Lue keskustelun säännöt.
Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että täällä on näitä psykiatrejakin saapunu paikalle! Nääs nyt me ärsyyntyjät tiedetään että meillä on mm. suuria huolia (ilmeisesti traumoja), vähän murheita elämässä (kun ei olla tajuttu miettiä kuolevia ihmisiä tai elvytettyjä lapsia), tosi vähän elämänkokemusta ja tylsyyttä. Eikä me osata ajatella oikeita asioita niinkuin muut. Kun ne muut on ihania, suvaitsevaisia, hyviä ja rakkaudentäyteisiä vanhempia joita ei koskaan, koskaan ärsytä mikään. (Paitti tietenkin me huonot ihmiset mutta sitä ei lasketa).
Hävetkäämme kurjaa olomuotoamme ja pahuuttamme kun kehtaamme ärsyyntyä parista lässyttelysanasta kaiken maailman kammotuksen keskellä.
No hyvä jos yhtään aloit oikeasti kyseenalaistaa itseäsi, että onko aika turha ärsyyntymisen aihe.
Joo aloin. Nyt mä istun täällä jalkapuussa ja rankaisen itseäni olemalla viikon syömättä. Ja kuuntelen magnetofoonista yötäpäivää sanoja prinsessa ja neiti.
Aina kun meinaan miettiä miksi pyhimyksen kaltaiset ihmiset suuttui ja ärsyyntyi meistä epäkelvoista yksilöistä niin käsken miestäni mäjäyttää mua kaulimella ottalohkoon. Hyvällä tuurilla musta kasvaa vielä kunnon kansalainen.
Noh noh. Ihan hauskaa, mutta toivottavasti et aina vedä tuollaisia sarkasmi-kilareita, kun joku kritisoi sua.
Täälä on kritisoitu montaa muutakin tyyppiä kuin mua, enkä mä kilareita saanut. Mähän nöyrryin ja häpeän vajavaisuuttani.
Ainoat jotka kommenttien perusteella on saaneet raivonpuuskia ja vetäneet herneitten lisäksi jopa perunoita sieraimiinsa, on nämä lavittalle kiivenneet pyhimykset rautalangasta väsätty sädekehä pään päällään. Ne joita ei ikinä ärsytä mikään, paitsi tietenkin huonommat ihmiset :D
Kilarit senkun jatkuu näköjään. Lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jo on murheet😅 Ei tainnu oikeita ikinä ollakkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tänään kuulin koiranulkoiluttajan puhuvan omistamalleen eläimelle lapsellisella lässytysäänellä, ihan niin kuin eläin olisi jotain siitä muka oikeasti ymmärtänyt. Silti en ärsyyntynyt. Mutta ihmettelin tätä kotieläinten kuljettajien yleistä tapaa.
Voi, et oo tainnu ikinä omistaa lemmikkiä. Olen kesyttänyt monta villikissaa juuri näin, että lässytän ja makeilen, voinkin kuulisit. Saisit varmaan hermoromahduksen😅
Meidän setämies kävi hienosti potalla ja sen jälkeen käytteli haarukkaa niinku aikuinen! Oi mussun mussun meidän ihku setämies, tomera tompsuttaja!
Miltä pikkuneiti/herra porvoolainen kuulostaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on rouva, niin miten se haittaa. Entisaikaan sitä " titteliä" käytettiin yleisesti, samoin kuin neiti- sanaa. Muistan itsekin kun nuorena neitosena joskus kirjepostia sain, niin neiti-liite oli etunimen edessä. Tarvitseeko yleensä e.m. asioista ärsyyntyä. Entinen työkaverini , nyt jo eläkeläinen, puhui aikoinaan edellä mainituilla termeillä, enkähän edes osannut ajatella närkästyväni, se oli hänen tyylinsä ilmaista asia siihen aikaan. Tapansa kullakin..
Tapailin kerran yhtä viiskymppistä miestä ja hän puhui omasta pojastaan "meidän nuoriherra" ihan jatkuvasti. Kun poika ajoi pihaan, häntä siis ihan herroiteltiin. "Herra saapuu. Noniin tervetuloa hyvä herra" jne. "Ottaako nuoriherra kahvia?"
Poika oli siis sellainen kaksvitonen työtön velttoilija.
Silloin mietin, että tuo nuoriherra -nimitys on jäänyt varmaan lapsuudesta käyttöön. Outoa kerta kaikkiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala kutsumaan naapurin prinsessaa vaikka soturiprinsessa Xenaksi. Ehkä sitten viesti menee vanhemmille perille.
Jaarlimme lähti kavereiden kanssa ulos ja pikku herttuatar pottailee....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan älytöntä tollanen prinssittely ja prinsessaksi kutsuminen. Lapsestahan tulee täysin harhainen. Mielestäni on hyvä kertoa lapselle mahdollisimman pian, että tasavallassahan tässä eletään, joten suosittelen pienokaisen kutsumista kansalaiseksi. Ruotsissakin kuninkaallisuus on periytyvää, joten katson tämän olevan vain kuninkaallisten oikeus. Venäjällä ja joissakin banaanivaltioissa on suosittua ja suositeltavaakin kutsua pikkumussukkaa pikku diktaattoriksi tai despootiksi, sillä pienen pienet mahdollisuudethan tällä on toteutua.
Meillä on nuoriherra enkä edes häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon naisten kommentteja luettuani olen meidän tyttärelle tuonut päivittäin selväksi, miten paljon häntä isänä rakastankaan ja miten ihana tyttö/prinsessa/kaunotar hän on. Tämä siksi, ettei hänestä tulisi huonon isäsuhteen takia mielisairasta palstanaista tai heppatallilaista. Myöhemmin opetan sen, ettei kuitenkaan kannata muiden ihmisten, eli perheen ulkopuolisten kommentteja aina ottaa ihan todesta.
Kyllähän se häiritsee, koska prinsessa antaa vaikutelman että halutaan olla muita ylhäisempiä eli aatelistoa. Ja vielä ärsyttävämpää jos joku vieras lässyttää lasta prinsessaksi.
Samanlailla ärsyttävää hänetteleminen. Kun odottaa vauvaa puhutaan korostaen, esim. milloin hänen pitäsi syntyä, ehkä hän ei ihan vielä halua syntya, kyllä hän syntyy sitten kun on aika, minkäs te annatte hänelle nimeksi, onko hän tyttö vai poika ja kun ei muuta kysymystä keksitä samnotan onkos hän... miten hän jne....
Puhumattakaan, että koirat, kissat, jänikset, hevoset ja myyrät on hänejä. Joittenkin mielestä autot, kassit, kodinkoneet, kassit ja ruokatarvikkeetkin on hänejä ja töihin lähtiessähän ei muistanut ottaa häntä mukaan, koska hänejä oli niin monta ja hän joutui palaamaan kotiin hakemaan hänet jotta pääsisi hänen kyytiin ja maksaisi matkan hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jorppa kirjoitti:
Ihan älytöntä tollanen prinssittely ja prinsessaksi kutsuminen. Lapsestahan tulee täysin harhainen. Mielestäni on hyvä kertoa lapselle mahdollisimman pian, että tasavallassahan tässä eletään, joten suosittelen pienokaisen kutsumista kansalaiseksi. Ruotsissakin kuninkaallisuus on periytyvää, joten katson tämän olevan vain kuninkaallisten oikeus. Venäjällä ja joissakin banaanivaltioissa on suosittua ja suositeltavaakin kutsua pikkumussukkaa pikku diktaattoriksi tai despootiksi, sillä pienen pienet mahdollisuudethan tällä on toteutua.
Minun isä kutsui minua prinsessaksi, ihan normaali minusta tuli. Ja kyllä tiesin aivan hyvin että asuimme tasavallassa eikä perheemme ole minkään sortin kuninkaallinen 😅 se on vaan hellittelynimi. Aika naurettavaa kuvitella pelkän lempinimen aiheuttavan minkään sortin harhoja. Ja joo, en tiedä onko hän ulkopuolisille käyttänyt mitä nimitystä, tuskin on puhunut prinsessasta kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Jos on rouva, niin miten se haittaa. Entisaikaan sitä " titteliä" käytettiin yleisesti, samoin kuin neiti- sanaa. Muistan itsekin kun nuorena neitosena joskus kirjepostia sain, niin neiti-liite oli etunimen edessä. Tarvitseeko yleensä e.m. asioista ärsyyntyä. Entinen työkaverini , nyt jo eläkeläinen, puhui aikoinaan edellä mainituilla termeillä, enkähän edes osannut ajatella närkästyväni, se oli hänen tyylinsä ilmaista asia siihen aikaan. Tapansa kullakin..
Minäkin jos sain mummolta postia niin aina oli neiti - etuliite siinä. Vanhan ajan tapoja. Nykyään olen mieheni puheissa usein rouva, kun kerran naimisissa ollaan. Parempi se ainakin on kuin joidenkin käyttämä akka/eukko/emäntä....
Minäkin olin prinsessa kunnes uhmaikäisenä sain vitsaa kun käyttäydyin kuten prinsessa.
Neiti ja prinsessa-nimitykset ovat vailla tunnetta. Kunpa he saisivat olla pieniä tytöntylleröitä! Vauvoja! Mutta nykyisin heidät paketoidaan oudoiksi muumioiksi ja kuvataan syntymäpäiväilmoituksiin prinsessoina. Ja päähän on kiinnitetty otsapanta, jossa suuri rusetti, solmu tai muu rypytys... Miten ihmeessä tuo kaikki saadaan pysymään paikoillaan?
Jos joku _aina_ ja kaikille puhuu vain prinsessasta/meidän neidistä/pikku-ukosta/nuoresta herrasta niin pidän outona (en sentään puistattavana, lähinnä huvittavana). Perheen kesken hellittelyniminä pidän noita ihan normaaleina, perheen sisäisten nimitysten ei pitäisi kuulua muille millään lailla. Ja paljon ikävämpänä pidän sitä, kun jotkut puhuu lapsistaan kauhean rumasti kakaroina tai penskoina tms.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin prinsessa kunnes uhmaikäisenä sain vitsaa kun käyttäydyin kuten prinsessa.
Minulle opetettiin että prinsessat käyttäytyy aina kauniisti ja sivistyneesti.
Äiti ei voi koskaan toimia oikein. Miten hirveä vanhempi kyseinen äiti olisikaan ollut, jos olisi komentanut ja vaikka erehtynyt korottamaan ääntään lapselleen. "Eihän tuollaisen pitäisi edes hankkia lapsia!"