Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?

Vierailija kirjoitti:

Kiristääkö aloittajalla vanne päätä?

Tuntuu monella muutenkin ketjussa kiristävän, esim minun kommenttia on alapeukutettu vaikkei siinä ole mitään kamalaa, päinvastoin.

Juuri ne lähipiirin lapset joita joskus 2000-luvun alussa prinsessoiksi syntyessään kutsuttiin, joitakin jopa lehti-ilmoituksissa kun "meille syntyi pieni prinsessa......" käyttäytyvät edelleen niin kuin olisivat prinsessoja ja muita parempia, vaativat pistämistä jalustoille ja itkevät katkerasti jos muut eivät tottele heitä tai saa kaikkea minulle heti nyt, tai jos jäävät ilman huomiota hetkeksi.

Muiden on hevetillistä olla heidän kanssa samassa koulussa tai työpaikassa! Mietin vaan paljonko noita tuollaisia on.

Saman ikäiset pojat ovat huomattavasti asiallisempia, fiksumpia, omilla aivoillaan ajattelevia eivätkä kerjää huomiota ja tee asioista minkäänlaista draamaa kuten nuo tytöt. En tiedän onko heitä koskaan kutsuttu prinsseiksi pieninä, tuskinpa :D

Tässä ketjussa ollaan kyllä niin perus suomalaisia että huhhuh.

Miten se teidän arkea liikuttaa millä nimikkeillä omia jälkeläisiään kutsuu?

Nokka pystyyn ja kohti uusia ärsykkeitä!

Kauppakorkeakoulun ja Hankenin naisvihamielisissä piireissä puhuttiinn alentuvaan sävyyn meidän neideistä ja rinsessoista. Samoin landella sellaiset peräkammarissa kasvaneet ukot käyttävät noita sanoja puolisoistaan ja naaraseläimistä. Kämmenellä läimäistään vaimoa ja tammaa takapuolelle ja nauru päälle: "meidän neiti se äksyilee, heh hehe."

Näiden takia en hirveästi jaksa kuunnelle samaa pikkutyttöjen vanhemmilta.

Enkä pikkupoikienkaan. Etenkin poikien kohdalla tulee näkyviin se tietty ajatustapa tuon nimittelyn taustalla, että se toinen on minun alaisuudessani ja toteuttaa minun haaveitani. Juuri seurasin tilannetta, kun  vanhemmat rehentelivät pojastaan "meidän Karate Kid" kun poika itse ei halunnut karatetreeneihin vaan tuhersin suurin piirtein itkua vanhempien retostellessa vieressä.

On hyvin eria asia, että jossain sanomalehden kasteilmoituksessa lukee (luki aikoinaan) että meille syntyi prinsessa, kuin se, että lapsen seistessä vieressä vaivaantuneena äiti kaakottaa jossain vaatekaupassa kovaan ääneen "ONKO TEILLÄ TOPATTUJA TOPPEJA KUN MEIDÄN RINSESSA EI KELPUUTA ENÄÄ NÄNNIEN NÄKYMISTÄ KANKAAN LÄPI".

Yleisesti ottaen kannatan ihmisistä puhumista niin että käytetään heidän nimeään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei ole neidit ja prinsessat olleet koskaan makuuni.

Omaa tytärtä kutsun likaksi, se on meiän likka, ellen käytä nimeä. "Meiän likka pääsee yheltä."

"vies likka roskat mennessäs!"

Kullaksi, tai mussukaksi kutsun myös, likalle suoraan.

Ikää hänellä nyt 17v. Mutta näin on ollut aina ja tulee olemaan. ❤️

Neiti ja pikkuprinsessa eivät ärsytä yhtään, mutta likka on aivan kammottava sana :D inhosin jo pienenä, jos joku kutsui minua likaksi.

Minulle sana likka tuo ihania muistoja lapsuudesta. Isovanhempani olivat murrealueelta, jolla tuo oli hellittelynimi. T. eräs aikuinenl likka

Lapsena ällötti kaikki rinsessa-, neiti-, pikku emäntä- yms. läpät. Meillä niiden tarkoitus oli opettaa minulle että olen tyhjästä valittaja ja että kotityöt on se ykkösjuttu tytön ja naisen elämässä. Sama jatkuu nykyään ammattinimikkeitä käyttämällä, eli kun nuo. läheiseni haluavat kiusata minua, he lakkaavat käyttämästä etunimeäni ja puhuvat kolmannessa persoonassa tietyllä äänensävyllä "meidän pikkku juristi", "lakinainen oikein". Veljestäni on aina käytetty vain etunimeä paitsi joskus häpäisymielessä ulkopuolisten aikana hänen lapsuuden kutsumanimeään, joka on niin sanotusti ällösöpö eikä hän itse pidä siitä.

Eijjjuma kirjoitti:

Tässä ketjussa ollaan kyllä niin perus suomalaisia että huhhuh.

Miten se teidän arkea liikuttaa millä nimikkeillä omia jälkeläisiään kutsuu?

Nokka pystyyn ja kohti uusia ärsykkeitä!

Suomessa ei ole kuninkaallisia kuten prinsessoja, tai ehkä joskus oli tangokuningattaria, mutta eri asia kuin siniveriset aidot.

Joten revi tyhjästä.

Olisiko tuo "puistattaminen" ylimitoitettu ilmaus.

Lienee someajan ilmiöitä, että pitää aina liioitella ja vetää överiksi nuo luonnehdinnat.

Eikö viesti kuulu vähemmällä, vai mikä lie?

Etenkin neiteily puistattaa.

No seuratkaa kuinka nää prinsessat sitten käyttäytyy, kun heitä korokkeelle nostetaan.  Kaupoissa kun joku mukula karjuu keuhkonsa pihalle kun ei saa jotain haluamaansa, niin 90 prosenttisesti se huutaja on tyttölapsi.   

Prinsessalla kun on se herne nenässä (tai sitten siellä patjakerroksen alla) koko ajan.  

Mitä ihmeen ärsyyntymispoliiseja tännekin keskusteluun tulee määrittelemään, mikä saa ärsyttää ja mikä ei. Kerrotaan kuinka ei pienet asiat ärsyttäisi, jos joutuisi pikkulasta elvyttämään ja koronapotilasta pitämään kädestä kuoleman hetkellä yms. Eli oletteko sellaisia ihmisiä, joita ei muka ikinä ärsytä yhtään mikään pienempi asia? Itse nään työssäni (sairaanhoitajana) paljon kärsimystä ja kuolemaa ja ihan on erilaisia tragedioita henkilökohtaisessakin elämässä ollut. Silti joskus pikkuasiat ärsyttää, ei ne päivääni pilaa, mutta ärsyttävät kuitenkin. Kukaan ei ole sellainen, etteikö joskus joku pienempikin asia ärsyttäisi, ja tämä nyt sattuu olemaan keskustelupalsta, jossa saa keskustella vaikka kuinka mitättömistä asioista.

Näistä tulee lähinnä sellainen olo, että menee tunteisiin, kun joku nyt ei tykkää tai pidä hauskana sitä tapaa, millä itse niistä omista lapsistaan puhuu muille, ja sitten yritetään nostattaa itseään muiden yläpuolelle selostamalla kuinka ärsyyntyjillä ei ole elämää jne.

Ennen vanhaan sanottiin, että hullut näkevät pikku-ukkoja.

Eiköhän jokaisen vanhemman oikeus ole käyttää lapsestaan juuri sitä nimitystä kuin haluaa,  kunhan "nimittelyn" tarkoitusperä on positiivinen. En ymmärrä, mitä se minulle kuuluu enkä siis myöskään anna asian ärsyttää minua sen enempää kuin vaikkapa koiranulkoiluttajien lässytyksen lemmikeilleen.  

Vierailija kirjoitti:

Voi että! Minä olen isän prinsessa vieläkin, vaikka ikää on melkein 50 vuotta. Luonteeltani olen poikatyttö eikä mikään elämässäni ole prinsessamaista.

Sanoisin, että nyt on kyllä vika kuulijassa.

Ihana ❤️ Ehkä tällä puistatuksella on juuret siinä, että kukaan ei ole sanonut noin kauniisti, tai prinsessanimitystä on käytetty vain sarkastisessa ja negatiivisessa sävyssä. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän jokaisen vanhemman oikeus ole käyttää lapsestaan juuri sitä nimitystä kuin haluaa,  kunhan "nimittelyn" tarkoitusperä on positiivinen. En ymmärrä, mitä se minulle kuuluu enkä siis myöskään anna asian ärsyttää minua sen enempää kuin vaikkapa koiranulkoiluttajien lässytyksen lemmikeilleen.  

Tottakai on, eihän sitä kukaan ole kieltänytkään. Toiset ei vaan jaksa sitä lässyttämistä kuunnella ja tällöin voikin sitten ulkoistaa itsensä keskustelusta, jossa tuollaista esiintyy. Sekin on ok. Minä ainakin siirryn kahville mieluummin vaikka omalle työpisteelle, kuin kuuntelen taukotilassa jonkun pikku-ukkelin seikkailuja lässytyksen kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän jokaisen vanhemman oikeus ole käyttää lapsestaan juuri sitä nimitystä kuin haluaa,  kunhan "nimittelyn" tarkoitusperä on positiivinen. En ymmärrä, mitä se minulle kuuluu enkä siis myöskään anna asian ärsyttää minua sen enempää kuin vaikkapa koiranulkoiluttajien lässytyksen lemmikeilleen.  

Tottakai on, eihän sitä kukaan ole kieltänytkään. Toiset ei vaan jaksa sitä lässyttämistä kuunnella ja tällöin voikin sitten ulkoistaa itsensä keskustelusta, jossa tuollaista esiintyy. Sekin on ok. Minä ainakin siirryn kahville mieluummin vaikka omalle työpisteelle, kuin kuuntelen taukotilassa jonkun pikku-ukkelin seikkailuja lässytyksen kera.

Toki juuri näin. Mutta pointtini on, että muiden objektiivisesti arvioituna harmiton käytös ei ole - eikä sen pidäkään olla - määräysvallassani. Monilla ärsyyntyjillä tuntuu olevan ärsyyntymisensä taustalla jonkinlaista paheksuntaa ärsyttäväksi koetusta toiminnasta. Vaihtoehtoisena esimerkkinä: bussissa "liian kovaan ääneen" puhujat tuntuvat olevan Suomessa suurikin ongelma joillekin. Joku toinen taas voisi väittää, että Suomessa kovaäänisyyttä suurempi ongelma on pikemminkin tuppisuisuus. Noh, kuka ärsyyntyy mistäkin. Ei oikeastaan ihan hirveästi kiinnosta. Toisin sanoen, rupesi jo ärsyttämään tämäkin, heh.

Voi hyvänen aika. No ei todellakaan puistata. Vain nipottajat jaksavat ärsyyntyä/tuntea puistatuksia ihan  tyhjästä.  Kutsukoot vanhemmat lapsiaan sellaisilla hellittelynimillä kuin haluavat.

Minä kutsun nykyistä tyttökoiraa neidiksi ja edesmennyttä poikakoiraa kutsuin pikkumieheksi. Minusta nimitykset sopivat hyvin koirille vähän kieli poskessa (mutta lämmöllä) sanottuna, Katson kyllä kieroon jokaista omaa lastaan aloituksessa mainituilla nimityksillä kutsuvaa.

Ensisijaisesti tulee mieleen mielen köyhyys siinä mielessä, ettei persoonallisempia hellittelynimiä keksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä kutsun nykyistä tyttökoiraa neidiksi ja edesmennyttä poikakoiraa kutsuin pikkumieheksi. Minusta nimitykset sopivat hyvin koirille vähän kieli poskessa (mutta lämmöllä) sanottuna, Katson kyllä kieroon jokaista omaa lastaan aloituksessa mainituilla nimityksillä kutsuvaa.

Ensisijaisesti tulee mieleen mielen köyhyys siinä mielessä, ettei persoonallisempia hellittelynimiä keksi.

Millä ihmeen logiikalla puhetta ymmärtämättömälle eläimelle höpöttäminen tunnepitoisin nimityksin on jotenkin järkevämpää? Eikö voi kutsua ihan vain koiraksi?