Mies kuvittelee alle 3v:n ymmärtävän sivistyssanoja ja monimutkaisia lauseita kuten

Eiköhän nuo haukkumiset ja uhkailut nyt ole isompi paha kuin sivistyssanat! Siinä ei ole mitään pahaa, että käyttää välillä sanoja, joita lapsi ei tiedä. Jos pitäisi aina puhua niin, että lapsi varmasti ymmärtää, kukaan ei oppisi puhumaan, koska vauvalle ei kannattaisi sanoa mitään. Lapsi oppii niin, että asiat ovat välillä vähän liian vaikeita, se laittaa venymään.

Jätä eropaperit sisään. Tuo sika on nähty.

Paljon parempi tapa kuin huutaa ja kiroilla lapselle.

Lapsi kyllä oppii sanojen merkityksen, itseasiassa laaja sanavarasto on eduksi lapsen kehitykselle.

Ota ero, haet yksinhuoltajuutta kerrot oikeudessa lapsen uhkailusta mies tuskin edes saa tapaamis oikeutta

Puhu miehelle ja tarvittaessa käykää pariterapiassa. Ero ei kannata noin pienen syyn vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Paljon parempi tapa kuin huutaa ja kiroilla lapselle.

Lapsi kyllä oppii sanojen merkityksen, itseasiassa laaja sanavarasto on eduksi lapsen kehitykselle.

Luitko koko avauksen?

Otsikossa mainitset sivistyssanoista ja vaikeista lauseista - lopussa valitat uhkailusta. Siinä välissä nostat esiin nämä "käyttäydy nätisti". Uhkailu on nyt täysin syvältä, mutta yleisemmin tuntuu siltä, että kaiki mitä mies lapselle puhuu, on jotenkin väärin. 

Tuo uhkailu ja haukkuminen en tietenkin ehdottomasti väärin, mutta ihan kiinnostaisi tietää, miksi nostit just nuo sivistyssanat ensimmäiseksi murheeksesi?

Kurja tilanne, siis kiroilu, haukkuminen ja väkivallalla uhkailu. Ero ei välttämättä ole paras ratkaisu, entä jos mies haluaa ja saa vuorovanhemmuuden? 

Ehdotukseni on ottaa yhteyttä neuvolaan ja harkita myös pariterapiaa. 

Todellisuudessa omgelmana tuskin on miehen väärä käsitys vanhemmuudesta, vaan jokin kriisi, jonka lapsen syntyminen on tuonut pintaan. Tai luonnehäiriö, jota ei enää jaksa peittää. Joka tapauksessa, et halua jättää lasta yksin hänen kanssaan. 

Uhkailu on tietysti paha asia, mutta muuten lapselle voi kyllä puhua aivan kuten ihmiselle muutenkin. Meidän suvussa on aina tehty niin. Seuraus: jokainen lapsi alkaa puhua täysillä lauseilla viimeistään 1,5 -vuotiaana ja kielellinen kehitys on muutenkin ikäisiään edellä.

Useimmat vanhemmat vain hidastavat lapsensa kielellistä kehitystä olettamalla lapsen olevan tyhmä ja lässyttämällä sille.

Vierailija kirjoitti:

Ota ero, haet yksinhuoltajuutta kerrot oikeudessa lapsen uhkailusta mies tuskin edes saa tapaamis oikeutta

Siinä on taas palstan perusmamma antanut hienon ohjeen. Et taida olla mamma itse parisuhteessa, ellet ole sitä toisen samanlaisen perusmamman kanssa?

Kuule ap. Sivistyssanat ja monimutkaiset lauserakenteet on tässä tilanteessa sun ja lapsesi murheista pienimmät.

Vierailija kirjoitti:

Uhkailu on tietysti paha asia, mutta muuten lapselle voi kyllä puhua aivan kuten ihmiselle muutenkin. Meidän suvussa on aina tehty niin. Seuraus: jokainen lapsi alkaa puhua täysillä lauseilla viimeistään 1,5 -vuotiaana ja kielellinen kehitys on muutenkin ikäisiään edellä.

Useimmat vanhemmat vain hidastavat lapsensa kielellistä kehitystä olettamalla lapsen olevan tyhmä ja lässyttämällä sille.

Se, että lapselle puhuu käsitteillä, joita tämä ei ymmärrä (ole normaalisti, alkaa empatia loppua) ei edesauta lapsen kielellistä kehitystä

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa mainitset sivistyssanoista ja vaikeista lauseista - lopussa valitat uhkailusta. Siinä välissä nostat esiin nämä "käyttäydy nätisti". Uhkailu on nyt täysin syvältä, mutta yleisemmin tuntuu siltä, että kaiki mitä mies lapselle puhuu, on jotenkin väärin. 

Tuo uhkailu ja haukkuminen en tietenkin ehdottomasti väärin, mutta ihan kiinnostaisi tietää, miksi nostit just nuo sivistyssanat ensimmäiseksi murheeksesi?

Ja sitten ei edes mainitse yhtään sivistyssanaa...

En muuten ymmärrä, miksei lapselle voisi sanoa "ole kiltisti/käyttäydy nätisti"? Minun koirani ymmärtää, mitä tarkoittaa jos sanon "hillitte ittes" tai "paas koittaen käyttäytyä". Käsittääkseni koira on noin kolmevuotiaan lapsen tasolla. Ei se tietenkään sanoja ymmärrä, mutta tietää noiden lauseiden tarkoittavan että haluan sen lopettavan kaikenlaisen tarpeettoman höhnäämisen ja kiinnittävän huomiota minuun.

Todennäköisesti olet vain v-mäinen akka

Lapsi oppii yllättävän nopeasti sivistyssanatkin. Voin kuvitella, että lapsi pian toistaa isän sanat esim. päiväkodissa, kun tulee erimielisyyttä: "Nyt alkaa mun empatiat olla aika tapissa sua kohtaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota ero, haet yksinhuoltajuutta kerrot oikeudessa lapsen uhkailusta mies tuskin edes saa tapaamis oikeutta

Siinä on taas palstan perusmamma antanut hienon ohjeen. Et taida olla mamma itse parisuhteessa, ellet ole sitä toisen samanlaisen perusmamman kanssa?

Siellä taas joku, jolla on näköradio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhkailu on tietysti paha asia, mutta muuten lapselle voi kyllä puhua aivan kuten ihmiselle muutenkin. Meidän suvussa on aina tehty niin. Seuraus: jokainen lapsi alkaa puhua täysillä lauseilla viimeistään 1,5 -vuotiaana ja kielellinen kehitys on muutenkin ikäisiään edellä.

Useimmat vanhemmat vain hidastavat lapsensa kielellistä kehitystä olettamalla lapsen olevan tyhmä ja lässyttämällä sille.

Se, että lapselle puhuu käsitteillä, joita tämä ei ymmärrä (ole normaalisti, alkaa empatia loppua) ei edesauta lapsen kielellistä kehitystä

Olet siis huolissasi lapsen kielellisestä kehityksestä, kun mies käyttää monipuolista kieltä ja tämä on pahempi asia kuin uhkailu?

Aikuinen helposti sortuu puhumaan lapselle tavalla, jota on vaikea ymmärtää, mutta miten sitten pitäisi puhua vauvalle, joka ei ymmärrä mitään? Lapsi oppii vain altistumalla kielelle ja nyt oikeasti satunnaisesti vaikeamman sanan käyttäminen mitään haittaa. 

Ilmaisut "ole normaalisti" on toki sinänsä hankalia, ettei aikuinenkana välttämättä tiedä, mitä normaalisti oleminen on.

Mutta jos oikeasti nipotat sanavalinnoista, niin suurempi ongelma on se, että yrität kontrolloida miehen ja lapsen vuorovaikutusta sielläkin, missä se ei ole tarpeen. 

Sellaista se on kun valitsee jonkun myyntipäällikön tai ties minkä kapiaisen tai muun miehen, josta naiset pitää kun se käskyttää tai huijaa muita miehiä arkielämässään.

Meillä oli vähän samaa ongelmaa, mutta mies kyllä onneksi uskoi, kun selitin hänelle asiaa. Aikuisen pitää  puhua lapselle ikätasoisesti.

Mun mies esim. nuhteli välillä meidän 2,5-vuotiasta, kun hän "provosoi" isompaa sisarusta. Ja ihmetteli sitten, kun ei pikkuinen yhtään totellut. Mutta eihän tuon ikäinen tiedä, mitä "provosointi" on. Sitten kun mies alkoi puhumaan "ärsyttämisestä, tyhmäksi haukkumisesta, lelun viemisestä kädestä" jne jne. niin lapsi alkoi ymmärtää, mistä oli kyse. :)

Sama juttu on esim. kun ihan pienelle lapselle sanoo "älä sotke sitä ikkunaa" tai "älä koske siihen pistorasiaan". Lapsi voi ymmärtää, että kielto koskee vain tätä nimenomaista ikkunaa/pistorasiaa. Eli kun lapsi siirtyy viereisen ikkunan/pistorasian kimppuun, niin kyse ei välttämättä ole tottelemattomuudesta vaan voi olla kyse myös väärinymmärryksestä. Lapsella ei ole vielä kontekstia, johon asettaa kuulemansa. Ei siis kannata ihan heti pitää lasta vaikeana tapauksena vaan pohtia, miten asian saisi sanottua selkeämmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhkailu on tietysti paha asia, mutta muuten lapselle voi kyllä puhua aivan kuten ihmiselle muutenkin. Meidän suvussa on aina tehty niin. Seuraus: jokainen lapsi alkaa puhua täysillä lauseilla viimeistään 1,5 -vuotiaana ja kielellinen kehitys on muutenkin ikäisiään edellä.

Useimmat vanhemmat vain hidastavat lapsensa kielellistä kehitystä olettamalla lapsen olevan tyhmä ja lässyttämällä sille.

Se, että lapselle puhuu käsitteillä, joita tämä ei ymmärrä (ole normaalisti, alkaa empatia loppua) ei edesauta lapsen kielellistä kehitystä

Jos käsitteitä käytetään perheen kommunikaatiossa muuten aivan yleisesti, lapsella on kyllä joku käsitys niistä. Kun se on jo kohdusta saakka imenyt itseensä äidinkielensä merkityksiä. Lapselle EI tarvitse opettaa jokaista sanaa erikseen. Edes koiralle ei tarvitse, ne oppivat kyllä kaikki kiertoilmaisut sanalle "ulos" tai "lenkille" ihan itsekseen... Perheessä jossa keskustellaan ja lapsille luetaan, lapset oppivat suurimman osan sanoista ns. itsekseen.

Tietysti jos huomaa, että lapsi ei ymmärrä, sille selitetään mitä käytetty sana tarkoittaa. Puhekykyinen lapsi osaa myös kysyä, jos ei jotain ymmärrä.

Nykyään on menty kummalliselle tabula rasa- kasvatuslinjalle, jossa oletetaan ettei lapsi opi mitään mitä sille ei erikseen opeteta. Ja sitten saadaan nähdä tätä jälkeenjäänyttä sanoittamista, että "sinua taitaa väsyttää, kun haukottelet." Vaikka lapsi on epäilemättä jo aikuisia havainnoidessaan oppinut, mitä "väsyttää" tarkoittaa. Nähtyään että aikuinen haukottelee ja sanoo, että "Kylläpä väsyttää, menen nukkumaan."