Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Isi

Vaimoni persoona on muuttunut synnytyksen jälkeen radikaalisti. Ennen niin lempeä, järkevä ja rakentavaan keskusteluun kykenevä ihminen hermostuu nykyään pikkuasioista aivan tolkuttomasti, kierrokset heittää nollasta sataan saman tien ja rumaa ja ilkeää tekstiä tulee enemmän kuin viitsisi kuunnella. Jälkeenpäin kieltää suurimman osan ellei kaiken. Ei auta järkipuhe eikä rauhallisuus. Mikä tahansa sana tai lause voi laukaista aivan absurdin riidan. Sitten kun itsellä tulee mitta täyteen ja korotan ääntä, että nyt loppu, niin sitten itketään miten hirveän ilkeä ja agressiivinen olen. Harmittaa, että ennen niin hyvä parisuhde on nyt jopa ahdistava ja vie viimeisetkin voimat. Ulkopuolisena voisi naurattaa. Nyt enemmän itkettää kun on pieni lapsikin kuvioissa. Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta? Onko toivoa että parisuhde palautuu edes lähimain ennalleen vai heittääkkö pyyhe kehään? T:Isi on nyt tositosi ihmeissään.

  • ylös 6
  • alas 1

Kommentit (15)

Vierailija

Synnytyksen jälkeen voi tulla masennus tai jopa psykoosi. Kannattaa hakea apua siihen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Johtuu hormooneista eikä sille voi oikein mitään. Äläkä "korota ääntäsi", se ei ainakaan auta.

Vierailija

Oliko teillä ongelmia ennen lapsen syntymää? Oliko vaimo eri mieltä joistain asioista, mutta ei saanut tahtoaan kuuluville eikä mikään muuttunut? Lapsen syntymä on sellainen tapahtuma, ettei ole enää aikaa ja voimia kaikelle elämän häränkakalle. Ongelmat pitää ratkaista ennen sitä. Pikkulapsen kanssa ei jaksa enää sopeutua huonoihin tilanteisiin.

Vierailija

Hoidatko oman osuutesi vanhemmuudesta? Se on eka asia, joka tulee mieleen. Itse olin pihtaava hirviö, koska mies luuli että muutuin synnytyksen jälkeen hänenkin äidikseen. Pelasi videopelejä, makasi työttömänä, joi kaljaa ja valitti, miten äitinsä siivosi paljon ahkerammin kuin minä. Kävi äitinsä luona saunassa ja yökylässä. Oli sika. Siinä oli syy omaan riehumiseeni, en ollut masentunut, vaikka mies ja suku sitä jauhoivatkin. "Masennus" kaikkosi kokonaan sian myötä.

Vierailija

Hoidat nyt hulluna sitä lasta ja kotia. Ihan tosissasi siis. Teet enemmän kuin tarpeeksi.
Kysyt säännöllisesti, tarvitsetko jotain, voinko tehdä jotain.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Johtuu hormooneista eikä sille voi oikein mitään. Äläkä "korota ääntäsi", se ei ainakaan auta.

Raskaana olevalla ja tuoreella äidillä voi olla tunteita ja ajatuksia, vaikka olisikin hormoneissa. Ihan yhtä lailla masentuneella voi olla myös fyysisiä sairauksia mielisairausten lisäksi. Kaikkea ei pidä pistää hormonien piikkiin. Se on toisen tunteiden mitätöintiä.

Vierailija

Kaikilla arvoisilla äideillä ei valitettavasti ole kokemusta tästä. Toisaalta jokunen arvoisa vela voisi tulla tänne kertomaan, ettei mikään enää koskaan ole hyvin, "olisit lähtenyt minun matkaani ja silleen"... Anna mä arvasin kuinka tämä menee:
-johtuu hormoneista, koita kestää
-ei vaan äitiydestä, lapsen saaminen pilaa kaiken eikö ole minkään arvoista (T.M47 hahaha! Tms)
-lapsi on kyllä sen arvoinen vaikka vanhemmuuteen kasvaminen ei ole aina kivutonta
-kivutonta se ei tosiaan ole! Siksi minä en aio ikinä synnyttää ja ottaa riskiä sulkijalihaksen repeämisestä. Äidit on lampaita. Vain lampailla on joskus vaikeaa. Olisit ottanut ap velan, joka ei olisi ollut yhtään lammas
-no lapsi tässä kuitenkin on jo syntynyt maailmaan
-siitä kasvaa rikollinen, miksi teitte sen?!
-ei sinun tarvitse
-ai elämäni on tyhjää vai?! Tätä on vapaus!!!

Jne aamusta iltaan joka päivä 07-23 ja taas vaan uudestaan

Vierailija

Syitä voi olla erilaisia, mutta ehkä rakentavinta olisi yrittää löytää rauhallinen hetki ja käydä läpi yhdessä tilannetta. Seuraavat kysymyksenasettelut voivat esimerkiksi auttaa:

- mitä mieltä olet nykyisestä tilanteestamme?
- oletko tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen? minkä haluisit muuttuvan?
- mitkä asiat stressaaavat tai harmittavat arjessa?
- mille asioille koet että haluisit löytyvän enemmän aikaa?
- onko mieliala ja jaksaminen samalla tasolla kuin ennen?

Näihin siis voi kumpikin vastata, sillä joskus voi olla niinkin että se oma stressi heijastuu kumppaniin, tai päinvastoin. Rauhallisesti miettimällä kaikki selvitetään, ei syyttelemällä tai vaatimalla nopeita muutoksia.

Vierailija

Kuuntele, puhu, ota vastuuta, anna aikaa, tue äitiydessä, hoida vauvaa, anna äidin nukkua silloin kun voit itse olla vauvan kanssa. Ellei nämä auta aluksi, yhteys neuvolaan. Voi olla väsymystä, hormooniheittoja, synnytyksen jälkeinen masennus... jonka ammattilaiset tunnistavat neuvolassa.

Vierailija

Ei se siitä paremmaksi muutu. Sianjättö on kuitenkin edessä, ja helpommalla pääset kun jätät nyt etkä 20 vuoden päästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla