Muistelin yläasteaikojen seurustelevia pareja ja tajusin

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Mä muistan vain kaksi yläasteella seurustellutta pariskuntaa, eivät todellakaan ole syrjäytyneitä vaan hyvin töissään menestyneitä, yliopistokoulutettuja ihmisiä. Toinen pariskunnista on edelleen yhdessä, yli 30 vuoden jälkeen. Toinen pari erosi joskus opiskeluaikana, tietääkseni molemmat ovat sittemmin perustaneet perheen uuden kumppanin kanssa.

Lukiopariskuntia muistan useampiakin, ja osa niistäkin on edelleen yhdessä, osa eronnut ja hankkinut uuden kumppanin. Kaikilla on järkevä koulutus ja työura.

Eiköhän tuo havainto kerro enemmän ap:n tuttavapiiristä kuin todellisesta elämästä. Vai onko tällaisissa kommenteissa kyse jostain vanhasta katkeruudesta ja kateudesta seurustelevia kohtaan?

Itse en kyllä muista peruskouluajoilta yhtään seurustelevaa paria. Muutama w t-tyttö kierteli ru nkkupatjana ja pamahti paksuksi toki. Lukiossa ehkä muutama pari seurusteli, mutta eihän niistä mitään tullut. Viimeistään opiskelut katkaisi ne suhteet.

Olen omia ja lähipiirin nuoria katsellessani ihmetellyt, miten harva tuntuu olevan kiinnostunut seurustelusta nuorena. Moni kiva ja fiksu nuori on vielä parikymppisenä täysin ilman seurustelukokemuksia.

Oma poikani kertoi vähän aikaa sitten, miten hänen kaveriporukkansa kiva tyttö oli ehdottanut hänelle seurustelua mutta poika koki että on liian nuori ”parisuhteeseen”; tuntuu kuulemma mukavammalta olla isommassa porukassa kavereita kuin keskittyä yhden ihmisen kanssa hengailuun. Olin jotenkin hämilläni, kun tästä juttelimme. Hirveän avoimesti hän tuntui tätä pohtivan.

Kahden tyttäremme kavereita (poikia) käy meillä usein mutta kaikki ovat kuulemma ”vain kavereita” eikä mikään seurustelu tunnu kiinnostavan.

Tytöt ovat siis 14-16 ja poika kesällä 18. Ovat oikein kivan näköisiä, urheilullisia ja muodikkaasti pukeutuvia nuoria. Yhdelläkään ei ole ollut seurustelusuhdetta vaikka kavereita tuntuu riittävän molemmista sukupuolista. Viettävät yleensä aikaa isommassa porukassa ja esim. toinen tyttäreni kommentoi usein yhtä tuttuaan, miten tylsäksi tämä on muuttunut kun nyhjää aina vain kaksin poikaystävän kanssa eikä ole enää muita kavereita.

Kieltämättä välillä huolestuttaakin, ovatko nuoret nykyään mieluummin sinkkuja ja joskus jooa mietin, tuleekohan minusta ikinä mummoa.... Ehkä vain aloittavat sitten myöhemmin kuin me aikanaan. Itselläni oli vuoden mittainen seurustelusuhde jo ysiluokalla ja poika alkoi puhua jo kihloihin menosta lukiota edeltävänä kesänä. Eihän se suhde sitten lukioaikaa kestänyt.

Olen huomannut että monia omalla luokallani ja rinnakkaisluokilla olleita teininä seurustelleita yhdistää se että muistoissa yläkoulu oli elämän parasta aikaa. Olen saanut paljon yhteydenottoja ja ihmetellyt miksi haluaisin lämmitellä välejä jonkun puolitutun kanssa 20 vuoden takaa.

Meidän koulussa suuri osa seurustelevista oli koulukiusaajia. Hämmentävää on se että moni näistä entisistä koulukiusaajista on nykyisin lähihoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveripiirissä ainoastaan kaksi seurusteli peruskouluiässä. Ja joo ei mitenkään hohdokasta nyt keski-iässä. Kummaltakin puuttuu koulutus ja työpaikka.

Mun lapsi on aloittanut seurustelun 14 vuotiaana muutaman vuoden vanhemman kanssa. Nyt melkein kolmikymppisinä edelleen yhdessä ihan onnellisina. Oma talo , ei lapsia ja voi olla, etteivät koskaan haluakkaan. Molemmilla mukavat työpaikat, on opiskeltu ( jopa useampi kuin 1 ammatti) ja matkusteltu ennen koronaa. Mun mielestä kuulostaa ihan hyvältä !

Vierailija kirjoitti:

Olen omia ja lähipiirin nuoria katsellessani ihmetellyt, miten harva tuntuu olevan kiinnostunut seurustelusta nuorena. Moni kiva ja fiksu nuori on vielä parikymppisenä täysin ilman seurustelukokemuksia.

Oma poikani kertoi vähän aikaa sitten, miten hänen kaveriporukkansa kiva tyttö oli ehdottanut hänelle seurustelua mutta poika koki että on liian nuori ”parisuhteeseen”; tuntuu kuulemma mukavammalta olla isommassa porukassa kavereita kuin keskittyä yhden ihmisen kanssa hengailuun. Olin jotenkin hämilläni, kun tästä juttelimme. Hirveän avoimesti hän tuntui tätä pohtivan.

Kahden tyttäremme kavereita (poikia) käy meillä usein mutta kaikki ovat kuulemma ”vain kavereita” eikä mikään seurustelu tunnu kiinnostavan.

Tytöt ovat siis 14-16 ja poika kesällä 18. Ovat oikein kivan näköisiä, urheilullisia ja muodikkaasti pukeutuvia nuoria. Yhdelläkään ei ole ollut seurustelusuhdetta vaikka kavereita tuntuu riittävän molemmista sukupuolista. Viettävät yleensä aikaa isommassa porukassa ja esim. toinen tyttäreni kommentoi usein yhtä tuttuaan, miten tylsäksi tämä on muuttunut kun nyhjää aina vain kaksin poikaystävän kanssa eikä ole enää muita kavereita.

Kieltämättä välillä huolestuttaakin, ovatko nuoret nykyään mieluummin sinkkuja ja joskus jooa mietin, tuleekohan minusta ikinä mummoa.... Ehkä vain aloittavat sitten myöhemmin kuin me aikanaan. Itselläni oli vuoden mittainen seurustelusuhde jo ysiluokalla ja poika alkoi puhua jo kihloihin menosta lukiota edeltävänä kesänä. Eihän se suhde sitten lukioaikaa kestänyt.

Saman olen huomannut omasta nuorisostani. Kaveripiirin kuuluu yhtäläisesti tyttöjä ja poikia, eikä siinä kaveriporukassa seurustella. Itse olen vanhempi ja omana kouluaikanani tytöt ja pojat hengailivat omissa piireissään . Muutama sosiaalitapaus toki tuli jo yläasteella raskaaksi, mutta vasta lukiossa oli muutama seurustelevat pari. Itse tapasin mieheni vasta fuksivuonna ja hyvin on ennätetty ne muksut tehdä.

Ööö... Seurustelin yläasteella. Ja harrastin myös. Yli 9 keskiarvolla lukioon, sieltä yliopistoon ja suoraan työelämään, jossa olen ollut yli 20 vuotta. Sen aikainen poikaystävä on käynyt myös yliopiston ja on työelämässä oleva perheellinen mies. Kun on riittävän aikaansaava yksilö, ehtii ja kykenee tekemään monia asioita yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveripiirissä ainoastaan kaksi seurusteli peruskouluiässä. Ja joo ei mitenkään hohdokasta nyt keski-iässä. Kummaltakin puuttuu koulutus ja työpaikka.

Mun lapsi on aloittanut seurustelun 14 vuotiaana muutaman vuoden vanhemman kanssa. Nyt melkein kolmikymppisinä edelleen yhdessä ihan onnellisina. Oma talo , ei lapsia ja voi olla, etteivät koskaan haluakkaan. Molemmilla mukavat työpaikat, on opiskeltu ( jopa useampi kuin 1 ammatti) ja matkusteltu ennen koronaa. Mun mielestä kuulostaa ihan hyvältä !

14 v +muutaman vuoden vanhempi? Mites tuo suojaikäraja...?

Vierailija kirjoitti:

Olen omia ja lähipiirin nuoria katsellessani ihmetellyt, miten harva tuntuu olevan kiinnostunut seurustelusta nuorena. Moni kiva ja fiksu nuori on vielä parikymppisenä täysin ilman seurustelukokemuksia.

Oma poikani kertoi vähän aikaa sitten, miten hänen kaveriporukkansa kiva tyttö oli ehdottanut hänelle seurustelua mutta poika koki että on liian nuori ”parisuhteeseen”; tuntuu kuulemma mukavammalta olla isommassa porukassa kavereita kuin keskittyä yhden ihmisen kanssa hengailuun. Olin jotenkin hämilläni, kun tästä juttelimme. Hirveän avoimesti hän tuntui tätä pohtivan.

Kahden tyttäremme kavereita (poikia) käy meillä usein mutta kaikki ovat kuulemma ”vain kavereita” eikä mikään seurustelu tunnu kiinnostavan.

Tytöt ovat siis 14-16 ja poika kesällä 18. Ovat oikein kivan näköisiä, urheilullisia ja muodikkaasti pukeutuvia nuoria. Yhdelläkään ei ole ollut seurustelusuhdetta vaikka kavereita tuntuu riittävän molemmista sukupuolista. Viettävät yleensä aikaa isommassa porukassa ja esim. toinen tyttäreni kommentoi usein yhtä tuttuaan, miten tylsäksi tämä on muuttunut kun nyhjää aina vain kaksin poikaystävän kanssa eikä ole enää muita kavereita.

Kieltämättä välillä huolestuttaakin, ovatko nuoret nykyään mieluummin sinkkuja ja joskus jooa mietin, tuleekohan minusta ikinä mummoa.... Ehkä vain aloittavat sitten myöhemmin kuin me aikanaan. Itselläni oli vuoden mittainen seurustelusuhde jo ysiluokalla ja poika alkoi puhua jo kihloihin menosta lukiota edeltävänä kesänä. Eihän se suhde sitten lukioaikaa kestänyt.

Kai seurustelun aloittamiseksi pitää ihastua ja rakastua siihen potentiaaliseen seurustelukumppaniin. Ei se riitä ,että ollaan samaa porukkaa ja toinen on ok. Kyllä siihen seurusteluun nykyäänkin tunnetta vaaditaan. Poliisi kasi ei ole vielä tavannut sitä "oikeaa" ja tyttäresi ovat liian nuoria ja fiksuja hölmöilläkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen omia ja lähipiirin nuoria katsellessani ihmetellyt, miten harva tuntuu olevan kiinnostunut seurustelusta nuorena. Moni kiva ja fiksu nuori on vielä parikymppisenä täysin ilman seurustelukokemuksia.

Oma poikani kertoi vähän aikaa sitten, miten hänen kaveriporukkansa kiva tyttö oli ehdottanut hänelle seurustelua mutta poika koki että on liian nuori ”parisuhteeseen”; tuntuu kuulemma mukavammalta olla isommassa porukassa kavereita kuin keskittyä yhden ihmisen kanssa hengailuun. Olin jotenkin hämilläni, kun tästä juttelimme. Hirveän avoimesti hän tuntui tätä pohtivan.

Kahden tyttäremme kavereita (poikia) käy meillä usein mutta kaikki ovat kuulemma ”vain kavereita” eikä mikään seurustelu tunnu kiinnostavan.

Tytöt ovat siis 14-16 ja poika kesällä 18. Ovat oikein kivan näköisiä, urheilullisia ja muodikkaasti pukeutuvia nuoria. Yhdelläkään ei ole ollut seurustelusuhdetta vaikka kavereita tuntuu riittävän molemmista sukupuolista. Viettävät yleensä aikaa isommassa porukassa ja esim. toinen tyttäreni kommentoi usein yhtä tuttuaan, miten tylsäksi tämä on muuttunut kun nyhjää aina vain kaksin poikaystävän kanssa eikä ole enää muita kavereita.

Kieltämättä välillä huolestuttaakin, ovatko nuoret nykyään mieluummin sinkkuja ja joskus jooa mietin, tuleekohan minusta ikinä mummoa.... Ehkä vain aloittavat sitten myöhemmin kuin me aikanaan. Itselläni oli vuoden mittainen seurustelusuhde jo ysiluokalla ja poika alkoi puhua jo kihloihin menosta lukiota edeltävänä kesänä. Eihän se suhde sitten lukioaikaa kestänyt.

Kai seurustelun aloittamiseksi pitää ihastua ja rakastua siihen potentiaaliseen seurustelukumppaniin. Ei se riitä ,että ollaan samaa porukkaa ja toinen on ok. Kyllä siihen seurusteluun nykyäänkin tunnetta vaaditaan. Poikasi ei ole vielä tavannut sitä "oikeaa" ja tyttäresi ovat liian nuoria ja fiksuja hölmöilläkseen. Korjattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveripiirissä ainoastaan kaksi seurusteli peruskouluiässä. Ja joo ei mitenkään hohdokasta nyt keski-iässä. Kummaltakin puuttuu koulutus ja työpaikka.

Mun lapsi on aloittanut seurustelun 14 vuotiaana muutaman vuoden vanhemman kanssa. Nyt melkein kolmikymppisinä edelleen yhdessä ihan onnellisina. Oma talo , ei lapsia ja voi olla, etteivät koskaan haluakkaan. Molemmilla mukavat työpaikat, on opiskeltu ( jopa useampi kuin 1 ammatti) ja matkusteltu ennen koronaa. Mun mielestä kuulostaa ihan hyvältä !

14 v +muutaman vuoden vanhempi? Mites tuo suojaikäraja...?

Samppa muuta ja vanhempi vielä tällä kehuskelee. Poliisiasiahan tuo olisi ollut.

Yleensä se hyvin varhainen seurustelu (12-14 v) liittyy jotenkin oman kodin turvattomuuteen. Seurustelukumppanista haetaan turvaa ja läheissyyttä mitä ei kotona saa.

Vierailija kirjoitti:

Olen omia ja lähipiirin nuoria katsellessani ihmetellyt, miten harva tuntuu olevan kiinnostunut seurustelusta nuorena. Moni kiva ja fiksu nuori on vielä parikymppisenä täysin ilman seurustelukokemuksia.

Oma poikani kertoi vähän aikaa sitten, miten hänen kaveriporukkansa kiva tyttö oli ehdottanut hänelle seurustelua mutta poika koki että on liian nuori ”parisuhteeseen”; tuntuu kuulemma mukavammalta olla isommassa porukassa kavereita kuin keskittyä yhden ihmisen kanssa hengailuun. Olin jotenkin hämilläni, kun tästä juttelimme. Hirveän avoimesti hän tuntui tätä pohtivan.

Kahden tyttäremme kavereita (poikia) käy meillä usein mutta kaikki ovat kuulemma ”vain kavereita” eikä mikään seurustelu tunnu kiinnostavan.

Tytöt ovat siis 14-16 ja poika kesällä 18. Ovat oikein kivan näköisiä, urheilullisia ja muodikkaasti pukeutuvia nuoria. Yhdelläkään ei ole ollut seurustelusuhdetta vaikka kavereita tuntuu riittävän molemmista sukupuolista. Viettävät yleensä aikaa isommassa porukassa ja esim. toinen tyttäreni kommentoi usein yhtä tuttuaan, miten tylsäksi tämä on muuttunut kun nyhjää aina vain kaksin poikaystävän kanssa eikä ole enää muita kavereita.

Kieltämättä välillä huolestuttaakin, ovatko nuoret nykyään mieluummin sinkkuja ja joskus jooa mietin, tuleekohan minusta ikinä mummoa.... Ehkä vain aloittavat sitten myöhemmin kuin me aikanaan. Itselläni oli vuoden mittainen seurustelusuhde jo ysiluokalla ja poika alkoi puhua jo kihloihin menosta lukiota edeltävänä kesänä. Eihän se suhde sitten lukioaikaa kestänyt.

Minun on jotenkin hirveän vaikeaa samastua tähän aikuisten huoleen siitä, kuinka nuoret seurustelevat nykyään vähemmän kuin aiemmin. Nykyisiä nuoria seuratessani (työskennellyt nuorten parissa) minusta on vain ilahduttavaa se, kuinka luontevasti ja fiksusti he suhtautuvat vastakkaiseen sukupuoleen. Olen 1980-luvun lapsi ja meidän ikäluokallemme oli vielä tyypillistä se, että vastakkaisesta sukupuolesta joko tykättiin romanttisessa mielessä tai sitten pidettiin suunnilleen jonain ruttopesäkkeenä. Se loi kieltämättä ikävää ja tarpeetonta skismaa molempien välille ja varsinkin pojat menivät helposti äärimmäisyyksiin joitain tyttöjä yökötellessään. Ehkä meillekin olisi tehnyt hyvää "pelkkään" kaveruuteen sallivammin suhtautuva asenneilmapiiri sekä se, etteivät aikuiset olisi koko ajan tuputtaneet seurustelujuttuja ja vihjailleet ihastumisista.

Mitä isovanhemmuuteen tulee, niin varsinkin nainen voi hankkia lapsen nykyään suhteellisen helposti yksinkin. Toisaalta pariutuminen ei takaa sitä, että lapsenlapsia tulisi. Ihmiset voivat jäädä lapsettomiksi joko omasta halustaan tai tahattomasti hedelmättömyyden ym. takia.

Oikeastaan huvittavaa kuinka paljon ihmiset käyttää aikaa aivan joutavien asioiden miettimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se hyvin varhainen seurustelu (12-14 v) liittyy jotenkin oman kodin turvattomuuteen. Seurustelukumppanista haetaan turvaa ja läheissyyttä mitä ei kotona saa.

Tai sitten tuo sekoilu on kapinointia vanhempia vastaan.

Voi olla noinkin, varsinkin tuo kihla-asia pitää paikkansa, että ne nykyään kouluttamattomat ehtivät olla kihloissa jo useasti ennenkuin moni meistä muista koki ensimmäistäkään suhdetta. En kuitenkaan ymmärrä ilkkumista siitä, että nämä teinisuhteet ovat jo päättyneet. Suurimman osan ihmisistä elämä muuttuisi paremmaksi jättämällä sen huonon puolison, kenestä on ylpeyden takia pidetty kynsin ja hampain kiinni vuositolkulla ja nyt elämä on kurjaa. Minusta on ihanaa, että minulla on 2 vuoden teinisuhde. Olihan se jännää ja enemmän koin asian niin, että oli hurjan "coolia" seurustella siinä nuorena lukiolaisena ja kaikkia seurustelevia pareja katsottiin ylöspäin. Näin tein myös itse ennenkuin aloin seurustelemaan ja muistelen teinivuosina todella lämmöllä. Suurin osa meistä seurustelevista on nykyään ihan tavallisia maistereita ja asiantuntijatöissä, mutta toisaalta kävin todella arvostettua lukiota. Jossain muualla tilanne olisi voinut olla toinen. :)

Vierailija kirjoitti:

Voisko olla sama efekti kuin psykan perustesti. Lapselle luvataan vaikka 3 🍬 karkkia, jos malttaa odottaa 10min tai voi syödä 1 heti. Ne jotka malttavat odottaa palkintoa, keskimäärin pärjäävät aikuisena paremmin.

Harmittaako sinua, että seurustelu jäi sinulla teininä väliin?

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että monia omalla luokallani ja rinnakkaisluokilla olleita teininä seurustelleita yhdistää se että muistoissa yläkoulu oli elämän parasta aikaa. Olen saanut paljon yhteydenottoja ja ihmetellyt miksi haluaisin lämmitellä välejä jonkun puolitutun kanssa 20 vuoden takaa.

Meidän koulussa suuri osa seurustelevista oli koulukiusaajia. Hämmentävää on se että moni näistä entisistä koulukiusaajista on nykyisin lähihoitajia.

Tämähän se on se totuus, vaikka jotkut satunnaiset nykyiset koulutetut, entiset teiniseurustelija-koulukiusaajat yrittävät asiaa muuksi värittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että monia omalla luokallani ja rinnakkaisluokilla olleita teininä seurustelleita yhdistää se että muistoissa yläkoulu oli elämän parasta aikaa. Olen saanut paljon yhteydenottoja ja ihmetellyt miksi haluaisin lämmitellä välejä jonkun puolitutun kanssa 20 vuoden takaa.

Meidän koulussa suuri osa seurustelevista oli koulukiusaajia. Hämmentävää on se että moni näistä entisistä koulukiusaajista on nykyisin lähihoitajia.

Tämähän se on se totuus, vaikka jotkut satunnaiset nykyiset koulutetut, entiset teiniseurustelija-koulukiusaajat yrittävät asiaa muuksi värittää.

Tämä on totta. Yläasteella koulukiusaajat (etenkin tytöt) seurustelivat ja pilkkasivat mm. minua, joka en ollut koskaan seurustellut. Nämä kiusaajat ovat nyt kahdella alalla: hoitoalalla (lähihoitaja, sairaanhoitaja) tai kauneusalalla (kampaaja, kynsiteknikko). Etenkin ensin mainittu huolestuttaa, on outoa että epäempaattiset ihmiset hakevat hoitoalan töihin.

En muuten ole väleissä enää kenenkään luokkakaverini kanssa, jolle yläaste oli sitä "elämän parasta aikaa". Olivat ikäviä ihmisiä silloin ja ovat edelleen.