Lue keskustelun säännöt.
35+ sinkku, uskotko vielä löytäväsi kumppanin?
21.02.2021 |
Kuulutko siihen porukkaan joka on jo luovuttanut? Kaipaatko edes kumppania vai onko oma vapaus ja kaikki muut jutut elämässä tärkeintä ja parasta? Vai voisiko elämä ja rakkaus olla vasta edessä?
Kysyn, koska itsellä ihan juuri 37v mittarissa, korona karsinut mahdollisuudet livekohtaamisiin ja Tinder ei tarjoa mitään. Oma toiveikkuus alkanut pikku hiljaa laskemaan (mitä tosin on vauhdittanut tämän palstan lukeminen. Yli 35v nainen kun ei tunnu olevan monen palstamiehen silmissä enää edes nainen) Saman ikäinen exäni vaihtaa koko ajan nuorempaan ja nuorempaan ilman huolen häivää. Pitääkö sitä vain riskillä käydä treffeillä toisensa perään ja sietää pettymyksiä jos se 58. mies olisikin The One vai pysyä kotona kuten sinkkuystäväni, uskoen ja luottaen siihen että kyllä se universumi tuo rakkauden kun sen aika on?
SinkkuN
Kommentit (45)
Minulla kesti parikymppisestä lähes 20v että pääsin seuraavan kerran treffeille ja naisen kanssa tekemisiin. Siinä välissä oli masennusta ja satunnaisia deittailuyrityksiä, mutta lannistuin aina kun en kelvannut kenellekään. En odota liikoja, saattaa hyvinkin taas kulua toiset 20v että tapaan taas jonkun, tai sitten hautaan saakka etten tapaa enää ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessastrategia toimii jos olet hyvännäköinen. Eli odottelet vain että unelmien prinssi tulee ja asiat vain tapahtuvat (lue: mies pistää asiat vain tapahtumaan).
Tavallinen ulkonäkö + sosiaalinen ja akviitinen luonne toimii myös...mutta ei korona-aikana.
Täytyy ihmetellä kuinka hemmoteltuja te naiset olette. Kaippa sitten kun nuorena tottuu pelaamaan easy modella, nyt tuntuu aivan hirveältä kun pitää mennä treffeille ja sietää pettymyksiä. Eikö niissä treffimiehissä ole laatutakeita? Vielä kun joutuisi tekemään aloitteita niin sehän vasta maanpäällinen helvetti olisi.
Tuo on ihan normimeininkiä. Ei tilanne voi niin huono olla jos kerran treffeillekin pääset. Nyt kun et ole enää 21v, jyvät erottuvat akanoista.
Se olennaisin:
Minun tuntemani 35+ naiset jotka jaksoivat etsiä ja olivat valmiita asettamaan riman ulkonäön ja miehen ammatin suhteen alemmas silloin kun itsekkän eivät olleet yhtä hotteja kuin parikymppisinä, löysivät kivat miehet lopulta. Todella mukavia heppuja, ja onnellisia vaikuttavat olevan yhdessä.
"Joko mies tupsahtaa syliin jostain tai mä en ala"-tapaukset jauhavat kuinka ovat onnellisia sinkkuina, mitä en usko koska eivät he muuten olisi miestä etsineet, eikä heillä ylipäätään olisi tarvetta toistaa asiaa koko ajan.
Hyvä viesti. Naiset ei oikein ymmärrä laskea sitä rimaa oman iän ja kropan suhteen.
Miksi laskea kun ei tarvitse? Jos ei löydy mieluista niin sittenhän ollaan edelleen yksin, tietysti. Aikuisina ei ole sitä sosiaalista painettakaan pariutumiselle enää.
Iällä ei tee enää mitään, kun perheenperustamishaaveet on viimeistään nyt skipattu. Kroppa taas on ihan yhtä hyvä kuin vastapuolellakin samassa ikäluokassa. Te palstan miehet mietitte ihan vääriä asioita. Otsikon ikäisinä etsitään seuraa itselle, siis nimenomaan itseä varten. Sellaista, jota jaksaa kuunnella ja jonka seurassa haluaa olla. Muu on toissijaista.
Selvä. Mutta naiset kontrolloivat pääsyä petipuuhiin, miehet kontrolloivat suhteen suunnan ja syvyyden.
Avioon nainen pääsee helpoiten nuorena. Haastavemmin vanhana yli 27v
Eikö tässä ketjussa olisi hyvä pariutumisen tai tapailun mahdollisuus?
Kaksi luovuttanutta tapaisivat toisensa ja koska kummallakaan ei ole enää mitään odotuksia tulevien suhteiden kohdalle niin tapaaminen voisi olla rento ja vailla mitään erityisiä jännityksiä. Tapaisivat vain ihmisinä joilla on ainakin heti alkuun jo yksi yhteinen puheenaihe ja kokemuspohja.
Olenko aivan kujalla ajatukseni kanssa?
Olin 47 v. kun mies elämääni tupsahti,nyt oltu 16 vuotta kimpassa.
No jokainen saa yrittää mitä haluaa. Millä sinä voitat 25-35v. miehet?