Ero tuli, kuolen tähän kipuun

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa. Koin itse shokkieron v 2018. Mies oli elänyt kaksoiselämää ja jäi kiinni kaikesta rysän päältä. Tavallisen keskiluokkaisen elämäni juonenkäänteet muuttuivat kuin kauniiden ja rohkeiden surkeimmaksi jaksoksi juonenkäänteineen. En enää tiennyt mitä uskoa, kun ihminen kehen olin luottanut eniten maailmassa, olikin kusettanut minua aivan kaikessa.

Kävin aika pohjalla. Ensin riitti, että selvisin yhdestä päivästä. Tulevaisuus tuntui ahdistavalta ja lohduttomalta. Kaikesta huolimatta kaipasin ja rakastin exääni.  Luin  pettämiseen ja parisuhteeseen liittyvää kirjallisuutta ja artikkeleita. Käänteentekevintä itselläni oli kun pääsin työpsykologin juttusille. Työpaikalla oli isoja muutoksia tuohon aikaan, joten koko elämäntilanteeni tuntui paikoitellen todella kaoottiselta, mutta näiden työpsykologilla käyntien avulla sain jotenkin kasattua itseni. Muistan näiden psykologikäyntien jälkeen tunsin oloni keveäksi ja helpottuneeksi. Sain jaettua tuskaani.

Tällä hetkellä elämäni on tasaista, mukavaa ja olen taas onnellinen. Uutta parisuhdetta en edes uskalla ajatella vielä, mutta ehkä jonain päivänä.  Tsemppiä sinulle - sinä selviät!

Ai kamala. Kuulostaa ihan kauhealta ja nimenomaan -kuin suoraan saippuasarjasta. Mutta ihana kuulla, että selvisit! Tsemppiä tulevaan sinullekin, uskon kyllä, että uuden parisuhteen miettiminenkin vaatii vielä aikaa ja ennen kaikkea luottamusta. Pääasia, että olet onnellinen! Ei se parisuhde edes ole kaikki kaikessa (vaikka ymmärrän kyllä, että on ihmisiä, jotka sitä toivoo. Itse onnekseni en.)

Selviät kyllä! Se vaan vaatii aikaa, mutta sä toivut kyllä! Jos on ihan akuutti tilanne, niin nukahtamislääkkeillä pääset alkuun, unettomuus on pahasta, sekoittaa pään Sit alko pois/et edes aloita, sekin sekoittaa pään. Ensin päivä kerrallaan ja sit viikko kerrallaan. Äläkä hoppuile, ei kukaan kuukaudessa toivu. Mulle sanottiin että vuoden päästä on helpompi olla ja siinä mielentilassa se tuntui ihan absurdilta, mutta se on totta. Tee kaikkea kivaa, mistä tykkäät ja itke kun itkettää. Hyvä vinkki on myös eropäiväkirja, suollat kaiken paskan sinne ja sit myöhemmin hävität sen. Voimia sulle!

Pidä itsestäsi huolta: lähde ulos kävelylle metsään, rannalle ym., luonto auttaa ja itku tulee omia aikojaan. Syö terveellistä ruokaa, sauno, laita vaahtokylpy, lue kirjoja, lehtiä, kirjoita tuskaa ulos, puhu jollekin tai vaikka itsekseen, hae keskusteluapua kriisipuhelimen kautta, nettiterapiasta näin korona- aikana.

Nyt on se pahin shokki, mutta se lievenee vähitellen, usko vaan. Ehkä jonain päivänä huomaat, että tämä ero oli sinun etusi. Ansaitset parempaa ja vain todellista rakkautta!

t. Saman kokenut ja selvinnyt👍

Kiitos edelleen kaikille vastanneille! Täytyy kyllä sanoa, että tuska tuntuu olevan sietämätön. Pahinta on se kokonaisvaltainen puristava kipu joka ottaa otteeseen ja niinä hetkinä tuntuu ettei vaan selviä. Ap

Aika on ainoa parantaja näissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä et ole pystynyt olemaan, joten olet ilmeisesti saikulla?

Eikö lääkäri ehdottanut mitään tai auttanut ammattilaisen (esim. hoitajan) puheille pääsyä?

Näitä on todella huonosti saatavilla. Olen yrittänyt itsenäisesti hakea keskusteluapua, mutta jonoja on paljon. Ap

Soita kriisipuhelimeen.

Niitä on useampikin.

Et saa jäädä yksin. Silloin sun on aina vaan

vaikeampi ottaa yhteyttä kehenkään. Voit ruveta kuvittelemaan että olet arvoton.

Tahtoisin tukea sua, sillä arvaan miltä susta tuntuu.

Sä toivut kyllä, mutta siihen menee aikaa ja tarvitset apua.

Lukuisat naiset ovat voimallisesti todistaneet, että ero on naisen elämän hienoin asia.

Aloittajan täytyy siis olla mies tai trolli, sillä naiset eivät valehtele.

Et kuole, kyl sä jäät henkiin. hohhoijaa miä draamaqueen.

Vierailija kirjoitti:

Et kuole, kyl sä jäät henkiin. hohhoijaa miä draamaqueen.

Mitä hyötyä tämmöisistä kommenteista on kenellekään?

Vierailija kirjoitti:

Et kuole, kyl sä jäät henkiin. hohhoijaa miä draamaqueen.

Jotkut ilmeisesti nauttivat saadessaan lyödä lyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon vaikuttaa omaan selviämiseen, mikä oli eron syy. Jos syy oli esim oma syrjähyppysi, selviäminen on hankalampaa, koska itsesyytökset.

Jos sinut on jätetty ilman varsinaista omaa syytäsi, on selviäminen helpompaa.

Ei ole mitään pettämistä tai kolmansia osapuolia kummankaan puolelta eikä mitään sen suuntaistakaan. Mutta kyllä valitettavasti minä olen omalla toiminnallani saanut tämän vyyhdin purkautumaan, ymmärtämättä ollenkaan seurauksia. Itsesyytökset ovat todella kovat. Se on nimenomaan myös yksi syy miksi tämä on niin vaikeaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi laastari. Se voi auttaa.

Virtuaalihalaus sulle!

Tätä laastaria ehdotetaan paljon. Tuntuu minulle ihan vieraalta ajatukselta, todennäköisesti vain ikävöisin entistä kumppaniani vielä enemmän. Ap

Minä aloitin deittailun aivan liian pian, puoli vuotta surullisen eroni jälkeen. Ei siitä mitään tullut, koska vertasin kaikkia uusia miehiä eksääni, jota pidin aina parempana ja minulle sopivampana. Ikävä eksää kohtaan vain kasvoi. Tuntui, ettei kukaan voi ymmärtää mua paremmin kuin hän.

Minäkään en suosittele mitään laastareita tai pakkotreffailua...itse yritin jätetyksi tulemisen jälkeen ja suorastaan inhosin niitä miehiä. Vertasin kaikkia exään, kaikki olivat huonompia. Vaivuin entistä pahempaan masennukseen kun tuntui ettei parempaa voi löytyä. No nyt en sitten treffaile ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi laastari. Se voi auttaa.

Virtuaalihalaus sulle!

Tätä laastaria ehdotetaan paljon. Tuntuu minulle ihan vieraalta ajatukselta, todennäköisesti vain ikävöisin entistä kumppaniani vielä enemmän. Ap

Minä aloitin deittailun aivan liian pian, puoli vuotta surullisen eroni jälkeen. Ei siitä mitään tullut, koska vertasin kaikkia uusia miehiä eksääni, jota pidin aina parempana ja minulle sopivampana. Ikävä eksää kohtaan vain kasvoi. Tuntui, ettei kukaan voi ymmärtää mua paremmin kuin hän.

Joillekin laastarit ja deittailu tuntuvat tosiaan toimivan hyvinkin, osalle taas aiheuttavat vaan enemmän vahinkoa. Tässä täytyy kuunnella itseään tarkasti.

Siis kuka tämä nolo ja erittäin typerä provoilija on tässä keskustelussa. Ilmeisesti joku, joka ei tiedä itse lainkaan mitä ero todellisuudessa voi tarkoittaa.

Kyse ei ole vain siitä ettei enää ole seurustelukumppania. Kyse on siitä, että tästä ihmisestä on muodostunut läheinen niin rakas kuin ystäväkin. Ihminen joka tuntee sinut läpikotaisin ja sinä hänet. Kyse on turvasta, luottamuksesta ja siitä että rakennetaan elämä yhdessä. Kyse on siitä että rakastaa toista ja saa rakkautta takaisin. Kun se elämän tuli, turva, peruskallio, suunniteltu tulevaisuus, haaveet ja toiveet viedään pois niin jäljelle jää niin hirveä tunne ettei sanat kerro riittävän hyvin miltä se edes tuntuu. Pelko, suru, epätoivo ja yksinäisyys. Pelko tulevasta ja epäusko tulevaan. Pitihän oman rakkaan kanssa rakentaa yhdessä tulevaa, yhtäkkiä jäljellä ei ole mitään. Se suru ja tuska voi olla niin lamaannuttaa ettei kykene hoitamaan edes arkipäiväisiä asioita. Se on sitä että lattia tipahtaa jalkojen alta ja kamalat pelkotilat. Kyse ei todellakaan ole vain siitä että nyhyy nyt olen sinkku ja baariin etsimään seuraavaa.

Päivystyksen akuutti psykalle pääsee aina jos olosi on aivan sietämätön. Kysy ensineuvosta

Mistä päin olet ?

Jos pääkaupunkiseudulta, niin suosittelen Helsinki Missiota, sieltä saa keskusteluapua.

Ei tarvitse varata aikaa, voit vaan aamulla mennä jonottamaan paikan päälle.

Ihania ihmisiä siellä.

Ja vielä tahdon sanoa, melkein me kaikki ollaan oltu tuossa tilassa, ja siitä selviää ajan kanssa.

Joo, tämä typerä provo voi ryömiä kokoonsa. Palataan sitten asiaan kun erotilanne osuu omalle kohdalle.

Ota tuoli. Kuvittele tuolille ex kihlattusi. Anna palaa. Huuda, raivoa, kaada koko pahaolo siihen tuolille ”istuvaan olioon” joka tämän tuskan sai aikaiseksi.

Tee tämä niin monta kertaa kuin siltä tuntuu, että pitää saada paha olo ulos.

Veikkaan, että jo kolmannella kerralla sua alkaa jo naurattamasn koko tilanne.

Kokeile, et menetä siinä mitään. Voit saadakkin jotain, oman elämäsi takaisin. Tsemppiä 💔

Osaatko olla yksin? Opettele se ennen kuin menet mihinkään suhteeseen. Olet liikaa ladannut eksällesi odotuksia ja nyt varmasti tuntuu kököltä kun "kaiken" menettää. Itsenäisty, sitten voit oikeasti rakastaa. Sitten ei oikeastaan tarvi toista ihmistä mihinkään itsensä täydentämiseen ja toista voi rakastaa vain ihmisenä.