Lue keskustelun säännöt.
Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
Kyllä taas vedetään hernettä nenään ihan olemattomista asioista! Pikkuneiti tai pikkuprinsessa on hellittelynimiä, ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai he täällä mieltään ole pahoittaneet, jotka eivät tykkää prinsessa-sanasta tai neidistä. Päinvastoin tuntuu osuvan hermoon pikemminkin heillä, jotka sanoja puolustavat. 😀 Ei tämä eroa mitenkään siitä sisustusketjusta, jossa kysyttiin eri tyyleistä mielipiteitä. Ihmiset vaan tykkäävät tai eivät tykkää eri asioista eikä kaikkea tarvitse niin henkilökohtaisesti ottaa.
Aloittaja puhui tuossa siitä, kun kerrotaan lasten tempauksista ja käytetään niitä lellittelynimiä.
Lapselleen ja lapsen läsnäollessa voi puhua ihan millä nimillä vaan, mutta on ärsyttävää kun vaikka töissä kerrotaan, että aamiaisella meidän pikkuneiti prinsessa-hattaravatti-unicorni keksi, että...
Meillä on vaan johtajia ja rinsessoja. Nykyaikaa vastaan täytyy taistella!
Vierailija kirjoitti:
Ei kai he täällä mieltään ole pahoittaneet, jotka eivät tykkää prinsessa-sanasta tai neidistä. Päinvastoin tuntuu osuvan hermoon pikemminkin heillä, jotka sanoja puolustavat. 😀 Ei tämä eroa mitenkään siitä sisustusketjusta, jossa kysyttiin eri tyyleistä mielipiteitä. Ihmiset vaan tykkäävät tai eivät tykkää eri asioista eikä kaikkea tarvitse niin henkilökohtaisesti ottaa.
On vaan yksinkertaisesti lapsellista yökkiä ap:n tyyliin toisten käyttämille sanoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vähän puistattaa neidit, prinsessat ja pikkumiehet.
Omaa tytärtä oon kutsunut likaksi tai mussukaksi, kullaksi, äitin vauvaksi vaikka on 19v. Edelleen on silmissäni söpö lapsi, oma pampula. Näin se tulee aina olemaankin niin kauan kuin elossa olen.
Samoin minä oon äidilleni edelleen kullanmuru, pikkulintu, murmeli yms.vaikka en ole kovin pieni, vaan yli 100kg, äitini on puolta kevyempi. 😍
Muille puhuessa tyttäreni on yleensä "meiän likka". Tai puhun nimellä.
Oli ihanaa pikkutyttönä tulla kutsutuksi prinsessaksi. Nämä ovat hellittelynimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai vaimon kutsuminen "meidän mammaksi ".
Tai vaimoksi.
Jotkut miehet jauhaa ällöttävästi sitä "vaimo sanoi että..", "vaimo teki sitä vaimo teki tätä" puhetta. En voi sietää. Eikö voi puhua ihmisestä sen etunimellä tai lempinimellä, toi vaimottelu on sellasta machomaista helvetin lapsellista henkselien paukuttelua, että omistaa naisen.
Minä ainakin puhuisin puolisosta etunimellä, ja jos kuuntelija ei jo tietäisi että tarkoitan sillä esim vaimoa, niin mainitsisin asian vain kerran. Eli näin:
"Liisa pyys että katsottais yhessä se elokuva. Niin, Liisa on siis mun vaimo. Niin juu niin mä sanoin Liisalle.."
En koskaan puhuisi näin:
"Vaimo pyys että katottais yhdessä se elokuva. Mä sanoin vaimolle että..."
Ja oon siis nainen, mutta tässä skenaariossa mies.
Samat tyypit puhuvat masuasukista. Yäk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hyvin on elämässä asiat, jos tämä on nyt se suurin ärsytyksen ja puistatuksen aihe.🤗 koskaan ei voi kaikkia ihmisiä miellyttää. Aina on joku joka vetää herneet sinne ja syvälle, oli aihealue mikä tahansa.
Jos yhteiselo muiden ihmisten ympäröimänä ärsyttää, voi silloin muuttaa vaikka pellon laitaan ja kouluttautua it-alalle, niin voi työskennellä kotoa käsin omassa rauhassa. Nykyään kauppaostoksetkin on mahdollista tilata kotiin. Tällöin välttyy myös ärsyttäviltä ihmisiltä siellä kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Moni tyttölapsi haluaa kokea olevansa satujen prinsessa. Annetaan lasten olla lapsia. Prinsessaksi sanominen saa monen pikkutytön kasvot loistamaan.
Onko tämäkin joltain aikuiselta pois?
Ja moni ei halua.
Minusta prinsessa olis ollut loukkaava sana lapsena.
Ei mulle onneksi mitään prinsessa-satujakaan juuri luettu, vaan enemmän imin vaikutteita esim astrid lindgreniltä jne.
Lempileluni olivat legoja, ei tyllimekkoja ja tiaroja.
Leikin kyllä nukeillakin toki. En muista että olisin kertaakaan leikkinyt prinsessaa, tai mitään semmoseen viittaavaakaan. Paljon kyllä leikittiin poliisia ja rosvoa, länkkäreitä ja inkkareita, lääkäriä, kivikauden ihmisiä metsässä jne. Mutta prinsessa en ole halunnut koskaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvin on elämässä asiat, jos tämä on nyt se suurin ärsytyksen ja puistatuksen aihe.🤗 koskaan ei voi kaikkia ihmisiä miellyttää. Aina on joku joka vetää herneet sinne ja syvälle, oli aihealue mikä tahansa.
Jos yhteiselo muiden ihmisten ympäröimänä ärsyttää, voi silloin muuttaa vaikka pellon laitaan ja kouluttautua it-alalle, niin voi työskennellä kotoa käsin omassa rauhassa. Nykyään kauppaostoksetkin on mahdollista tilata kotiin. Tällöin välttyy myös ärsyttäviltä ihmisiltä siellä kaupassa.
Höpö höpö, älä heittäydy marttyyriksi.
Itselläni on riittänyt vastoinkäymisiä ja pahoja asioita elämässä, SILTI olen ihan tavallinen ihminen joka ärsyyntyy millon mistäkin. 😂
Minua ärsyttää neiti ja prinsessa. Samoin ärsyttää se että miehet haukkuvat toisiaan neideiksi, ei naisetkaan hauku toisiaan poikamiehiksi.
Mäkin inhoan vaimoa. Nimenomaan sitä tyyliä, kun jotkut miehet viljelevät sanaa ihan liikaa. Vaimo sitä, vaimo tätä... mäkin olen vaimo, mutta on mulla saakeli soikoon nimikin. :D En siis haluaisi olla rouva, vaimo, emäntä enkä mamma (hyi hitto) vaan ihan sama etunimi käy mikä oli olemassa jo ennen papin aamenta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai vaimon kutsuminen "meidän mammaksi ".
Tai vaimoksi.
Jotkut miehet jauhaa ällöttävästi sitä "vaimo sanoi että..", "vaimo teki sitä vaimo teki tätä" puhetta. En voi sietää. Eikö voi puhua ihmisestä sen etunimellä tai lempinimellä, toi vaimottelu on sellasta machomaista helvetin lapsellista henkselien paukuttelua, että omistaa naisen.
Minä ainakin puhuisin puolisosta etunimellä, ja jos kuuntelija ei jo tietäisi että tarkoitan sillä esim vaimoa, niin mainitsisin asian vain kerran. Eli näin:
"Liisa pyys että katsottais yhessä se elokuva. Niin, Liisa on siis mun vaimo. Niin juu niin mä sanoin Liisalle.."En koskaan puhuisi näin:
"Vaimo pyys että katottais yhdessä se elokuva. Mä sanoin vaimolle että..."Ja oon siis nainen, mutta tässä skenaariossa mies.
Jaa. Minusta tuo on normaali tapa puhua vähän vieraampien kanssa, siis vaikkapa työkaverien, jotka ei sitä vaimoa tunne. Jotkut puhuu myös emännästä (joka on minusta vähän yäk, mutta jos se kyseiselle naiselle sopii niin mikäs siinä), tai rouvasta, yksi miespuolinen työkaveri puhuu aina puolisosta. Ja naiset puhuu miehestä. Nimellä puhuminen on ainakin minusta hankalaa, minulla on niin huono nimimuisti etten enää seuraavan kerran muistaisi onko se Liisa nyt vaimo vai sisko vai kaveri.
Mulla oli kyllä tyllimekkoa ja leikkitiaraa lapsena, mutta ei minua kukaan prinsessaksi kutsunut. Olisin varmaan ottanut sen vittuiluna. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep.
Myös enkeliksi kutsuminen kuulostaa vähän haudan takaa tulevalta.
Enkelit eivät ole kuolleita ihmisiä. Enkelit ovat ihan oma lajinsa.
Tänä. Varsinkin kuolleiden pikkulasten vanhemmat kutsuvät näitä kuolleita enkeleiksi. Särähtää korvaan. Enkelillä ei ole mitään tekemistä kuolleen ihmisen kanssa.
Mistäs sää sen tiiät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tyttölapsi haluaa kokea olevansa satujen prinsessa. Annetaan lasten olla lapsia. Prinsessaksi sanominen saa monen pikkutytön kasvot loistamaan.
Onko tämäkin joltain aikuiselta pois?
Ja moni ei halua.
Minusta prinsessa olis ollut loukkaava sana lapsena.
Ei mulle onneksi mitään prinsessa-satujakaan juuri luettu, vaan enemmän imin vaikutteita esim astrid lindgreniltä jne.
Lempileluni olivat legoja, ei tyllimekkoja ja tiaroja.
Leikin kyllä nukeillakin toki. En muista että olisin kertaakaan leikkinyt prinsessaa, tai mitään semmoseen viittaavaakaan. Paljon kyllä leikittiin poliisia ja rosvoa, länkkäreitä ja inkkareita, lääkäriä, kivikauden ihmisiä metsässä jne. Mutta prinsessaen ole halunnut koskaan olla.
Olisit kuitenkin halunnut, mutta, kun kukaan ei kutsunut, niin siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja puhui tuossa siitä, kun kerrotaan lasten tempauksista ja käytetään niitä lellittelynimiä.
Lapselleen ja lapsen läsnäollessa voi puhua ihan millä nimillä vaan, mutta on ärsyttävää kun vaikka töissä kerrotaan, että aamiaisella meidän pikkuneiti prinsessa-hattaravatti-unicorni keksi, että...
Tämä just.
Ja kun nuo jutut ei oikeasti kiinnosta ketään muuta kuin lapsen lähipiiriä.
Ei. Sensijaan ärsyttää, kun joku puhuu teini sitä ja teini tätä. Yöks.