Mitä tehdä kun ei saa edes yliopistoharjoittelijan paikkaa?
Jokaiseen paikkaan aina ainakin 100 muuta hakijaa. Miten saada jalka oven väliin enää myöhemmin?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
"Monella 23-vuotiaalla voi olla jo takana kandintyö, vaihto-opiskelu, ulkomaanharjoittelu arvostetussa organisaatiossa, vuosia vapaaehtoistyötä ja ne tavalliset tarjoilijan ym. hommat, lisäksi tietenkin aktiivi opiskelijajärjestössä ja joku hieno harrastus."
Ei se ihme ole, että nuoret ihmiset uupuvat nykypäivänä.
Onhan tuo aivan hengästyttävä tahti. Itse ainakin halusin nuoruusvuosinani elää ja nähdä maailmaa, enkä miettiä pelkkää CV:n täytettä.
Muistan tuon epätoivon opiskeluaikana työnhaussa! Lopulta kuitenkin osin onnekkaiden sattumien kautta pääsin töihin, ensin ihan muulle alalle ja sitten siinä firmassa aukesikin oman alan paikka jota hain, ja sain sen. Kun oli sen ekan työpaikan saanut seuraavien saaminen oli jo paljon helpompaa, ja enemmän mihin perustaa hakemuskin.
Ainut neuvoni on oikeastaan se, että älä luovuta! Tie voi joskus olla mutkikas, mutta sinun on mahdollista päästä töihin vaikka se nyt tuntuu uskomattomalta.
En olisi itsekään epätoivon hetkinä uskonut että ikinä pääsen työelämään, kun ei ollut suhteita eikä opintomenestyskään mikään huippu, mutta niin vaan kävi.
Muista myös, että mikä tahansa työkokemus on oikeasti arvokasta, opiskeluaikana kannattaa hakea myös muita kuin oman alan töitä, sitäkin kautta voi aueta urapolkuja.
Tsemppiä, ja muista olla armollinen itsellesi. Pidä huolta omasta jaksamisestasi vaikka välillä ahdistaa. Tee joka päivä myös asioita jotka ei liity työnhakuun mitenkään ja saa sinut hyvälle tuulelle, se on oikeasti tosi tärkeää ja toivon että olisin itse ymmärtänyt sen aikanaan!
43 jatkaa vielä, olen vasta pari vuotta sitten valmistunut eli koronaa lukuunottamatta työmarkkinat oli hyvin samanlaiset kuin nyt
Itse en enää vastaavan tilanteen takia uskalla lähteä maisteriopintoja suorittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse en enää vastaavan tilanteen takia uskalla lähteä maisteriopintoja suorittamaan.
Itse olisin miettinyt omaa alavalintaani ja sivuainevalintoja tarkemmin ja hankkinut enemmän noita hemmetin opintojen ulkopuolisia meriittejä, ne kun tuntuvat nykyään merkkaavan melkein enemmän kuin itse tutkinto.
Lentolippu ulkomaille jos joskus koronasta päästään eroon. Kyllä Suomen valtion tulisi paremmin ottaa huomioon nuorten aikuisten tuska. Huoltosuhde vinoutuu entisestään kun Suomesta ei löydy akateemisille työpaikkoja ja tulevat nettomaksajat karkaavat ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Hae pienemmiltä paikkakunnilta? Muita kuin kaikkein suosituimpia ja ilmeisimpiä paikkoja? Tsemppiä kovasti, tiedän että se on vaikeaa koska hakijat ovat erittäin ansioituneita nykyään, ihan hengästyttää lukea joidenkin cv:tä.
Monella 23-vuotiaalla voi olla jo takana kandintyö, vaihto-opiskelu, ulkomaanharjoittelu arvostetussa organisaatiossa, vuosia vapaaehtoistyötä ja ne tavalliset tarjoilijan ym. hommat, lisäksi tietenkin aktiivi opiskelijajärjestössä ja joku hieno harrastus.
Vinkiksi että kannattaa osoittaa hakemuksessa miksi olet kiinnostunut juuri tästä organisaatiosta, viittaa suoritettuihin kursseihin ja kerro miten hyödyntäisit opintojasi harjoittelussa. Meillä menee mappi ööhön todella ylimalkaisesti tehdyt hakemukset, joista ei mistään ilmene miksi henkilö haluaa juuri meille töihin, opintotausta on esimerkiksi ihan eri kuin mitä ilmoituksessa haettiin eikä papereista näy että tyypillä olisi mitään alamme kursseja suoritettuna. Tällaisista tulee vaikutelma, että henkilö hakee mitä tahansa paikkaa ihan summamutikassa.
Kuka näitä neuvoja alapeukuttaa ja miksi? En minäkään valitse kesätyöntekijöistä haastatteluun niitä, joiden viesti on "haluaisin kesätöitä", vaan niitä, jotka kertovat omasta mielenkiinnostaan, opiskeluistaan ja siitä, miten haluavat oppimaansa kehittää kesätöissä tai millaisiin asioihin tähtäävät opintojensa seuraavassa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae pienemmiltä paikkakunnilta? Muita kuin kaikkein suosituimpia ja ilmeisimpiä paikkoja? Tsemppiä kovasti, tiedän että se on vaikeaa koska hakijat ovat erittäin ansioituneita nykyään, ihan hengästyttää lukea joidenkin cv:tä.
Monella 23-vuotiaalla voi olla jo takana kandintyö, vaihto-opiskelu, ulkomaanharjoittelu arvostetussa organisaatiossa, vuosia vapaaehtoistyötä ja ne tavalliset tarjoilijan ym. hommat, lisäksi tietenkin aktiivi opiskelijajärjestössä ja joku hieno harrastus.
Vinkiksi että kannattaa osoittaa hakemuksessa miksi olet kiinnostunut juuri tästä organisaatiosta, viittaa suoritettuihin kursseihin ja kerro miten hyödyntäisit opintojasi harjoittelussa. Meillä menee mappi ööhön todella ylimalkaisesti tehdyt hakemukset, joista ei mistään ilmene miksi henkilö haluaa juuri meille töihin, opintotausta on esimerkiksi ihan eri kuin mitä ilmoituksessa haettiin eikä papereista näy että tyypillä olisi mitään alamme kursseja suoritettuna. Tällaisista tulee vaikutelma, että henkilö hakee mitä tahansa paikkaa ihan summamutikassa.
Kauheaa nipotusta tuo rekrytointikin nykyään. Kuinka se on voinut mennä.tällaiseksi? Tavallisilla ihmisillä ei mitään mahiksia.
Minusta on ihan normaalia ja hyväksyttävää hakea kesätyötä ja harjoittelupaikkaa summamutikassa, koska sehän on harjoittelua ja kesätyötä eikä lopullinen elämäntehtävä, kai...
T. Kuusikymppinen
Mietipä hetki, miltä tilanne näyttää rekrytoivan henkilön näkökulmasta. Meille esimerkiksi otettaneen yksi kesäharjoittelija tuotekehitykseen ja ehkä yksi tuotantoon. Hakijoita on selvästi tätä enemmän. Ei hakijoista valita summamutikassa vain jotain hakijaa, vaan ne, jotka näyttävät jollain tapaa kiinnostuksensa tai alaan liittyvän osaamisensa. Parhaista kesätyöntekijöistä on kuitenkin tarkoitus kasvattaa meille tulevaisuuden osaajia, joten on aika iso merkitys sillä, keitä valitaan. Eikä ne kesätyötkään kyllä suju, jos ei ole aitoa kiinnostusta alaan.
Jos sulla on yliopiston harkkatuki käytettävissä, hyödynnä se!!! Kannattaa jättää avoimet harkkapaikat sikseen ja etsiä oman alan paikkoja, joilla ei ole rekry meneillään. Sinne sitten avointa hakemusta, jossa kerrot, että sulla on harkkatuki käytössä. Mun kandiohjelmaan kuului pakollinen harkka -- alalla, jolla kilpailu on muutenkin kovaa ja yliopistoharjoittelijan paikoista kisaa (viittä vaille) valmiiden maistereiden kanssa. Harkkapaikan saaminen oli paljon helpompaa paikoista, jotka eivät itse aktiivisesti hakeneet harjoittelijoita; niissä paikoissa kun oli hakijoita vain yksi tai pahimmassa tapauksessa kourallinen, kun taas avoimissa rekryissä saatoit kisata 100 muuta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae pienemmiltä paikkakunnilta? Muita kuin kaikkein suosituimpia ja ilmeisimpiä paikkoja? Tsemppiä kovasti, tiedän että se on vaikeaa koska hakijat ovat erittäin ansioituneita nykyään, ihan hengästyttää lukea joidenkin cv:tä.
Monella 23-vuotiaalla voi olla jo takana kandintyö, vaihto-opiskelu, ulkomaanharjoittelu arvostetussa organisaatiossa, vuosia vapaaehtoistyötä ja ne tavalliset tarjoilijan ym. hommat, lisäksi tietenkin aktiivi opiskelijajärjestössä ja joku hieno harrastus.
Vinkiksi että kannattaa osoittaa hakemuksessa miksi olet kiinnostunut juuri tästä organisaatiosta, viittaa suoritettuihin kursseihin ja kerro miten hyödyntäisit opintojasi harjoittelussa. Meillä menee mappi ööhön todella ylimalkaisesti tehdyt hakemukset, joista ei mistään ilmene miksi henkilö haluaa juuri meille töihin, opintotausta on esimerkiksi ihan eri kuin mitä ilmoituksessa haettiin eikä papereista näy että tyypillä olisi mitään alamme kursseja suoritettuna. Tällaisista tulee vaikutelma, että henkilö hakee mitä tahansa paikkaa ihan summamutikassa.
Tämä viesti lohduttaakin kovasti melko köyhän CV:n omaavaa työnhakijaa, joka opiskeluaikanaan keskittyi lähinnä opiskelemaan, ei vaihtoja, ei ulkomaanharjoittelua. Onko nykyään enää mitään toivoa päästä työelämään pelkällä tutkinnolla ja alan osaamisella, vai pitääkö olla supersuorittava yli-ihminen?
Ei tietenkään tarvitse olla supersuorittava. Jos on keskittynyt opintoihin, pitää kertoa siitä, mitä asioita opinnoissa on oppinut ja mitkä ovat omat kiinnostuksen kohteet työelämässä. Jos joku lähettää minulle listauksen suoritetuista kursseista, se ei kerro vielä yhtään siitä, mistä ihminen on kiinnostunut. Ihminen menestyy parhaiten niissä tehtävissä, joissa pystyy käyttämään vahvuuksiaan, joten kannattaa kertoa myös niistä. Jos esimerkiksi on hyvä yksityiskohtien omaksumiskyky, kerro se. Jos taas on hyvä hallitsemaan aikatauluja tai edistämään monia asioita yhtä aikaa, kerro se. Jokaisella ihmisellä on vahvuuksia, ja työnhakijana on tärkeää pystyä kertomaan näistä. Jos on hyvä tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kerro tämä. Eri tehtävissä kun painotetaan erilaisia vahvuuksia.
Työllistääkö alasi yleisesti ottaen hyvin? Ei taida kuitenkaan mikään sosiaalityö olla missä 100 prossan työllisyys.
Vierailija kirjoitti:
Työllistääkö alasi yleisesti ottaen hyvin? Ei taida kuitenkaan mikään sosiaalityö olla missä 100 prossan työllisyys.
Alan yrityksiä ja toimijoita (=potentiaalisia työpaikkoja) löytyy melko hyvin., mutta ei riittävästi suhteutettuna opiskelijakiintiöihin.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae pienemmiltä paikkakunnilta? Muita kuin kaikkein suosituimpia ja ilmeisimpiä paikkoja? Tsemppiä kovasti, tiedän että se on vaikeaa koska hakijat ovat erittäin ansioituneita nykyään, ihan hengästyttää lukea joidenkin cv:tä.
Monella 23-vuotiaalla voi olla jo takana kandintyö, vaihto-opiskelu, ulkomaanharjoittelu arvostetussa organisaatiossa, vuosia vapaaehtoistyötä ja ne tavalliset tarjoilijan ym. hommat, lisäksi tietenkin aktiivi opiskelijajärjestössä ja joku hieno harrastus.
Vinkiksi että kannattaa osoittaa hakemuksessa miksi olet kiinnostunut juuri tästä organisaatiosta, viittaa suoritettuihin kursseihin ja kerro miten hyödyntäisit opintojasi harjoittelussa. Meillä menee mappi ööhön todella ylimalkaisesti tehdyt hakemukset, joista ei mistään ilmene miksi henkilö haluaa juuri meille töihin, opintotausta on esimerkiksi ihan eri kuin mitä ilmoituksessa haettiin eikä papereista näy että tyypillä olisi mitään alamme kursseja suoritettuna. Tällaisista tulee vaikutelma, että henkilö hakee mitä tahansa paikkaa ihan summamutikassa.
Tämä viesti lohduttaakin kovasti melko köyhän CV:n omaavaa työnhakijaa, joka opiskeluaikanaan keskittyi lähinnä opiskelemaan, ei vaihtoja, ei ulkomaanharjoittelua. Onko nykyään enää mitään toivoa päästä työelämään pelkällä tutkinnolla ja alan osaamisella, vai pitääkö olla supersuorittava yli-ihminen?
Ei tietenkään tarvitse olla supersuorittava. Jos on keskittynyt opintoihin, pitää kertoa siitä, mitä asioita opinnoissa on oppinut ja mitkä ovat omat kiinnostuksen kohteet työelämässä. Jos joku lähettää minulle listauksen suoritetuista kursseista, se ei kerro vielä yhtään siitä, mistä ihminen on kiinnostunut. Ihminen menestyy parhaiten niissä tehtävissä, joissa pystyy käyttämään vahvuuksiaan, joten kannattaa kertoa myös niistä. Jos esimerkiksi on hyvä yksityiskohtien omaksumiskyky, kerro se. Jos taas on hyvä hallitsemaan aikatauluja tai edistämään monia asioita yhtä aikaa, kerro se. Jokaisella ihmisellä on vahvuuksia, ja työnhakijana on tärkeää pystyä kertomaan näistä. Jos on hyvä tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kerro tämä. Eri tehtävissä kun painotetaan erilaisia vahvuuksia.
Ulkonäkö auttaa myös, laita valokuva LinkedIniin ja ulkomaan kokemuksen puute ei välttämättä enää haittaa. Nuorilla ja naisilla valitettavasti noin. Hakemukset erikseen, mutta aina joku taho voi googlata.
Mitä teille siellä yliopistossa kerrotaan työllistymisestä, että keskittykää vaan 5-6 vuotta pelkkään opiskeluun ja hauskanpitoon, kyllä töitä löytyy pelkillä maisterinpapereilla ja saliharrastuksella kunhan pistää saman hakemuksen riittävän moneen firmaan?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teille siellä yliopistossa kerrotaan työllistymisestä, että keskittykää vaan 5-6 vuotta pelkkään opiskeluun ja hauskanpitoon, kyllä töitä löytyy pelkillä maisterinpapereilla ja saliharrastuksella kunhan pistää saman hakemuksen riittävän moneen firmaan?
Tässä keskustellaan nyt siitä, kuinka vaikea on saada opintojen aikana yliopistoharjoittelijan paikkaa, eli alan työkokemusta...
Vierailija kirjoitti:
Lentolippu ulkomaille jos joskus koronasta päästään eroon. Kyllä Suomen valtion tulisi paremmin ottaa huomioon nuorten aikuisten tuska. Huoltosuhde vinoutuu entisestään kun Suomesta ei löydy akateemisille työpaikkoja ja tulevat nettomaksajat karkaavat ulkomaille.
Kuka sitten maksaa boomereiden eläkkeet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teille siellä yliopistossa kerrotaan työllistymisestä, että keskittykää vaan 5-6 vuotta pelkkään opiskeluun ja hauskanpitoon, kyllä töitä löytyy pelkillä maisterinpapereilla ja saliharrastuksella kunhan pistää saman hakemuksen riittävän moneen firmaan?
Tässä keskustellaan nyt siitä, kuinka vaikea on saada opintojen aikana yliopistoharjoittelijan paikkaa, eli alan työkokemusta...
Todennäköisyys sen harjoittelupaikankin saamiselle kasvaa, jos on ollut aktiivinen ja tehnyt kesätöitä, osallistunut yhdistystoimintaan tai toiminut vapaaehtoisena. Se nyt vaan on niin, jos työnantajalla on vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teille siellä yliopistossa kerrotaan työllistymisestä, että keskittykää vaan 5-6 vuotta pelkkään opiskeluun ja hauskanpitoon, kyllä töitä löytyy pelkillä maisterinpapereilla ja saliharrastuksella kunhan pistää saman hakemuksen riittävän moneen firmaan?
Tässä keskustellaan nyt siitä, kuinka vaikea on saada opintojen aikana yliopistoharjoittelijan paikkaa, eli alan työkokemusta...
Todennäköisyys sen harjoittelupaikankin saamiselle kasvaa, jos on ollut aktiivinen ja tehnyt kesätöitä, osallistunut yhdistystoimintaan tai toiminut vapaaehtoisena. Se nyt vaan on niin, jos työnantajalla on vaihtoehtoja.
Eiköhän suurimmalla osalla ole kesätöitä CV:ssä, joten tuskin siitä nyt puhutaan. Nykyisin kun ei vain usein saa opiskelemansa alan harjoittelupaikkaa, ellei jo ole entuudestaan työkokemusta kyseisestä alasta. Monesti jo maisteriksi valmistuneet taistelevat samoista harjoittelijapaikoista. Kyse ei ole siis keskivertohakijan "lorvimisesta", vaan epärealistisista vaatimuksista ja harjoittelupaikkojen vähyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teille siellä yliopistossa kerrotaan työllistymisestä, että keskittykää vaan 5-6 vuotta pelkkään opiskeluun ja hauskanpitoon, kyllä töitä löytyy pelkillä maisterinpapereilla ja saliharrastuksella kunhan pistää saman hakemuksen riittävän moneen firmaan?
Tässä keskustellaan nyt siitä, kuinka vaikea on saada opintojen aikana yliopistoharjoittelijan paikkaa, eli alan työkokemusta...
Todennäköisyys sen harjoittelupaikankin saamiselle kasvaa, jos on ollut aktiivinen ja tehnyt kesätöitä, osallistunut yhdistystoimintaan tai toiminut vapaaehtoisena. Se nyt vaan on niin, jos työnantajalla on vaihtoehtoja.
Eiköhän suurimmalla osalla ole kesätöitä CV:ssä, joten tuskin siitä nyt puhutaan. Nykyisin kun ei vain usein saa opiskelemansa alan harjoittelupaikkaa, ellei jo ole entuudestaan työkokemusta kyseisestä alasta. Monesti jo maisteriksi valmistuneet taistelevat samoista harjoittelijapaikoista. Kyse ei ole siis keskivertohakijan "lorvimisesta", vaan epärealistisista vaatimuksista ja harjoittelupaikkojen vähyydestä.
Miksi kukaan palkkaisi keskivertohakijan jos hakijoiden joukossa on useampi huippuhakija? Palkkaisitko itse, jos rehellisesti mietit työnantajan kannalta asiaa? Harjoittelupaikkojen vähyyteen minulla ei ole ratkaisu, ehkäpä opiskelijoiden sisäänottomääriä pitäisi vähentää reippaasti jos on isokin ongelma että kaikille ei löydy millään harjoittelupaikkaa.
Tämä on käynyt mielessä. Luulen, että ulkomailla osaamistani ja tutkintoani osataan arvostaa ihan eri tavalla kuin Suomessa, jossa monet korkeakoulututkinnot ovat jo kokeneet inflaation.