Lue keskustelun säännöt.
18v ja raskaana, keskeyttää vai ei?
24.02.2021 |
Olen 18-vuotias nuori ja tein juuri positiivisen raskaustestin. Raskaus on todennäköisesti aivan alussa, joten tässä vaiheessa olisi vielä helppoa keskeyttää. Käytän minipillereitä, mutta ne kai pääsivät pettämään.
Poikaystäväni ei varmasti halua lapsia eikä nyt olekaan sellainen tilanne, että lasta olisi järkevä pitää. Valmistun pian ammattiin huonosti työöllistävälle alalle jossa ei ole töitä näköpiirissä lähimaillakaan, poikaystävällä amk-opinnot myös kesken.
Asian kääntöpuolena on kuitenkin se, että olen koko ikäni haaveillut äitiydestä ja lapsi on yksi tärkeimmistä asioista, joita elämäni aikana ehdottomasti haluan. Pelkään, että abortti vaikuttaisi negatiivisesti myöhemmin hedelmällisyyteeni, mutta en näe että meillä poikaystävän kanssa olisi resursseja nyt pitää lasta. Ajatuksia?
Kommentit (60)
Lapselle olisi kyllä hyvä jos oma isänsäkin olisi hänet halunnut. Se vaikuttaa siihen millaisen lapsuuden voitte tarjota. Joudut kasvattamaan lasta mahdollisesti sinua halveksivan, yhteityöongelmaisen isän kanssa, joka pian tapaa lasta omilla ehdoillaan ja harvakseltaan. Hyvin todennäköisesti ainakin isä perustaa vielä perheen toisen naisen kanssa vaikkei NYT sinun kanssasi lapsia halua. Lapsi on se väliinputoaja, toissarvoinen, jonka etu tulee viimeisenä uuden perheen ja kaiken mahdollisen jälkeen. Joudut lähettämään lapsen vapauttaan enemmän rakastaneen isän ja uuden parhaimmillaan edes kivan äitipuolen perheeseen.. perheeseen johon lapsi ei pääse osalliseksi ja jollaista sinun lapsesi ei saa. Sillä on sentään sinut vaikka isä ei häntä rakastakaan. Jos lapsi on poika, on isättömyys erityisen paha paikka, aiheuttaa käytösongelmia jne jne, sinun on entistä vaikeampi pärjätä lapsen kanssa. Itseesikin sattui tulla jätetyksi kun se mies kas vaan myöhemmällä iällä rakastuu ja toteuttaa sopivalla iällä sinun perhehaaveesi toisen kanssa, sinulle naureskellaan ja olet lähes aina yksin. Sinuna en vaan todellakaan tahtoisi tuota itselleni enkä lapselle. En sano siksi, että haluaisin järkyttää, sanon siksi, että arvostaisit itseäsi enemmän ja uskoisin, että sinulle ja lapsellesi kuuluu parempi elämä. Nyt voit vielä valita sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti raskas ja hankala tilanne. Tämä asia on sellainen, että sinun täytyy päättää se täysin itse. Kannattaa käydä vaikka terveydenhuollossa juttelemassa jonkun kanssa asiasta, sieltä voisi saada tukea kummalle tahansa päätökselle.
Kumman tahansa päätöksen kanssa voi elää ja asiat järjestyvät.
Ei tätä voi kukaan muu tietää kun riippuu täysin millainen persoona olet. Yhdellä abortti ei tunnu psyykkisesti missään ja toinen masentuu loppuelämäkseen ja potee syyllisyyttä. Voi olla että myöhemmin saat monta lasta tai sitten tämä oli ainoa tilaisuus. Sitäkään ei kukaa tiedä.
Se siinä on, kun näkisi tulevaisuuteen. Olet niin nuori, ehdit opiskella vaikka mitä vielä ja parhaat työvuodet on oikeasti ennemminkin kolmenkympin jälkeen kun on kokemusta ja koulutuksia takana. Olisit 21-22 kun lapsi olisi jo kolmevuotias ja ihan hyvin silloinkin voi aloittaa opiskeluja. Itse olisin toivonut tehneeni edes yhden lapsen sun iässä, sillä sairastuin 25-vuotiaana ja nyt kolmenkympin päälläkään en tiedä jaksaisinko sairauden takia sitä vauvavuotta, kouluikäinen tässä kyllä menisi ihan hyvin. Mutta sun elämä, sun päätös ja ota poikakaveri mukaan keskusteluun, ehkä viikon miettimisen jälkeen hänenkin ajatuksensa voi olla toinen. Helppo se on heittää ettei halua lapsia ennenkuin sellainen on jo tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuus on hyvin harvoin abortista johtuvaa, sairaalassa tehty on turvallinen. Työelämää ei kannata liikaa miettiä, siellä pärjääminen on aika lailla sattumista kiinni. Jos yrität tehdä asiat työelämän kannalta "oikein", niin voit katkeroitua jos sitten kuitenkin joudut huonoon asemaan. Mieti, haluatko elää lapsen kanssa. Vasta jälkeenpäin huomaat, oliko ratkaisusi oikea vai väärä. Et voi oikeastaan etukäteen tietää, miltä sinusta tuleet tuntumaan ja miten asiat tulevat järjestymään. Vaikka kahdella ihmisellä olisi täsmälleen sama elämäntilanne, niin toiselle sopii toinen ratkaisu ja toiselle toinen.
Olet ainoa joka sen päätöksen pystyy tekemään. Miettisin ennen kaikkea millainen tukiverkosto sinulla on. Vaikuttaa siltä, että poikaystäväsi ei ole vielä valmis isäksi, harvalla 20-vuotiaalla pojalla se on lähiajan suunnitelmissa. Ehkä poikaystäväsi on tukena, ehkä ei mutta todennäköisesti olisit yksinhuoltaja. Entä omat vanhempasi tai poikaystävän vanhemmat? Taloudellista puoltakin on hyvä miettiä, vaikka pieni lapsi ei kulutakaan paljoa.
Entä omat tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet? Missä haluat asua ja työskennellä? Mitä muuta haluat kuin olla äiti? Työelämään ehtii myöhemminkin mukaan. Jos et nykyisellä tutkinnolla työllisty, niin työvuosia menee joka tapauksessa "hukkaan", kun lisäkouluttaudut. Elämä ei aina mene sen suorimman reitin mukaan ja se on ihan ok. Itseasiassa harvalla se menee sen suoran reitin mukaan.
Jos yhtään lohduttaa, niin keskeytykset tehdään nykyään pääasiassa lääkkeillä. Saman lääkkeen saa myös keskeytyneen keskenmenon kokeneet, joiden kohtu ei tyhjene luonnostaan. Se tuntuu ikävältä (koville menkkakivuille) mutta sen ei pitäisi vaikuttaa hedelmällisyyteen tulevaisuudessa.
Päädyit sitten mihin tahansa ratkaisuun, niin muista, että ratkaisun on oltava sinun. Päätöksen tekeminen voi olla kipeää, koska täydellistä ratkaisua ei ole. Uskon, että selviät parhaiten, kun olet itse punninnut molempien vaihtoehtojen kaikki puolet ja voit elää päätöksesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkutytölle sanottiin, ettei voi ikinä lasta saada. Eivät sitten käyttäneet ehkäisyä poikkiksen kanssa, kun raskautumisesta ei pitänyt olla murhetta. Sitten kävikin niin että tuli raskaaksi 17-vuotiaana ollessaan lukion toisella. Päätti pitää lapsen, kun ei voi tietää jos tämä olisi ainoa mahdollisuus. Jätti lukion kesken ja kävi vauva sylissä kauppiksen. Ja nyt ihan hyvässä työssä, lapsi sen verran iso että voi jättää päivähoitoon ja elämä siis ihan normaalia lapsiperheen elämää nuoresta iästä huolimatta. Taisivat erotakin poikakaverin kanssa, mutta tytön äiti ja sisko olivat suurena apuna asumisen ja arjen järjestelyissä. Kyllä se elämä kantaa ja kaikesta on tapana selvitä tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle olisi kyllä hyvä jos oma isänsäkin olisi hänet halunnut. Se vaikuttaa siihen millaisen lapsuuden voitte tarjota. Joudut kasvattamaan lasta mahdollisesti sinua halveksivan, yhteityöongelmaisen isän kanssa, joka pian tapaa lasta omilla ehdoillaan ja harvakseltaan. Hyvin todennäköisesti ainakin isä perustaa vielä perheen toisen naisen kanssa vaikkei NYT sinun kanssasi lapsia halua. Lapsi on se väliinputoaja, toissarvoinen, jonka etu tulee viimeisenä uuden perheen ja kaiken mahdollisen jälkeen. Joudut lähettämään lapsen vapauttaan enemmän rakastaneen isän ja uuden parhaimmillaan edes kivan äitipuolen perheeseen.. perheeseen johon lapsi ei pääse osalliseksi ja jollaista sinun lapsesi ei saa. Sillä on sentään sinut vaikka isä ei häntä rakastakaan. Jos lapsi on poika, on isättömyys erityisen paha paikka, aiheuttaa käytösongelmia jne jne, sinun on entistä vaikeampi pärjätä lapsen kanssa. Itseesikin sattui tulla jätetyksi kun se mies kas vaan myöhemmällä iällä rakastuu ja toteuttaa sopivalla iällä sinun perhehaaveesi toisen kanssa, sinulle naureskellaan ja olet lähes aina yksin. Sinuna en vaan todellakaan tahtoisi tuota itselleni enkä lapselle. En sano siksi, että haluaisin järkyttää, sanon siksi, että arvostaisit itseäsi enemmän ja uskoisin, että sinulle ja lapsellesi kuuluu parempi elämä. Nyt voit vielä valita sen.
Sinä näet asian lähtökohtaisesti siis sen kautta mitä isä tekee tai ei tee. Toki myös isällä on suuri vaikutus, mutta jos edes toinen vanhemmista on lapselle hyvä ja hoitaa niin se on jo paljon enemmän kuin monilla on. En ihan ymmärrä tuota kun sanot että "Kaikki nauraa sinulle" siis täh? Aikuiset ihmiset vai?
Minä tein lapsen ap:ta muutaman vuoden vanhempana miehen kanssa joka halusi lapsia ja olisin pistänyt pääni pantiksi että hän on hyvä isä. No eipä ollut. Vielä ei ole "uutta perhettä" perustanut, mutta eiköhän sekin vielä tule. Minä tai lapseni emme välitä yhtään siitä mitä isä tekee. Hän ei vaikuta elämäämme, koska ei ole arjessa mukana. Me olemme onnellisia ja vietämme hyvää elämää. Olen uuden miehen kanssa joka rakastaa lastani kuin omaansa, meillä on hyvä raha tilanne ja omistusasunto yms. Jos päättää jäädä katkeruuteen pyörimään, niin se on ihan oma valinta.
Mitä ikinä päätätkään ap, niin toivotan sinulle onnellista elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hienosti taas palstan naiset ohittaa miehen mielipiteen, ja vain nainen päättää pitääkö lapsen.
no, eikun onnea vaan tulevalle työttömälle yyholle.
Pitää sinun kuunnella itseäsi, mikä tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.
Älä ainakaan painostuksesta keskeytä, itse tein niin ja erohan siinä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Serkkutytölle sanottiin, ettei voi ikinä lasta saada. Eivät sitten käyttäneet ehkäisyä poikkiksen kanssa, kun raskautumisesta ei pitänyt olla murhetta. Sitten kävikin niin että tuli raskaaksi 17-vuotiaana ollessaan lukion toisella. Päätti pitää lapsen, kun ei voi tietää jos tämä olisi ainoa mahdollisuus. Jätti lukion kesken ja kävi vauva sylissä kauppiksen. Ja nyt ihan hyvässä työssä, lapsi sen verran iso että voi jättää päivähoitoon ja elämä siis ihan normaalia lapsiperheen elämää nuoresta iästä huolimatta. Taisivat erotakin poikakaverin kanssa, mutta tytön äiti ja sisko olivat suurena apuna asumisen ja arjen järjestelyissä. Kyllä se elämä kantaa ja kaikesta on tapana selvitä tavalla tai toisella.
Ihana kommentti! ❤
Minun elämäni ei mennyt pilalle, kun sain lapsen nuorena. Asia oli itsestään selvä, en halunnut tappaa lastani siksi, ettei hän olisi sopinut elämäntilanteeseeni. Tukiverkkoja ei ihmeemmin ollut. Elämä kantoi ja kävin koulut myöhemmin loppuun.
Hyväksyn sen, että jokainen päättää itse ja tilanteet ovat erilaisia. Hyväksyn sen, että kaikki eivät ajattele edes oman lapsensa alkaneen elämän olevan ihmisoikeus.
Sitä en ymmärrä, ettei lapsi sovi sisustukseen ja elämäntilanteeseen, mutta toinen lapsi sopii sitten kun on itse sillä tuulella. Minun hyväksyntääni ei kukaan tarvitse päätöksiinsä, mutta minulla on oikeus siihen, että en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
hienosti taas palstan naiset ohittaa miehen mielipiteen, ja vain nainen päättää pitääkö lapsen.
no, eikun onnea vaan tulevalle työttömälle yyholle.
Jos yhtään helpottaa tuskaasi, voit ajatella, että se "syöpäkasvain" kasvaa naisen kehossa, ei sinun.
Olen 100% varma, että itse et samassa tilanteessa piittaisi kenenkään mielipiteestä, kun ajatusmaailmasi on tuo! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle olisi kyllä hyvä jos oma isänsäkin olisi hänet halunnut. Se vaikuttaa siihen millaisen lapsuuden voitte tarjota. Joudut kasvattamaan lasta mahdollisesti sinua halveksivan, yhteityöongelmaisen isän kanssa, joka pian tapaa lasta omilla ehdoillaan ja harvakseltaan. Hyvin todennäköisesti ainakin isä perustaa vielä perheen toisen naisen kanssa vaikkei NYT sinun kanssasi lapsia halua. Lapsi on se väliinputoaja, toissarvoinen, jonka etu tulee viimeisenä uuden perheen ja kaiken mahdollisen jälkeen. Joudut lähettämään lapsen vapauttaan enemmän rakastaneen isän ja uuden parhaimmillaan edes kivan äitipuolen perheeseen.. perheeseen johon lapsi ei pääse osalliseksi ja jollaista sinun lapsesi ei saa. Sillä on sentään sinut vaikka isä ei häntä rakastakaan. Jos lapsi on poika, on isättömyys erityisen paha paikka, aiheuttaa käytösongelmia jne jne, sinun on entistä vaikeampi pärjätä lapsen kanssa. Itseesikin sattui tulla jätetyksi kun se mies kas vaan myöhemmällä iällä rakastuu ja toteuttaa sopivalla iällä sinun perhehaaveesi toisen kanssa, sinulle naureskellaan ja olet lähes aina yksin. Sinuna en vaan todellakaan tahtoisi tuota itselleni enkä lapselle. En sano siksi, että haluaisin järkyttää, sanon siksi, että arvostaisit itseäsi enemmän ja uskoisin, että sinulle ja lapsellesi kuuluu parempi elämä. Nyt voit vielä valita sen.
Sinä näet asian lähtökohtaisesti siis sen kautta mitä isä tekee tai ei tee. Toki myös isällä on suuri vaikutus, mutta jos edes toinen vanhemmista on lapselle hyvä ja hoitaa niin se on jo paljon enemmän kuin monilla on. En ihan ymmärrä tuota kun sanot että "Kaikki nauraa sinulle" siis täh? Aikuiset ihmiset vai?
Minä tein lapsen ap:ta muutaman vuoden vanhempana miehen kanssa joka halusi lapsia ja olisin pistänyt pääni pantiksi että hän on hyvä isä. No eipä ollut. Vielä ei ole "uutta perhettä" perustanut, mutta eiköhän sekin vielä tule. Minä tai lapseni emme välitä yhtään siitä mitä isä tekee. Hän ei vaikuta elämäämme, koska ei ole arjessa mukana. Me olemme onnellisia ja vietämme hyvää elämää. Olen uuden miehen kanssa joka rakastaa lastani kuin omaansa, meillä on hyvä raha tilanne ja omistusasunto yms. Jos päättää jäädä katkeruuteen pyörimään, niin se on ihan oma valinta.
Mitä ikinä päätätkään ap, niin toivotan sinulle onnellista elämää!
Yksinkertaisen ihmisen manipulointiyrityksen tunnistaa parhaiten teeskennellystä hyväntahtoisuudesta JA tuollaisista "kaikki nauraa sinulle" kommenteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle olisi kyllä hyvä jos oma isänsäkin olisi hänet halunnut. Se vaikuttaa siihen millaisen lapsuuden voitte tarjota. Joudut kasvattamaan lasta mahdollisesti sinua halveksivan, yhteityöongelmaisen isän kanssa, joka pian tapaa lasta omilla ehdoillaan ja harvakseltaan. Hyvin todennäköisesti ainakin isä perustaa vielä perheen toisen naisen kanssa vaikkei NYT sinun kanssasi lapsia halua. Lapsi on se väliinputoaja, toissarvoinen, jonka etu tulee viimeisenä uuden perheen ja kaiken mahdollisen jälkeen. Joudut lähettämään lapsen vapauttaan enemmän rakastaneen isän ja uuden parhaimmillaan edes kivan äitipuolen perheeseen.. perheeseen johon lapsi ei pääse osalliseksi ja jollaista sinun lapsesi ei saa. Sillä on sentään sinut vaikka isä ei häntä rakastakaan. Jos lapsi on poika, on isättömyys erityisen paha paikka, aiheuttaa käytösongelmia jne jne, sinun on entistä vaikeampi pärjätä lapsen kanssa. Itseesikin sattui tulla jätetyksi kun se mies kas vaan myöhemmällä iällä rakastuu ja toteuttaa sopivalla iällä sinun perhehaaveesi toisen kanssa, sinulle naureskellaan ja olet lähes aina yksin. Sinuna en vaan todellakaan tahtoisi tuota itselleni enkä lapselle. En sano siksi, että haluaisin järkyttää, sanon siksi, että arvostaisit itseäsi enemmän ja uskoisin, että sinulle ja lapsellesi kuuluu parempi elämä. Nyt voit vielä valita sen.
Sinä näet asian lähtökohtaisesti siis sen kautta mitä isä tekee tai ei tee. Toki myös isällä on suuri vaikutus, mutta jos edes toinen vanhemmista on lapselle hyvä ja hoitaa niin se on jo paljon enemmän kuin monilla on. En ihan ymmärrä tuota kun sanot että "Kaikki nauraa sinulle" siis täh? Aikuiset ihmiset vai?
Minä tein lapsen ap:ta muutaman vuoden vanhempana miehen kanssa joka halusi lapsia ja olisin pistänyt pääni pantiksi että hän on hyvä isä. No eipä ollut. Vielä ei ole "uutta perhettä" perustanut, mutta eiköhän sekin vielä tule. Minä tai lapseni emme välitä yhtään siitä mitä isä tekee. Hän ei vaikuta elämäämme, koska ei ole arjessa mukana. Me olemme onnellisia ja vietämme hyvää elämää. Olen uuden miehen kanssa joka rakastaa lastani kuin omaansa, meillä on hyvä raha tilanne ja omistusasunto yms. Jos päättää jäädä katkeruuteen pyörimään, niin se on ihan oma valinta.
Mitä ikinä päätätkään ap, niin toivotan sinulle onnellista elämää!
Noh, sinulla oli jo lapset kun mies lähti kalppimaan. Ap:lla ei ole lasta ja tietää miehen lähtevän kalppimaan.
En tiedä olenko ainoa, jonka mielestä on omituista kannustaa jatkamaan raskautta ja hankkia lapsia tilanteessa, jossa isä ei halua lasta alkuunkaan, äiti ei ilmeisesti ole hyvin työllistyvä yksilö ja rahaa on kutakuinkin nolla.
-Koska sinun lapsesi eivät sinun mielestäsi osaa kaivata isäänsä?
-Eikä lapsen isän olemassaoloa tai -olemattomuutta lapsen elämässä tarvitse ajatella, "se on miehen näkökulmasta ajattelua"?
-Voihan olla, että unelmien prinssi tai sitten joku-vaan-mies saattaa ottaa asuntolainaa ja alkaa isäksi..?
..tai sitten ei ja lapsen kanssa jää vain yksin?
Jonkun mielestä vaikka oma äiti voi auttaa? Hmmm... Voihan se, mutta kuka haluaa lähtökohtaisesti kasvattaa lapsensa äitinsä kanssa? Äiti auttaa vauvan hoidossa, äiti auttaa hankinnoissa, äiti etsii sulle töitä, äiti puuttuu pian jokaiseen aikuisen tyttärensä asiaan hyvin helposti. Sekin on stressaavaa Ei kiitos voisi moni ajatella.
Itse olen tehnyt abortin teini-iässä painavimpana syynä se, ettei tulevalle lapselle olisi ollut äitiä ja isää. Hankala se tärkeä varhaislapsuus aivan lähtökohtaisesti.
En ollut valikoiva töiden suhteen ja asuin jo aikaisin omillanikin. Hieman myöhemmin sain lapsia rakastamani miehen kanssa, joka halusi lapsia, jos jättäisi minut ei jättäisi lapsia. Ei jättänyt ketään, tietysti olisin voinut arvata väärinkin. Pienten lasten kanssa pystyi opiskelemaan ja tekemään töitä, ainoa asia mitä nuoruudessani olisin halunnut enemmän olisi ollut aikaa enemmän lasten kanssa. Mutta hyvin se meni meilläkin. Hyvä, että teidänkin asiat järjestyi ja elätte onnellista perhe-elämää. Silti ihmettelen miksi kannustat toista samalle polulle kun jo ennen lasta on tiedossa, että toinen vanhempi ei edes halua lasta? Aloittaja, jos on oikea, on vasta 18-vuotias. 18 ja kohta 19 ja yh. Tai sitten 19, valmistunut, töissä, tutustuu uuteen mieheen... Lapsi saisi enemmänkin kuin olla ei toivottu vahinko ja äidilleen kaikki kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Serkkutytölle sanottiin, ettei voi ikinä lasta saada. Eivät sitten käyttäneet ehkäisyä poikkiksen kanssa, kun raskautumisesta ei pitänyt olla murhetta. Sitten kävikin niin että tuli raskaaksi 17-vuotiaana ollessaan lukion toisella. Päätti pitää lapsen, kun ei voi tietää jos tämä olisi ainoa mahdollisuus. Jätti lukion kesken ja kävi vauva sylissä kauppiksen. Ja nyt ihan hyvässä työssä, lapsi sen verran iso että voi jättää päivähoitoon ja elämä siis ihan normaalia lapsiperheen elämää nuoresta iästä huolimatta. Taisivat erotakin poikakaverin kanssa, mutta tytön äiti ja sisko olivat suurena apuna asumisen ja arjen järjestelyissä. Kyllä se elämä kantaa ja kaikesta on tapana selvitä tavalla tai toisella.
Pakko ei ole selvitä sillä kaikesta vaikeimmalla ja hankalimmalla tavalla. Aina on parempi vaihtoehto.
Keskeytät tietysti. Ehkäisy on pettänyt. Soita terkkariin heti.
Päätös on täysin sinun omasi, mutta itse tekisin tuossa tilanteessa abortin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle olisi kyllä hyvä jos oma isänsäkin olisi hänet halunnut. Se vaikuttaa siihen millaisen lapsuuden voitte tarjota. Joudut kasvattamaan lasta mahdollisesti sinua halveksivan, yhteityöongelmaisen isän kanssa, joka pian tapaa lasta omilla ehdoillaan ja harvakseltaan. Hyvin todennäköisesti ainakin isä perustaa vielä perheen toisen naisen kanssa vaikkei NYT sinun kanssasi lapsia halua. Lapsi on se väliinputoaja, toissarvoinen, jonka etu tulee viimeisenä uuden perheen ja kaiken mahdollisen jälkeen. Joudut lähettämään lapsen vapauttaan enemmän rakastaneen isän ja uuden parhaimmillaan edes kivan äitipuolen perheeseen.. perheeseen johon lapsi ei pääse osalliseksi ja jollaista sinun lapsesi ei saa. Sillä on sentään sinut vaikka isä ei häntä rakastakaan. Jos lapsi on poika, on isättömyys erityisen paha paikka, aiheuttaa käytösongelmia jne jne, sinun on entistä vaikeampi pärjätä lapsen kanssa. Itseesikin sattui tulla jätetyksi kun se mies kas vaan myöhemmällä iällä rakastuu ja toteuttaa sopivalla iällä sinun perhehaaveesi toisen kanssa, sinulle naureskellaan ja olet lähes aina yksin. Sinuna en vaan todellakaan tahtoisi tuota itselleni enkä lapselle. En sano siksi, että haluaisin järkyttää, sanon siksi, että arvostaisit itseäsi enemmän ja uskoisin, että sinulle ja lapsellesi kuuluu parempi elämä. Nyt voit vielä valita sen.
Sinä näet asian lähtökohtaisesti siis sen kautta mitä isä tekee tai ei tee. Toki myös isällä on suuri vaikutus, mutta jos edes toinen vanhemmista on lapselle hyvä ja hoitaa niin se on jo paljon enemmän kuin monilla on. En ihan ymmärrä tuota kun sanot että "Kaikki nauraa sinulle" siis täh? Aikuiset ihmiset vai?
Minä tein lapsen ap:ta muutaman vuoden vanhempana miehen kanssa joka halusi lapsia ja olisin pistänyt pääni pantiksi että hän on hyvä isä. No eipä ollut. Vielä ei ole "uutta perhettä" perustanut, mutta eiköhän sekin vielä tule. Minä tai lapseni emme välitä yhtään siitä mitä isä tekee. Hän ei vaikuta elämäämme, koska ei ole arjessa mukana. Me olemme onnellisia ja vietämme hyvää elämää. Olen uuden miehen kanssa joka rakastaa lastani kuin omaansa, meillä on hyvä raha tilanne ja omistusasunto yms. Jos päättää jäädä katkeruuteen pyörimään, niin se on ihan oma valinta.
Mitä ikinä päätätkään ap, niin toivotan sinulle onnellista elämää!
Yksinkertaisen ihmisen manipulointiyrityksen tunnistaa parhaiten teeskennellystä hyväntahtoisuudesta JA tuollaisista "kaikki nauraa sinulle" kommenteista.
Yksinkertaisen tai lukihäiriöisen ihmisen tunnistaa sisälukutaidottomuudesta, teidät loukkaantumisen ilosta loukkaantumisesta. Sanoin, ettei tuleva isä tulisi välittömään lapsesta. Tilaisuuden Ap eli nuori, vahinkolapsen pitänyt äiti ja lapsensa saisivat kestää kiusantekoa mm. isän ehdoilla lasten tapaamista, lapsi siitä eniten kärsii. Ja kyllä, kiusantekoon ja arvostuksen puutteeseen liittyisi myös selän takana naureskelu niiden ihmisten taholta, joiden kanssa lapsen hoitovastuuta pitäisi koittaa jakaa. Kiva...
Isoin näkökulmaero tässä on se, että minusta näillä raskausviikoilla ei vielä edes ole lasta, miksi pitäisi ryhtyä tuohon?
Toisen kommentoijan mielestä toive kiertää hänen itsensö kokemuksensa haasteet yksinhuoltajana on jotain hänen elämänsä henkilökohtaista arvostelua. "Mulla on uusi mies ja omakotitalo, lapset ei isäänsä kaipaa". Ok? Hyvä jos niin on.
Amiksille tyypillistä