Lue keskustelun säännöt.
Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
Kaikesta sitä ehtii mielensä pahoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä puhun "neidistä" ja "pikkumiehestä" jne tuntemattomille ja sellaisille jotka ei todennäköisesti tiedä tai muista lastemme nimiä.
Mua itseä ahdistaa taas nimillä puhuminen jos en tiedä ihmisiä.
Mulla myös huono nimimuisti eli vaikka kertoisit kahteenkin kertaan kaikkien lastesi nimet niin en niitä välttämättä muista enää viikon päästä. Siis esim työkavereiden lasten nimiä ellei ole sellainen jonka kanssa enemmänkin tekemisissä."Pirkko" sanoi sitä ja tätä ja sitten "Pentti" lähti tuonne ja tänne... Ööö niin ketkä?
"Meidän neiti sanoi sitä ja tätä ja sitten esikoinen lähti sinne ja tänne" Aa, okei heti tiedän kenestä puhutaan.
Eli mua ei ärsytä noi nimitykset.
Näin ei ole käynyt mutta anban esimerkin jossa voisin käyttää neitiä tai jopa prinsessaa: "piti kuvata maisemia mutta meidän neiti kuvasi vaan itseään" ja tämä humoristisesti sanottu.Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn nolous vain korostuu.
Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä taas puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden asioista.
Puhun kyllä myös monikossa "lapseni" ja sanon myös "tyttäreni tai "pojat". Ihan varmasti olen käyttänyt sitä "neiti" sanaa ja kuopuksesta "pikkumies" tai "kuopus" ja vanhimmasta "esikoinen".
Minulla neljä lasta joista yksi on tyttö ja yksi pojista näitä kahta huomattavasti nuorempi.
Ei ole vaan ne "tyttö ja poika".
Jos se sinua ärsyttää niin saapi ärsyttää. En ala varomaan puheitani (välttelemään siis normaaleita sanoja) vain sen takia että jotakin juuri se tietty sana ärsyttää.
Eihän sitä kohta uskalla puhua mitään kun vauvapalstalla on ihan ketjukin ärsyttävistä sanoista. Ei voi tietää ketä ärsyttää ja mikä 🤷♀️
Kerro minulle jo tutustumisvaiheessa mitkä sanat sinua ärsyttää niin tiedän sitten sinun kohdallasi olla käyttämättä kyseisiä sanoja jooko?Tuo oli esimerkki se tilanne valokuvauksesta. Ei ole tapahtunut tuollaista kuten kirjoitin.
Mutta ymmärrän että joitakin voisi tuokin ärsyttää.
Ihmisiä ärsyttää nykyään lähes joka asia.
Mahtaa olla elämässä asiat huonosti kun niin harmittaa ja kiukuttaa ja ärsyttää asiat.
Kylläpäs sua nyt ärsyttää kun jotkut ei tykkää prinsessa ja neiti nimityksistä. Ja olet se yksi tyyppiesimerkki henkilöstä joka ei tajunnut aloitusta. Kyllä sä voit ja uskallat puhua mitä haluat eikä kukaan ole velvollinen kertoon sulle mitkä sanat kutakin sattuu ärsyttämään. Sä SAAT puhua lapsistas ihan miten tahdot. Aloituksessa kysyttiin ketä ärsyttää nuo neitittelyt ja prisessan tittelit, porukka sitten vastaili. Aloituksessa ei kielletty mitään eikä velvoitettu mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puistattaa kyllä, mutta vielä enemmän puistattaa, kun kuulee jonkun miehen puhuvan puolisostaan muille ja nimittävän häntä "meidän mammaksi".
Lapsena en vuosiin tiennyt yhden äidin ystävättären nimeä. Johtuen siitä että kävivät miehensä kanssa meillä aina pariskuntana ja mies kutsui naista aina "meidän ämmäksi" Pienenä luulin, että hänen nimensä on Ämmä. Vähän vanhempana tajusin ettei se voi olla kenenkään nimi. Kun olin teini-ikäinen, tuon ukon käytös oksetti. Eivätkä olleet mistään sellaisesta paikasta kotoisin, että tuo olisi ollut joku neutraali murresana.
Tuo on kyllä ällö. "Meidän eukko" ja "meidän akka" on sellaiset variaatiot, joihin olen itse törmännyt.
Selän takanahan miesten kesken noin yleisesti sanotaa. Ja mitäs pahaa siinä on?
Kyllähän naisetkin kutsuvat selän takana miestään ukoksi, äijäksi tms. nimikkeellä.
En ikinä kutsu mun miestä ukoksi tai äijäksi. Eukko varsinkin on todella vähättelevä termi, enkä koe akkaakaan kovin mairittelevaksi. Äijä ei ole mun mielestä negatiivinen merkitykseltään, ukko taas on samaa kategoriaa ajan kanssa.
Siis äijä on ihan hirveä, samoin akka ja eukko. Ukoksi voisin kutsua, ellei kutsuttava koe sitä loukkaavana, ukko-kulta.
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa on ihan kuvottava.
Paras on kutsua nimellä tai jollain lempinimellä.
Prinsessa on kyllä meillä ihan lempi- ja hellittelynimi. Ei sitä joka paikassa hoeta.
Ei.
Minua ei puistata yhtään. Kukin tavallaan. Tosikot joka asiasta loukkaantujat kyllä puistattavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä puhun "neidistä" ja "pikkumiehestä" jne tuntemattomille ja sellaisille jotka ei todennäköisesti tiedä tai muista lastemme nimiä.
Mua itseä ahdistaa taas nimillä puhuminen jos en tiedä ihmisiä.
Mulla myös huono nimimuisti eli vaikka kertoisit kahteenkin kertaan kaikkien lastesi nimet niin en niitä välttämättä muista enää viikon päästä. Siis esim työkavereiden lasten nimiä ellei ole sellainen jonka kanssa enemmänkin tekemisissä."Pirkko" sanoi sitä ja tätä ja sitten "Pentti" lähti tuonne ja tänne... Ööö niin ketkä?
"Meidän neiti sanoi sitä ja tätä ja sitten esikoinen lähti sinne ja tänne" Aa, okei heti tiedän kenestä puhutaan.
Eli mua ei ärsytä noi nimitykset.
Näin ei ole käynyt mutta anban esimerkin jossa voisin käyttää neitiä tai jopa prinsessaa: "piti kuvata maisemia mutta meidän neiti kuvasi vaan itseään" ja tämä humoristisesti sanottu.Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn nolous vain korostuu.
Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä taas puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden asioista.
Puhun kyllä myös monikossa "lapseni" ja sanon myös "tyttäreni tai "pojat". Ihan varmasti olen käyttänyt sitä "neiti" sanaa ja kuopuksesta "pikkumies" tai "kuopus" ja vanhimmasta "esikoinen".
Minulla neljä lasta joista yksi on tyttö ja yksi pojista näitä kahta huomattavasti nuorempi.
Ei ole vaan ne "tyttö ja poika".
Jos se sinua ärsyttää niin saapi ärsyttää. En ala varomaan puheitani (välttelemään siis normaaleita sanoja) vain sen takia että jotakin juuri se tietty sana ärsyttää.
Eihän sitä kohta uskalla puhua mitään kun vauvapalstalla on ihan ketjukin ärsyttävistä sanoista. Ei voi tietää ketä ärsyttää ja mikä 🤷♀️
Kerro minulle jo tutustumisvaiheessa mitkä sanat sinua ärsyttää niin tiedän sitten sinun kohdallasi olla käyttämättä kyseisiä sanoja jooko?Tuo oli esimerkki se tilanne valokuvauksesta. Ei ole tapahtunut tuollaista kuten kirjoitin.
Mutta ymmärrän että joitakin voisi tuokin ärsyttää.
Ihmisiä ärsyttää nykyään lähes joka asia.
Mahtaa olla elämässä asiat huonosti kun niin harmittaa ja kiukuttaa ja ärsyttää asiat.Eri, mutta niin, siitähän tässä juuri oli aloituksessa kyse, että puistattaako ja ärsyttääkö muita.
Se on totta, että sinä käytät sanoja, mitä käytät, se on ok, mutta niin on sitten ok sekin, että toisia se saattaapi ärsyttää.
Että seuraavan kerran kun työpaikalla kerrot tuollaisen esimerkin mukaisia asioita teidän neidistä, voit laskea sen varaan, että siellä muutama puree poskea tai alkaa tekemään lähtöä kahvilta.
Välttämättä silti heillä ei ole asiat yhtään sen huonommin kuin sinullakaan, heitä vaan ärsyttää tapasi lässtttää neidistäsi.
Minä en lässytä neidistä yhtään mitään mun työpaikalla.
Harvemmin edes puhun perheestäni töissä.
Jos joskus harvoin mainitsen jonkun lapsistani ohimennen niin voisin käyttää sanaa "neiti" koska työkaveri tuskin tietää lapseni nimeä. Yhtä hyvin saattaisin sanoa "tyttäreni".
En ole ihminen joka levittelee elämäänsä työpaikalla. Jos olisin niin kaikki varmaan tietäisi lasteni nimet ja iät ja sairaudet sun muut. Niin kauan kun joku ei tiedä niin tyttäreni on hänelle "neiti" tai myös se "tyttäreni".
Jos joku niin lapsellinen on että häipyy tuon jälkeen paikalta kesken keskustelun niin kyllä sen jälkeen itsekin poskea purisin 😅
Tuon esimerkin taas voisin sanoa kaverille. En työkaverille.
Minulla on kyllä tilannetajua. Osaan valita sanani ja puheeni.
En myöskään häipyisi kahvihuoneesta poskea purren vaikka joku sanoisikin jonkun sanan joka ei kuulu omaan puheeseen. Puhuisi vaikka ostoskärreistä.
Tilannetajua pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä ehtii mielensä pahoittaa.
Nykyajan ihmiset ovat kuin se nuori, joka totesi "Yleisesti ottaen v--tuttaa kaikki".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Minua ei puistata yhtään. Kukin tavallaan. Tosikot joka asiasta loukkaantujat kyllä puistattavat.
Sittenhän sua täällä ei kukaan puistata. Kukaan kun ei ole kertonut loukkaantuvansa, ainoastaan kertoneet, että typerä tapa puhua ärsyttää ja puistattaa.
Ehkä on parempi kansellointiaikana puhua tytäroletetustani ja poikaoletetustani. Ettei tule vahingossa sanottua tämän päivän epäkorrektisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten ei haittaa, mutta joskus näkee kuinka pikkutyttöjä kasvatetaan ”prinsessoiksi”. Siihen voi liittyä myös tällainen pikku prinsessaksi nimittäminen, joskaan ei aina.
”Prinsessaksi ” kasvattamisella tarkoitan, kuinka pienestä pitäen tytölle hoetaan, kuinka hän on jotain erikoista, koska on kaunis, fiksu yms.
Jos on kaunis tai fiksu, niin se on ok, mutta ei pidä nostaa tällaisia ominaisuuksia niin arvokkaiksi, että lapsesta kasvaa pinnallinen ja itsekeskeinen. Sellainen, joka luulee, että maailma pyörii hänen ympärillään ja jos asiat ei mene niinkuin hän haluaa, niin se on aina jonkun muun vika.
Näitä tapauksia olen nähnyt. Jo kouluaikoina tämä oli joissain tytöissä huomattavissa, sekä myöhemminkin elämässä.
Siinä tekee lapselleen karhunpalveluksen.
Muuten lapsia saakin ja pitääkin kehua ja kiittää, mutta ei nostaa jatkuvasti ikäänkuin valtaistuimelle.
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Minua ei puistata yhtään. Kukin tavallaan. Tosikot joka asiasta loukkaantujat kyllä puistattavat.
Joo, täällä on aika paljon noita jotka loukkaantuu siitä kun joku ei tykkää heidän prinsessa ja neiti nimittelyistä lapsistaan muiden ihmisten aikana. Miksiköhän siitä pitää loukkaantua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä puhun "neidistä" ja "pikkumiehestä" jne tuntemattomille ja sellaisille jotka ei todennäköisesti tiedä tai muista lastemme nimiä.
Mua itseä ahdistaa taas nimillä puhuminen jos en tiedä ihmisiä.
Mulla myös huono nimimuisti eli vaikka kertoisit kahteenkin kertaan kaikkien lastesi nimet niin en niitä välttämättä muista enää viikon päästä. Siis esim työkavereiden lasten nimiä ellei ole sellainen jonka kanssa enemmänkin tekemisissä."Pirkko" sanoi sitä ja tätä ja sitten "Pentti" lähti tuonne ja tänne... Ööö niin ketkä?
"Meidän neiti sanoi sitä ja tätä ja sitten esikoinen lähti sinne ja tänne" Aa, okei heti tiedän kenestä puhutaan.
Eli mua ei ärsytä noi nimitykset.
Näin ei ole käynyt mutta anban esimerkin jossa voisin käyttää neitiä tai jopa prinsessaa: "piti kuvata maisemia mutta meidän neiti kuvasi vaan itseään" ja tämä humoristisesti sanottu.Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn nolous vain korostuu.
Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä taas puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden asioista.
Puhun kyllä myös monikossa "lapseni" ja sanon myös "tyttäreni tai "pojat". Ihan varmasti olen käyttänyt sitä "neiti" sanaa ja kuopuksesta "pikkumies" tai "kuopus" ja vanhimmasta "esikoinen".
Minulla neljä lasta joista yksi on tyttö ja yksi pojista näitä kahta huomattavasti nuorempi.
Ei ole vaan ne "tyttö ja poika".
Jos se sinua ärsyttää niin saapi ärsyttää. En ala varomaan puheitani (välttelemään siis normaaleita sanoja) vain sen takia että jotakin juuri se tietty sana ärsyttää.
Eihän sitä kohta uskalla puhua mitään kun vauvapalstalla on ihan ketjukin ärsyttävistä sanoista. Ei voi tietää ketä ärsyttää ja mikä 🤷♀️
Kerro minulle jo tutustumisvaiheessa mitkä sanat sinua ärsyttää niin tiedän sitten sinun kohdallasi olla käyttämättä kyseisiä sanoja jooko?Tuo oli esimerkki se tilanne valokuvauksesta. Ei ole tapahtunut tuollaista kuten kirjoitin.
Mutta ymmärrän että joitakin voisi tuokin ärsyttää.
Ihmisiä ärsyttää nykyään lähes joka asia.
Mahtaa olla elämässä asiat huonosti kun niin harmittaa ja kiukuttaa ja ärsyttää asiat.Eri, mutta niin, siitähän tässä juuri oli aloituksessa kyse, että puistattaako ja ärsyttääkö muita.
Se on totta, että sinä käytät sanoja, mitä käytät, se on ok, mutta niin on sitten ok sekin, että toisia se saattaapi ärsyttää.
Että seuraavan kerran kun työpaikalla kerrot tuollaisen esimerkin mukaisia asioita teidän neidistä, voit laskea sen varaan, että siellä muutama puree poskea tai alkaa tekemään lähtöä kahvilta.
Välttämättä silti heillä ei ole asiat yhtään sen huonommin kuin sinullakaan, heitä vaan ärsyttää tapasi lässtttää neidistäsi.
Minä en lässytä neidistä yhtään mitään mun työpaikalla.
Harvemmin edes puhun perheestäni töissä.
Jos joskus harvoin mainitsen jonkun lapsistani ohimennen niin voisin käyttää sanaa "neiti" koska työkaveri tuskin tietää lapseni nimeä. Yhtä hyvin saattaisin sanoa "tyttäreni".
En ole ihminen joka levittelee elämäänsä työpaikalla. Jos olisin niin kaikki varmaan tietäisi lasteni nimet ja iät ja sairaudet sun muut. Niin kauan kun joku ei tiedä niin tyttäreni on hänelle "neiti" tai myös se "tyttäreni".
Jos joku niin lapsellinen on että häipyy tuon jälkeen paikalta kesken keskustelun niin kyllä sen jälkeen itsekin poskea purisin 😅Tuon esimerkin taas voisin sanoa kaverille. En työkaverille.
Minulla on kyllä tilannetajua. Osaan valita sanani ja puheeni.
En myöskään häipyisi kahvihuoneesta poskea purren vaikka joku sanoisikin jonkun sanan joka ei kuulu omaan puheeseen. Puhuisi vaikka ostoskärreistä.
Tilannetajua pitää olla.
Tässä nyt justiin puhuttiin siis niistä vanhemmista, joka hokevat meidän neitiä juurikin työpaikalla koko ajan. Se, että sinä et sellainen ole, ei tarkoita, etteikö sellaisia ole. Ja on kerrottu, että se ärsyttää ja joitakin jopa puistattaa.
Jotenkin tämä on aina huvittaa: kun nykyään kertoo, että jokin asia ärsyttää, tulee heti joku selittämään, että mitä sä nyt tosta ärsyynnyt, kyllähän sitä voi tätä ja tätä. Ja kun siihen sitten vastataan, että niinpä voi ja silti ärsyttää, aletaankin selittämään, että siis mähän en noin tee, mulla on tilannetajua, mutta siis sulla on jotenkin asiat huonosti kun tollainenkin ärsyttää.
Mikä sun pointti tähän keskusteluun muuten tarkalleen oli, jos kuitenkin itse ymmärrät, että työpaikalle esim. ei kovin hyvin teidän neidin tempauksien selittäminen kuulu?
Ymmärrän täysin mitä ap haki, mua ärsyttää kanssa nää prinsessa- ja neiti-ilmaukset ihan vaan siksi, että miksi ei voida puhua tyttärestä tai käyttää hänen nimeään. Useammallakin kaverillani neiti-sanan käytössä on ihan selvä sievistelyn tarve. Eräs ystäväni postaa tyttärensä kuvia Facebookiin, ja aina kuusivuotias poseeraa ikäiselleen sopimattomalla ja aikuismaisella missityylillä kuvissa, jolloin teksti sisältää aina neiti-ilmauksen. "Meidän neidin luistelutreenit menivät taas yli odotusten" tai "meidän neidin uusi laukku". Raivostuttavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä noita meidän janttereita tule kutsuttua milloin karvakorviksi, luupääksi, känkkäränkäksi tai ihan vaan pikkuherraksi vähän tilanteen ja käytöksen mukaan.
Täytyy jollain olla asiat elämässä varmaan tosi hyvin, jos tämmöisestä asiasta saa itselleen ongelman aikaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä puhun "neidistä" ja "pikkumiehestä" jne tuntemattomille ja sellaisille jotka ei todennäköisesti tiedä tai muista lastemme nimiä.
Mua itseä ahdistaa taas nimillä puhuminen jos en tiedä ihmisiä.
Mulla myös huono nimimuisti eli vaikka kertoisit kahteenkin kertaan kaikkien lastesi nimet niin en niitä välttämättä muista enää viikon päästä. Siis esim työkavereiden lasten nimiä ellei ole sellainen jonka kanssa enemmänkin tekemisissä."Pirkko" sanoi sitä ja tätä ja sitten "Pentti" lähti tuonne ja tänne... Ööö niin ketkä?
"Meidän neiti sanoi sitä ja tätä ja sitten esikoinen lähti sinne ja tänne" Aa, okei heti tiedän kenestä puhutaan.
Eli mua ei ärsytä noi nimitykset.
Näin ei ole käynyt mutta anban esimerkin jossa voisin käyttää neitiä tai jopa prinsessaa: "piti kuvata maisemia mutta meidän neiti kuvasi vaan itseään" ja tämä humoristisesti sanottu.Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn nolous vain korostuu.
Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä taas puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden asioista.
Puhun kyllä myös monikossa "lapseni" ja sanon myös "tyttäreni tai "pojat". Ihan varmasti olen käyttänyt sitä "neiti" sanaa ja kuopuksesta "pikkumies" tai "kuopus" ja vanhimmasta "esikoinen".
Minulla neljä lasta joista yksi on tyttö ja yksi pojista näitä kahta huomattavasti nuorempi.
Ei ole vaan ne "tyttö ja poika".
Jos se sinua ärsyttää niin saapi ärsyttää. En ala varomaan puheitani (välttelemään siis normaaleita sanoja) vain sen takia että jotakin juuri se tietty sana ärsyttää.
Eihän sitä kohta uskalla puhua mitään kun vauvapalstalla on ihan ketjukin ärsyttävistä sanoista. Ei voi tietää ketä ärsyttää ja mikä 🤷♀️
Kerro minulle jo tutustumisvaiheessa mitkä sanat sinua ärsyttää niin tiedän sitten sinun kohdallasi olla käyttämättä kyseisiä sanoja jooko?Tuo oli esimerkki se tilanne valokuvauksesta. Ei ole tapahtunut tuollaista kuten kirjoitin.
Mutta ymmärrän että joitakin voisi tuokin ärsyttää.
Ihmisiä ärsyttää nykyään lähes joka asia.
Mahtaa olla elämässä asiat huonosti kun niin harmittaa ja kiukuttaa ja ärsyttää asiat.Eri, mutta niin, siitähän tässä juuri oli aloituksessa kyse, että puistattaako ja ärsyttääkö muita.
Se on totta, että sinä käytät sanoja, mitä käytät, se on ok, mutta niin on sitten ok sekin, että toisia se saattaapi ärsyttää.
Että seuraavan kerran kun työpaikalla kerrot tuollaisen esimerkin mukaisia asioita teidän neidistä, voit laskea sen varaan, että siellä muutama puree poskea tai alkaa tekemään lähtöä kahvilta.
Välttämättä silti heillä ei ole asiat yhtään sen huonommin kuin sinullakaan, heitä vaan ärsyttää tapasi lässtttää neidistäsi.
Minä en lässytä neidistä yhtään mitään mun työpaikalla.
Harvemmin edes puhun perheestäni töissä.
Jos joskus harvoin mainitsen jonkun lapsistani ohimennen niin voisin käyttää sanaa "neiti" koska työkaveri tuskin tietää lapseni nimeä. Yhtä hyvin saattaisin sanoa "tyttäreni".
En ole ihminen joka levittelee elämäänsä työpaikalla. Jos olisin niin kaikki varmaan tietäisi lasteni nimet ja iät ja sairaudet sun muut. Niin kauan kun joku ei tiedä niin tyttäreni on hänelle "neiti" tai myös se "tyttäreni".
Jos joku niin lapsellinen on että häipyy tuon jälkeen paikalta kesken keskustelun niin kyllä sen jälkeen itsekin poskea purisin 😅Tuon esimerkin taas voisin sanoa kaverille. En työkaverille.
Minulla on kyllä tilannetajua. Osaan valita sanani ja puheeni.
En myöskään häipyisi kahvihuoneesta poskea purren vaikka joku sanoisikin jonkun sanan joka ei kuulu omaan puheeseen. Puhuisi vaikka ostoskärreistä.
Tilannetajua pitää olla.Tässä nyt justiin puhuttiin siis niistä vanhemmista, joka hokevat meidän neitiä juurikin työpaikalla koko ajan. Se, että sinä et sellainen ole, ei tarkoita, etteikö sellaisia ole. Ja on kerrottu, että se ärsyttää ja joitakin jopa puistattaa.
Jotenkin tämä on aina huvittaa: kun nykyään kertoo, että jokin asia ärsyttää, tulee heti joku selittämään, että mitä sä nyt tosta ärsyynnyt, kyllähän sitä voi tätä ja tätä. Ja kun siihen sitten vastataan, että niinpä voi ja silti ärsyttää, aletaankin selittämään, että siis mähän en noin tee, mulla on tilannetajua, mutta siis sulla on jotenkin asiat huonosti kun tollainenkin ärsyttää.
Mikä sun pointti tähän keskusteluun muuten tarkalleen oli, jos kuitenkin itse ymmärrät, että työpaikalle esim. ei kovin hyvin teidän neidin tempauksien selittäminen kuulu?
Veit sanat suustani :D Tätähän minäkin oon täälä ihmetellyt että mikä ihmeen pointti on tulla tänne ärsyyntymään siitä kun joku vastaa aloituksen kysymykseen että joo, kyllä pistää vihaksi nuo neidittelyt ja kuninkaalliset tittelit. Ja sitten alkaa angstaus että jokainen saa kutsua tenaviaan millä nimellä haluaa, no hitto, eihän sitä oo ap eikä kukaan muukaan kieltänytkään! Sekä lisäksi vedetään rakastamiset ja huolenpidot samaan syssyyn. Mitä nuo nimittelyt mihinkään kasvatukseen ja lapsesta välittämiseen kuuluu.
Olen huomaavinani jotta joihinkin jostain kumman syystä kolahtaa ihan yksinkertaisetkin asiat ja niistä väännetään jotain josta ei ole sinnepäinkään puhuttu. Mutta tämä onkin AV-palsta.
Ap, miten se puistatus ilmenee? Tuntuuko kehossa? Itselle jäi vähän sellainen fiilis, että koet olevasi vähän parempi kuin nämä lässyttäjämammat. Et varmaan tarkoittanut sitä.
Z kirjoitti:
Kyllä ollaan herkkähipiäisiä...ja sitten monet sanoo, kuinka tämä tai tämä on mahdollista, kun eletään vuotta 2021.....joskus tulee sellainen tunne, että suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus on muisto vain........
Kun ei ole isompia asioita, jotka puistattaisivat, niin sitten pienet jutut alkavat puistattaa.
Mitenköhän muuten eri ihmiset ymmärtävät sanan merkityksen? Minusta esim. kuollut rotta lautasella keittiössä olisi "puistattava".
No, riippuu tilanteesta. Saatan itsekin esim. palstoilla tai fb-ryhmien keskusteluissa puhua "meidän neitistä" tai "meidän pikku-ukosta", kun tarkoitus ei ole lasten nimiä levitellä joka palstalle ja jotenkin nuo kuulostavat omaan korvaan ihan mukavan leikillisiltä. En kyllä tutuille puhu lapsistani näillä nimillä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on parempi kansellointiaikana puhua tytäroletetustani ja poikaoletetustani. Ettei tule vahingossa sanottua tämän päivän epäkorrektisuutta.
Ja lastesi oletettu sukupuoli on sinulle tärkeämpi kuin muut heidän piirteensä? Miksi, onko rutsa mielessä?
"Kuningattaria ja prinsessoja" puistattaa kaikki tämmöinen. Ei varmaan saa kutsua tädiksikään, kun hei "en mä ole kenenkään täti". Huokaus ja toinen.