Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että täällä on näitä psykiatrejakin saapunu paikalle! Nääs nyt me ärsyyntyjät tiedetään että meillä on mm. suuria huolia (ilmeisesti traumoja), vähän murheita elämässä (kun ei olla tajuttu miettiä kuolevia ihmisiä tai elvytettyjä lapsia), tosi vähän elämänkokemusta ja tylsyyttä. Eikä me osata ajatella oikeita asioita niinkuin muut. Kun ne muut on ihania, suvaitsevaisia, hyviä ja rakkaudentäyteisiä vanhempia joita ei koskaan, koskaan ärsytä mikään. (Paitti tietenkin me huonot ihmiset mutta sitä ei lasketa).
Hävetkäämme kurjaa olomuotoamme ja pahuuttamme kun kehtaamme ärsyyntyä parista lässyttelysanasta kaiken maailman kammotuksen keskellä.
No hyvä jos yhtään aloit oikeasti kyseenalaistaa itseäsi, että onko aika turha ärsyyntymisen aihe.
Joo aloin. Nyt mä istun täällä jalkapuussa ja rankaisen itseäni olemalla viikon syömättä. Ja kuuntelen magnetofoonista yötäpäivää sanoja prinsessa ja neiti.
Aina kun meinaan miettiä miksi pyhimyksen kaltaiset ihmiset suuttui ja ärsyyntyi meistä epäkelvoista yksilöistä niin käsken miestäni mäjäyttää mua kaulimella ottalohkoon. Hyvällä tuurilla musta kasvaa vielä kunnon kansalainen.
Noh noh. Ihan hauskaa, mutta toivottavasti et aina vedä tuollaisia sarkasmi-kilareita, kun joku kritisoi sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua aina ärsyttää. Etsin aina sopivia ja sopimattomiakin kohteita, jotka triggeröivät toimintani sanoiksi ja teoiksikin.
Minun ärsyyntyminen on mielentila kuulemma. Mielensäpahoittamisen isosisko tuo ärsyyntyminen. Vaadin ja otankin oikeuden ilmaista, sekä kirjallisesti, että suullisesti ärsyyntymiseni kohteet. Se on perusoikeuteni. Ärsyttää nuo monet ärsyttää sanat.
Ps. Onko palstalla muitakin ärsyyntyneitä, joilla ei ole muuta tehtävää kuin valittaa?
Itselläni juuri tämä ärsyttää! Lähes poikkeuksetta kun mammaihmiset puhuvat näistä neideistään, siinä on mulle just toi, että kun tossa ei ole mitään hauskaa, jännää, tms. vaan kersa on käyttäytynyt todella pissismäisesti ja se vain korostuu kun "piti sitä ja tätä, mutta meidän neitipä".
Kun itse näkee vain huonoa käytöstä siinä, missä mammat ylpeillen kertovat neitiensä edesottamuksista.[/quote]
Niinpä. Näin näitä pissiksiä kasvatetaan. Ja tuntuu, että tässäkin ollaan menossa siihen amerikkalaiseen suuntaukseen mukaan näiden prinsessojen kanssa, että minun lapseni olisi jotain parempaa kuin muut. Esimerkiksi siellähän saattaa auton perässä lukea "Tyttäreni on kympin oppilas". Kuolisin häpeästä, jos minun autossani olisi tällainen (vaikka se olisikin totta). Tai jos vaikka jossain ihan asiatekstissä esitellään joku henkilö, niin niillä aina lukee jotain sellasta, että "ja minulla on kaksi kaunista tytärtä". Ihan kuule vain omasta mielestäsi ja who cares.
Oksua suuhun kun kutsuu tyttölasta prinsessaksi? Okkei, ei kommenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mun mielestä kuulu kenellekään millä hellittelynimellä lapsiaan kutsuu, olkoon se sitten prinsessa tai kultamussukka. Lapset ovat (toivottavasti) vanhemmilleen rakkaita ja toivottavasti ap ymmärtää lapsensa saatuaan vähän enemmän. Terveisin vaan eräs jolla oli myös kaikenmaailman mielipiteitä ennen lasta ja joka on huomannut saaneensa uuden perspektiivin asioihin.
Muistelen että 80-luvulla joku kirjoitti onnittelukorttiin pikkuneiti (nimi), se ei haitannut. Omasta niemestä keksityt lempinimet haittasivat (milloin mitäkin) ja kultapieni, kullanmuru, muru - ne olisi voinut jättää väliin. Onneksi sitä oli aika vähän. Minua häiritsee aikuisena äitini tapa käyttää etunimeäni sähköpostissa tai kun sanoo jotain ikävää, muuten toki ei käytä. Vieraat ihmiset eivät saisi sitä käyttää automaattisesti, sitä koko ajan käytetään puhutellessa tai kirjoittaessa, emme tunne, tai en ole antanut lupaa. Muuten tuttavallisuus on ok ja myöhemmin ehkä etunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään kuulin koiranulkoiluttajan puhuvan omistamalleen eläimelle lapsellisella lässytysäänellä, ihan niin kuin eläin olisi jotain siitä muka oikeasti ymmärtänyt. Silti en ärsyyntynyt. Mutta ihmettelin tätä kotieläinten kuljettajien yleistä tapaa.
Meidän neitiä ei ainakaan haittaa. Saa kutsua myös prinsessaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö hellittelysanoja saa enää käyttää? Musta on ihan kiva että lapsia kutsutaan prinsessoiksi, herroiksi, pikkuisiksi ja niin edelleen. On kyllä suuret murheet jos tuollainen ärsyttäää. Ja kyllä me tietenkin käytämme lastemme etunimiä ;)
Minä olen kutsunut lapsiani mm. äidin pikku apinoiksi ja pikku hirviöiksi. Lämmöllä ja rakkaudella. Ja niin se on myös vastaanotettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tavaratalon leluosastolla nähtyä ja kuultua, pieni poika ehkä 4-5v. käyttätyi todella huonosti, tempoi leluja pitkin lattioita hyllyistä, huusi ja kirkui. Äiti lässytti: rakas rakkauteni! ei kieltoa, komentamista tai estämistä.
Ja se vasta korvaan särähtääkin, kun aikuisista lapsista kerrottavaa sanotaan ”meidän muksut”. Siis mitä??!! Muksut (ei ole edes suomenkieltä...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh, inhoan tuota "meidän neiti." Onneksi äitini ei koskaan käyttänyt sitä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että täällä on näitä psykiatrejakin saapunu paikalle! Nääs nyt me ärsyyntyjät tiedetään että meillä on mm. suuria huolia (ilmeisesti traumoja), vähän murheita elämässä (kun ei olla tajuttu miettiä kuolevia ihmisiä tai elvytettyjä lapsia), tosi vähän elämänkokemusta ja tylsyyttä. Eikä me osata ajatella oikeita asioita niinkuin muut. Kun ne muut on ihania, suvaitsevaisia, hyviä ja rakkaudentäyteisiä vanhempia joita ei koskaan, koskaan ärsytä mikään. (Paitti tietenkin me huonot ihmiset mutta sitä ei lasketa).
Hävetkäämme kurjaa olomuotoamme ja pahuuttamme kun kehtaamme ärsyyntyä parista lässyttelysanasta kaiken maailman kammotuksen keskellä.
Haha! Tämä on mainio! Ja täyttä asiaa :)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni juuri tämä ärsyttää! Lähes poikkeuksetta kun mammaihmiset puhuvat näistä neideistään, siinä on mulle just toi, että kun tossa ei ole mitään hauskaa, jännää, tms. vaan kersa on käyttäytynyt todella pissismäisesti ja se vain korostuu kun "piti sitä ja tätä, mutta meidän neitipä".
Kun itse näkee vain huonoa käytöstä siinä, missä mammat ylpeillen kertovat neitiensä edesottamuksista.
Niinpä. Näin näitä pissiksiä kasvatetaan. Ja tuntuu, että tässäkin ollaan menossa siihen amerikkalaiseen suuntaukseen mukaan näiden prinsessojen kanssa, että minun lapseni olisi jotain parempaa kuin muut. Esimerkiksi siellähän saattaa auton perässä lukea "Tyttäreni on kympin oppilas". Kuolisin häpeästä, jos minun autossani olisi tällainen (vaikka se olisikin totta). Tai jos vaikka jossain ihan asiatekstissä esitellään joku henkilö, niin niillä aina lukee jotain sellasta, että "ja minulla on kaksi kaunista tytärtä". Ihan kuule vain omasta mielestäsi ja who cares.
Sun mielestä tyttöjä ei varmaankaan saisi kehua, etteivät ylpisty=muutu pissiksiksi? Tyttölapset pitäisi varmaan kasvattaa nöyriksi, hiljaisiksi ja tottelevaisiksi? Toisille ihmisille ei saa myöskään itse kehua lapsiaan, ettei kukaan vaan luule ylpeäksi? Rakkautta omia lapsiaan kohtaan ei saa missään nimessä näyttää ulospäin?
Kuule, ärsyynny vaan rauhassa noiden vihamielisten, kylmien ja ikivanhojen asenteides kanssa. Täällä oli jossain vaiheessa ketju, jossa tyttäret purkivat tuntojaan siitä, kun äiti ei ikinä kehunut, sanonut rakastavansa eikä puhunut muille ihmisille heistä kuin vähätellen. Arvaapa, oliko kellään itsetunto-ongelmia, kurjia muistoja, katkeruutta ja surua tästä?
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. No ei todellakaan puistata. Vain nipottajat jaksavat ärsyyntyä/tuntea puistatuksia ihan tyhjästä. Kutsukoot vanhemmat lapsiaan sellaisilla hellittelynimillä kuin haluavat.
Sulla on lukihäiriö? Ei se mitään, mä selvennän: Aloituksessa ei kysytty ärsyyntyykö joku tyhjästä, siinä kysyttiin ärsyttääkö prinsessa ja neiti hokemat.
Eikä aloituksessa kielletty vanhempia kutsumasta miksikä ikinä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että täällä on näitä psykiatrejakin saapunu paikalle! Nääs nyt me ärsyyntyjät tiedetään että meillä on mm. suuria huolia (ilmeisesti traumoja), vähän murheita elämässä (kun ei olla tajuttu miettiä kuolevia ihmisiä tai elvytettyjä lapsia), tosi vähän elämänkokemusta ja tylsyyttä. Eikä me osata ajatella oikeita asioita niinkuin muut. Kun ne muut on ihania, suvaitsevaisia, hyviä ja rakkaudentäyteisiä vanhempia joita ei koskaan, koskaan ärsytä mikään. (Paitti tietenkin me huonot ihmiset mutta sitä ei lasketa).
Hävetkäämme kurjaa olomuotoamme ja pahuuttamme kun kehtaamme ärsyyntyä parista lässyttelysanasta kaiken maailman kammotuksen keskellä.
No hyvä jos yhtään aloit oikeasti kyseenalaistaa itseäsi, että onko aika turha ärsyyntymisen aihe.
Joo aloin. Nyt mä istun täällä jalkapuussa ja rankaisen itseäni olemalla viikon syömättä. Ja kuuntelen magnetofoonista yötäpäivää sanoja prinsessa ja neiti.
Aina kun meinaan miettiä miksi pyhimyksen kaltaiset ihmiset suuttui ja ärsyyntyi meistä epäkelvoista yksilöistä niin käsken miestäni mäjäyttää mua kaulimella ottalohkoon. Hyvällä tuurilla musta kasvaa vielä kunnon kansalainen.
Noh noh. Ihan hauskaa, mutta toivottavasti et aina vedä tuollaisia sarkasmi-kilareita, kun joku kritisoi sua.
Täälä on kritisoitu montaa muutakin tyyppiä kuin mua, enkä mä kilareita saanut. Mähän nöyrryin ja häpeän vajavaisuuttani.
Ainoat jotka kommenttien perusteella on saaneet raivonpuuskia ja vetäneet herneitten lisäksi jopa perunoita sieraimiinsa, on nämä lavittalle kiivenneet pyhimykset rautalangasta väsätty sädekehä pään päällään. Ne joita ei ikinä ärsytä mikään, paitsi tietenkin huonommat ihmiset :D
Alue: Aihe vapaa
Ne ihmiset ovat kokeneet pahimman, mitä ihminen voi kokea, eli lapsen kuoleman.
Ehkä ei kannata tuomita heitä jostain sanavalinnoista. Jos heitä auttaa ajatus, että lapsi on enkelinä taivaassa, niin uskokoot vapaasti näin. Vai onko sulla joku lohdullisempi ajatus tarjota?