18v ja raskaana, keskeyttää vai ei?

Kylläpä on nyt hankala tilanne.Sinä päätät mitä teet tai olet tekemättä.

Ilmeisesti lapsen antaminen adoptioon on jostain syystä karsittu kokonaan vaihtoehdoista pois?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti lapsen antaminen adoptioon on jostain syystä karsittu kokonaan vaihtoehdoista pois?

Raskaus ja synnytys on sen verran kauhea kokemus ettei niihin ryhdy vieraiden ihmisten kakaran takia. Miksi riskeerata terveytensä tyhjän takia kun on kerran toimiva vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on hyvin harvoin abortista johtuvaa, sairaalassa tehty on turvallinen. Työelämää ei kannata liikaa miettiä, siellä pärjääminen on aika lailla sattumista kiinni. Jos yrität tehdä asiat työelämän kannalta "oikein", niin voit katkeroitua jos sitten kuitenkin joudut huonoon asemaan. Mieti, haluatko elää lapsen kanssa. Vasta jälkeenpäin huomaat, oliko ratkaisusi oikea vai väärä. Et voi oikeastaan etukäteen tietää, miltä sinusta tuleet tuntumaan ja miten asiat tulevat järjestymään. Vaikka kahdella ihmisellä olisi täsmälleen sama elämäntilanne, niin toiselle sopii toinen ratkaisu ja toiselle toinen.

Nykyisin abortti käy ihan turvallisesti kotona otettavilla pillereillä Hakee vaan reseptin .

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on jotain mitä jo nyt tiedät haluavasi elämältä, minusta tuntuu ongelmalliselta tehdä keskeytys suorilta käsin. Jatkuisiko elämä keskeytyksen jälkeen täysin ennallaan, vai onko kaikki jo muuttunut? Elämä ei koskaan mene niin kuin suunnitellaan, kukaan ei voi luvata että joskus myöhemmin on parempi aika lapselle.

Olen itse hillitön pehmo, mutta miettisin kyllä sitten myöhemmin toivottujen lasten tullessa, että miksi se ensimmäinen vauva ei ollut tervetullut. Poikaystävän kanssa teillä ei taida olla yhteinen tulevaisuus muutenkaan, jos toinen tahtoo lapsia ja toinen ei.

Toki vanhempana ja vauraampana pikkulapsielämä on ehkä vapaampaa, mutta aika monelle se aika ei syystä tai toisesta koskaan koita.

Päätös on joka tapauksessa sinun. Koeta ennen kaikkea ymmärtää, mitä itse haluat, ja erottaa se siitä mitä muut ihmiset ympärillä toivovat. Sinä olet kuitenkin sen päätöksen kanssa elää.

Vaikka lapsia voisi saada myöhemminkin niin ei tiedä löytyykö kuitenkaan ketään jonka kanssa tehdä niitä kapsia.

Itse en ollut seurustellut kenenkään kanssa vakavasti 30 vuotiaanakaan, sitten tapasin mieheni, mutta hän lykkäili lapsipäätöstä eteenpäin. Sitten kun täytin 35 sain muehen ymmärtämään että meillä ei ole paljoa aikaa saada sitä lasta jos sen lapsemn edes haluaa.

Tulin raskaaksi vasta kolmen vuoden jälkeen ja olimme jo hoidoissa. Niitähoitoja ei julkisella anneta yli 40-v naisille joten ei ole loputtomasti aikaa saada lapsia.

Abortti on tietysti tarpeen niille joille se on, mutta ei pidä tuudittautua että lapsen saaminen olisi mitenkään helpompaa myöhemmin.

Olin vastaavassa tilanteessa ja tein abortin. Oli hyvä päätös vaikka tietynlainen "vauvan kaipuu" jäi. En ole kuitenkaan koskaan ajatellut, että nyt abortoitu olisi x vuotta vanh, miltäköhän se näyttäisi.. Minulle elämä on biologiaa ja se solumöykky ei ollut ihminen tai kukaan.

Muutamaa vuotta myöhemmin abortista sain sitten esikoiseni.

Nämä ovat kuitenkin asioita, jotka sinun pitää nyt yksin ajatella läpi ja päättää. Suosittelen sinua kuitenkin toimimaan abortin eteen, voit perua sen sitten jos muutat mielipidettä. Abortin toimeenpanoon kuuluu paljon aikaan, 1-2 viikkoa ja mitä pidemmälle raskaus etenee nii sen vaikeampaa siitä tulee henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle olisi kyllä hyvä jos oma isänsäkin olisi hänet halunnut. Se vaikuttaa siihen millaisen lapsuuden voitte tarjota. Joudut kasvattamaan lasta mahdollisesti sinua halveksivan, yhteityöongelmaisen isän kanssa, joka pian tapaa lasta omilla ehdoillaan ja harvakseltaan. Hyvin todennäköisesti ainakin isä perustaa vielä perheen toisen naisen kanssa vaikkei NYT sinun kanssasi lapsia halua. Lapsi on se väliinputoaja, toissarvoinen, jonka etu tulee viimeisenä uuden perheen ja kaiken mahdollisen jälkeen. Joudut lähettämään lapsen vapauttaan enemmän rakastaneen isän ja uuden parhaimmillaan edes kivan äitipuolen perheeseen.. perheeseen johon lapsi ei pääse osalliseksi ja jollaista sinun lapsesi ei saa. Sillä on sentään sinut vaikka isä ei häntä rakastakaan. Jos lapsi on poika, on isättömyys erityisen paha paikka, aiheuttaa käytösongelmia jne jne, sinun on entistä vaikeampi pärjätä lapsen kanssa. Itseesikin sattui tulla jätetyksi kun se mies kas vaan myöhemmällä iällä rakastuu ja toteuttaa sopivalla iällä sinun perhehaaveesi toisen kanssa, sinulle naureskellaan ja olet lähes aina yksin. Sinuna en vaan todellakaan tahtoisi tuota itselleni enkä lapselle. En sano siksi, että haluaisin järkyttää, sanon siksi, että arvostaisit itseäsi enemmän ja uskoisin, että sinulle ja lapsellesi kuuluu parempi elämä. Nyt voit vielä valita sen.

Sinä näet asian lähtökohtaisesti siis sen kautta mitä isä tekee tai ei tee. Toki myös isällä on suuri vaikutus, mutta jos edes toinen vanhemmista on lapselle hyvä ja hoitaa niin se on jo paljon enemmän kuin monilla on. En ihan ymmärrä tuota kun sanot että "Kaikki nauraa sinulle" siis täh? Aikuiset ihmiset vai?

Minä tein lapsen ap:ta muutaman vuoden vanhempana miehen kanssa joka halusi lapsia ja olisin pistänyt pääni pantiksi että hän on hyvä isä. No eipä ollut. Vielä ei ole "uutta perhettä" perustanut, mutta eiköhän sekin vielä tule. Minä tai lapseni emme välitä yhtään siitä mitä isä tekee. Hän ei vaikuta elämäämme, koska ei ole arjessa mukana. Me olemme onnellisia ja vietämme hyvää elämää. Olen uuden miehen kanssa joka rakastaa lastani kuin omaansa, meillä on hyvä raha tilanne ja omistusasunto yms. Jos päättää jäädä katkeruuteen pyörimään, niin se on ihan oma valinta.

Mitä ikinä päätätkään ap, niin toivotan sinulle onnellista elämää!

Noh, sinulla oli jo lapset kun mies lähti kalppimaan. Ap:lla ei ole lasta ja tietää miehen lähtevän kalppimaan.

En tiedä olenko ainoa, jonka mielestä on omituista kannustaa jatkamaan raskautta ja hankkia lapsia tilanteessa, jossa isä ei halua lasta alkuunkaan, äiti ei ilmeisesti ole hyvin työllistyvä yksilö ja rahaa on kutakuinkin nolla.

-Koska sinun lapsesi eivät sinun mielestäsi osaa kaivata isäänsä?

-Eikä lapsen isän olemassaoloa tai -olemattomuutta lapsen elämässä tarvitse ajatella, "se on miehen näkökulmasta ajattelua"?

-Voihan olla, että unelmien prinssi tai sitten joku-vaan-mies saattaa ottaa asuntolainaa ja alkaa isäksi..?

..tai sitten ei ja lapsen kanssa jää vain yksin?

Jonkun mielestä vaikka oma äiti voi auttaa? Hmmm... Voihan se, mutta kuka haluaa lähtökohtaisesti kasvattaa lapsensa äitinsä kanssa? Äiti auttaa vauvan hoidossa, äiti auttaa hankinnoissa, äiti etsii sulle töitä, äiti puuttuu pian jokaiseen aikuisen tyttärensä asiaan hyvin helposti. Sekin on stressaavaa Ei kiitos voisi moni ajatella.

Itse olen tehnyt abortin teini-iässä painavimpana syynä se, ettei tulevalle lapselle olisi ollut äitiä ja isää. Hankala se tärkeä varhaislapsuus aivan lähtökohtaisesti.

En ollut valikoiva töiden suhteen ja asuin jo aikaisin omillanikin. Hieman myöhemmin sain lapsia rakastamani miehen kanssa, joka halusi lapsia, jos jättäisi minut ei jättäisi lapsia. Ei jättänyt ketään, tietysti olisin voinut arvata väärinkin. Pienten lasten kanssa pystyi opiskelemaan ja tekemään töitä, ainoa asia mitä nuoruudessani olisin halunnut enemmän olisi ollut aikaa enemmän lasten kanssa. Mutta hyvin se meni meilläkin. Hyvä, että teidänkin asiat järjestyi ja elätte onnellista perhe-elämää. Silti ihmettelen miksi kannustat toista samalle polulle kun jo ennen lasta on tiedossa, että toinen vanhempi ei edes halua lasta? Aloittaja, jos on oikea, on vasta 18-vuotias. 18 ja kohta 19 ja yh. Tai sitten 19, valmistunut, töissä, tutustuu uuteen mieheen... Lapsi saisi enemmänkin kuin olla ei toivottu vahinko ja äidilleen kaikki kaikessa.

En missään välissä kannustanut jatkamaan raskautta. Se on vaihtoehto jota pitää punnita. En myöskään sanonut että kommenttisi on miehen näkökulmasta ajattelua, vaan että ei sitä isättömyyttä tarvi vatvoa. Enkä myöskään sanonut ettei lapseni (1 kpl) kaipaa isäänsä. Hän on yhteyksissä, mutta ei vaikuta arkeemme. Sitten vielä oletuksenasi oli että taloni on miehen kanssa yhdessä ostettu. No ei ole. Se on täysin minun, mutta mies kyllä asuu kanssamme. Pärjättäisiin vallan mainiosti ilman miestä, hän ei ole meille mikään elinehto. En vie lasta myöskään kenellekään hoitoon ja kukaan ei ole auttanut minua rahallisesti. Älä tee oletuksia toisten kommenteista.

Olen saanut lapset kolmenkympin molemmin puolin, mutta muistutan, ettei koskaan ole naisen elämässä täydellinen aika lapselle. Aina on joku projekti tms. este lapselle. Mutta kun se lapsi on tulossa, niin sille tehdään tilaa. Muu saa odottaa.

Hyvä parisuhde olisi hyvä asia. Ap ei ole vielä miehen kanssa edes puhunut, vaan tekee oletuksia.

Kuitenkin nuorena, kun ei vielä ole työelämän "oravanpyörässä" eikä ole asuntolainaakaan, on erittäin paljon aikaa annettavana lapselle. Se on ihan eduksi olla nuori ja jaksavainen äiti. Kunhan saat lapsenhoitoapua ja henkistä tukea.

Kuten on jo mainittu, niin opiskelemaan ja työelämään ehtii kyllä ja sinulla onkin jo ammatti.

Keskustele poikaystävän kanssa ja harkitkaa tarkkaan. Juuri tämä lapsi on kuitenkin nyt jo tulossa. Moni toivoo lasta vuosia.

Jos koet, ettet pysty ja abortti on ainut vaihtoehto, niin sitten sinulla on oikeus päätyä siihen. Itse kuitenkin harkitsisin ainakin muutaman viikon. Raskaus on naiselle aina sokki, kun moni asia on muuttumassa.

Se ihminen kohdussa on jo olemassa. Luonne, ulkonäkö, ihan kaikki jo geeneissä valmiina. Sitäkin on hyvä ajatella ennen kuin heittelee abortti ehdotuksia. Se pieni ihminen ei enää koskaan saa toista mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle olisi kyllä hyvä jos oma isänsäkin olisi hänet halunnut. Se vaikuttaa siihen millaisen lapsuuden voitte tarjota. Joudut kasvattamaan lasta mahdollisesti sinua halveksivan, yhteityöongelmaisen isän kanssa, joka pian tapaa lasta omilla ehdoillaan ja harvakseltaan. Hyvin todennäköisesti ainakin isä perustaa vielä perheen toisen naisen kanssa vaikkei NYT sinun kanssasi lapsia halua. Lapsi on se väliinputoaja, toissarvoinen, jonka etu tulee viimeisenä uuden perheen ja kaiken mahdollisen jälkeen. Joudut lähettämään lapsen vapauttaan enemmän rakastaneen isän ja uuden parhaimmillaan edes kivan äitipuolen perheeseen.. perheeseen johon lapsi ei pääse osalliseksi ja jollaista sinun lapsesi ei saa. Sillä on sentään sinut vaikka isä ei häntä rakastakaan. Jos lapsi on poika, on isättömyys erityisen paha paikka, aiheuttaa käytösongelmia jne jne, sinun on entistä vaikeampi pärjätä lapsen kanssa. Itseesikin sattui tulla jätetyksi kun se mies kas vaan myöhemmällä iällä rakastuu ja toteuttaa sopivalla iällä sinun perhehaaveesi toisen kanssa, sinulle naureskellaan ja olet lähes aina yksin. Sinuna en vaan todellakaan tahtoisi tuota itselleni enkä lapselle. En sano siksi, että haluaisin järkyttää, sanon siksi, että arvostaisit itseäsi enemmän ja uskoisin, että sinulle ja lapsellesi kuuluu parempi elämä. Nyt voit vielä valita sen.

Sinä näet asian lähtökohtaisesti siis sen kautta mitä isä tekee tai ei tee. Toki myös isällä on suuri vaikutus, mutta jos edes toinen vanhemmista on lapselle hyvä ja hoitaa niin se on jo paljon enemmän kuin monilla on. En ihan ymmärrä tuota kun sanot että "Kaikki nauraa sinulle" siis täh? Aikuiset ihmiset vai?

Minä tein lapsen ap:ta muutaman vuoden vanhempana miehen kanssa joka halusi lapsia ja olisin pistänyt pääni pantiksi että hän on hyvä isä. No eipä ollut. Vielä ei ole "uutta perhettä" perustanut, mutta eiköhän sekin vielä tule. Minä tai lapseni emme välitä yhtään siitä mitä isä tekee. Hän ei vaikuta elämäämme, koska ei ole arjessa mukana. Me olemme onnellisia ja vietämme hyvää elämää. Olen uuden miehen kanssa joka rakastaa lastani kuin omaansa, meillä on hyvä raha tilanne ja omistusasunto yms. Jos päättää jäädä katkeruuteen pyörimään, niin se on ihan oma valinta.

Mitä ikinä päätätkään ap, niin toivotan sinulle onnellista elämää!

Yksinkertaisen ihmisen manipulointiyrityksen tunnistaa parhaiten teeskennellystä hyväntahtoisuudesta JA tuollaisista "kaikki nauraa sinulle" kommenteista.

Yksinkertaisen tai lukihäiriöisen ihmisen tunnistaa sisälukutaidottomuudesta, teidät loukkaantumisen ilosta loukkaantumisesta. Sanoin, ettei tuleva isä tulisi välittömään lapsesta. Tilaisuuden Ap eli nuori, vahinkolapsen pitänyt äiti ja lapsensa saisivat kestää kiusantekoa mm. isän ehdoilla lasten tapaamista, lapsi siitä eniten kärsii. Ja kyllä, kiusantekoon ja arvostuksen puutteeseen liittyisi myös selän takana naureskelu niiden ihmisten taholta, joiden kanssa lapsen hoitovastuuta pitäisi koittaa jakaa. Kiva...

Isoin näkökulmaero tässä on se, että minusta näillä raskausviikoilla ei vielä edes ole lasta, miksi pitäisi ryhtyä tuohon?

Toisen kommentoijan mielestä toive kiertää hänen itsensö kokemuksensa haasteet yksinhuoltajana on jotain hänen elämänsä henkilökohtaista arvostelua. "Mulla on uusi mies ja omakotitalo, lapset ei isäänsä kaipaa". Ok? Hyvä jos niin on.

Olet kova laittamaan sanoja toisten suuhun ja tekemään mustavalkoisia päätelmiä. En ollut tuo joka sanoi sinua yksinkertaisesti ja kirjoitustasi manipulointi yritykseksi. Kerroin vain omasta kokemuksestani, koska mielestäni kirjoituksesi oli loukkaava ja leimaava, ei minua kohtaan, vaan yleisesti ottaen. Minulla ei ihan hirveästi kiinnosta muiden mielipiteet. Kerroin vain että selviytyäkkin voi.

Sinun mielipiteesi taas on että lasten vanhempien erot ovat aina rumia ja täynnä draamaa. Minulla ei ollut sitäkään. Kukaan ei ole haukkunut tai manipuloinut ketään, vaan kommunikointi hoidetaan neutraalisti. Minulle tuli kommentistasi enemmänkin sellainen olo, että heijastelet sitä omaa aborttiasi kommenteissasi ja et halua nähdä että joku muu voisikin onnistua selviytymään lapsen kanssa. Et siis kykene ajattelemaan lapsen pitämistä kenenkään 18-vuotiaan kohdalla hyvänä vaihtoehtona.

Ei muuten kannata muiden kirjoitustaitoa kovin arvostella kun oma ulosantisi on myös melkoisen haastavaa luettavaa.

Keskeytä. Voit sitten myöhemmin suunnitellusti hankkiutua raskaaksi kun aika sopiva.

Kristiina xx kirjoitti:

Tekisin ap:n tilanteessa abortin. Ehtii lapsia hankkia myöhemminkin.

Joillakin taitaa omatunto olla siinä määrin rasvoittunut että voivat olla osallisia murhassa vaikka hymyssä suin.

- Eikä ole varmaa saako myöhemmin steriiliksi kenties tulleena enää ollenkaan omia lapsia.

Anna lapsi adoptioon. Nyt on adoptiolapsista kova pula, kun ulkomaiset adoptiot ovat olleet jäissä korona takia. Annat lapselle elämän, ja joillekin lasta pitkään toivoneille vanhemmille kaipaamansa lapsen. Ja todennäköisesti lapsi saa myös hyvät lähtökohdat elämään tätä kautta.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti lapsen antaminen adoptioon on jostain syystä karsittu kokonaan vaihtoehdoista pois?

Suurin osa suomalaisista ei pidä tuota edes vaihtoehtona, mikä ei ole yhtään ihme.

Kun teit testin ja loputulos kirjoitamasi. Asiasta et kysy tällä mielipide. Varaat ajan heti terveyskeskus ja menet sinne nuo asiat puhu asiantuntijoiden kanssa. Tällä heitetään läpää. Kirjoitaja voi esiintyä mies,nainen,poika,tyttö,vanha nuori.Eikä ole todelisuus esintyvänä henkilönä ! Jos näinkin vakavalla asialla teet aloitus ja vastauksiin menet mukaan. Ilman omaa järkeä?Tilaa samalla aika mieleterveyspuolelle terveysasemalta.Nuori kun alkaa seurustele hankii ehkäisypillerit,kapselit käsivarteen tai kierukan.Ei leiki tulella!Hae aportti.Et selviä lapsen kanssa.Koska et osaa tehdä omia päätöksiäsi itse. Vaan palsta kyselet.

Kiva kun annatte ap:lle neuvoja helmikuussa tehtyyn ketjuun. Todennäköisesti asia on jo ratkennut. 

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä ei varmastikaan olisi tukena, hänellä on omiakin murheita. Itse taas olen oikeastaan täysin tukien varassa enkä usko löytäväni töitä ilman lisäkoulutusta ja parhaita työvuosia menisi lapsen kanssa hukkaan. Vanhemmilta tai sukulaisilta ei myöskään olisi taloudellista tukea tiedossa, sen verran pienituloisia ovat hekin.

Pelkään myöhemmin katuvani jos nyt teenkin abortin, mutta en kyllä näe muutakaan järkevää ratkaisua, koska haluan että lapsellani olisi hyvä olla ja elää, eikä tarvitsisi stressata köyhyyttä ja työttömyyttä. Yksinhuoltajaksihan jäisin joka tapauksessa, joten opintojakaan en pääsisi jatkamaan..

Ap

Vaikea päätös.

Teet niin tai näin niin sinun on itse tehtävä valinta. Ja kun sen teet, et jossittele yhtään päätöksen jäljeen. Elät elämääsi valintasi mukaan.

Kuulostaa kovalle mutta tämä on aikuisuutta jossa täytyy valintoja, ei kuitenkaan näin suuria, tehdä jatkossa kaiken aikaa.

Pärjäät kyllä oli valintasi kumpi vaan. Hedelmättömyydellä pelotellaan aina, älä unohda nykyaikana on lapsettomuus hoidot kehittyneet valtavasti.

Veljeni sai yllärivauvan ollessaan 18v kouluja käymätön täysi kakara. Esikoinen täyttää 30 ensi vuonna ja veli vietti juuri rinta rottingilla ukin päivää. Vaikeaa oli heillä, erosivat kun lapset olivat alle 10v.

Itse tein abortin 18v ja lapsia "hommasin" 26v - 35v

Tottakai elämäni oli valmiimpaa kun oli virat ja talot, erottu on myös.

Sun elämästä tulee hyvä, teet kumman vaan ratkaisun jonka tunnet sydämmessäsi oikeaksi. Ja toki saa järkeä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä ei varmastikaan olisi tukena, hänellä on omiakin murheita. Itse taas olen oikeastaan täysin tukien varassa enkä usko löytäväni töitä ilman lisäkoulutusta ja parhaita työvuosia menisi lapsen kanssa hukkaan. Vanhemmilta tai sukulaisilta ei myöskään olisi taloudellista tukea tiedossa, sen verran pienituloisia ovat hekin.

Pelkään myöhemmin katuvani jos nyt teenkin abortin, mutta en kyllä näe muutakaan järkevää ratkaisua, koska haluan että lapsellani olisi hyvä olla ja elää, eikä tarvitsisi stressata köyhyyttä ja työttömyyttä. Yksinhuoltajaksihan jäisin joka tapauksessa, joten opintojakaan en pääsisi jatkamaan..

Ap

Taloudellinen valavaraisuus ei ole lainkaan taattu vaikka opiskelisit kuinka. Lapselle riittää rakkaus, turva ja hoiva ja yhteiskunta Suomessa tukee enemmän kuin muualla.

Kyse on nyt enemmän siitä haluatko tämän lapsen nyt. Kaikki muu lutviutuu kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun annatte ap:lle neuvoja helmikuussa tehtyyn ketjuun. Todennäköisesti asia on jo ratkennut. 

Äh. Inhottavaa, kun nostellaan vanhoja ketjuja. Nyt sit toki olisi kiva kuulla mitä ap päätti.

Mitä tahansa kuka tahansa sanoo, oikeaa vastausta ei ole olemassa.

Sinä itse tiedät parhaiten. Ei kukaan muu, ei poikaystävä, ei vanhempasi, ei opettaja, ei kukaan. Se ei tarkoita, että sinäkään oikeasti tietäisit, sehän tässä on vaikeinta.

Elämänkokemukseni kuitenkin sanoo, että nuorena äidiksi tuleminen on täysin mahdollista, ja että se voi hyvin yhdistyä siihenkin, että elämän muutkin toiveet toteutuvat. Vauva- ja pikkulapsivuodet ovat kyllä rankkoja, kun omaa kasvua ja identiteettiä pitää työstää vailla tietoa tulevasta, mutta äitiys ja vanhemmuus tuo elämään paljon sellaista syvyyttä, mikä on bonusta muillakin elämänalueilla. Pärjäät, jos on tarvis.

Minkä valinnan tässä kohtaa tekeekin, kaikissa myöhemmissä elämän kriisikohdissa tulee eteen se, että pohtii että oliko TÄMÄ nyt sen arvoista.

Tähän loppuun omat subjektiiviset mielipiteeni, jotka voit jättää omaan arvoonsa: omaa lasta en ole ikinä itse katunut, oli miten rankkaa vain. Niiyä hetkiä taas olen katunut, kun olen tehnyt yksipuolisesti turhaa työtä esimerkiksi työn tai huonon parisuhteen eteen ja lyönyt laimin niitä asioita, joista oikeasti välitän.

En lähtisi itse keskeytykseen siksi, että parisuhde säilyy. Huolimatta siitä miten tärkeä se on nyt, olette aika isoista asioista eri linjoilla.