Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
Tai vaimon kutsuminen "meidän mammaksi ".
Må kutsun meidän ainoaa tyttökissaa prinsessaksi.
Tykkään lässyttää lapsille ja miehelle sekä koiralle. Kaikilla lukematon määrä lempinimiä. Meidän sisäpiirihuumoria. Mitä se muille kuuluu? En kuitenkaan muille kaivosalan näitä, joskus saattavat kuulla vahingossa jonkun lempinimen.
Riippuu varmaan myös äänensävystä ja ilmapiiristä yms. Voin hyvin uskoa ettei esim. neiti-sanaan liity monissa perheissä mitään erikoista. Mutta sitten taas mun äiti kutsuu mua (35-vuotiasta) edelleen usein "meidän neidiksi" juuri sellaisella mairealla, halventavalla ja v***umaisella äänensävyllä joka tekee kyllä selväksi ettei siinä ole mistään varsinaisesta hellittelynimestä kyse.
Mitä vikaa on neideissä ja prinsessoissa? Ei niin mitään.
Kyllä on parempi vihreänsiirtymän aikana kutsua vain muuksi olettamaksi.
Minä ainakin kutsun tytärtäni pikku prinsessakseni nyt ja jatkossakin. Aina pitää olla jonkun pahottamassa mieltään muitten puolesta.
5v. tytön YH isä.
Vierailija kirjoitti:
Moni tyttölapsi haluaa kokea olevansa satujen prinsessa. Annetaan lasten olla lapsia. Prinsessaksi sanominen saa monen pikkutytön kasvot loistamaan.
Onko tämäkin joltain aikuiselta pois?
Ja jotkut pojatkin, ja kaikkia tyttöjä se ei miellytä. Mutta jos lapsi pitää nimityksestä ja se on hellyydellä ja rakkaudella sanottu niin ihan turha kenenkään siitä pahoittaa mieltään.
Ei häiritse, ihan kivalta kuulostaa. Jos minulla olisi tyttö, niin varmaan kutsuisin pikku neidiksi yms 🥰
Vierailija kirjoitti:
Neiti ja prinsessa-nimitykset ovat vailla tunnetta. Kunpa he saisivat olla pieniä tytöntylleröitä! Vauvoja! Mutta nykyisin heidät paketoidaan oudoiksi muumioiksi ja kuvataan syntymäpäiväilmoituksiin prinsessoina. Ja päähän on kiinnitetty otsapanta, jossa suuri rusetti, solmu tai muu rypytys... Miten ihmeessä tuo kaikki saadaan pysymään paikoillaan?
Höpö höpö, nimenomaan ne ovat täynnä tunnetta. Yleensä noita nimityksiä käyttää täysin lapsiinsa ihastuneet tuoreet isät, varmaan joskus äiditkin mutta isien olen kuullut enemmän käyttävän. Ja millä lailla "tytöntyllerö" on sitten parempi nimitys?
Eräs äiti ja isä sanovat lastaan 3v aina päälliköksi.
"Katsotaas mitä meidän päällikkö haluaa tänään syödä".
Niin, että tsemppiä vaan teini-ikään.. 👍
Rouvittelu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää tuo herra. Ja osa mammoista käyttää herraa sekä miehestään että pojastaan.
Loukkaako rouva sanankin käyttö?
En voisi olla kenenkään vaimo, eli rouva. Tai vaikka olisinkin, en haluaisi ainakaan että ukko vaimottelisi, se on hirveän kuulosta kun miehet jauhaa "vaimo sitä vaimo tätä".
Joku nuori mies dna:lta rouvitteli minua koko puhelun ajan. En viittinyt korjata, oli niin elementissään.
Tunsin itseni helmikaulakorua pitäväksi nutturapääksi koko puhelun ajan.
Ei se ulkopuolisille taida kuulua miksi lapsiaan nimittelee, ei kai sellaisen takia pidä lakata hellittelynimityksiä käyttämästä jos jotain randomia ärsyttää. Jos ei pysty keskustelemaan tällaisen ihmisen kanssa niin sitten pitää vaihtaa uuteen tuttavuuteen, josta ei tiedä kyllä mitä ärsyttävää möläyttäisi.
Ärsyttää minuakin poitsu -nimitys. Vähän niinkuin broisku. Tai mittumaari. Yks tyyppi sanoo juhannusta mittumaariksi ja nauraa höröttää päälle. Viihdyttää itseään hauskalla sutkautuksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa on ihan hirveä nimitys. Tulee mieleen satujen röyhelöpukuinen hento ja avuton, tornissa nyyhkivä ja huokaileva objekti, joka nai ensimmäisen miehen, joka hänet sieltä pelastaa. Palkinto. Tahdoton. Avuton. Tai sitten lellitty hernepatjaprinsessa. Mutta ainakin on kaunis, kuten naisen kuuluukin....
Se että sinä kykenet näkemään prinsessan vain avuttomana torniinjumittujana kertoo enemmän sinusta kuin prinsessa-nimityksestä.
Kyllä se on ihan yleismaailmallinen käsitys että prinsessa on avuton kädetön hienohelma joka jonkun miehen pitää pelastaa.
Kuningatar taas on badass, tyttö tai nainen joka ei ole mikään lälly tyllimekkoinen uhri, vaan alfa.
Vierailija kirjoitti:
Rouvittelu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää tuo herra. Ja osa mammoista käyttää herraa sekä miehestään että pojastaan.
Loukkaako rouva sanankin käyttö?
En voisi olla kenenkään vaimo, eli rouva. Tai vaikka olisinkin, en haluaisi ainakaan että ukko vaimottelisi, se on hirveän kuulosta kun miehet jauhaa "vaimo sitä vaimo tätä".
Joku nuori mies dna:lta rouvitteli minua koko puhelun ajan. En viittinyt korjata, oli niin elementissään.
Tunsin itseni helmikaulakorua pitäväksi nutturapääksi koko puhelun ajan.
Eri. Millä nimityksellä tulisi puhutella jos ei rouva tai vaimo käy? Mä olisin mielelläni rouva tai vaimo. Ei vaan ole miestä. Ei pääse ärsyyntymään. Ulkomailla lentokentän kahviossa minua puhuteltiin "madam"-sanalla. Silloin kyllä tuntui vanhalta, ikää 60v vasta. Likanheitukka viälä.
Ei puistata yhtään. Maailmassa on niin paljon oikeasti puistattavampia asioita. Ei ole helppoa olla lapsi eikä lapsen vanhempi tässä puistattavassa maailmassa.
Vika on varmasti mun päässä, mutta kun poikaa kutsutaan "poitsuksi", oksennan henkisesti joka kerta.