Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?

Meidän neiti on mielestäni ihan hyvä ilmaisu.

Mutta prinsessaksi kutsuminen on erittäin huonoa makua osoittava asia.

Minua ollessani pieni vanhenpani kutsuivat hellittelynimellä "Hintti-Prinssi".  Aikuistuttuani ovat onneksi jättäneet tuon prinssin pois.  Ei Suomessa mitään prinssejä onneksi ole!

Minun isäni sanoi minua prinsessakseen. Kasvoin terveitsetuntoiseksi nuoreksi naiseksi, jolla ei ole "isäongelmia" tai muitakaan komplekseja, kiitos vanhempien jotka saivat minut tuntemaan itseni rakkaaksi ja tärkeäksi. Toki oli myös rajat, rakkauden osoitus nekin.

Ei puistata, mutta prinsessa on ihmetyttänyt.

Kerran kun meillä oli kylässä vieraita ja olin nuori, isä kutsui minua prinsessaksi. Ajattelin, mitä hittoa, koska ei hän minusta muuten puhunut sillä tavalla. Lievää vinoilun makua mielestäni.

Riippuu tilanteesta, missä kyseisiä sanoja käytetään.

Vierailija kirjoitti:

Tänään kuulin koiranulkoiluttajan puhuvan omistamalleen eläimelle lapsellisella lässytysäänellä, ihan niin kuin eläin olisi jotain siitä muka oikeasti ymmärtänyt. Silti en ärsyyntynyt. Mutta ihmettelin tätä kotieläinten kuljettajien yleistä tapaa.

Minä saatan vahingossa jutella koiralleni niinkuin se ymmärtäisi, siis samaan tyyliin kuin lapsilleni. Mutta en kuitenkaan lässytä. Varmaan sama ilmiö kuin se, että vauvojen vanhemmat heijaa tottumuksesta ostoskärryjäkin 😅

Mutta kerran on tullut koiralenkillä vastaan todella huvittava tapaus, joku vanhempi rouva talutti kultaistanoutajaa ja ihan todella lässytti sille tyyliin "Noniin muru, eipäs mennä nyt sinne. Niin, siellä on hauhau, antaa hauhaun jatkaa. Voooi onko noin kiinnostava hauhau, tulepas nyt, hauhau menee eri suuntaan" 😂

No ihan vähän, mutta en anna häiritä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tyttärelle neiti ja prinsessa alkuinen lempinimi.

Neiti "se ja se", kun tytär ottaa tärkeilijän roolin. Prinsessa Rupsunen - kun hän on paha tapainen prinsessa vaatteissa.

Pojasta sanomme Yläkerran Herra, kun hän alkaa ottaa pikkasen liikaa valtaa ja komentelee.

Lapsissa kun erilaisia puolia ja kaikella rakkaudellahan me. Vastuu tosiaan kuuntelijalla, miten vakavasti sitten haluaa ottaa noi lempparit.

Yök. Tässä tyyppiesimerkki ällöttävistä lasten lempinimistä. Prinsessa Rupsunen? Oliko tääkin nyt ihan pakko jakaa kaikelle kansalle?

Vierailija kirjoitti:

Kutsun koiraani matriarkaksi, prinsessaksi, kuningattareksi, teidän korkeudeksenne jne.

Mitäs sitten?

Matriarkka🤣🤣

Ei puistata. Kukin tyylillään, ei se ole minulta pois jo hellittelynimiä muillakin lapsilleen.

Onpas isot ongelmat ihmisillä jos joku lapsen lempinimi aiheuttaa noin paljon puistatusta.

Kasvakaa aikuisiksi.

Ei tietenkään. Outo kysymys.

Minä kutsun meidän koiraa neidiksi ja prinsessaksi. Repikää siitä :D

Nämä ovat hellittelynimiä, joita saa ja voi käyttää kuten haluaa. Kaikessa puheessa kun voi sävyllä erottaa mikä on tarkoitus eli onko loukkaava, korostava vai mikä.

Tämä aloitus kuvastaa jälleen kerran tässä ajassa vallitsevaa mielensäpahoittamisen, tuomitsemisen ja tasapäistämisen kulttuuria. Eihän tyttölapsia saa kutsua tytöiksikään (tai pojiksi) koska se on sukupuolisyrjivää. Eli ilmeisesti pitäisi sanoa vain nimellä, paitsi ei käy sekään jos asiayhteys esim. on sellainen ettei vanhempi halua tuoda lapsensa nimeä esiin (esim. työpaikalla käytävät puolirennot keskustelut). Vaietkaamme siis, niin emme ärsytä muita kuin niitä ketkä eivät pidä hiljaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Minua tökkii myös se, jos minua rouvitellaan. Ehkä minulla on asenneongelma näitä siviilisäätyä korostavia titteleitä kohtaan.

Prinsessa on ihan kuvottava.

Paras on kutsua nimellä tai jollain lempinimellä.

Olen samanlainen, en tykkää rouvittelusta.

Emäntä, isäntä, rouva, neiti, pikkuneiti, nuori neiti, herra, pikkuherra, nuori herra, prinsessa, prinssi, kaikki tämän tyyppiset ovat yök. Myöskin kaunotar.

Juu puistattaa. Erityisesti tuo prinsessaksi kutsuminen.

Prinsessa Rupsunen kuulostaa siltä, että lapsella on pahoja ilmavaivoja.

Moni tyttölapsi haluaa kokea olevansa satujen prinsessa. Annetaan lasten olla lapsia. Prinsessaksi sanominen saa monen pikkutytön kasvot loistamaan.

Onko tämäkin joltain aikuiselta pois?

Minua ärsyttää enemmänkin tällainen woke-kulttuurin mukainen mielensäpahoittaminen ihan normaalista asiasta. Totuushan nyt vain on se, että melkein kaikki ihmiset ovat joko tyttöjä tai poikia, ja saavat olla, herra paratkoon. Jos joku poikkeaa tästä biologiasta, poiketkoot rauhassa, se on ookoo, mutta ei sen vuoksi tarvitse kaikkea muuttaa, jotta kenenkään mieli ei pahoittuisi. Ei poikkeavuuksissa ole mitään pahaa, ne ovat luonnollinen osa elämän kirjoa. Kaikille on tilaa, myös pikku neideille ja satujen prinsessoille. Älkää typistäkö lapsia!

On niin paljon nimityksiä ja asioista joista voisi ottaa nokkiinsa. Voi olla myös välittämättä. Ihmiset puhuvat eri tavoin ja se on sitten kuulijan vastuulla miten asian ottaa. Kannattanee olla enemmän omissa oloissaan jos neidit ja prinsessat ja ukot ja jätkät ottaa päähän. Se voi olla että ne nimitykset joita itse käyttää ovat monesta muusta niin typeriä ja tylsiä että leimaavat sanojan maailman tylsimmäksi ihmiseksi tai älyttömäksi/raivostuttavaksi/typeräksi. Ja valittavat vauva.fissa.

Lastaan voi sanoa vaikka t-sanaksi tai p-sanaksi. Vai?

Minuapa ärsyttää joka hemmetin risauksesta valittajat.