Lue keskustelun säännöt.
Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin mitä ap haki, mua ärsyttää kanssa nää prinsessa- ja neiti-ilmaukset ihan vaan siksi, että miksi ei voida puhua tyttärestä tai käyttää hänen nimeään. Useammallakin kaverillani neiti-sanan käytössä on ihan selvä sievistelyn tarve. Eräs ystäväni postaa tyttärensä kuvia Facebookiin, ja aina kuusivuotias poseeraa ikäiselleen sopimattomalla ja aikuismaisella missityylillä kuvissa, jolloin teksti sisältää aina neiti-ilmauksen. "Meidän neidin luistelutreenit menivät taas yli odotusten" tai "meidän neidin uusi laukku". Raivostuttavaa!
Mikä raivostuttaa? Ymmärrän, jos postaa jatkuvasti, mutta mikä noissa sanoissa raivostuttaa? Luettuani ekan kerran neiti-puistatuksesta av:ltä, olen yrittänyt vähentää sen käyttöä ja mietin, että pitääkö monikin tuttuni mua ihan just tällaisenä kuin täällä ap peesaajineen paasailee. Vähän tulee huono fiilis, aavistuksen verran sellainen piikittelevä tai kiusaamishenkinen, että minuapas oikein puistattaa, en minä vaan. Peace hei mammat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa puistattaa tämä keskustelu.
Kieli köyhtyy ja muuttuu junttimaiseksi, jos ainut lukuharrastus on some.
Junttikieli on sinällään puistattavaa. Siihen kuuluu liioittelu, hienostelu ja vinksahtaneet sivistyssanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten se puistatus ilmenee? Tuntuuko kehossa? Itselle jäi vähän sellainen fiilis, että koet olevasi vähän parempi kuin nämä lässyttäjämammat. Et varmaan tarkoittanut sitä.
Oho, sua ei siis koskaan ole puistattanut? Erikoinen ihminen olet.
Kuuklaa ja katso mitä se tarkoittaa, helppoa. Ja ei, siihen ei kuulu sivuvaikutuksena tunnetta olevansa parempi kuin muut. Sekaat varmaan johonkin toiseen ilmiöön.
Aika voimakas tunne. Ihanko oikeasti ap?
Facesta saa päivittäin lukea Teini sitä ja tätä. Teini kokkasi, Teini ulkoilee, Teini siivosi oman huoneensa. Kuvottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksen mukaan näitä käytetään koska lapset haluavat että heitä kutsutaan neideiksi, prinsessoiksi ym. sekä äijiksi, ukoiksi, herroiksi jne..
Lasta siis nimitetään tittelillä, joka kuvaa heidän mielikuvaa arvostetusta aikuisesta, ei siis kyse alentavasta ilmauksesta, ellei lapsi tietenkään pidä tietystä nimittelystä (esim. prinsessa/herra voidaan kytkeä hienohelmaan jota pitää palvella).
Sen sijaan alentava ilmaus esimerkiksi nuoresta pojasta olisi "pikkupoika" (mikä toisaalta olisi totuus), kun taas poika itse todennäköisesti pitäisi enemmän nimityksestä "pikkumies".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä puhun "neidistä" ja "pikkumiehestä" jne tuntemattomille ja sellaisille jotka ei todennäköisesti tiedä tai muista lastemme nimiä.
Mua itseä ahdistaa taas nimillä puhuminen jos en tiedä ihmisiä.
Mulla myös huono nimimuisti eli vaikka kertoisit kahteenkin kertaan kaikkien lastesi nimet niin en niitä välttämättä muista enää viikon päästä. Siis esim työkavereiden lasten nimiä ellei ole sellainen jonka kanssa enemmänkin tekemisissä."Pirkko" sanoi sitä ja tätä ja sitten "Pentti" lähti tuonne ja tänne... Ööö niin ketkä?
"Meidän neiti sanoi sitä ja tätä ja sitten esikoinen lähti sinne ja tänne" Aa, okei heti tiedän kenestä puhutaan.
Eli mua ei ärsytä noi nimitykset.
Näin ei ole käynyt mutta anban esimerkin jossa voisin käyttää neitiä tai jopa prinsessaa: "piti kuvata maisemia mutta meidän neiti kuvasi vaan itseään" ja tämä humoristisesti sanottu.Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn nolous vain korostuu.
Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä taas puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden asioista.
Puhun kyllä myös monikossa "lapseni" ja sanon myös "tyttäreni tai "pojat". Ihan varmasti olen käyttänyt sitä "neiti" sanaa ja kuopuksesta "pikkumies" tai "kuopus" ja vanhimmasta "esikoinen".
Minulla neljä lasta joista yksi on tyttö ja yksi pojista näitä kahta huomattavasti nuorempi.
Ei ole vaan ne "tyttö ja poika".
Jos se sinua ärsyttää niin saapi ärsyttää. En ala varomaan puheitani (välttelemään siis normaaleita sanoja) vain sen takia että jotakin juuri se tietty sana ärsyttää.
Eihän sitä kohta uskalla puhua mitään kun vauvapalstalla on ihan ketjukin ärsyttävistä sanoista. Ei voi tietää ketä ärsyttää ja mikä 🤷♀️
Kerro minulle jo tutustumisvaiheessa mitkä sanat sinua ärsyttää niin tiedän sitten sinun kohdallasi olla käyttämättä kyseisiä sanoja jooko?Tuo oli esimerkki se tilanne valokuvauksesta. Ei ole tapahtunut tuollaista kuten kirjoitin.
Mutta ymmärrän että joitakin voisi tuokin ärsyttää.
Ihmisiä ärsyttää nykyään lähes joka asia.
Mahtaa olla elämässä asiat huonosti kun niin harmittaa ja kiukuttaa ja ärsyttää asiat.Eri, mutta niin, siitähän tässä juuri oli aloituksessa kyse, että puistattaako ja ärsyttääkö muita.
Se on totta, että sinä käytät sanoja, mitä käytät, se on ok, mutta niin on sitten ok sekin, että toisia se saattaapi ärsyttää.
Että seuraavan kerran kun työpaikalla kerrot tuollaisen esimerkin mukaisia asioita teidän neidistä, voit laskea sen varaan, että siellä muutama puree poskea tai alkaa tekemään lähtöä kahvilta.
Välttämättä silti heillä ei ole asiat yhtään sen huonommin kuin sinullakaan, heitä vaan ärsyttää tapasi lässtttää neidistäsi.
Minä en lässytä neidistä yhtään mitään mun työpaikalla.
Harvemmin edes puhun perheestäni töissä.
Jos joskus harvoin mainitsen jonkun lapsistani ohimennen niin voisin käyttää sanaa "neiti" koska työkaveri tuskin tietää lapseni nimeä. Yhtä hyvin saattaisin sanoa "tyttäreni".
En ole ihminen joka levittelee elämäänsä työpaikalla. Jos olisin niin kaikki varmaan tietäisi lasteni nimet ja iät ja sairaudet sun muut. Niin kauan kun joku ei tiedä niin tyttäreni on hänelle "neiti" tai myös se "tyttäreni".
Jos joku niin lapsellinen on että häipyy tuon jälkeen paikalta kesken keskustelun niin kyllä sen jälkeen itsekin poskea purisin 😅Tuon esimerkin taas voisin sanoa kaverille. En työkaverille.
Minulla on kyllä tilannetajua. Osaan valita sanani ja puheeni.
En myöskään häipyisi kahvihuoneesta poskea purren vaikka joku sanoisikin jonkun sanan joka ei kuulu omaan puheeseen. Puhuisi vaikka ostoskärreistä.
Tilannetajua pitää olla.Tässä nyt justiin puhuttiin siis niistä vanhemmista, joka hokevat meidän neitiä juurikin työpaikalla koko ajan. Se, että sinä et sellainen ole, ei tarkoita, etteikö sellaisia ole. Ja on kerrottu, että se ärsyttää ja joitakin jopa puistattaa.
Jotenkin tämä on aina huvittaa: kun nykyään kertoo, että jokin asia ärsyttää, tulee heti joku selittämään, että mitä sä nyt tosta ärsyynnyt, kyllähän sitä voi tätä ja tätä. Ja kun siihen sitten vastataan, että niinpä voi ja silti ärsyttää, aletaankin selittämään, että siis mähän en noin tee, mulla on tilannetajua, mutta siis sulla on jotenkin asiat huonosti kun tollainenkin ärsyttää.
Mikä sun pointti tähän keskusteluun muuten tarkalleen oli, jos kuitenkin itse ymmärrät, että työpaikalle esim. ei kovin hyvin teidän neidin tempauksien selittäminen kuulu?
Veit sanat suustani :D Tätähän minäkin oon täälä ihmetellyt että mikä ihmeen pointti on tulla tänne ärsyyntymään siitä kun joku vastaa aloituksen kysymykseen että joo, kyllä pistää vihaksi nuo neidittelyt ja kuninkaalliset tittelit. Ja sitten alkaa angstaus että jokainen saa kutsua tenaviaan millä nimellä haluaa, no hitto, eihän sitä oo ap eikä kukaan muukaan kieltänytkään! Sekä lisäksi vedetään rakastamiset ja huolenpidot samaan syssyyn. Mitä nuo nimittelyt mihinkään kasvatukseen ja lapsesta välittämiseen kuuluu.
Olen huomaavinani jotta joihinkin jostain kumman syystä kolahtaa ihan yksinkertaisetkin asiat ja niistä väännetään jotain josta ei ole sinnepäinkään puhuttu. Mutta tämä onkin AV-palsta.
No nimenomaan, tää on av-palsta!
Pitäisikö tämän keskustelun mennä niin että kaikkia vaan kauheesti ärsyttää "neitittelyt" ja äidytään haukkumaan kaikki "neitittelijät" alimpaan he#vettiin? Se joka rumiten sanoo saa eniten peukkuja?
Enkä huomannut että aloitus koski niitä jotka koko ajan hokee "meidän neiti sitä ja tätä" työpaikalla. Käsitin että koskee niitä jotka lapsiaan puhuu "neitinä" jos niistä puhuu.
Vastasin millaisissa tilanteissa voisin itse käyttää sanaa "neiti".
Anteeksi nyt jos en ymmärtänyt aloituksen pointtia joka koski niitä jotka isoon ääneen kailottaa lapsistaan työpaikalla ja kutsuvat heitä "meidän neidiksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena vihasin sitä, kun minulle sanottiin "kuules nyt neiti"
Siinä oli joku sellanen "kuules nyt hienostelija/nirppanokka" tms. kalskahdus..
No jos niissä tilanteissa olit sanojan mielestä vähän nirppanokka?
Mä puhun usein mun pojasta pikkudinona. On dinosaurus fani, ja pitää itse nimityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä puhun "neidistä" ja "pikkumiehestä" jne tuntemattomille ja sellaisille jotka ei todennäköisesti tiedä tai muista lastemme nimiä.
Mua itseä ahdistaa taas nimillä puhuminen jos en tiedä ihmisiä.
Mulla myös huono nimimuisti eli vaikka kertoisit kahteenkin kertaan kaikkien lastesi nimet niin en niitä välttämättä muista enää viikon päästä. Siis esim työkavereiden lasten nimiä ellei ole sellainen jonka kanssa enemmänkin tekemisissä."Pirkko" sanoi sitä ja tätä ja sitten "Pentti" lähti tuonne ja tänne... Ööö niin ketkä?
"Meidän neiti sanoi sitä ja tätä ja sitten esikoinen lähti sinne ja tänne" Aa, okei heti tiedän kenestä puhutaan.
Eli mua ei ärsytä noi nimitykset.
Näin ei ole käynyt mutta anban esimerkin jossa voisin käyttää neitiä tai jopa prinsessaa: "piti kuvata maisemia mutta meidän neiti kuvasi vaan itseään" ja tämä humoristisesti sanottu.Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn nolous vain korostuu.
Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä taas puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden asioista.
Puhun kyllä myös monikossa "lapseni" ja sanon myös "tyttäreni tai "pojat". Ihan varmasti olen käyttänyt sitä "neiti" sanaa ja kuopuksesta "pikkumies" tai "kuopus" ja vanhimmasta "esikoinen".
Minulla neljä lasta joista yksi on tyttö ja yksi pojista näitä kahta huomattavasti nuorempi.
Ei ole vaan ne "tyttö ja poika".
Jos se sinua ärsyttää niin saapi ärsyttää. En ala varomaan puheitani (välttelemään siis normaaleita sanoja) vain sen takia että jotakin juuri se tietty sana ärsyttää.
Eihän sitä kohta uskalla puhua mitään kun vauvapalstalla on ihan ketjukin ärsyttävistä sanoista. Ei voi tietää ketä ärsyttää ja mikä 🤷♀️
Kerro minulle jo tutustumisvaiheessa mitkä sanat sinua ärsyttää niin tiedän sitten sinun kohdallasi olla käyttämättä kyseisiä sanoja jooko?Tuo oli esimerkki se tilanne valokuvauksesta. Ei ole tapahtunut tuollaista kuten kirjoitin.
Mutta ymmärrän että joitakin voisi tuokin ärsyttää.
Ihmisiä ärsyttää nykyään lähes joka asia.
Mahtaa olla elämässä asiat huonosti kun niin harmittaa ja kiukuttaa ja ärsyttää asiat.Eri, mutta niin, siitähän tässä juuri oli aloituksessa kyse, että puistattaako ja ärsyttääkö muita.
Se on totta, että sinä käytät sanoja, mitä käytät, se on ok, mutta niin on sitten ok sekin, että toisia se saattaapi ärsyttää.
Että seuraavan kerran kun työpaikalla kerrot tuollaisen esimerkin mukaisia asioita teidän neidistä, voit laskea sen varaan, että siellä muutama puree poskea tai alkaa tekemään lähtöä kahvilta.
Välttämättä silti heillä ei ole asiat yhtään sen huonommin kuin sinullakaan, heitä vaan ärsyttää tapasi lässtttää neidistäsi.
Minä en lässytä neidistä yhtään mitään mun työpaikalla.
Harvemmin edes puhun perheestäni töissä.
Jos joskus harvoin mainitsen jonkun lapsistani ohimennen niin voisin käyttää sanaa "neiti" koska työkaveri tuskin tietää lapseni nimeä. Yhtä hyvin saattaisin sanoa "tyttäreni".
En ole ihminen joka levittelee elämäänsä työpaikalla. Jos olisin niin kaikki varmaan tietäisi lasteni nimet ja iät ja sairaudet sun muut. Niin kauan kun joku ei tiedä niin tyttäreni on hänelle "neiti" tai myös se "tyttäreni".
Jos joku niin lapsellinen on että häipyy tuon jälkeen paikalta kesken keskustelun niin kyllä sen jälkeen itsekin poskea purisin 😅Tuon esimerkin taas voisin sanoa kaverille. En työkaverille.
Minulla on kyllä tilannetajua. Osaan valita sanani ja puheeni.
En myöskään häipyisi kahvihuoneesta poskea purren vaikka joku sanoisikin jonkun sanan joka ei kuulu omaan puheeseen. Puhuisi vaikka ostoskärreistä.
Tilannetajua pitää olla.Tässä nyt justiin puhuttiin siis niistä vanhemmista, joka hokevat meidän neitiä juurikin työpaikalla koko ajan. Se, että sinä et sellainen ole, ei tarkoita, etteikö sellaisia ole. Ja on kerrottu, että se ärsyttää ja joitakin jopa puistattaa.
Jotenkin tämä on aina huvittaa: kun nykyään kertoo, että jokin asia ärsyttää, tulee heti joku selittämään, että mitä sä nyt tosta ärsyynnyt, kyllähän sitä voi tätä ja tätä. Ja kun siihen sitten vastataan, että niinpä voi ja silti ärsyttää, aletaankin selittämään, että siis mähän en noin tee, mulla on tilannetajua, mutta siis sulla on jotenkin asiat huonosti kun tollainenkin ärsyttää.
Mikä sun pointti tähän keskusteluun muuten tarkalleen oli, jos kuitenkin itse ymmärrät, että työpaikalle esim. ei kovin hyvin teidän neidin tempauksien selittäminen kuulu?
Veit sanat suustani :D Tätähän minäkin oon täälä ihmetellyt että mikä ihmeen pointti on tulla tänne ärsyyntymään siitä kun joku vastaa aloituksen kysymykseen että joo, kyllä pistää vihaksi nuo neidittelyt ja kuninkaalliset tittelit. Ja sitten alkaa angstaus että jokainen saa kutsua tenaviaan millä nimellä haluaa, no hitto, eihän sitä oo ap eikä kukaan muukaan kieltänytkään! Sekä lisäksi vedetään rakastamiset ja huolenpidot samaan syssyyn. Mitä nuo nimittelyt mihinkään kasvatukseen ja lapsesta välittämiseen kuuluu.
Olen huomaavinani jotta joihinkin jostain kumman syystä kolahtaa ihan yksinkertaisetkin asiat ja niistä väännetään jotain josta ei ole sinnepäinkään puhuttu. Mutta tämä onkin AV-palsta.
No nimenomaan, tää on av-palsta!
Pitäisikö tämän keskustelun mennä niin että kaikkia vaan kauheesti ärsyttää "neitittelyt" ja äidytään haukkumaan kaikki "neitittelijät" alimpaan he#vettiin? Se joka rumiten sanoo saa eniten peukkuja?Enkä huomannut että aloitus koski niitä jotka koko ajan hokee "meidän neiti sitä ja tätä" työpaikalla. Käsitin että koskee niitä jotka lapsiaan puhuu "neitinä" jos niistä puhuu.
Vastasin millaisissa tilanteissa voisin itse käyttää sanaa "neiti".
Anteeksi nyt jos en ymmärtänyt aloituksen pointtia joka koski niitä jotka isoon ääneen kailottaa lapsistaan työpaikalla ja kutsuvat heitä "meidän neidiksi".
Ehkä sanomaasi olisi suhtauduttu erilailla, jos olisit malttanut olla lisäämättä loppukaneetiksi
"Mahtaa olla elämässä asiat huonosti kun niin harmittaa ja kiukuttaa ja ärsyttää asiat."
eli arvelun siitä, että jos ihmisiä ärsyttää tämä neidittely, heillä mahtaa olla asiat elämässä huonosti. On selvää, että jokainen saa puhua neideistään mitä tahtoo, mutta se, että asian jatkuva kuuleminen ärsyttää, ei tee ihmisistä elämässään onnettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä puhun "neidistä" ja "pikkumiehestä" jne tuntemattomille ja sellaisille jotka ei todennäköisesti tiedä tai muista lastemme nimiä.
Mua itseä ahdistaa taas nimillä puhuminen jos en tiedä ihmisiä.
Mulla myös huono nimimuisti eli vaikka kertoisit kahteenkin kertaan kaikkien lastesi nimet niin en niitä välttämättä muista enää viikon päästä. Siis esim työkavereiden lasten nimiä ellei ole sellainen jonka kanssa enemmänkin tekemisissä."Pirkko" sanoi sitä ja tätä ja sitten "Pentti" lähti tuonne ja tänne... Ööö niin ketkä?
"Meidän neiti sanoi sitä ja tätä ja sitten esikoinen lähti sinne ja tänne" Aa, okei heti tiedän kenestä puhutaan.
Eli mua ei ärsytä noi nimitykset.
Näin ei ole käynyt mutta anban esimerkin jossa voisin käyttää neitiä tai jopa prinsessaa: "piti kuvata maisemia mutta meidän neiti kuvasi vaan itseään" ja tämä humoristisesti sanottu.Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn nolous vain korostuu.
Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä taas puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden asioista.
Puhun kyllä myös monikossa "lapseni" ja sanon myös "tyttäreni tai "pojat". Ihan varmasti olen käyttänyt sitä "neiti" sanaa ja kuopuksesta "pikkumies" tai "kuopus" ja vanhimmasta "esikoinen".
Minulla neljä lasta joista yksi on tyttö ja yksi pojista näitä kahta huomattavasti nuorempi.
Ei ole vaan ne "tyttö ja poika".
Jos se sinua ärsyttää niin saapi ärsyttää. En ala varomaan puheitani (välttelemään siis normaaleita sanoja) vain sen takia että jotakin juuri se tietty sana ärsyttää.
Eihän sitä kohta uskalla puhua mitään kun vauvapalstalla on ihan ketjukin ärsyttävistä sanoista. Ei voi tietää ketä ärsyttää ja mikä 🤷♀️
Kerro minulle jo tutustumisvaiheessa mitkä sanat sinua ärsyttää niin tiedän sitten sinun kohdallasi olla käyttämättä kyseisiä sanoja jooko?Tuo oli esimerkki se tilanne valokuvauksesta. Ei ole tapahtunut tuollaista kuten kirjoitin.
Mutta ymmärrän että joitakin voisi tuokin ärsyttää.
Ihmisiä ärsyttää nykyään lähes joka asia.
Mahtaa olla elämässä asiat huonosti kun niin harmittaa ja kiukuttaa ja ärsyttää asiat.Eri, mutta niin, siitähän tässä juuri oli aloituksessa kyse, että puistattaako ja ärsyttääkö muita.
Se on totta, että sinä käytät sanoja, mitä käytät, se on ok, mutta niin on sitten ok sekin, että toisia se saattaapi ärsyttää.
Että seuraavan kerran kun työpaikalla kerrot tuollaisen esimerkin mukaisia asioita teidän neidistä, voit laskea sen varaan, että siellä muutama puree poskea tai alkaa tekemään lähtöä kahvilta.
Välttämättä silti heillä ei ole asiat yhtään sen huonommin kuin sinullakaan, heitä vaan ärsyttää tapasi lässtttää neidistäsi.
Minä en lässytä neidistä yhtään mitään mun työpaikalla.
Harvemmin edes puhun perheestäni töissä.
Jos joskus harvoin mainitsen jonkun lapsistani ohimennen niin voisin käyttää sanaa "neiti" koska työkaveri tuskin tietää lapseni nimeä. Yhtä hyvin saattaisin sanoa "tyttäreni".
En ole ihminen joka levittelee elämäänsä työpaikalla. Jos olisin niin kaikki varmaan tietäisi lasteni nimet ja iät ja sairaudet sun muut. Niin kauan kun joku ei tiedä niin tyttäreni on hänelle "neiti" tai myös se "tyttäreni".
Jos joku niin lapsellinen on että häipyy tuon jälkeen paikalta kesken keskustelun niin kyllä sen jälkeen itsekin poskea purisin 😅Tuon esimerkin taas voisin sanoa kaverille. En työkaverille.
Minulla on kyllä tilannetajua. Osaan valita sanani ja puheeni.
En myöskään häipyisi kahvihuoneesta poskea purren vaikka joku sanoisikin jonkun sanan joka ei kuulu omaan puheeseen. Puhuisi vaikka ostoskärreistä.
Tilannetajua pitää olla.Tässä nyt justiin puhuttiin siis niistä vanhemmista, joka hokevat meidän neitiä juurikin työpaikalla koko ajan. Se, että sinä et sellainen ole, ei tarkoita, etteikö sellaisia ole. Ja on kerrottu, että se ärsyttää ja joitakin jopa puistattaa.
Jotenkin tämä on aina huvittaa: kun nykyään kertoo, että jokin asia ärsyttää, tulee heti joku selittämään, että mitä sä nyt tosta ärsyynnyt, kyllähän sitä voi tätä ja tätä. Ja kun siihen sitten vastataan, että niinpä voi ja silti ärsyttää, aletaankin selittämään, että siis mähän en noin tee, mulla on tilannetajua, mutta siis sulla on jotenkin asiat huonosti kun tollainenkin ärsyttää.
Mikä sun pointti tähän keskusteluun muuten tarkalleen oli, jos kuitenkin itse ymmärrät, että työpaikalle esim. ei kovin hyvin teidän neidin tempauksien selittäminen kuulu?
Veit sanat suustani :D Tätähän minäkin oon täälä ihmetellyt että mikä ihmeen pointti on tulla tänne ärsyyntymään siitä kun joku vastaa aloituksen kysymykseen että joo, kyllä pistää vihaksi nuo neidittelyt ja kuninkaalliset tittelit. Ja sitten alkaa angstaus että jokainen saa kutsua tenaviaan millä nimellä haluaa, no hitto, eihän sitä oo ap eikä kukaan muukaan kieltänytkään! Sekä lisäksi vedetään rakastamiset ja huolenpidot samaan syssyyn. Mitä nuo nimittelyt mihinkään kasvatukseen ja lapsesta välittämiseen kuuluu.
Olen huomaavinani jotta joihinkin jostain kumman syystä kolahtaa ihan yksinkertaisetkin asiat ja niistä väännetään jotain josta ei ole sinnepäinkään puhuttu. Mutta tämä onkin AV-palsta.
No nimenomaan, tää on av-palsta!
Pitäisikö tämän keskustelun mennä niin että kaikkia vaan kauheesti ärsyttää "neitittelyt" ja äidytään haukkumaan kaikki "neitittelijät" alimpaan he#vettiin? Se joka rumiten sanoo saa eniten peukkuja?Enkä huomannut että aloitus koski niitä jotka koko ajan hokee "meidän neiti sitä ja tätä" työpaikalla. Käsitin että koskee niitä jotka lapsiaan puhuu "neitinä" jos niistä puhuu.
Vastasin millaisissa tilanteissa voisin itse käyttää sanaa "neiti".
Anteeksi nyt jos en ymmärtänyt aloituksen pointtia joka koski niitä jotka isoon ääneen kailottaa lapsistaan työpaikalla ja kutsuvat heitä "meidän neidiksi".
Sösses! Sulla on raivo mennyt nyt yli. Mistä ihmeestä sä vedit johtopäätöksen että keskustelun pitäisi johtaa siihen että haukutaan kaikki neitittelijät alimpaan he#vettiin!! Ei helkkari, kukaan ei ole sanonut mitään sinnepäinkään että keskustelun pitäisi mennä mitenkään siihen suuntaan! Sun ajatusmaailma on ihan käsittämätön.
Senkus olisit vastannut ap:n aloitukseen että ei, sua ei ärsytä. Mutta sä sait hirveet hepulit ja väännät asioita mitä merkillisempään suuntaan. Rauhoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vikaa on sinun tulkinnassasi. En tosin itsekään pidä "prinsessasta" mutta neidistä tykkään.
Neiti on minustakin ihan neutraali, tietysti tulee hassu fiilis, jos sitä viljellään joka lauseessa. Isäni kutsuu muuten myös usein poikaani pikkuherraksi, ja se on minusta todella söpöä.
Mutta tuo prinsessa... minuakin puistattaa se, lähinnä siksi että psykopaatti-isoäisäni kutsui mua prinsessakseen kuin olin pieni. Voitte kuvitella, miten kävi kun kasvoin siihen ikään että aloin osoittaa omaa tahtoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luullut, että nuo häiritsee vaan transihmisiä, muusuja ja osaa lesboista.
Kyllä puistattaa.
Lisäksi se puistattaa, että esim. "meidän neiti päätti syntyä". Tai pikkuprinssi päätti olla syömättä porkkanoita. Päätti! Voi herranenaika ...
Kylläpäs nämä herättää suuria tunteita :D eniten naurattaa mielikuva siitä miten pientä lasta kutsutaan vain asiallisesti etunimellä, pöyristyneenä muiden rasittavista tavoista - antaa nyt lapselle erilaisia hellittelynimiä, MITEN KUVOTTAVAA! Tulee mieleen joku Vilijonkka paasaamassa.
Totta! Lähinnä on kyllä tullut vaan mietittyä, mikä menee ihmiseen, joka ei osaa käyttää lapsesta-lapsenlapsesta-sisarentyttärestämummosta-kaverits tai ihan kenestä vaan sitä omaa nimeä.
Meidän neiti
Meidän vaari
Meidän miesväki
Meidän pirttihirmu.....
Miksei
Aida
Touko
Tomi ja Heikki
Leena...
Eikä tähänkään sitten lisäksi sanaa "meidän" - kehen se meidän muuten viittaakaan?
Haluaako Aida olla mummin neiti (silloin pitäisi sanoa minun neitini)
Haluaako Touko olla Leenan Meidän Touko (tai viittaako Leena tässä itsensä lisäksi koko perhekuntaan ja missä se perhekunta ottaa ja loppuu)...
Ja niin edelleen.
Minusta nuo nimitykset ovat muuten tavallisimmat sellaisten suusta jotka ovat lähtöisin hyvinkin vaatimattomista oloista enkä nyt puhu välttämättä rahallisesti köyhistä, mutta joilta puuttuu sukupolvien sivistys.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs nämä herättää suuria tunteita :D eniten naurattaa mielikuva siitä miten pientä lasta kutsutaan vain asiallisesti etunimellä, pöyristyneenä muiden rasittavista tavoista - antaa nyt lapselle erilaisia hellittelynimiä, MITEN KUVOTTAVAA! Tulee mieleen joku Vilijonkka paasaamassa.
Näytti herättävän tunteita sussakin :) Ja hauska mielikuva sulle tullut siitä että täällä oltaisiin pöyristyneitä ja oikein kuvottavana pidettäisiin hellittelynimiä. Mä en kyllä yhdessäkään kommentissa ihan tollaista huomannut. Meitä osaa porukasta vaan yksinkertaisesti ärsyttää tuo nimittely tietyissä tilanteissa.
Voin kuvitella miten onnellinen äiti höpöttelee vauvalleen ja "meidän pikku Pupu, ihana prinsessa" ja vieressä 277 pyörittelee silmiään ja sukupolvien sivistämänä lausuu kunnioittavan ja arvokkaan äänensävyn kera: "Kondrad, saisiko sinulle olla vielä yksi lusikallinen pilttiä?"
Oho, sua ei siis koskaan ole puistattanut? Erikoinen ihminen olet.
Kuuklaa ja katso mitä se tarkoittaa, helppoa. Ja ei, siihen ei kuulu sivuvaikutuksena tunnetta olevansa parempi kuin muut. Sekaat varmaan johonkin toiseen ilmiöön.