Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
Olen nelikymppinen pitkä nainen. Valitettavasti oon aina ollut prinsessa meidän perheessä. Mulla on yksi veli ja silläkin vaan liuta poikia. Ainoa naispuolinen nuori on serkkuni joka on tyypiltään enempi äijä.
Vanhemmat puhuu aina keskenään. Prinsessasta vaikka ovat jo eronneet.
Mitäpä tuonon sanomaan? Sanokoot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aloittajalla ole lapsia. Hän on vain joku huomioväritukkainen femakkohörhö, joka käyttää joukkovoimaa halveksumaan pieniä tyttölapsia.
Entä nimitykset nainen, ruustinna jne....? Tälläisiä nimityksiä itse kuulin aivan lapsesta alkaen. Olisi ollut luxusta kuulla olevansa prinsessa....
Joo, siis ihan kauheeta. Lisäksi, kuinka paljon pitää vihata lastaan, että kutsuu sitä tättähääräksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä puhun "neidistä" ja "pikkumiehestä" jne tuntemattomille ja sellaisille jotka ei todennäköisesti tiedä tai muista lastemme nimiä.
Mua itseä ahdistaa taas nimillä puhuminen jos en tiedä ihmisiä.
Mulla myös huono nimimuisti eli vaikka kertoisit kahteenkin kertaan kaikkien lastesi nimet niin en niitä välttämättä muista enää viikon päästä. Siis esim työkavereiden lasten nimiä ellei ole sellainen jonka kanssa enemmänkin tekemisissä."Pirkko" sanoi sitä ja tätä ja sitten "Pentti" lähti tuonne ja tänne... Ööö niin ketkä?
"Meidän neiti sanoi sitä ja tätä ja sitten esikoinen lähti sinne ja tänne" Aa, okei heti tiedän kenestä puhutaan.
Eli mua ei ärsytä noi nimitykset.
Näin ei ole käynyt mutta anban esimerkin jossa voisin käyttää neitiä tai jopa prinsessaa: "piti kuvata maisemia mutta meidän neiti kuvasi vaan itseään" ja tämä humoristisesti sanottu.Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn nolous vain korostuu.
Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä taas puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden asioista.
Puhun kyllä myös monikossa "lapseni" ja sanon myös "tyttäreni tai "pojat". Ihan varmasti olen käyttänyt sitä "neiti" sanaa ja kuopuksesta "pikkumies" tai "kuopus" ja vanhimmasta "esikoinen".
Minulla neljä lasta joista yksi on tyttö ja yksi pojista näitä kahta huomattavasti nuorempi.
Ei ole vaan ne "tyttö ja poika".
Jos se sinua ärsyttää niin saapi ärsyttää. En ala varomaan puheitani (välttelemään siis normaaleita sanoja) vain sen takia että jotakin juuri se tietty sana ärsyttää.
Eihän sitä kohta uskalla puhua mitään kun vauvapalstalla on ihan ketjukin ärsyttävistä sanoista. Ei voi tietää ketä ärsyttää ja mikä 🤷♀️
Kerro minulle jo tutustumisvaiheessa mitkä sanat sinua ärsyttää niin tiedän sitten sinun kohdallasi olla käyttämättä kyseisiä sanoja jooko?Tuo oli esimerkki se tilanne valokuvauksesta. Ei ole tapahtunut tuollaista kuten kirjoitin.
Mutta ymmärrän että joitakin voisi tuokin ärsyttää.
Ihmisiä ärsyttää nykyään lähes joka asia.
Mahtaa olla elämässä asiat huonosti kun niin harmittaa ja kiukuttaa ja ärsyttää asiat.Eri, mutta niin, siitähän tässä juuri oli aloituksessa kyse, että puistattaako ja ärsyttääkö muita.
Se on totta, että sinä käytät sanoja, mitä käytät, se on ok, mutta niin on sitten ok sekin, että toisia se saattaapi ärsyttää.
Että seuraavan kerran kun työpaikalla kerrot tuollaisen esimerkin mukaisia asioita teidän neidistä, voit laskea sen varaan, että siellä muutama puree poskea tai alkaa tekemään lähtöä kahvilta.
Välttämättä silti heillä ei ole asiat yhtään sen huonommin kuin sinullakaan, heitä vaan ärsyttää tapasi lässtttää neidistäsi.
Minä en lässytä neidistä yhtään mitään mun työpaikalla.
Harvemmin edes puhun perheestäni töissä.
Jos joskus harvoin mainitsen jonkun lapsistani ohimennen niin voisin käyttää sanaa "neiti" koska työkaveri tuskin tietää lapseni nimeä. Yhtä hyvin saattaisin sanoa "tyttäreni".
En ole ihminen joka levittelee elämäänsä työpaikalla. Jos olisin niin kaikki varmaan tietäisi lasteni nimet ja iät ja sairaudet sun muut. Niin kauan kun joku ei tiedä niin tyttäreni on hänelle "neiti" tai myös se "tyttäreni".
Jos joku niin lapsellinen on että häipyy tuon jälkeen paikalta kesken keskustelun niin kyllä sen jälkeen itsekin poskea purisin 😅Tuon esimerkin taas voisin sanoa kaverille. En työkaverille.
Minulla on kyllä tilannetajua. Osaan valita sanani ja puheeni.
En myöskään häipyisi kahvihuoneesta poskea purren vaikka joku sanoisikin jonkun sanan joka ei kuulu omaan puheeseen. Puhuisi vaikka ostoskärreistä.
Tilannetajua pitää olla.Tässä nyt justiin puhuttiin siis niistä vanhemmista, joka hokevat meidän neitiä juurikin työpaikalla koko ajan. Se, että sinä et sellainen ole, ei tarkoita, etteikö sellaisia ole. Ja on kerrottu, että se ärsyttää ja joitakin jopa puistattaa.
Jotenkin tämä on aina huvittaa: kun nykyään kertoo, että jokin asia ärsyttää, tulee heti joku selittämään, että mitä sä nyt tosta ärsyynnyt, kyllähän sitä voi tätä ja tätä. Ja kun siihen sitten vastataan, että niinpä voi ja silti ärsyttää, aletaankin selittämään, että siis mähän en noin tee, mulla on tilannetajua, mutta siis sulla on jotenkin asiat huonosti kun tollainenkin ärsyttää.
Mikä sun pointti tähän keskusteluun muuten tarkalleen oli, jos kuitenkin itse ymmärrät, että työpaikalle esim. ei kovin hyvin teidän neidin tempauksien selittäminen kuulu?
Veit sanat suustani :D Tätähän minäkin oon täälä ihmetellyt että mikä ihmeen pointti on tulla tänne ärsyyntymään siitä kun joku vastaa aloituksen kysymykseen että joo, kyllä pistää vihaksi nuo neidittelyt ja kuninkaalliset tittelit. Ja sitten alkaa angstaus että jokainen saa kutsua tenaviaan millä nimellä haluaa, no hitto, eihän sitä oo ap eikä kukaan muukaan kieltänytkään! Sekä lisäksi vedetään rakastamiset ja huolenpidot samaan syssyyn. Mitä nuo nimittelyt mihinkään kasvatukseen ja lapsesta välittämiseen kuuluu.
Olen huomaavinani jotta joihinkin jostain kumman syystä kolahtaa ihan yksinkertaisetkin asiat ja niistä väännetään jotain josta ei ole sinnepäinkään puhuttu. Mutta tämä onkin AV-palsta.
No nimenomaan, tää on av-palsta!
Pitäisikö tämän keskustelun mennä niin että kaikkia vaan kauheesti ärsyttää "neitittelyt" ja äidytään haukkumaan kaikki "neitittelijät" alimpaan he#vettiin? Se joka rumiten sanoo saa eniten peukkuja?Enkä huomannut että aloitus koski niitä jotka koko ajan hokee "meidän neiti sitä ja tätä" työpaikalla. Käsitin että koskee niitä jotka lapsiaan puhuu "neitinä" jos niistä puhuu.
Vastasin millaisissa tilanteissa voisin itse käyttää sanaa "neiti".
Anteeksi nyt jos en ymmärtänyt aloituksen pointtia joka koski niitä jotka isoon ääneen kailottaa lapsistaan työpaikalla ja kutsuvat heitä "meidän neidiksi".Sösses! Sulla on raivo mennyt nyt yli. Mistä ihmeestä sä vedit johtopäätöksen että keskustelun pitäisi johtaa siihen että haukutaan kaikki neitittelijät alimpaan he#vettiin!! Ei helkkari, kukaan ei ole sanonut mitään sinnepäinkään että keskustelun pitäisi mennä mitenkään siihen suuntaan! Sun ajatusmaailma on ihan käsittämätön.
Senkus olisit vastannut ap:n aloitukseen että ei, sua ei ärsytä. Mutta sä sait hirveet hepulit ja väännät asioita mitä merkillisempään suuntaan. Rauhoitu.
No niin näyttäis sullakin menevän tunteisiin.
Ja luepa mun vastaus ap:lle.
Siinä nimenomaan vastasin että ei ärsytä ja kerroin esimerkin missä itse voisin sanaa "neiti" käyttää. Vastasin ihan ystävällisessä hengessä haukkumatta ketään ja arvostelematta.
Lue sitten se vastaus jonka siihen sain.
Tässä lainaus siitä:
"Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn NOLOUS vain korostuu."
"Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä TAAS puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden"
Oli nuo vastaukset minusta sellaisia että viisaampi nyt opettaa kuinka pitää puhua lapsistani muille. En vastannut aloitukseen sen takia että haluan äidillisiä neuvoja siitä että "neiti" sanan käyttö saa aikuisissa ihmisissä aikaan oksennusreaktion ja pitää ihan kahvihuoneesta poistua kunnolen niin nolo juttuineni ettei viitsi kuunnella.
Tässä nyt itse koitat yrittää vääntää mun sanoja johonkin ihan muuhun muotoon.
Ihmettelit jopa miksi otin edes osaa koko keskusteluun kun en hoe "meidän neiti sitä ja tätä"?
Anteeksi vielä jos ihmettelin joidenkin ärtymystä siihen että lapsista puhutaan neitinä. On täällä kummallisempiakin aloituksia nähty mutta kyllä tässä keskustelussa on pyritty haukkumaan maan rakoon kaikki neitittelijät. Ihmettelin sitä että onko joillakin niin paha olla että saa tyydytystä siitä että haukutaan toisia anonyymisti täällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuo on lapsellista. Kertoo siitä että äiti (yleensä se on naisihminen) luulee sen muksunsa olevan jotenkin erikoinen, ainakin paljon erikoisempi kuin muiden likkalapset. Ja mulle tulee väkisinkin kuva näistä neitittelijöistä ja prinsessoittelijoista että lapsi on se joka perheessä määrää.
Sori, tämä oli vain ihan mun oma mielikuva.
Tietenkin vanhempi pitää omaa lastaan erityisenä. Olisi se nyt aika outoa, jos kaikkia lapsia samalla tavalla rakastaisi. Ei siinä mitään lapsellista ole olla lapsestansa ylpeä. Eikä se tarkoita että lapsi määrää... On taas ammattiloukkaantujat paikalla. Mitä vielä? Ihanko taas yhdestä sanasta sait noin paljon assosisaatioita.
En minä pitänyt enkä pidä omia lapsiani muita erityisempinä. Silti rakastan heitä. Enkä ymmärrä miksi mun olisi pitänyt olla ylpeä siitä että sain lapsia, kiitollinen kyllä.
Ja tottakai meistä jokainen kokee asiat eritavalla ja saa erilaisia assosisaatioita, ei se mitenkään kummallista ole. Enkä mä hyvänen aika mitenkään loukkaantunut ole mistään prinsessa-nimityksistä, mistä ihmeestä sä tommosen johtopäätöksen vedit? En koe olevani millään tavalla loukattu. Pidän tuota nimitystä vaan lapsellisena, vastasin ap:n kyselyyn näin.
No minulle omat lapset ovat tärkeämpiä kuin toisten lapset ja se on ihan normaalia. En kyllä kutsu prinsessaksi tyttöäni, mutta en kyllä pidä lapsellisena niitä jotka kutsuu. Miksi ei saisi olla omistaan ylpeä? Aika ihmeellisiä johtopäätöksiä itsekin teit kirjoituksessasi. Ei sillä että on lapsestaan ylpeä ole mitään tekemistä sen kanssa kuka kotona määrää. Jos olet miehestäsi ylpeä tarkoittaako se että olet tossun alla?
Minä keksin miehelleni mitä siirappisimpia lempinimiä joka päivä. Mitä ällöttävämpi, sen parempi. Kummityttöni on myös joutunut kultahöpömassukoinnin kohteeksi. Jos saamme oman lapsen, tulen varmasti käyttämään niin prinsessoja kuin neitejäkin, mutta vain omassa lähipiirissä oman perheen kesken. Sellaisten ihmisten, joiden tiedän rakastavan minun lastani.
Tuo hellyttelynimien keksiminen on minun tapani osoittaa rakkautta ja kiintymystä. Jos joku lässyttelee lapsestaan vaikka Facebookissa, se tuntuu väkisinkin oudolta. Vähän niinkuin tuotaisiin yksityselämää liian lähelle. Aika sama tulle tulee, jos joku laittaa suutelukuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei ole neidit ja prinsessat olleet koskaan makuuni.
Omaa tytärtä kutsun likaksi, se on meiän likka, ellen käytä nimeä. "Meiän likka pääsee yheltä."
"vies likka roskat mennessäs!"
Kullaksi, tai mussukaksi kutsun myös, likalle suoraan.
Ikää hänellä nyt 17v. Mutta näin on ollut aina ja tulee olemaan. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä puhun "neidistä" ja "pikkumiehestä" jne tuntemattomille ja sellaisille jotka ei todennäköisesti tiedä tai muista lastemme nimiä.
Mua itseä ahdistaa taas nimillä puhuminen jos en tiedä ihmisiä.
Mulla myös huono nimimuisti eli vaikka kertoisit kahteenkin kertaan kaikkien lastesi nimet niin en niitä välttämättä muista enää viikon päästä. Siis esim työkavereiden lasten nimiä ellei ole sellainen jonka kanssa enemmänkin tekemisissä."Pirkko" sanoi sitä ja tätä ja sitten "Pentti" lähti tuonne ja tänne... Ööö niin ketkä?
"Meidän neiti sanoi sitä ja tätä ja sitten esikoinen lähti sinne ja tänne" Aa, okei heti tiedän kenestä puhutaan.
Eli mua ei ärsytä noi nimitykset.
Näin ei ole käynyt mutta anban esimerkin jossa voisin käyttää neitiä tai jopa prinsessaa: "piti kuvata maisemia mutta meidän neiti kuvasi vaan itseään" ja tämä humoristisesti sanottu.Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn nolous vain korostuu.
Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä taas puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden asioista.
Puhun kyllä myös monikossa "lapseni" ja sanon myös "tyttäreni tai "pojat". Ihan varmasti olen käyttänyt sitä "neiti" sanaa ja kuopuksesta "pikkumies" tai "kuopus" ja vanhimmasta "esikoinen".
Minulla neljä lasta joista yksi on tyttö ja yksi pojista näitä kahta huomattavasti nuorempi.
Ei ole vaan ne "tyttö ja poika".
Jos se sinua ärsyttää niin saapi ärsyttää. En ala varomaan puheitani (välttelemään siis normaaleita sanoja) vain sen takia että jotakin juuri se tietty sana ärsyttää.
Eihän sitä kohta uskalla puhua mitään kun vauvapalstalla on ihan ketjukin ärsyttävistä sanoista. Ei voi tietää ketä ärsyttää ja mikä 🤷♀️
Kerro minulle jo tutustumisvaiheessa mitkä sanat sinua ärsyttää niin tiedän sitten sinun kohdallasi olla käyttämättä kyseisiä sanoja jooko?Tuo oli esimerkki se tilanne valokuvauksesta. Ei ole tapahtunut tuollaista kuten kirjoitin.
Mutta ymmärrän että joitakin voisi tuokin ärsyttää.
Ihmisiä ärsyttää nykyään lähes joka asia.
Mahtaa olla elämässä asiat huonosti kun niin harmittaa ja kiukuttaa ja ärsyttää asiat.Eri, mutta niin, siitähän tässä juuri oli aloituksessa kyse, että puistattaako ja ärsyttääkö muita.
Se on totta, että sinä käytät sanoja, mitä käytät, se on ok, mutta niin on sitten ok sekin, että toisia se saattaapi ärsyttää.
Että seuraavan kerran kun työpaikalla kerrot tuollaisen esimerkin mukaisia asioita teidän neidistä, voit laskea sen varaan, että siellä muutama puree poskea tai alkaa tekemään lähtöä kahvilta.
Välttämättä silti heillä ei ole asiat yhtään sen huonommin kuin sinullakaan, heitä vaan ärsyttää tapasi lässtttää neidistäsi.
Minä en lässytä neidistä yhtään mitään mun työpaikalla.
Harvemmin edes puhun perheestäni töissä.
Jos joskus harvoin mainitsen jonkun lapsistani ohimennen niin voisin käyttää sanaa "neiti" koska työkaveri tuskin tietää lapseni nimeä. Yhtä hyvin saattaisin sanoa "tyttäreni".
En ole ihminen joka levittelee elämäänsä työpaikalla. Jos olisin niin kaikki varmaan tietäisi lasteni nimet ja iät ja sairaudet sun muut. Niin kauan kun joku ei tiedä niin tyttäreni on hänelle "neiti" tai myös se "tyttäreni".
Jos joku niin lapsellinen on että häipyy tuon jälkeen paikalta kesken keskustelun niin kyllä sen jälkeen itsekin poskea purisin 😅Tuon esimerkin taas voisin sanoa kaverille. En työkaverille.
Minulla on kyllä tilannetajua. Osaan valita sanani ja puheeni.
En myöskään häipyisi kahvihuoneesta poskea purren vaikka joku sanoisikin jonkun sanan joka ei kuulu omaan puheeseen. Puhuisi vaikka ostoskärreistä.
Tilannetajua pitää olla.Tässä nyt justiin puhuttiin siis niistä vanhemmista, joka hokevat meidän neitiä juurikin työpaikalla koko ajan. Se, että sinä et sellainen ole, ei tarkoita, etteikö sellaisia ole. Ja on kerrottu, että se ärsyttää ja joitakin jopa puistattaa.
Jotenkin tämä on aina huvittaa: kun nykyään kertoo, että jokin asia ärsyttää, tulee heti joku selittämään, että mitä sä nyt tosta ärsyynnyt, kyllähän sitä voi tätä ja tätä. Ja kun siihen sitten vastataan, että niinpä voi ja silti ärsyttää, aletaankin selittämään, että siis mähän en noin tee, mulla on tilannetajua, mutta siis sulla on jotenkin asiat huonosti kun tollainenkin ärsyttää.
Mikä sun pointti tähän keskusteluun muuten tarkalleen oli, jos kuitenkin itse ymmärrät, että työpaikalle esim. ei kovin hyvin teidän neidin tempauksien selittäminen kuulu?
Veit sanat suustani :D Tätähän minäkin oon täälä ihmetellyt että mikä ihmeen pointti on tulla tänne ärsyyntymään siitä kun joku vastaa aloituksen kysymykseen että joo, kyllä pistää vihaksi nuo neidittelyt ja kuninkaalliset tittelit. Ja sitten alkaa angstaus että jokainen saa kutsua tenaviaan millä nimellä haluaa, no hitto, eihän sitä oo ap eikä kukaan muukaan kieltänytkään! Sekä lisäksi vedetään rakastamiset ja huolenpidot samaan syssyyn. Mitä nuo nimittelyt mihinkään kasvatukseen ja lapsesta välittämiseen kuuluu.
Olen huomaavinani jotta joihinkin jostain kumman syystä kolahtaa ihan yksinkertaisetkin asiat ja niistä väännetään jotain josta ei ole sinnepäinkään puhuttu. Mutta tämä onkin AV-palsta.
No nimenomaan, tää on av-palsta!
Pitäisikö tämän keskustelun mennä niin että kaikkia vaan kauheesti ärsyttää "neitittelyt" ja äidytään haukkumaan kaikki "neitittelijät" alimpaan he#vettiin? Se joka rumiten sanoo saa eniten peukkuja?Enkä huomannut että aloitus koski niitä jotka koko ajan hokee "meidän neiti sitä ja tätä" työpaikalla. Käsitin että koskee niitä jotka lapsiaan puhuu "neitinä" jos niistä puhuu.
Vastasin millaisissa tilanteissa voisin itse käyttää sanaa "neiti".
Anteeksi nyt jos en ymmärtänyt aloituksen pointtia joka koski niitä jotka isoon ääneen kailottaa lapsistaan työpaikalla ja kutsuvat heitä "meidän neidiksi".Sösses! Sulla on raivo mennyt nyt yli. Mistä ihmeestä sä vedit johtopäätöksen että keskustelun pitäisi johtaa siihen että haukutaan kaikki neitittelijät alimpaan he#vettiin!! Ei helkkari, kukaan ei ole sanonut mitään sinnepäinkään että keskustelun pitäisi mennä mitenkään siihen suuntaan! Sun ajatusmaailma on ihan käsittämätön.
Senkus olisit vastannut ap:n aloitukseen että ei, sua ei ärsytä. Mutta sä sait hirveet hepulit ja väännät asioita mitä merkillisempään suuntaan. Rauhoitu.
No niin näyttäis sullakin menevän tunteisiin.
Ja luepa mun vastaus ap:lle.
Siinä nimenomaan vastasin että ei ärsytä ja kerroin esimerkin missä itse voisin sanaa "neiti" käyttää. Vastasin ihan ystävällisessä hengessä haukkumatta ketään ja arvostelematta.Lue sitten se vastaus jonka siihen sain.
Tässä lainaus siitä:"Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn NOLOUS vain korostuu."
"Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä TAAS puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden"
Oli nuo vastaukset minusta sellaisia että viisaampi nyt opettaa kuinka pitää puhua lapsistani muille. En vastannut aloitukseen sen takia että haluan äidillisiä neuvoja siitä että "neiti" sanan käyttö saa aikuisissa ihmisissä aikaan oksennusreaktion ja pitää ihan kahvihuoneesta poistua kunnolen niin nolo juttuineni ettei viitsi kuunnella.
Tässä nyt itse koitat yrittää vääntää mun sanoja johonkin ihan muuhun muotoon.
Ihmettelit jopa miksi otin edes osaa koko keskusteluun kun en hoe "meidän neiti sitä ja tätä"?
Anteeksi vielä jos ihmettelin joidenkin ärtymystä siihen että lapsista puhutaan neitinä. On täällä kummallisempiakin aloituksia nähty mutta kyllä tässä keskustelussa on pyritty haukkumaan maan rakoon kaikki neitittelijät. Ihmettelin sitä että onko joillakin niin paha olla että saa tyydytystä siitä että haukutaan toisia anonyymisti täällä?
Olen sinun kanssasi samaa mieltä. Kommenttisi oli täysin järkevä ja ei antanut sellaista kuvaa, että jatkuvasti lässyttäisit neisistä ja prinsessasta.
Olen tässä vuosien varrella havainnut, että av:lla liikkuu todella paljon ihmisiä, joilla on tarve purkaa pahaa oloa vieraisiin ihmisiin. Uskoisin, että näillä ihmisillä on kotona asiat huonosti, tai jokin menneisyyden trauma kaihertamassa taustalla. Ei ole normaalia poistua kahvihuoneesta poskea purren, jos joku sanoo että käytiin meidän pikkunedin kanssa valokuvaamassa. Ei yhden sanan käytön pitäisi aiheuttaa niin raskasta negatiivista tunnelataumaa, ettei voi enää olla samassa huoneessa. Ehkä nämä ihmiset eivät ole saaneet vanhemmiltaan sellaista rakkautta, jota lapsi pienenä vaatii. Kun joku sitten kahvihuoneessa tai täällä palstalla puhuu rakastavasti omasta lapsestaan, se menneisyyden trauma kärjistyy sanaan "pikkuneiti" ja vihaa on päästävä purkamaan joko näyttävästi poistumalla paikalta tai purkautumalla täällä palstalla ja kohdistamalla patoutuma johonkin anonyymiin ulkopioliseen, tässä tapauksessa sinuun.
Jos joku käyttää normaalissa puheessaan sanaa, jota en itse "siedä" (ostoskärri, jauhenliha, ketä kun pitäisi sanoa kuka), ei se ala minua suuremmin ärsyttää. Tunnereaktioni on siis äärimmäisen laimea. Koen olevani tasapainoinen ihminen, ja minulla oli onnellinen lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu ei ole neidit ja prinsessat olleet koskaan makuuni.
Omaa tytärtä kutsun likaksi, se on meiän likka, ellen käytä nimeä. "Meiän likka pääsee yheltä."
"vies likka roskat mennessäs!"
Kullaksi, tai mussukaksi kutsun myös, likalle suoraan.
Ikää hänellä nyt 17v. Mutta näin on ollut aina ja tulee olemaan. ❤️
Neiti ja pikkuprinsessa eivät ärsytä yhtään, mutta likka on aivan kammottava sana :D inhosin jo pienenä, jos joku kutsui minua likaksi.
Jotkut hokee jatkuvasti ”voi kulta älä,tee sitä, voi kulta älä mee sinne, voikulta, voikulta, voikulta” ja sillai hempeällä äänellä eipä näytä vilkkaimmat lapset kauheesti tottelevan. Onko tossa jankkauksessa tarkoitus ulkopuolisille esittää, kuinka mä oon niin rakastava vanhempi vaikka kiellänkin lastani, aivan kuin kiellot olisi jotakin kauheeta ja lasta traumatisoivaa ellei siihen liitä ”kulta” vai onko tää taas jotain englannin kieltä matkivaa hömppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei ole neidit ja prinsessat olleet koskaan makuuni.
Omaa tytärtä kutsun likaksi, se on meiän likka, ellen käytä nimeä. "Meiän likka pääsee yheltä."
"vies likka roskat mennessäs!"
Kullaksi, tai mussukaksi kutsun myös, likalle suoraan.
Ikää hänellä nyt 17v. Mutta näin on ollut aina ja tulee olemaan. ❤️Neiti ja pikkuprinsessa eivät ärsytä yhtään, mutta likka on aivan kammottava sana :D inhosin jo pienenä, jos joku kutsui minua likaksi.
😄OK.
Kyllä meiänkin likka välillä hermostuu kun saatan hokea joko sen etunimeä tai tota likkaa monotonisesti putkeen vaikka parikymmentä kertaa kunnes vastaa. 😂 Teiniä on kiva välillä ärsyttää. Ei sitä saa muutoin reakoimaan jos on omissa maailmoissaan. 😊
Samaa mieltä myös teini-sanan ärsyttävyydestä. "Meidän teiniä" käytetään ihan ku se antais oikeutuksen sille, et puhutaan patalaiskasta ja saamattomasta tyypistä. Ihan vaan koska hän on teini, niin ymmärtäähän sen. Yök.
Ja täysin samaa mieltä oon me-muodon käyttämisestä äiti-ihmisiltä niissä tilanteissa, joissa oikeesti tarkotetaan vain lasta. "Meillä alotettiin kiinteiden syönti" kuulostaa ihan siltä, että äiti ja isäkin siellä on siirtyneet mössöruuasta kiinteisiin. "Meillä pottaillaan" samoin, koko perhe potalla. Ei näiden käytöllä oo mitään tekemistä sen kanssa, että joku opettaa näitä taioja lapselle ja on muka mukana aktiviteetissa. Tasan yhtä raivostuttavia mammailmaisuja kuin vaunuttelu. Mitä hittoa sekin on??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ihme että tulee nuorille sitä trans oireilua kun on vauvasta asti tuputettu jotakin prinsessa-fantasiaa vanhempien ja ympäristön taholta, totta kai se sairastuttaa pidemmän päälle.
Ei kait sentään nimien käytöstä vielä tule sitä transuoireilua. Enemmänkin syyllisinä on sosiaaliset paineet: et voi olla tyttö, jos satut tykkäämään sinisestä ja samalla tykkäät hevosista tai olet lyhythiuksinen, niin enemmänkin olet sekasukupuolinen. Tai jos poikana on liian heiveröinen, niin muunsukupuolisestahan se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä puhun "neidistä" ja "pikkumiehestä" jne tuntemattomille ja sellaisille jotka ei todennäköisesti tiedä tai muista lastemme nimiä.
Mua itseä ahdistaa taas nimillä puhuminen jos en tiedä ihmisiä.
Mulla myös huono nimimuisti eli vaikka kertoisit kahteenkin kertaan kaikkien lastesi nimet niin en niitä välttämättä muista enää viikon päästä. Siis esim työkavereiden lasten nimiä ellei ole sellainen jonka kanssa enemmänkin tekemisissä."Pirkko" sanoi sitä ja tätä ja sitten "Pentti" lähti tuonne ja tänne... Ööö niin ketkä?
"Meidän neiti sanoi sitä ja tätä ja sitten esikoinen lähti sinne ja tänne" Aa, okei heti tiedän kenestä puhutaan.
Eli mua ei ärsytä noi nimitykset.
Näin ei ole käynyt mutta anban esimerkin jossa voisin käyttää neitiä tai jopa prinsessaa: "piti kuvata maisemia mutta meidän neiti kuvasi vaan itseään" ja tämä humoristisesti sanottu.Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn nolous vain korostuu.
Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä taas puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden asioista.
Puhun kyllä myös monikossa "lapseni" ja sanon myös "tyttäreni tai "pojat". Ihan varmasti olen käyttänyt sitä "neiti" sanaa ja kuopuksesta "pikkumies" tai "kuopus" ja vanhimmasta "esikoinen".
Minulla neljä lasta joista yksi on tyttö ja yksi pojista näitä kahta huomattavasti nuorempi.
Ei ole vaan ne "tyttö ja poika".
Jos se sinua ärsyttää niin saapi ärsyttää. En ala varomaan puheitani (välttelemään siis normaaleita sanoja) vain sen takia että jotakin juuri se tietty sana ärsyttää.
Eihän sitä kohta uskalla puhua mitään kun vauvapalstalla on ihan ketjukin ärsyttävistä sanoista. Ei voi tietää ketä ärsyttää ja mikä 🤷♀️
Kerro minulle jo tutustumisvaiheessa mitkä sanat sinua ärsyttää niin tiedän sitten sinun kohdallasi olla käyttämättä kyseisiä sanoja jooko?Tuo oli esimerkki se tilanne valokuvauksesta. Ei ole tapahtunut tuollaista kuten kirjoitin.
Mutta ymmärrän että joitakin voisi tuokin ärsyttää.
Ihmisiä ärsyttää nykyään lähes joka asia.
Mahtaa olla elämässä asiat huonosti kun niin harmittaa ja kiukuttaa ja ärsyttää asiat.Eri, mutta niin, siitähän tässä juuri oli aloituksessa kyse, että puistattaako ja ärsyttääkö muita.
Se on totta, että sinä käytät sanoja, mitä käytät, se on ok, mutta niin on sitten ok sekin, että toisia se saattaapi ärsyttää.
Että seuraavan kerran kun työpaikalla kerrot tuollaisen esimerkin mukaisia asioita teidän neidistä, voit laskea sen varaan, että siellä muutama puree poskea tai alkaa tekemään lähtöä kahvilta.
Välttämättä silti heillä ei ole asiat yhtään sen huonommin kuin sinullakaan, heitä vaan ärsyttää tapasi lässtttää neidistäsi.
Minä en lässytä neidistä yhtään mitään mun työpaikalla.
Harvemmin edes puhun perheestäni töissä.
Jos joskus harvoin mainitsen jonkun lapsistani ohimennen niin voisin käyttää sanaa "neiti" koska työkaveri tuskin tietää lapseni nimeä. Yhtä hyvin saattaisin sanoa "tyttäreni".
En ole ihminen joka levittelee elämäänsä työpaikalla. Jos olisin niin kaikki varmaan tietäisi lasteni nimet ja iät ja sairaudet sun muut. Niin kauan kun joku ei tiedä niin tyttäreni on hänelle "neiti" tai myös se "tyttäreni".
Jos joku niin lapsellinen on että häipyy tuon jälkeen paikalta kesken keskustelun niin kyllä sen jälkeen itsekin poskea purisin 😅Tuon esimerkin taas voisin sanoa kaverille. En työkaverille.
Minulla on kyllä tilannetajua. Osaan valita sanani ja puheeni.
En myöskään häipyisi kahvihuoneesta poskea purren vaikka joku sanoisikin jonkun sanan joka ei kuulu omaan puheeseen. Puhuisi vaikka ostoskärreistä.
Tilannetajua pitää olla.Tässä nyt justiin puhuttiin siis niistä vanhemmista, joka hokevat meidän neitiä juurikin työpaikalla koko ajan. Se, että sinä et sellainen ole, ei tarkoita, etteikö sellaisia ole. Ja on kerrottu, että se ärsyttää ja joitakin jopa puistattaa.
Jotenkin tämä on aina huvittaa: kun nykyään kertoo, että jokin asia ärsyttää, tulee heti joku selittämään, että mitä sä nyt tosta ärsyynnyt, kyllähän sitä voi tätä ja tätä. Ja kun siihen sitten vastataan, että niinpä voi ja silti ärsyttää, aletaankin selittämään, että siis mähän en noin tee, mulla on tilannetajua, mutta siis sulla on jotenkin asiat huonosti kun tollainenkin ärsyttää.
Mikä sun pointti tähän keskusteluun muuten tarkalleen oli, jos kuitenkin itse ymmärrät, että työpaikalle esim. ei kovin hyvin teidän neidin tempauksien selittäminen kuulu?
Veit sanat suustani :D Tätähän minäkin oon täälä ihmetellyt että mikä ihmeen pointti on tulla tänne ärsyyntymään siitä kun joku vastaa aloituksen kysymykseen että joo, kyllä pistää vihaksi nuo neidittelyt ja kuninkaalliset tittelit. Ja sitten alkaa angstaus että jokainen saa kutsua tenaviaan millä nimellä haluaa, no hitto, eihän sitä oo ap eikä kukaan muukaan kieltänytkään! Sekä lisäksi vedetään rakastamiset ja huolenpidot samaan syssyyn. Mitä nuo nimittelyt mihinkään kasvatukseen ja lapsesta välittämiseen kuuluu.
Olen huomaavinani jotta joihinkin jostain kumman syystä kolahtaa ihan yksinkertaisetkin asiat ja niistä väännetään jotain josta ei ole sinnepäinkään puhuttu. Mutta tämä onkin AV-palsta.
No nimenomaan, tää on av-palsta!
Pitäisikö tämän keskustelun mennä niin että kaikkia vaan kauheesti ärsyttää "neitittelyt" ja äidytään haukkumaan kaikki "neitittelijät" alimpaan he#vettiin? Se joka rumiten sanoo saa eniten peukkuja?Enkä huomannut että aloitus koski niitä jotka koko ajan hokee "meidän neiti sitä ja tätä" työpaikalla. Käsitin että koskee niitä jotka lapsiaan puhuu "neitinä" jos niistä puhuu.
Vastasin millaisissa tilanteissa voisin itse käyttää sanaa "neiti".
Anteeksi nyt jos en ymmärtänyt aloituksen pointtia joka koski niitä jotka isoon ääneen kailottaa lapsistaan työpaikalla ja kutsuvat heitä "meidän neidiksi".Sösses! Sulla on raivo mennyt nyt yli. Mistä ihmeestä sä vedit johtopäätöksen että keskustelun pitäisi johtaa siihen että haukutaan kaikki neitittelijät alimpaan he#vettiin!! Ei helkkari, kukaan ei ole sanonut mitään sinnepäinkään että keskustelun pitäisi mennä mitenkään siihen suuntaan! Sun ajatusmaailma on ihan käsittämätön.
Senkus olisit vastannut ap:n aloitukseen että ei, sua ei ärsytä. Mutta sä sait hirveet hepulit ja väännät asioita mitä merkillisempään suuntaan. Rauhoitu.
No niin näyttäis sullakin menevän tunteisiin.
Ja luepa mun vastaus ap:lle.
Siinä nimenomaan vastasin että ei ärsytä ja kerroin esimerkin missä itse voisin sanaa "neiti" käyttää. Vastasin ihan ystävällisessä hengessä haukkumatta ketään ja arvostelematta.Lue sitten se vastaus jonka siihen sain.
Tässä lainaus siitä:"Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn NOLOUS vain korostuu."
"Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä TAAS puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden"
Oli nuo vastaukset minusta sellaisia että viisaampi nyt opettaa kuinka pitää puhua lapsistani muille. En vastannut aloitukseen sen takia että haluan äidillisiä neuvoja siitä että "neiti" sanan käyttö saa aikuisissa ihmisissä aikaan oksennusreaktion ja pitää ihan kahvihuoneesta poistua kunnolen niin nolo juttuineni ettei viitsi kuunnella.
Tässä nyt itse koitat yrittää vääntää mun sanoja johonkin ihan muuhun muotoon.
Ihmettelit jopa miksi otin edes osaa koko keskusteluun kun en hoe "meidän neiti sitä ja tätä"?
Anteeksi vielä jos ihmettelin joidenkin ärtymystä siihen että lapsista puhutaan neitinä. On täällä kummallisempiakin aloituksia nähty mutta kyllä tässä keskustelussa on pyritty haukkumaan maan rakoon kaikki neitittelijät. Ihmettelin sitä että onko joillakin niin paha olla että saa tyydytystä siitä että haukutaan toisia anonyymisti täällä?
Onnistuneesti ohitit viestin 271, joss todettiin, että ehkä viestisi olisi otettu eri lailla vastaan, jos olisit malttanut olla lopettamatta sitä sanoilla:
"Mahtaa olla elämässä asiat huonosti kun niin harmittaa ja kiukuttaa ja ärsyttää asiat."
Eli asetit itsesi, kuten monet muut täällä, sellaisten ihmisten yläpuolelle, kerroit, että ihmisillä on asiat huonosti, jos heitä nyt vaan yksinkertaisesti ärsyttää se, että esim. työpaikalla joku hokee koko ajan heidän neitiään.
Pyrit siis alentamaan maan rakoon kaikki, joita tämä puhetapa ärsyttää. Malka omassa silmässä?
Ap, kyllä sä sen sitten ymmärrät, kun sun pikkuneiti menee päiväkotiin ja alkaa leikkiä prinsessaleikkejä ja vaatia ylle pelkkää glitteriä ja pinkkiä...
Minusta kumpikin sanonta on vähän poroporvarillinen, mutta aivan ok, koska ne kertovat hellän humoristisesta asenteesta lastaan kohtaan. Antaa siis palaa! Pääasia, että lasta rakastetaan ja kunnioitetaan, sitten vasta minulla tulee oksu suuhun, kun lasta aletaan halveksuen nimitellä rääpäleeksi ja saa.elin kakaraksi.
Kaiheinta on, kun nuoretkin puhuvat: meidän isäntä/emäntä. Onneksi avovaimolleni on annettu syntymänsä jälkeen nimi, jota hänestä käytän keskusteluissa.
Kiristääkö aloittajalla vanne päätä?
Alue: Aihe vapaa
No joo mutta ihan hyvä että jokainen tyttö tuntisi joskus olevansa jollekin prinsessa, aivan liian useaa kiusataan sitten koulussa ja vielä ehkä työelämässäkin niin ettei sitä rakastettuna ja tärkeänä olemisen tunnetta enää koe