olisi tehnyt isoa osaa hommasta. Sinä et vain mitenkään suostu uskomaan, että minun, sinulle ventovieraan ihmisen, aviomies hoitaa vastuista puolet. Miksi et voi uskoa, että semmoisiakin perheitä on?

Akateemisena ja muutenkin mainiona ihmisenä varmaan osaat antaa tutkimuslinkin.

Ja ymmärrät varmaankin, että se, millä perheet perustelevat valintojaan, ei vielä kerro kokonaisuudessaan niitä yhteiskunnan rakenteisiin liittyviä syitä, mitä valintojen takana on.

Olet aikamoinen kiusaaja. Miksi et voi uskoa, että mieheni on tasavertainen vanhempi? Miksi jänkkäät jonkun ventovieraan perheen asioista. Ole sitten uskomatta, että tämmöistäkin perheitä on. Omassa lähipiirissäni useita. Se että toinen vanhempi ei ole töissä, ei tee automaattisesti hänestä huonoa vanhempaa.

En haluaisi puhua sinun miehestäsi. En ole kiinnostunut perheenne tekemisistä. Haluaisin puhua asiasta yleisellä tasolla. Siksi olen yrittänyt esittää tilastoja, ja siksi sitä tutkimuslinkkiäkin pyysin.

Et sinä halua keskustella yleisellä tasolla kriittisesti. Sinä haluat jauhaa omaa vakaamustasi asiassa, josta sinulla on loppuviimeksi hyvin vähän käsitystä. Hyvä isyys ei ole määritelmänä henkilö, joka on 50% hoitovapailla useimpien meidän muiden mielestä ja siksi sinun tilastosi ovat täysin tarpeettomia.

Mitä se hyvä isyys sitten on? Nyt kannattaa miettiä vastaus tarkkaan, koska se vastaus saattaa kertoa, miksei nuoria naisia perheen perustaminen kiinnosta.

Ai että sinä todistiti tuon itkosen jutun todeksi! Joillekin ei ole vain sallittua, että on ihmisiä joiden mielestä lapsiperhearki on ihanaa ja sen voi hoitaa puoliksi, kun on perhekeskeistä vanhemmat! Kiitos sinulle. Tiedoksi muuten, että tiedän jopa eronneita pareja, jotka silti pystyvät hoitamaan vastuut puoliksi.

Tässä aiemmin kutsuttiin vastuut puoliksi jakavia perheitä excel-perheiksi. Joten ei sekään tunnu kaikkia miellyttävän.

Miksi se on tärkeää laskea tarkkaan kuka hoitaa mitäkin ja miten paljon? Mitä suurempaa iloa siitä saa? Meillä ei ole laskettu. Mies hoitaa esim. suurimman osan kokkailuista, koska on niissä hyvä, minä taas olen organisoituneempi vaikka siivoamaan. Mies jaksaa koota leegoja illasta toiseen, minä voin viedä vaikka tanssitunnille. Miten näissä sitten vastuut edes lasketaan? Onko leegojen kokoaminen yhtä iso vastuu kuin vessan pesu? Entä päivällisen kokkaaminen ja iltasatu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.

Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.

Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.

Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.

Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.

Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.

Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.

Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.

Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.

Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.

Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.

T. Kahden aikuisen lapsen äiti

Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.

Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.

Tässä puhuttiin nyt vähintään 50-prosenttisesta arjen vastuun kantamisesta, ei siitä että osallistuuko isä ollenkaan.

Vai meinaatko, että jos äiti on imettänyt, vaihtanut vaipat, tehnyt ruoat ja ja hoitanut kolmivuotiaaksi kotona, niin isä kompensoi omat 60 prosenttiaan kyselemällä englannin verbejä.

Omassa tuttavapiirissäni nimenomaan hoitovapaat ovat avanneet isien silmiä näkemään kaiken sen vanhemmuuteen liittyvän arjen työn, joka usein aiheuttaa kitkaa parisuhteissa ja vähentää äitiyden houkuttelevuutta nuorten naisten silmissä.

Näin muuten kouluikäisten tiimoilta sellaisen tutkimuksen, jonka mukaan 70 prosentissa perheistä Wilma-viestinnän hoitaa äiti yksin ja neljässä prosentissa perheistä isä yksin. Lopuissa viestintää hoitavat molemmat. Joten ei se paljon kummemmaksi muutu lasten kasvaessa.

Ei todellakaan kaikki jää hoitovapaalle. Onko ne sitten jotenkin huonoja äitejäkin, jotka menevät töihin. Itse olen ollut muutaman kuukauden siihen että lapsi on tasan 1 v ja mennyt töihin. Ei kaikki hoida lapsiaan 3 vuotiaaksi kotona todellakaan. Ihan jo taloudellisista syistä. Vanhempainvapaa kymmenkuiseksi on ollut minun kotonaoloaikaa, koska olen imettänyt lapset.

Tietenkään kaikki eivät jää hoitovapaalle. Mutta 97 prosenttia hoitovapaalle jäävistä on äitejä. Kertooko tämä sinusta tasaisesta hoitovastuun jakautumisesta?

Taloussanomien mukaan 5,5,% isiä. Mutta kun kaikki eivät hoida lapsiaan kotona 3 v vanhaksi, tuo kotihoidontuki ei kerro mitään kokonaisuudessa. Meillä tuli hoitaja kotiin. Luuletko sä ettei isät tee mitään kotona työpäivän jälkeen? Onpa sulla outo kokemus miehistä. Normaali isä haluaa olla lastensa kanssa.

Minä yritän kysyä, että kantavatko monetkin miehet oikeasti yli puolet lastenhoitovastuusta, kuten tuossa yllä väitettiin. Vastaus lyhyesti kiteytettynä. ”Luuletko sä että muiden perheiden isät ei tee mitään työpäivän jälkeen, onpa sulla kurja mies!”

Miksei tästä asiasta voisi puhua asiallisesti ja yleisellä tasolla? Miksi niin hirveän hyökkäävä asenne?

Osaatko sinä sanoa, että miksi vielä Wilma-viestinnästäkin naiset kantavat valtaosan?

Olisko niin ettei asiaa ole sovittu asiaa. Naisilla paha tapa,hamstrata tehtäviä. Meillä hoidetaan sekin puoliksi. Toinen hoitaa toisen ja toinen toisen. Miksi minun pitäisi edes osata siihen vastata. toi hoitovapaa vaan on huono esimerkki, koska 100% vanhemmista ei jää koko hoitovapaalle eli se kertoo vain niistä perheistä joista jompikumpi jää hoitovapaalle 300 euron hintaan. Siihen että nainen jää useammin hoitovapaalle johtuu siitä, että miehellä on useammin parempi palkka. Taloudelliset syyt siis. Tutkittu fakta.

Ahaa, kaikki on siis meidän naisten syytä. Kun meillä on tuo paha hamstraustapa, niin kotityöt vain kerääntyvät meille. Selvä, ei enempää kysyttävää.

Tai taidan vielä kysyä, että miten miesten ja naisten melko pienet palkkaerot voivat selittää hoitovapaiden niin tavattoman epätasaisen jakautumisen. 97 prosentissa perheistä mies tuskin on parempipalkkainen. Varsinkin kun nuorissa ikäluokissa naisten koulutus on miehiä korkeampi ja naisilla on korkeampi työllisyysastekin.

Toikin on tutkittu asia. Ei mikään minun mielipide. Naiset kasaavat itselleen mikrotöitä. Mitä sinä minulle motkotat. Olen tehnyt neljä lasta ja siinä samalla akateemisen uran. Se ei olisi onnistunut, ellei mieheni olisi tehnyt isoa osaa hommasta. Sinä et vain mitenkään suostu uskomaan, että minun, sinulle ventovieraan ihmisen, aviomies hoitaa vastuista puolet. Miksi et voi uskoa, että semmoisiakin perheitä on?

Akateemisena ja muutenkin mainiona ihmisenä varmaan osaat antaa tutkimuslinkin.

Ja ymmärrät varmaankin, että se, millä perheet perustelevat valintojaan, ei vielä kerro kokonaisuudessaan niitä yhteiskunnan rakenteisiin liittyviä syitä, mitä valintojen takana on.

Olet aikamoinen kiusaaja. Miksi et voi uskoa, että mieheni on tasavertainen vanhempi? Miksi jänkkäät jonkun ventovieraan perheen asioista. Ole sitten uskomatta, että tämmöistäkin perheitä on. Omassa lähipiirissäni useita. Se että toinen vanhempi ei ole töissä, ei tee automaattisesti hänestä huonoa vanhempaa.

En haluaisi puhua sinun miehestäsi. En ole kiinnostunut perheenne tekemisistä. Haluaisin puhua asiasta yleisellä tasolla. Siksi olen yrittänyt esittää tilastoja, ja siksi sitä tutkimuslinkkiäkin pyysin.

Et sinä halua keskustella yleisellä tasolla kriittisesti. Sinä haluat jauhaa omaa vakaamustasi asiassa, josta sinulla on loppuviimeksi hyvin vähän käsitystä. Hyvä isyys ei ole määritelmänä henkilö, joka on 50% hoitovapailla useimpien meidän muiden mielestä ja siksi sinun tilastosi ovat täysin tarpeettomia.

Mitä se hyvä isyys sitten on? Nyt kannattaa miettiä vastaus tarkkaan, koska se vastaus saattaa kertoa, miksei nuoria naisia perheen perustaminen kiinnosta.

Ai että sinä todistiti tuon itkosen jutun todeksi! Joillekin ei ole vain sallittua, että on ihmisiä joiden mielestä lapsiperhearki on ihanaa ja sen voi hoitaa puoliksi, kun on perhekeskeistä vanhemmat! Kiitos sinulle. Tiedoksi muuten, että tiedän jopa eronneita pareja, jotka silti pystyvät hoitamaan vastuut puoliksi.

Tässä aiemmin kutsuttiin vastuut puoliksi jakavia perheitä excel-perheiksi. Joten ei sekään tunnu kaikkia miellyttävän.

Miksi se on tärkeää laskea tarkkaan kuka hoitaa mitäkin ja miten paljon? Mitä suurempaa iloa siitä saa? Meillä ei ole laskettu. Mies hoitaa esim. suurimman osan kokkailuista, koska on niissä hyvä, minä taas olen organisoituneempi vaikka siivoamaan. Mies jaksaa koota leegoja illasta toiseen, minä voin viedä vaikka tanssitunnille. Miten näissä sitten vastuut edes lasketaan? Onko leegojen kokoaminen yhtä iso vastuu kuin vessan pesu? Entä päivällisen kokkaaminen ja iltasatu?

No ei niitä kukaan laskekaan. Kunhan hommat tulee hoidettua ja se jolla aikaa tekee. Meillä ainakin menee suht puoliksi ihan automaattisesti. Se kuka valvoo kipeän lapsen kanssa saa helpotusta muista hommista eli paikkaillaan toisiamme.

Tämä onnistuu liitoissa, joissa kumpikin aidosti osallistuu ja tekee sen kummemmin kyselemättä eli ei salli vapaamatkustajia.

Vierailija kirjoitti:

Itkonen myös yleisesti ymmärrettiin mielestäni väärin, osin tahallaan. Perusviestihän oli, että lapsiperheistä puhtaan liian negatiivisesti ja lapseton ei voi tietää, mistä jää paitsi. Heti lähtee uhriutuminen, että syyllisestetään lapsettomia. Vaikka se perusviesti oli, että asiaa voi katsoa useammalta kantilta. Edelleen henkilö voi vapaasti päätyä olemaan lapseton, mutta tekeepä ainakin parmemmin informoidun päätöksen, jos ymmärtää, ettei lapsiperhearki nyt ole pelkästään korvatulehduksia, valvottuja öitä ja pelkkää nakkikeittoa ruuaksi. 

Luulisin että täyspäinen ihminen kyllä ymmärtää että on kaikenlaisia perheitä ja perheettömiä. Jotkut ovat onnellisia ja jotkut eivät ja tilanteet voivat muuttuakin. Mitä noista riitelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.

Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.

Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.

Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.

Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.

Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.

Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.

Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.

Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.

Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.

Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.

T. Kahden aikuisen lapsen äiti

Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.

Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.

Tässä puhuttiin nyt vähintään 50-prosenttisesta arjen vastuun kantamisesta, ei siitä että osallistuuko isä ollenkaan.

Vai meinaatko, että jos äiti on imettänyt, vaihtanut vaipat, tehnyt ruoat ja ja hoitanut kolmivuotiaaksi kotona, niin isä kompensoi omat 60 prosenttiaan kyselemällä englannin verbejä.

Omassa tuttavapiirissäni nimenomaan hoitovapaat ovat avanneet isien silmiä näkemään kaiken sen vanhemmuuteen liittyvän arjen työn, joka usein aiheuttaa kitkaa parisuhteissa ja vähentää äitiyden houkuttelevuutta nuorten naisten silmissä.

Näin muuten kouluikäisten tiimoilta sellaisen tutkimuksen, jonka mukaan 70 prosentissa perheistä Wilma-viestinnän hoitaa äiti yksin ja neljässä prosentissa perheistä isä yksin. Lopuissa viestintää hoitavat molemmat. Joten ei se paljon kummemmaksi muutu lasten kasvaessa.

Ei todellakaan kaikki jää hoitovapaalle. Onko ne sitten jotenkin huonoja äitejäkin, jotka menevät töihin. Itse olen ollut muutaman kuukauden siihen että lapsi on tasan 1 v ja mennyt töihin. Ei kaikki hoida lapsiaan 3 vuotiaaksi kotona todellakaan. Ihan jo taloudellisista syistä. Vanhempainvapaa kymmenkuiseksi on ollut minun kotonaoloaikaa, koska olen imettänyt lapset.

Tietenkään kaikki eivät jää hoitovapaalle. Mutta 97 prosenttia hoitovapaalle jäävistä on äitejä. Kertooko tämä sinusta tasaisesta hoitovastuun jakautumisesta?

Se, että 97% hoitovapaalle jäävistä on naisia, kertoo siitä, että naiset haluavat useimmiten jäädä lastensa kanssa kotiin. Tämä on naiselle luontevaa ja tärkeää. Tämän asian huomaa siellä laitoksella, kun saa sen vastasyntyneen syliinsä. Miehelle on usein tärkeää olla se, joka mahdollistaa tämän taloudellisesti. Kumpikaan näistä asioista ei tarkoita sitä, että nainen ei koskaan halua tehdä mitään muuta ja että mies ei välitä lapsistaan. Vanhemmat eivät koko ajan kyttää, kuka tekee enemmän ja vähemmän. He pitävät huolta lapsistaan ja toisistaan erilaisissa tilanteissa parhaansa mukaan, koska ovat perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkonen myös yleisesti ymmärrettiin mielestäni väärin, osin tahallaan. Perusviestihän oli, että lapsiperheistä puhtaan liian negatiivisesti ja lapseton ei voi tietää, mistä jää paitsi. Heti lähtee uhriutuminen, että syyllisestetään lapsettomia. Vaikka se perusviesti oli, että asiaa voi katsoa useammalta kantilta. Edelleen henkilö voi vapaasti päätyä olemaan lapseton, mutta tekeepä ainakin parmemmin informoidun päätöksen, jos ymmärtää, ettei lapsiperhearki nyt ole pelkästään korvatulehduksia, valvottuja öitä ja pelkkää nakkikeittoa ruuaksi. 

Luulisin että täyspäinen ihminen kyllä ymmärtää että on kaikenlaisia perheitä ja perheettömiä. Jotkut ovat onnellisia ja jotkut eivät ja tilanteet voivat muuttuakin. Mitä noista riitelemään.

Eihän niistä ole riidelty kuin palstoilla. Itkonen vastasi hänelle esitettyihin väittämiin ja sitten loukkannuttiin kuin Itkonen neuvoo. Siis apua, ihminen joka kertoi omasta lapsiperhearjestaan ja omasta kokemuksestaan. Sehän se jutun idea oli, täysin subjektiivinen näkemys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oli siinä kirjoitksessa se pointti että miehen on aika älytöntä ilmoittaa kuinka kivaa se vauva-arki onkaan kun hän ei ole toipumassa raskaudesta eikä synnytyksestä, eikä imetä...

Mulla oli kivaa ja en usko että olen ainoa nainen.

Turha yleistää ja puhua kaikkien naisten puolesta, yleisenä totuutena.

Ketään ei raskauteen, synnyttämiseen ja imettämiseen pakoteta.

Niin, MIESTÄ ei pakoteta jos pariskunta haluaa lapsen. Naisen kohdalla hitusen hankalampaa.

Meinaatko, että naisten biologia on jotenkin salaperäisesti miesten vika? Edelleenkään suomessa ei miehellä ole valtaa pakottaa naista synnyttämään. Nainen synnyttää vain jos hän niin tahtoo. Jos ei tahdo, niin ei synnytä. Terkuin 5 lasta synnyttänyt ja 11 vuotta kotiäitinä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ukkolalta erinomainen kirjoitus. Meillä kaikilla on sananvapaus. Aletaan olla aikalailla vaarallisilla vesillä, jos ryhdytään rajoittamaan jonkun sananvapautta siihen vedoten, että kyseinen henkilö on etuoikeutettu eikä hänen siksi tulisi sanoa mitään.

Mitä seuraavaksi, Björn Wahlroos tai Sixten Korkman eivät saa puhua talousasioista, koska he ovat etuoikeutettuja. Kuka sitten saa, luottotiedoton ja ulosotossa oleva velkaongelmainen?

Onneksi kenenkään sananvapautta ei ole tässä tapauksessa rajoitettu. Kaikki osapuolet ovat toki tavallaan ottaneet kantaa siihen, millaisia puheenvuoroja haluavat kuulla. Itkonenkin on näin tehnyt todetessaan, että lapsiperhearjesta puhutaan liian negatiiviseen sävyyn.

Jos joku vielä jäi miettimään, että mikä Itkosen artikkelissa oikein ärsyttää (erityisesti lapsettomia nuoria naisia), niin kyse ei ole siitä, että hän kertoo oman kokemuksen lapsiperhearjesta olevan positiivinen. Ei edes se ikiaikainen "et voi ymmärtää lasten ihanuutta, jos sinulla ei ole niitä". Juu, en voi, sehän on aivan luonnollista, kun lapsia ei ole. Itse asiassa artikkeli oli muuten ihan miellyttävä, koska isien kokemuksia tulee tosiaan aika vähän ja hienoa, että hän on kokenut isyyden niin positiivisesti. Sellaistenhan ihmisten juuri kuuluukin niitä lapsia hankkia!

Sen sijaan heti, kun artikkelissa alettiin spekuloida, että yksi syy lapsettomuuteen ovat negatiivisesti esiin tuodut lapsiperhekokemukset, niin alkoi jo ärsyttämään. Tiedättekö, kuinka paljon erityisesti nuoret naiset joutuvat perustelemaan lapsettomuuttaan (tai siis ei sitä, ettei lapsia vielä ole, vaan että niitä ei tule) jo lähtökohtaisesti? Ja jotenkin aina siihen suhtaudutaan niin, että asiaa ei olisi vielä kunnolla mietitty läpi - ja SE suututtaa. Asenne, että ihan niin kuin kertomalla, että ihan kivaahan tämä lasten kanssa on, olisi jotenkin relevantti juttu. Että ei ne varmaan vain ole ajatelleet muuta kuin niitä negatiivisia puolia, niin kun näkevät jotain hyvääkin, niin voi vaikuttaa päätökseen. Käytännössä siinä aika rankasti mitätöidään omaa päätöksentekokykyä ja pohdintaa asian suhteen. Ja sitä tulee ihan koko ajan, niin yksityishenkilöiden kuin yhteiskunnankin suunnalta. Olen 25 ja tiedättekö, kuinka moni on ottanut puheeni lapsettomuudesta todesta? Ei lähes kukaan, vain omat vanhempani ja yksi toinen ihminen. Osa on suoraan nauranut päin naamaa, pahimillaan todennut "kyllähän sinä tyttö vielä mielesi muutat, odotas vaan!" Kyllä, ymmärrän, että olen nuori ja elämä ja asiat muuttuvat, mutta olisi kiva jos oletus ei olisi se, etten olisi miettinyt asiaa läpi. Ja mikään positiivinen kertomus lapsiperhearjesta ei todellakaan siihen mitenkään vaikuta, kun en vain halua lapsia enkä pysty pakottamaan itseäni haluamaan.

Siksi artikkeli ärsyttää, kun kokee muutoinkin sitä omaa päätöksentekoa ja sen prosessia jatkuvasti mitätöidyksi. Positiiviset kokemuksethan ovat muutoin kivoja luettavia.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku vielä jäi miettimään, että mikä Itkosen artikkelissa oikein ärsyttää (erityisesti lapsettomia nuoria naisia), niin kyse ei ole siitä, että hän kertoo oman kokemuksen lapsiperhearjesta olevan positiivinen. Ei edes se ikiaikainen "et voi ymmärtää lasten ihanuutta, jos sinulla ei ole niitä". Juu, en voi, sehän on aivan luonnollista, kun lapsia ei ole. Itse asiassa artikkeli oli muuten ihan miellyttävä, koska isien kokemuksia tulee tosiaan aika vähän ja hienoa, että hän on kokenut isyyden niin positiivisesti. Sellaistenhan ihmisten juuri kuuluukin niitä lapsia hankkia!

Sen sijaan heti, kun artikkelissa alettiin spekuloida, että yksi syy lapsettomuuteen ovat negatiivisesti esiin tuodut lapsiperhekokemukset, niin alkoi jo ärsyttämään. Tiedättekö, kuinka paljon erityisesti nuoret naiset joutuvat perustelemaan lapsettomuuttaan (tai siis ei sitä, ettei lapsia vielä ole, vaan että niitä ei tule) jo lähtökohtaisesti? Ja jotenkin aina siihen suhtaudutaan niin, että asiaa ei olisi vielä kunnolla mietitty läpi - ja SE suututtaa. Asenne, että ihan niin kuin kertomalla, että ihan kivaahan tämä lasten kanssa on, olisi jotenkin relevantti juttu. Että ei ne varmaan vain ole ajatelleet muuta kuin niitä negatiivisia puolia, niin kun näkevät jotain hyvääkin, niin voi vaikuttaa päätökseen. Käytännössä siinä aika rankasti mitätöidään omaa päätöksentekokykyä ja pohdintaa asian suhteen. Ja sitä tulee ihan koko ajan, niin yksityishenkilöiden kuin yhteiskunnankin suunnalta. Olen 25 ja tiedättekö, kuinka moni on ottanut puheeni lapsettomuudesta todesta? Ei lähes kukaan, vain omat vanhempani ja yksi toinen ihminen. Osa on suoraan nauranut päin naamaa, pahimillaan todennut "kyllähän sinä tyttö vielä mielesi muutat, odotas vaan!" Kyllä, ymmärrän, että olen nuori ja elämä ja asiat muuttuvat, mutta olisi kiva jos oletus ei olisi se, etten olisi miettinyt asiaa läpi. Ja mikään positiivinen kertomus lapsiperhearjesta ei todellakaan siihen mitenkään vaikuta, kun en vain halua lapsia enkä pysty pakottamaan itseäni haluamaan.

Siksi artikkeli ärsyttää, kun kokee muutoinkin sitä omaa päätöksentekoa ja sen prosessia jatkuvasti mitätöidyksi. Positiiviset kokemuksethan ovat muutoin kivoja luettavia.

Miten ihmeessä jonkun ihmisen onnellinen kokemus perhearjesta ja siitä tehty juttu voi mitätöidä sinun päätöksentekosi? Eli sinunkin mielestäsi saisi kertoa vain kuinka kamalaa lapsiperhearki on? Ei kannata ottaa muiden elämää noin vahvasti osaksi omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä jonkun ihmisen onnellinen kokemus perhearjesta ja siitä tehty juttu voi mitätöidä sinun päätöksentekosi? Eli sinunkin mielestäsi saisi kertoa vain kuinka kamalaa lapsiperhearki on? Ei kannata ottaa muiden elämää noin vahvasti osaksi omaa elämää.

Mielestäni totesin tarpeeksi selkeästi, että ei todellakaan se toisen onnellinen kokemus mitenkään mitätöinyt ja että ihan mielelläni luen positiivisiakin kokemuksia. Ongelma olikin niiden lapsettomuuden syiden spekuloiminen hyvin pinnallisessa mielessä. Etenkin, kun ei ole mitenkään yksittäinen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N32 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N32 kirjoitti:

Siis, hienoa että hänelle perhe-elämä on onnea ja auvoa. Ja saa olla. Mutta jos sitä käytetään keppihevosena siihen että naisten pitäisi nyt vaan intoutua tekemään enemmän lapsia, koska etuoikeutetun (hyväpalkkaisen, hyvässä asemassa olevan) ihmisen mielestä lapsiperhearki on ihan piece of cake niin silloin älähdän minäkin. Se “etuoikeutettu” voi olla myös esim. meidän pääministeri tai opetusministeri, jotka ovat myös lapsiperheonnea hehkuttaneet lööpeissä viime aikoina ja kummastelleet miksi puhe vanhemmuudesta on niin negatiivista.

Nuoria naisia syrjitään työelämässä, hoitovapaat kaatuu naisten niskaan, eläkkeet jää pieniksi, palkalla on vaikea elättää perhettä, isät ei kanna useinkaan puolta vastuusta, työn ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa (esim. hoitajalla ei ole palkkojen pienuuden vuoksi varaa valita osittaista työaikaa eikä työssä ole juurikaan muitakaan joustoja taikka etätyömahdollisuutta), kun lapsella on erityisen tuen tarpeita tai sairautta niin avun saaminen ei ole selviö ellei ole vanhempana varaa maksaa parhaasta.. joudut äitinä kantamaan aina loppuviimein isoimman vastuun ja siinä menee pahimmillaan oma talous ja terveys ja parisuhteet ja kaikki kankkulan kaivoon - vain jotta saat turvattua lapsellesi elämän perusasiat. Mies saattaa lähteä ja monella on lähtenytkin. SIKSI puhe on negatiivista ja SIKSI nuoret naiset ei ole halukkaita perheellistymään. Eikä asiaa muuta se että valkoisen keski-ikäisen miehen mielestä isyys on kivaa ja mukavaa vaihtelua uranluomiseen. Tai että pääministerin mielestä lapsen kehitystä on kiva seurata (sillon kun sattuu olemaan paikalla).

Tää on just sitä negatiivista puhetta, josta Itkonen puhui ja jota netti ja media on täynnä ja useimmiten niiden suusta, joilla ei itsellä ole lapsia. Ja joka ihan varmasti vääristää nuorten (naisten) mielikuvia perhe-elämästä. Maalataan kauhukuvia siitä pahimmasta skenariosta ainoana totuutena, että jos lapsi on erityislapsi ja menee työt ja parisuhteet ja mitä vielä. Unohtaen todennäköisyydet ja ne lukuisat hyvät puolet.

No itselläni on kokemusta, enkä edusta mitään pientä vähemmistöä. Enkä maalaile uhkakuvia kun kerron omista kokemuksistani siitä millaista on tässä maassa olla tämän ikäinen nainen ja äiti. Lue tilastoja. Ei ne avioerot, yksinhuoltajat, matalapalkkaiset naiset, epätasaiset perhevapaat, naisten pienet eläkkeet taikka erityislasten määrä mihinkään sillä katoa että somessa jotkut hyväosaiset alkaa suitsuttamaan lapsenteon ihanuutta koska “meille tää on ollut ihanaa”. Kyllä minustakin vanhemmuudessa on paljon ihanaa ja hyvää, mutta jos keskustellaan asioista realistisesti niin en epäröi tuoda esille naisen osaa tässä hommassa. Täälläkin naiset suu vaahdossa toteaa että kyllä mies kantaa puolet vastuusta - mutta eihän se nyt hoitovapaalle jäänyt koska syyt x y ja i. Eikä ymmärrä sen vaikutusta esim. työmarkkinoihin ja moni ei edes omaan eläkkeeseensä.

Minä olen ihmetellyt kelan tilastointia ja median uutisointia asiasta. Siis tästä kotihoidontuesta ja hoitovapaasta. Koska mikään pakkohan ei ole olla hoitovapaalla saadakseen kotihoidontukea. Se on tuki sitä varten, ettei lapsi käytä alle kolmivuotiaana kunnallisia päivähoidon palveluja. Meillä esim tuki tuli kyllä mun nimelle ja tilille (koska minä maksan meillä laskut), mutta minä ja mies oltiin töissä. Lasta hoiti isovanhemmat. Uskon että on aika paljon perheitä, joissa lasta hoitaa joku muu kuin vanhempi, koskapa summa on aika pieni (n. 300€/k), niin harva sillä makselee asuntolainaa.

Nythän eivät isovanhemmat hoida missään perheessä lapsia, kun on korona. :)

Miksi ei hoitaisi?

Nythän syntyvyys on noussut n. 7%

Kyllä täällä jotkut synnyttää. Mitä väliä Ukkolalle tuntuu olevan velojen mielipiteellä? Luulisi maailmassa riittävän innokkaita synnyttäjiä. Emme ole vielä kuolemassa sukupuuttoon 😬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku vielä jäi miettimään, että mikä Itkosen artikkelissa oikein ärsyttää (erityisesti lapsettomia nuoria naisia), niin kyse ei ole siitä, että hän kertoo oman kokemuksen lapsiperhearjesta olevan positiivinen. Ei edes se ikiaikainen "et voi ymmärtää lasten ihanuutta, jos sinulla ei ole niitä". Juu, en voi, sehän on aivan luonnollista, kun lapsia ei ole. Itse asiassa artikkeli oli muuten ihan miellyttävä, koska isien kokemuksia tulee tosiaan aika vähän ja hienoa, että hän on kokenut isyyden niin positiivisesti. Sellaistenhan ihmisten juuri kuuluukin niitä lapsia hankkia!

Sen sijaan heti, kun artikkelissa alettiin spekuloida, että yksi syy lapsettomuuteen ovat negatiivisesti esiin tuodut lapsiperhekokemukset, niin alkoi jo ärsyttämään. Tiedättekö, kuinka paljon erityisesti nuoret naiset joutuvat perustelemaan lapsettomuuttaan (tai siis ei sitä, ettei lapsia vielä ole, vaan että niitä ei tule) jo lähtökohtaisesti? Ja jotenkin aina siihen suhtaudutaan niin, että asiaa ei olisi vielä kunnolla mietitty läpi - ja SE suututtaa. Asenne, että ihan niin kuin kertomalla, että ihan kivaahan tämä lasten kanssa on, olisi jotenkin relevantti juttu. Että ei ne varmaan vain ole ajatelleet muuta kuin niitä negatiivisia puolia, niin kun näkevät jotain hyvääkin, niin voi vaikuttaa päätökseen. Käytännössä siinä aika rankasti mitätöidään omaa päätöksentekokykyä ja pohdintaa asian suhteen. Ja sitä tulee ihan koko ajan, niin yksityishenkilöiden kuin yhteiskunnankin suunnalta. Olen 25 ja tiedättekö, kuinka moni on ottanut puheeni lapsettomuudesta todesta? Ei lähes kukaan, vain omat vanhempani ja yksi toinen ihminen. Osa on suoraan nauranut päin naamaa, pahimillaan todennut "kyllähän sinä tyttö vielä mielesi muutat, odotas vaan!" Kyllä, ymmärrän, että olen nuori ja elämä ja asiat muuttuvat, mutta olisi kiva jos oletus ei olisi se, etten olisi miettinyt asiaa läpi. Ja mikään positiivinen kertomus lapsiperhearjesta ei todellakaan siihen mitenkään vaikuta, kun en vain halua lapsia enkä pysty pakottamaan itseäni haluamaan.

Siksi artikkeli ärsyttää, kun kokee muutoinkin sitä omaa päätöksentekoa ja sen prosessia jatkuvasti mitätöidyksi. Positiiviset kokemuksethan ovat muutoin kivoja luettavia.

Miten ihmeessä jonkun ihmisen onnellinen kokemus perhearjesta ja siitä tehty juttu voi mitätöidä sinun päätöksentekosi? Eli sinunkin mielestäsi saisi kertoa vain kuinka kamalaa lapsiperhearki on? Ei kannata ottaa muiden elämää noin vahvasti osaksi omaa elämää.

Minusta ei kannata projisoida Itkoseen omien töröpäiden sukulaisten juttuja. Itkonen halusi ottaa puheeksi yhden syyn minkä arvioi vaikuttavan nuorempiin. Ei hän väittänytkään tekevänsä täyttä analyysiä. Outoja sukulaisia muuten jos toisten elämänratkasuille nauravat. Itse tein lapseni 40+ ja ei kukaan koskaan arvostellut valintojani.

Vierailija kirjoitti:

NYT-liitteen kulttuurimarxistilastenvihaaja olisi tyrmännyt kenet tahansa joka kehtaa väittää lapsiarkea mukavaksi.

Kulttuurimarxistitollo ei ollutkaan kuollut vielä vitutukseen vaan jatkaa salaliittoteorian levittämistä. :)))))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N32 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N32 kirjoitti:

Siis, hienoa että hänelle perhe-elämä on onnea ja auvoa. Ja saa olla. Mutta jos sitä käytetään keppihevosena siihen että naisten pitäisi nyt vaan intoutua tekemään enemmän lapsia, koska etuoikeutetun (hyväpalkkaisen, hyvässä asemassa olevan) ihmisen mielestä lapsiperhearki on ihan piece of cake niin silloin älähdän minäkin. Se “etuoikeutettu” voi olla myös esim. meidän pääministeri tai opetusministeri, jotka ovat myös lapsiperheonnea hehkuttaneet lööpeissä viime aikoina ja kummastelleet miksi puhe vanhemmuudesta on niin negatiivista.

Nuoria naisia syrjitään työelämässä, hoitovapaat kaatuu naisten niskaan, eläkkeet jää pieniksi, palkalla on vaikea elättää perhettä, isät ei kanna useinkaan puolta vastuusta, työn ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa (esim. hoitajalla ei ole palkkojen pienuuden vuoksi varaa valita osittaista työaikaa eikä työssä ole juurikaan muitakaan joustoja taikka etätyömahdollisuutta), kun lapsella on erityisen tuen tarpeita tai sairautta niin avun saaminen ei ole selviö ellei ole vanhempana varaa maksaa parhaasta.. joudut äitinä kantamaan aina loppuviimein isoimman vastuun ja siinä menee pahimmillaan oma talous ja terveys ja parisuhteet ja kaikki kankkulan kaivoon - vain jotta saat turvattua lapsellesi elämän perusasiat. Mies saattaa lähteä ja monella on lähtenytkin. SIKSI puhe on negatiivista ja SIKSI nuoret naiset ei ole halukkaita perheellistymään. Eikä asiaa muuta se että valkoisen keski-ikäisen miehen mielestä isyys on kivaa ja mukavaa vaihtelua uranluomiseen. Tai että pääministerin mielestä lapsen kehitystä on kiva seurata (sillon kun sattuu olemaan paikalla).

Tää on just sitä negatiivista puhetta, josta Itkonen puhui ja jota netti ja media on täynnä ja useimmiten niiden suusta, joilla ei itsellä ole lapsia. Ja joka ihan varmasti vääristää nuorten (naisten) mielikuvia perhe-elämästä. Maalataan kauhukuvia siitä pahimmasta skenariosta ainoana totuutena, että jos lapsi on erityislapsi ja menee työt ja parisuhteet ja mitä vielä. Unohtaen todennäköisyydet ja ne lukuisat hyvät puolet.

No itselläni on kokemusta, enkä edusta mitään pientä vähemmistöä. Enkä maalaile uhkakuvia kun kerron omista kokemuksistani siitä millaista on tässä maassa olla tämän ikäinen nainen ja äiti. Lue tilastoja. Ei ne avioerot, yksinhuoltajat, matalapalkkaiset naiset, epätasaiset perhevapaat, naisten pienet eläkkeet taikka erityislasten määrä mihinkään sillä katoa että somessa jotkut hyväosaiset alkaa suitsuttamaan lapsenteon ihanuutta koska “meille tää on ollut ihanaa”. Kyllä minustakin vanhemmuudessa on paljon ihanaa ja hyvää, mutta jos keskustellaan asioista realistisesti niin en epäröi tuoda esille naisen osaa tässä hommassa. Täälläkin naiset suu vaahdossa toteaa että kyllä mies kantaa puolet vastuusta - mutta eihän se nyt hoitovapaalle jäänyt koska syyt x y ja i. Eikä ymmärrä sen vaikutusta esim. työmarkkinoihin ja moni ei edes omaan eläkkeeseensä.

Minä olen ihmetellyt kelan tilastointia ja median uutisointia asiasta. Siis tästä kotihoidontuesta ja hoitovapaasta. Koska mikään pakkohan ei ole olla hoitovapaalla saadakseen kotihoidontukea. Se on tuki sitä varten, ettei lapsi käytä alle kolmivuotiaana kunnallisia päivähoidon palveluja. Meillä esim tuki tuli kyllä mun nimelle ja tilille (koska minä maksan meillä laskut), mutta minä ja mies oltiin töissä. Lasta hoiti isovanhemmat. Uskon että on aika paljon perheitä, joissa lasta hoitaa joku muu kuin vanhempi, koskapa summa on aika pieni (n. 300€/k), niin harva sillä makselee asuntolainaa.

Nythän eivät isovanhemmat hoida missään perheessä lapsia, kun on korona. :)

Miksi ei hoitaisi?

No nykyään isovanhemmilla on periaate että ei hoideta/auteta. Meillä kummatkaan terveet elökeläisisovanhemmar ei ole ikinä suostuneet hoitamaan sekuntiakaan. Oli korona tai ei. Tässä on ollut yli 10v aikaa että olisivat edes kerran halunneet hoitaa mutta eivät halua. Eivät halua tai jaksa tavatakaan lapsiamme, eivät käy, eivät soittele.

Hoidamme toki lapset itse, mutta tukiverkottomana on kyllä vaikeaa sillä on useita kertoja tullut ”katastrofitilanteita” missä olisi hetken verran apua tarvittu. On tuntunut pahalta kun isovanhemmat sanoo että ei kuulu meille, hoitakaa ongelmanne itse. Tai oma äiti lyö luurin korvaan kun hädässä itkien pyysin apua.

Nyt ei olla enää oltu missään yhteyksissä 3-4 vuoteen. En jaksa enää ponnistella, kun heitä ei vaan kiinnosta. Ei ole tullut edes joulukorttia.

Minun mielestäsi lapsiperheelliset ja muut uskonlahkot voisivat lopettaa käännytystyön.

T. Kolmen lapsen äiti mutta muidenkin valinnat hyväksyvä.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäsi lapsiperheelliset ja muut uskonlahkot voisivat lopettaa käännytystyön.

T. Kolmen lapsen äiti mutta muidenkin valinnat hyväksyvä.

Mitä käännytystyötä se on, jos kertoo jostain mukaviakin asioita vaihteeksi? Miksi julkisuudessa pitäisi puhua vain negatiivisista asioista?