Lähihoitajat hoi! Erityisesti vanhuspuolen, tulkaa kertomaan plussia ja miinuksia työstänne
Olen aivan lopullisen kyllästynyt opiskelemaan tutkintoja, jotka eivät vaan työllistä vaikka miten on alussa luvattu että töitä sitten piisaa, ja parin vuoden päästä niitä ei enää olekaan. Siksi olen tullut siihen lopputulokseen että voisin oikeastaan ihan hyvin opiskella vanhustenhoitajaksi, siltä alalta ei varmasti tule loppumaan työt kun vanhusten määräkin tulee vaan kasvamaan.
Nyt niihin kysymyksiin:
1. Eritteet. Kuinka paha tämä oikeasti on? Olen kyllä tottunut jo keräämään koirankakkaa monta kertaa päivässä ja pesemään ripuleita matolta.
2. Millaiset työajat, onko 8 tunnin vuoroja vai voiko joutua 12 tunnin tai vastaaviin hommiin? Koiranomistajalle kun ei sellaiset oikein sovi.
3. Väkivalta, miten usein sitä oikeasti tapahtuu ja joutuuko sitä ihan tosissaan pelkäämään? Itselläni sellainen kuva että suurin osa vanhuksista olisi varsin hiljaisia ja harmittomia.
4. Toimeentulo, tuleeko minimalistisesti elävä sinkku tässä työssä hyvin toimeen? En ole koskaan kokenut tarvetta asua missään yksiötä isommassa, en omista autoa vaan pyöräily on varsin mainio keino liikkua, vaatteet aina kirppikseltä ja hiukset leikkaan ja värjään itse ym.
Kommentit (42)
Muisisairaiden väkivaltaisuus on sellaista mukavan arvaamatonta. Tietysti kokenut hoitaja oppii pian tietämään, keiden kanssa saa pitää varansa. Fyysisen väkivallan lyöntien, puremisen, tavaroilla heittelyn, sylkemisen, hiuksista repimisen, potkimisen ohessa saattaa ilmetä myös jatkuvaa haukkumista ja nimittelyä. Sitä on tosi ikävää kunnella joka päivä, kun oikeasti haluaa vain työssään auttaa ihmistä.
Oma lukunsa eritteissä ovat ulosteella sotkijat. Siis saatetaan vetää sitä itseään omiin vaatteisiin, seiniin ja joka paikkaan, kun hygieniahaalari on vallitsevan geriatrisen ideologian mukaan ihmisarvonloukkaus.
Minulle tulee mieleen tästä työstä:
Tietylle tasolle menneet vanhukset pitäisi pukea avaruuspuvun kaltaiseen pukuun joka pesee vanhuksen automaattisesti, Ruokinta myös automaattinen. Samoin potilaan "virtuaalinen kääntäminen kyljeltä toiselle". Viihdekeskus hoitaa pitkästymistä ja etäyhteydet.
Ja tämä kaikki siis on yhtäkuin automatisoitu vanhuksenhoitosänky.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee mieleen tästä työstä:
Tietylle tasolle menneet vanhukset pitäisi pukea avaruuspuvun kaltaiseen pukuun joka pesee vanhuksen automaattisesti, Ruokinta myös automaattinen. Samoin potilaan "virtuaalinen kääntäminen kyljeltä toiselle". Viihdekeskus hoitaa pitkästymistä ja etäyhteydet.
Ja tämä kaikki siis on yhtäkuin automatisoitu vanhuksenhoitosänky.
Vanhustenhoito kaipaa lisäresurssoinnin ohessa määrättömästi inhimillisyyttä. Mutta kun säästetään, niin työntekijät saavat raataa niska limassa pienellä palkalla. Meno ei ole inhimillistä enää. Hoitotyön automatisointi on yhtä aikaa kukkua kuin myös epäinhimillistä. Vaikka se vanhus ei enää pysty normaaliin vuorovaikutukseen kenenkään kanssa, pitää hänen saada osakseen inhimillisyyttä. Puhetta, kosketusta ja hoivaa. Kuinka muuten kuvittelet että dementoitunut saa jotain irti viihdekeskuksista? Moni ei pysty keskittymään edes television katseluun, näkö ja kuulo mennyt jne.
Jos yhteishenki on työpaikalla hyvä nämä järkäleen kokoiset vuoteeseen hoidettavat voidaan pestä ym. yhdessä. Jos henki taas on huono, laitetaan sijainen yksin hoitamaan homma ja telomaan itsensä. Se on ihan uskomatonta miten paljon työhyvinvointi on kiinni hyvästä yhteishengestä ja suunnittelusta. Avoimuudesta, kuunnelluksi tulemisesta ja esimiehen hyvästä otteesta johtamiseen. Eli oikeudenmukaisuudesta, johdonmukaisuudesta, jämäkkyydestä ja sellaisesta ammattimaisesta otteesta. Ovat nämä vanhustenhoito- osastot kyllä melko mutkikkaita paikkoja, on hierarkiaa, salaisuuksia, vaiettuja asioita, juoruilua, suosimista sun muuta. Itse lähden huonosti johdetusta paikasta kyllä alta aikayksikön, koska töitä saa muualtakin ja itsesuojeluvaistokin sen sanoo.
1. Oksennus, lima syvältä keuhkoista ja clostridiumuloste on pahimmat, muuhun oikeastaan tottuu.
2. Riippuu työyhteisöstä, olen välillä tehnyt tuplavuoroa, kuten muutkin.
3. Tuntuu, että nykyään on aina vähintään yksi hyvin aggressiivinen hoidettava. Yleensä raapimista, lyömistä, potkimista, tavaroiden heittämistä, sylkemistä, puremista. Verbaalisesta aggressiivisuudesta en jaksa edes kirjoittaa. Päivittäin näitä kohtaa.
4. Palkka on lisien kanssa kai ihan ok, sinkkuna Helsingissä voi olla tiukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Muisisairaiden väkivaltaisuus on sellaista mukavan arvaamatonta. Tietysti kokenut hoitaja oppii pian tietämään, keiden kanssa saa pitää varansa. Fyysisen väkivallan lyöntien, puremisen, tavaroilla heittelyn, sylkemisen, hiuksista repimisen, potkimisen ohessa saattaa ilmetä myös jatkuvaa haukkumista ja nimittelyä. Sitä on tosi ikävää kunnella joka päivä, kun oikeasti haluaa vain työssään auttaa ihmistä.
Oma lukunsa eritteissä ovat ulosteella sotkijat. Siis saatetaan vetää sitä itseään omiin vaatteisiin, seiniin ja joka paikkaan, kun hygieniahaalari on vallitsevan geriatrisen ideologian mukaan ihmisarvonloukkaus.
Pahimmillaan hierotaan skeidaa kasvoihin, silmiin ja suuhunkin, mutta haalaria ei saa laittaa.
Jos halusit vertailla henk koht avustajaa ja lähihoitajaa keskenään, niin lähihoitaja ei yleensä pysty valitsemaan itse hoidettaviaan. Itse voi toki vaikuttaa suuntautumisalaansa. Henk koht avustajan työ on usein myös varsinaista koiran hommaa ja samat nimet toistuvat avoimien työpaikkojen työnantajissa (josta voi päätellä, ettei kyseessä ole kovin yhteistyökykyinen ja asiallinen työnantaja).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee mieleen tästä työstä:
Tietylle tasolle menneet vanhukset pitäisi pukea avaruuspuvun kaltaiseen pukuun joka pesee vanhuksen automaattisesti, Ruokinta myös automaattinen. Samoin potilaan "virtuaalinen kääntäminen kyljeltä toiselle". Viihdekeskus hoitaa pitkästymistä ja etäyhteydet.
Ja tämä kaikki siis on yhtäkuin automatisoitu vanhuksenhoitosänky.
Vanhustenhoito kaipaa lisäresurssoinnin ohessa määrättömästi inhimillisyyttä. Mutta kun säästetään, niin työntekijät saavat raataa niska limassa pienellä palkalla. Meno ei ole inhimillistä enää. Hoitotyön automatisointi on yhtä aikaa kukkua kuin myös epäinhimillistä. Vaikka se vanhus ei enää pysty normaaliin vuorovaikutukseen kenenkään kanssa, pitää hänen saada osakseen inhimillisyyttä. Puhetta, kosketusta ja hoivaa. Kuinka muuten kuvittelet että dementoitunut saa jotain irti viihdekeskuksista? Moni ei pysty keskittymään edes television katseluun, näkö ja kuulo mennyt jne.
Tässähän aikaa nimenomaan jäisi inhimillisyydelle, kun ei tarvitse tehdä niin paljoa perushoitoa.
On raskaita päiviä, mut kuitenki koen oman työn merkitykselliseksi. Jos saan suunn. samaa palkkaa olemalla kassalla kaupassa niin kyllä mä mieluummin autan mummuja.
Ja oma asenne ratkasee paljon, mutta ikävä kyllä huono johtaminen ja työvuorosuunnittelu voi saada monet pyrkimään alanvaihtoon, mutta paljon on työpaikkoja mistä valita.
En ole alalla, mutta lähisukulainen on kotihoidossa. Se on kieli vyön alla juoksemista koko vuoron ajan, ja jos yksi ilmoittaa aamulla sairastuneensa, niin jaetaan tämän paikat muiden kesken. Pahimpina päivinä ei ole toivoakaan, että mitään ruokataukoa ehtisi pitää, hyvä jos vessassa on aikaa käydä.
Hoidan kehitysvammaisia asumisyksikössä.
Työ on monipuolista, osa asukkaista tarvitsee apua lähes kaikessa, osa on omatoimisempia.
Suoraa palautetta saa yleensä päivittäin hyvässä ja pahassa.
Koen työni mielekkääksi ja meillä on mukava työyhteisö & kivat työskentelytilat. Suosittelen miettimään vaihtoehtona vammaistyössä hoitajana toimimista. 👍
Miten vanhuspaikossa suhtaudutaan opiskelijaan? Laitetaanko heti vaihtamaan vaippoja ja hoitamaan arvaamattomia henkilöitä? Onko henkilökunta saanut jo koronarokotteen ja opiskelijat eivät?
Kerrotaanko uudessa paikassa ketkä ovat agressiivisia vai pyöritteleekö muut vaan silmiään.
Kotihoito saattaa olla rankkaa ja kiireistä. Joskus autolle on vaikea löytää parkkipaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten vanhuspaikossa suhtaudutaan opiskelijaan? Laitetaanko heti vaihtamaan vaippoja ja hoitamaan arvaamattomia henkilöitä? Onko henkilökunta saanut jo koronarokotteen ja opiskelijat eivät?
Jos opiskelija tulee palkallisiin töihin, niin hän tekee hoitotyötä niin kuin muutkin. Perehdytykseen on oikeus ja tietysti kokematon hoitaa ensin "helpompia" asukkaita.
Harjoittelussa opiskelijalla on ohjaaja, kenen kanssa tekee töitä. Yleinen käytäntö on se, että opiskelija harjoittelun loppuvaiheessa pystyy itsenäisesti hoitamaan helppoja asukkaita ja tietää työvuoron työtehtävät.
Hyvää on se että on ihmisläheinen työ. Saa auttaa, mahdollisuus parantaa ihmisten elämänlaatua, päivää ja mieltä. Huonoa se, että alalle on kouluttautunut ammattiin sopimattomia ja työ on paikoin hyvin raskasta. Raskaimmat työpaikat ovat minun mielestäni olleet vanhusten palvelutalot sekä kehitysvammaisten asumisyksiköt.
Tulee kyllä surullinen olo, kun lukee näitä. Olen ollut yli 20 vuotta vanhustyössä, mutta vielä on kokematta haukkumiset eikä minua ole purtu, potkittu, heitetty ulosteilla yms. Jotta ei tulisi pelkästään synkkä kuva työstä, niin minua ainakin on piristänyt vuosien varrella lukuisat kortit, suklaarasiat ja kukkakimput, joita asiakkaat/omaiset ovat antaneet kiitoksena hyvästä hoidosta. Minulle on sydäntä lähellä erilainen viriketoiminta, joten työhön tuo paljon lisää pienet jumppatuokiot, lauluhetket, askartelut yms. Olemme järjestäneet asukkaille lettukestejä, leivontaa, retkiä, tietovisoja, kauneudenhoitotuokioita jne. Nämä on työpaikkakohtaisia asioita, joten kannattaa hakea työpaikka, jossa viihtyy.
Muistisairaiden kanssa työskentely vaatii rauhallista, lempeää persoonaa, joustavuutta ja taitoa lukea toista ihmistä. Myös huumori on tarpeen. Työ ei sovi ihan kaikille.
Olet selvästi jo tehnyt päätöksesi. Sen vain sanon, että älä tule muutaman vuoden päästä tälle palstalle valittamaan työsi raskaudesta. Sinua on kyllä varoitettu.
Kohtaatteko hoitajat fyysistä ja haukkumista sitten usein? Se on rikos, ilmoittakaa eteenpäin.
Meitä lähihoitajia on paljon. Niinpä joukossa on myös niitä, jotka ei alalla viihdy.
1. Eritteiden kanssa joutuu tekemiseen. Hoitotyössä puhtaus on tärkeää niinpä sitä vaihtelee vaipat ilman sen kummempaa kauhistelua.
2. Pääosin on noin 8 tunnin vuoroja mutta eri mittaisiin on mahdollisuus. Työntekijöistä on kova pula, joten neuvotteluvaraa on. Minullakin on koira ja siksi en jousta työajoissa.
3. Muistisairaiden kanssa olen joutunut kohtaamaan väkivaltaa. Yleisesti työ on turvallista.
4. Palkka riippuu paljon lisistä esim. pyhäkorvaus 100%. Käteen tulee noin 2000-2500 e. Yötöitä, viikonloppuja tekevällä enemmänkin.
Plussaa on työkaverit, asiakkaat, heidän omaiset, valinnanvara työpaikoissa. Tykkään tehdä hoitotyötä. Negatiivista vuorotyö, vaatii monesti hyvää fyysistä kuntoa, kiire, joskus henkisesti kuormittavaa esim. kivulias potilas jota ei pysty auttamaan.
Jos lähdet opiskelemaan, niin ensimmäisessä harjoittelussa varmasti jo hahmottuu sopiiko ala sinulle.