18v ja raskaana, keskeyttää vai ei?

Sun täytyy nyt itsesi kanssa käydä se keskustelu, että pidätkö lapsen vai et. Ehdit myöhemminkin vaihtaa alaa, ja opiskella. Jos päätät pitää lapsen, poikaystävälläsi on myös tasan kaksi vaihtoehtoa, olla sun tukenasi tai sitten ei.

Pärjäisitkö yksin lapsen kanssa? Siihen on syytä varautua jos poikaystäväsi ei ole yhtään myötämielinen. Ota joka tapauksessa yhteyttä neuvolaan heti niin pääset keskustelemaan tilanteesta.

Jos mietit opiskeluja jne, niin muista että opiskella ja töitä voi tehdä koko elämänsä, vaikka yli 50 vuotiaana. Lapsia voi tehdä vain ne tietyt vuodet nuoruudesta. 

Tekisin ap:n tilanteessa abortin. Ehtii lapsia hankkia myöhemminkin.

Olet niin nuori, että sulla on aikaa olla vielä työelämässä. 

Päätös on yksin sinun. Mikäli tuntuu, että pärjäisit lapsen kanssa myös yksin, ja haluat lapsen pitää, niin ei kenelläkään ole siihen sanomista. Abortissakaan ei ole mitään väärää. 

Onko sulla esim. läheisiä ystäviä, joiden kanssa voisit jutella asiasta? 

Jos olisit mun tyttäreni, niin toivoisin keskeytystä, en neuvoisi ääneen mitään. Toisaalta siinä sitä on pakko kasvaa, kun vanhemmaksi alkaa.

Mene keskustelemaan asiasta ammattilaisen kanssa, ei kukaan täällä pysty sanomaan mikä on oikea ratkaisu. Yhden tuskallisen abortin olen läpikäynyt mutta en kadu. Joku voi katua koko elämänsä ajan. Voimia ratkaisuun!

Poikaystävä ei varmastikaan olisi tukena, hänellä on omiakin murheita. Itse taas olen oikeastaan täysin tukien varassa enkä usko löytäväni töitä ilman lisäkoulutusta ja parhaita työvuosia menisi lapsen kanssa hukkaan. Vanhemmilta tai sukulaisilta ei myöskään olisi taloudellista tukea tiedossa, sen verran pienituloisia ovat hekin.

Pelkään myöhemmin katuvani jos nyt teenkin abortin, mutta en kyllä näe muutakaan järkevää ratkaisua, koska haluan että lapsellani olisi hyvä olla ja elää, eikä tarvitsisi stressata köyhyyttä ja työttömyyttä. Yksinhuoltajaksihan jäisin joka tapauksessa, joten opintojakaan en pääsisi jatkamaan..

Ap

Eikö sulla ole ystäviä, sisaruksia, serkkuja, äiti tai ketään jonka kanssa puhua? Loppuelämää koskevia päätöksiä pitäisi miettiä jossain muualla kuin täällä.

Älä nyt herranjestas keskustelupalstoilla tällaista asiaa pui tai päätöksiä kysele.

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä ei varmastikaan olisi tukena, hänellä on omiakin murheita. Itse taas olen oikeastaan täysin tukien varassa enkä usko löytäväni töitä ilman lisäkoulutusta ja parhaita työvuosia menisi lapsen kanssa hukkaan. Vanhemmilta tai sukulaisilta ei myöskään olisi taloudellista tukea tiedossa, sen verran pienituloisia ovat hekin.

Pelkään myöhemmin katuvani jos nyt teenkin abortin, mutta en kyllä näe muutakaan järkevää ratkaisua, koska haluan että lapsellani olisi hyvä olla ja elää, eikä tarvitsisi stressata köyhyyttä ja työttömyyttä. Yksinhuoltajaksihan jäisin joka tapauksessa, joten opintojakaan en pääsisi jatkamaan..

Ap

Kyllähän se lapsi olisi ihan yhtälailla poikaystävän "oma murhe", vaikka hyväksi isäksi ei ketään voikaan pakottaa. Siihen tietysti kannattaa varautua että yksinhuoltajaksi jää.

Mitä noihin parhaisiin työvuosiin tulee, ne ei todellakaan ole alle parikymppisenä! Sinähän pääset halutessasi jo 20v töihin vaikka lapsen pitäisitkin.

Vain sinä voit päätöksen tehdä, mutta neuvoisin unohtamaan työkuviot kokonaan harkinnasta, opinnoille ja töille sinulla on kyllä aikaa vielä myöhemminkin. Ja ehdottomasti otat yhteyttä neuvolaan, jossa pääset keskustelemaan tilanteestasi ammattilaisen kanssa. Tsemppiä matkaan.

Tuo asia pitää pohtia ENNEN raskautta. Nyt se ei ole enää vaihtoehto.

Aikaiset viikot -> tekisin abortin tuossa tilanteessa. Ei siitä teillä auvoa tulisi. Abortin jölkt seuraa luultavasti ero ja siinä varsinkin nähdään suhteenne pysyvyys, ei siihen lasta kannattaisi tehdä. En alkaisi myöskään rakentelemaan kulisseja vain koska pitää peloissaan haluat olla poikkeus sääntöön, "ethän tiedä saatko toista mahdollisuutta". Kyllä saat.

Itse tein abortin 18-vuotiaana, oli silloin rankkaa. 20-vuotiaana sain jo esikoiseni toisen miehen kanssa ja nyt meillä on kaksi lasta ja hyvä tilanne. Nyt olen jo kiitollinen siitä, ettei minua painostettu pitämään lasta 18-vuotiaana.

Olet 18-vuotias, jonka hedelmällisyys on selvästi ok koska tulit raskaaksi. Abortista tulee todella harvoin sellaisia komplikaatioita, jotka vaikeuttaisivat mitenkään raskaaksi tulemista tai raskauden kulkua. Vaikuttaa enemmän henkisesti. Sulla on noin 20 vuotta aikaa tehdä toivottuja lapsia.

Päätä sinä haluatko saada lapsen nyt ja noin, mutta tämä ei ole ainoa mahdollisuutesi eikä välttämättä paras lopputulos. Se alkio ei myöskään ole vielä lapsi.

Älä ikinä luota siihen että mies jäisi. Jos olet valmis äidiksi ja valmis mahdollisesti yksinhuoltajaksi, pidä lapsi. Tunnen ihmisiä, joilla on muutama päiväkoti-ikäinen ja yksi vastasyntynyt ja opiskeli itselleen ammatin äitiyslomallaan.

älä menetä nuoruutta joka on koko elämän tärkein asia, jokainen muistelee koko loppuelämän mitä tuli tehtyä tai jäi tekemättä, päivääkään et saa takaisin koskaan

Jos sinulla ei ole töitä näköpiirissä, niin etköhän ehtisi hyvinkin hoitamaan lasta. Lapsi on sinun ja poikaystäväsi yhteinen, joten molempien mielipide tulee ottaa huomioon. Ja kyllä se abortin tekeminen kovin monen on rikkonut henkisesti, vaikka kuinka helpolta ratkaisulta vaikuttaisikin. 

Olet tyttäreni ikäinen ja ikinä en vastaavassa tilanteessa suosittelisi hänelle aborttia. 

Riippuu siitä miten paljon vauva ja äiteys pilaa elämääsi. Jos olet amis- matskua niin ihan ok jäädä loisimaan Kela rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

älä menetä nuoruutta joka on koko elämän tärkein asia, jokainen muistelee koko loppuelämän mitä tuli tehtyä tai jäi tekemättä, päivääkään et saa takaisin koskaan

Riippuu kyllä miten nuoruuden tahtoo elää. Ei sitä nuoruutta mitenkään lapselle menetä jos sen elää haluamansa ja rakastamansa lapsen kanssa. Toki tällä palstalla moni tuntuu ajattelevan, ettei nuoria vanhempia ole. On vain nuoruutensa menettäneitä koska heille itselleen nuoruus=yksin minä. Nuoruus tolla logiikalla voi kestää vaikka vanhainkotiin asti kunhan ei "menetä" sitä toivotun lapsen kanssa.

Jos lapsi on jotain mitä jo nyt tiedät haluavasi elämältä, minusta tuntuu ongelmalliselta tehdä keskeytys suorilta käsin. Jatkuisiko elämä keskeytyksen jälkeen täysin ennallaan, vai onko kaikki jo muuttunut? Elämä ei koskaan mene niin kuin suunnitellaan, kukaan ei voi luvata että joskus myöhemmin on parempi aika lapselle.

Olen itse hillitön pehmo, mutta miettisin kyllä sitten myöhemmin toivottujen lasten tullessa, että miksi se ensimmäinen vauva ei ollut tervetullut. Poikaystävän kanssa teillä ei taida olla yhteinen tulevaisuus muutenkaan, jos toinen tahtoo lapsia ja toinen ei.

Toki vanhempana ja vauraampana pikkulapsielämä on ehkä vapaampaa, mutta aika monelle se aika ei syystä tai toisesta koskaan koita.

Päätös on joka tapauksessa sinun. Koeta ennen kaikkea ymmärtää, mitä itse haluat, ja erottaa se siitä mitä muut ihmiset ympärillä toivovat. Sinä olet kuitenkin sen päätöksen kanssa elää.

Kaikkein tärkeintä on mielestäni se että olisiko sinulla käytännön- ja henkistä tukea lähipiiristäsi? Esimerkiksi äitisi, pystyisikö hän opastamaan ja auttamaan sinua vanhemmuuden taipaleella? Lastenhoitoapua tarvitaan melko paljon, jotta nuori yksinhuoltaja selviäisi mahdollisimman "helpolla" (ei se helppoa varmasti ole siltikään). Kunnatkin tukevat jonkin verran, perhetyötä voinee saada muutaman tunnin viikossa jos jaksaminen muuten normaalilla tasolla. Taloudellista tukea et lähipiiriltäsi niin paljon tarvitsekaan, pieni lapsi ei vielä kovin paljon kuluta, toki minimiäitiysrahalla eläminen varmasti aikamoista kitkutusta, mutta saisit varmaan toimeentulotukea lisäksi.