Lue keskustelun säännöt.
35+ sinkku, uskotko vielä löytäväsi kumppanin?
21.02.2021 |
Kuulutko siihen porukkaan joka on jo luovuttanut? Kaipaatko edes kumppania vai onko oma vapaus ja kaikki muut jutut elämässä tärkeintä ja parasta? Vai voisiko elämä ja rakkaus olla vasta edessä?
Kysyn, koska itsellä ihan juuri 37v mittarissa, korona karsinut mahdollisuudet livekohtaamisiin ja Tinder ei tarjoa mitään. Oma toiveikkuus alkanut pikku hiljaa laskemaan (mitä tosin on vauhdittanut tämän palstan lukeminen. Yli 35v nainen kun ei tunnu olevan monen palstamiehen silmissä enää edes nainen) Saman ikäinen exäni vaihtaa koko ajan nuorempaan ja nuorempaan ilman huolen häivää. Pitääkö sitä vain riskillä käydä treffeillä toisensa perään ja sietää pettymyksiä jos se 58. mies olisikin The One vai pysyä kotona kuten sinkkuystäväni, uskoen ja luottaen siihen että kyllä se universumi tuo rakkauden kun sen aika on?
SinkkuN
Kommentit (45)
Nettideitteihin ei kannata tuhlata aikaa, koska naiset ovat siellä tosi nirsoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta sinkkuuntuva ja kohta 36 yh-äiti. Palstaan jos uskominen niin ei mitään mahdollisuuksia enää mihinkään.
En menetä ainakaan vielä toivoa, älä sinäkään.
Me miehet laskemme hyöty/riski-suhteen kaikissa tapauksissa.
Järkevä mies katsoo lapsen käyttäytymismalleja arvioidessaan yh-äitin
mahdollisuuksia kumppanina. Parasta, mitä voit tehdä on olla lapsesi iskän kanssa.
Deittimaailma ei ole entisensä. Haastetta riittänee.
Olen luovuttanut jo kymmenen vuotta sitten. Olen yli 40-vuotias, en ole seurustellut, tapaillut ja intiimein ihmiskontaktini on yksi suudelma. Ei minusta ole kenellekään kumppaniksi. Se on tullut selväksi jo aikaisemman eletyn elämän kautta ja varsinkin nyt keski-ikäisenä, kokemattomana ja omiin tapoihin juurtuneena miehenä olisi melkein mahdoton tehtävä löytää joku, joka lähtisi kanssani matkalle tuntemattomaan. En myöskään ole muilta ominaisuuksiltani se kiinnostavin tai tavoiteltavin mies, joten sieltäkään suunnalta ei ole apuja tulossa.
Olen tämän hyväksynyt ja vaikka se kaipaus toisen ihmisen lähelle on edelleen tuolla jossakin sisälläni niin oman mielenterveyteni takia en sen toteutumiseen voi enää uskoa. Pyrin vain olemaan hyvä ystävä, poika vanhemmilleni ja muutenkin edes kohtuullinen ihminen. Sen on riitettävä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin löytää elämänkumppanin jonka kanssa hankkia lapsi tai pari. Mutta en usko enää löytäväni.
Ikää yli 40 ja suhteita tähän mennessä 0.
En kohtaa vapaita naisia missään ja vaikka kohtaisinkin, he eivät osoita mitään kiinnostusta. Naisilta on aivan turhaa odottaa aloitteita.
Tuntuu, että seuranhaku on siirtynyt täysin nettiin ja nettitreffit ovat tavalliselle (eli tylsälle) suomalaismiehelle täysin turhaa touhua...pitäisi laskea vaatimustaso naisen suhteen todella alas, jos haluaisi netin kautta löytää jonkun.
Parempi vain elellä yksin, menee tämä elämä näinkin.
Vaihtaisin mielelläni kanssasi osia. Olen melkein samaa ikäluokkaa ja samassa tilanteessa. Sillä erotuksella että minusta on kiinnostunut muutamakin lapsikuumeinen perheenperustaja, ikäluokassa <30v. Muut eivät kiinnostu, velanaisilla on rima korkeammalla kun ei ole tarvetta miehelle.
Dracula kirjoitti:
Kannattaa pohtia sitä, mitä mies, jonka tyyppisen haluat, haluaa naiselta.
Sitten kannattaa pohtia mistä haluat luopua ollaksesi hänen kaltaisensa kanssa.
Mikään ei ilmaiseksi tule.
Miehet arvostavat naisissa naisellisuutta, uskollisuutta, nuoruutta, kuuliaisuutta ja siveellisyyttä.
Hyvä mies napataan etupäässä nuorena. Naisen markkina-arvo on huipussaan 20v, ja laskee joka vuosi.
Miehen taas 44-53v ja laskee siitä joka vuosi.
Oletko valmis tapailemaan jonkin verran vanhempaa miestä +35-vuotiaana?
Mitä ihmettä sinä horiset? Viimeisin mieheni oli yli 10 vuotta vanhempi ja ylipäätään kaikki mieheni on olleet 5 - 14 vuotta vanhempia. Ja todellakaan en enää jaksa alkaa nelikymppisenä katsomaan jotain 60+ pierupersettä. Kuvottaakin ajatus että herää jonkun harmaan käppänän vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen noin 40 vuotias (mies), enkä eleäessäni ole ollut parisuhteessa. Pidän mahdollsiena, että saatan vielä joskus olla. Valehtelisin jos väittäsin, että aina olen viihtynyt sinkkuna. Mutta olen oppinut viihymään ja nauttimaan sinkkudestani. (En koe itseäni inrto, enkä ekstro -veritkisi, vaan joain näiden ääripäiden väliltä).
Ei tämä (sinkkuna olo) tietenkään aina ole (ollut) mukavaa, vaan mikäpä olisi. Uskon vakaasti, että niin parisuhteessa kuin sinkkuna olemisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tokihan sitä joskus edelleen tosinaan aattelehtii, että mitä oikeastaan menetän, jos elän ja olen loppu ikänikin sinkkuna.
Olsihan se parisuhde mukava saada kokea, koska ei tämä nyt mikään eriyinen ylpeyden aihe ole, eikä koskaan ole ollut mikään erityinen tavvoite elää aina sinkkuna. Ei sinkkuudelleni ole mitään yksittäsitä syytä ole; tai en ainakaan itse sitä tunnista tai hahmota. - Se on myös syy, miksi en osaa asiaa liiemmin mainostaa mutta en toki kiellä, jos joku kysyy.
Vaikka rehellien ja avoin vastaukseni saattaa toisinaan hämmentää ja osan jopa karkoittaa; ikäänkuin joillekin ikisinkuudessa olisi jotain hyvin epäilyttävää ja siten kartettavaa... Ehkä onkin, jos ikisinkulla on aistittavissa odouksia, joita olsi ellei mahdoon niin ainakin hyvin raskas toteuttaa. -Onhan ihan yleisinhimillsitä, etä haluaa ja toivoo itselleen rakkautta ja mahdollisuutta elää sen yhden ja eriyisne kanssa. - Sen sijaan ei ikisinkku voi odottaa saati vaatia, että mahd. kumppani antaisi jotain hyvitystä tai ekstraa siksi, etä ise on ollut sinkkuna.
Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla ja elää parisuhteessa. Se on mahdollsiuus, joka monelle tarjoutuu, mutta ei voi odottaa tai vaatia, että jonkun olisi ikäänkuin velvollisuus ryhtyä siihen juuri sinun kanssasi, ellei hän sitä itse halua ja toivo samalla.
Toki ainaiseen sinkkuuteni voi syynä pidä sitä, että en ole itse nähnyt tarpeeksi vaivaa saati työtä sen eteen, että löytäsin itselleni kumppanin. (Olen toki vuosein saatossa tapaillut, niin kuin treffaillut naisia)
En toki odota, että kukaan tulisi kotoanikaan minua hakemaan. Sinisilmäisenä, kenties myös hieman hölmönä ja naivina luotan siihen, että "pääsen" tai saatan vielä josku elää ja olla parisuhteessa, jos niin on tarkoitettu, ellei niin jatkan ja olen sinkkuna, niin kuin toistaiseksi olen ollut.
Kuitenkin, niin että jos asetun olemaan ja elämään parisuhteessa, niin olen siinä täysillä mukana; en kuitenkaan niinkuin takiainen vaan sallien ja mahdollsiaten toiselle myös "omaa aikaa" (, niinkuin hän toivon mukaan myös minulle).
Mutta niin, että tunnemme molemmat, että meidän on pääsääntöisesti parempi elää yhdessä parina kuin kumpaisenkaan yksin. - Vaikka ihan hyvää ja tyydyttävää elämää saattaisimme elää tai olsimme eläneet ennen kuin tilanne lopulta etenisi niin, että haluaisimme elää yhdessä parina.
Vierailija kirjoitti:
Dracula kirjoitti:
Kannattaa pohtia sitä, mitä mies, jonka tyyppisen haluat, haluaa naiselta.
Sitten kannattaa pohtia mistä haluat luopua ollaksesi hänen kaltaisensa kanssa.
Mikään ei ilmaiseksi tule.
Miehet arvostavat naisissa naisellisuutta, uskollisuutta, nuoruutta, kuuliaisuutta ja siveellisyyttä.
Hyvä mies napataan etupäässä nuorena. Naisen markkina-arvo on huipussaan 20v, ja laskee joka vuosi.
Miehen taas 44-53v ja laskee siitä joka vuosi.
Oletko valmis tapailemaan jonkin verran vanhempaa miestä +35-vuotiaana?
Mitä ihmettä sinä horiset? Viimeisin mieheni oli yli 10 vuotta vanhempi ja ylipäätään kaikki mieheni on olleet 5 - 14 vuotta vanhempia. Ja todellakaan en enää jaksa alkaa nelikymppisenä katsomaan jotain 60+ pierupersettä. Kuvottaakin ajatus että herää jonkun harmaan käppänän vierestä.
LoL eli siis olet vähemmän naisellinen ja siveäsuinen tapaus. Arvasinkos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja oma vastaukseni.
Uskon että jos elän eläkeikään asti ja pysyn terveenä, mahdollisuudet ovat hyvät. Minulla on aika hyvin niitä ominaisuuksia joita miehestä toivotaan löytyvän lopulta (ne jotka naiset mainitsevat kun kysytään toivemiehestä), mutta vähän niitä ominaisuuksia jotka ratkaisevat ensivaiheessa (ne joita ei mielellään sanota julkisesti ääneen).
Eläkeiässä varmaankin kelpaa mukava, fiksu, hauska, luotettava ja rauhallinen asiansa kunnialla hoitava mies joka ei kuitenkaan ole sytyttävä.
Sitä ennen mahdollisuuksia tuskin on. Ainoat kiinnostuneet ovat lapsikuumeessa kärvisteleviä naisia joille liikunnallinen ja enemmän harrastuksiin kuin ansaitsemiseen keskittyvä elämäntapani on turn-off. Minua vastaavilla naisilla on kysyntää, ja heillä on varaa vaatia enemmän maskuliinisia ominaisuuksia (pituus, komeus, ammatillinen kunnianhimo, jne) kuin minulla on tarjota.
Kyllä. Juuri vasta löysin sen, jonka itselleni haluan. Jos en olisi löytänyt, olisin vastannut kieltävästi, koska ei aiemmin edes kiinnostanut ajatella mitään suhteiluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, koska en halua kumppania. Olen ollut koko aikuisikäni yksin. Ja näin on hyvä.
Miesten ajatusmaailmasta ja naisvihasta olen valitettavasti päässyt ihan riittävästi osalliseksi elävässä elämässä, enkä halua myrkyttää itseäni sillä yhtään enempää kuin olosuhteiden vuoksi on pakollista. Ei nämä ole mitään marginaalimiehiä tai nettitrolleja mitkä tätä halveksuntaa tännekin palstalle kylvää vaan juuri ne "ihan tavalliset miehet" ovat näitä sisältä läpimätiä paskiaisia. Lisäksi inhoan alastomuutta, läheisyyttä, seksiä. Hyi.
Dracula kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dracula kirjoitti:
Kannattaa pohtia sitä, mitä mies, jonka tyyppisen haluat, haluaa naiselta.
Sitten kannattaa pohtia mistä haluat luopua ollaksesi hänen kaltaisensa kanssa.
Mikään ei ilmaiseksi tule.
Miehet arvostavat naisissa naisellisuutta, uskollisuutta, nuoruutta, kuuliaisuutta ja siveellisyyttä.
Hyvä mies napataan etupäässä nuorena. Naisen markkina-arvo on huipussaan 20v, ja laskee joka vuosi.
Miehen taas 44-53v ja laskee siitä joka vuosi.
Oletko valmis tapailemaan jonkin verran vanhempaa miestä +35-vuotiaana?
Mitä ihmettä sinä horiset? Viimeisin mieheni oli yli 10 vuotta vanhempi ja ylipäätään kaikki mieheni on olleet 5 - 14 vuotta vanhempia. Ja todellakaan en enää jaksa alkaa nelikymppisenä katsomaan jotain 60+ pierupersettä. Kuvottaakin ajatus että herää jonkun harmaan käppänän vierestä.
LoL eli siis olet vähemmän naisellinen ja siveäsuinen tapaus. Arvasinkos?
Olen sosiaalisesti keskimääräistä älykkäämpi, joten olen ihan mitä tahansa tilanne vaatii ja sopeudun sinne minne ikinä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dracula kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dracula kirjoitti:
Kannattaa pohtia sitä, mitä mies, jonka tyyppisen haluat, haluaa naiselta.
Sitten kannattaa pohtia mistä haluat luopua ollaksesi hänen kaltaisensa kanssa.
Mikään ei ilmaiseksi tule.
Miehet arvostavat naisissa naisellisuutta, uskollisuutta, nuoruutta, kuuliaisuutta ja siveellisyyttä.
Hyvä mies napataan etupäässä nuorena. Naisen markkina-arvo on huipussaan 20v, ja laskee joka vuosi.
Miehen taas 44-53v ja laskee siitä joka vuosi.
Oletko valmis tapailemaan jonkin verran vanhempaa miestä +35-vuotiaana?
Mitä ihmettä sinä horiset? Viimeisin mieheni oli yli 10 vuotta vanhempi ja ylipäätään kaikki mieheni on olleet 5 - 14 vuotta vanhempia. Ja todellakaan en enää jaksa alkaa nelikymppisenä katsomaan jotain 60+ pierupersettä. Kuvottaakin ajatus että herää jonkun harmaan käppänän vierestä.
LoL eli siis olet vähemmän naisellinen ja siveäsuinen tapaus. Arvasinkos?
Olen sosiaalisesti keskimääräistä älykkäämpi, joten olen ihan mitä tahansa tilanne vaatii ja sopeudun sinne minne ikinä haluan.
Jep. Toisinaan hyvä taito, maalata itsensä sinisellä siniselle.
Miehenä olen oppinut että se mitä naiset mieheltä haluavat on aina sitä samaa. Vähän eri kuorissa. Mutta samat ominaisuudet. Vaikka nainen itse olisi erilainen.
Jos niitä on vähän, parempi luovuttaa. Yksisarvisia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, kun nyt otat asian rohkeasti esille, niin tottahan se on, että 37v on ikäiselleni 40 vuotialle miehelle vanhanpuoleinen. Ei ihan aina kuitenkaan, 10% ikäisistäsi naisista on samalla ikätasolla kanssani ja ehkä olet yksi heistä.
M48. Yksi avioliitto takana ja lapset tehty.
Muuten olen luovuttanut sen suhteen, että vielä löytyisi ns. suuri rakkaus.
Kuolemaa odotellessa...
Vierailija kirjoitti:
En usko, koska en halua kumppania. Olen ollut koko aikuisikäni yksin. Ja näin on hyvä.
Miesten ajatusmaailmasta ja naisvihasta olen valitettavasti päässyt ihan riittävästi osalliseksi elävässä elämässä, enkä halua myrkyttää itseäni sillä yhtään enempää kuin olosuhteiden vuoksi on pakollista. Ei nämä ole mitään marginaalimiehiä tai nettitrolleja mitkä tätä halveksuntaa tännekin palstalle kylvää vaan juuri ne "ihan tavalliset miehet" ovat näitä sisältä läpimätiä paskiaisia. Lisäksi inhoan alastomuutta, läheisyyttä, seksiä. Hyi.
Laihduta niin rauhoitut.
Vierailija kirjoitti:
Prinsessastrategia toimii jos olet hyvännäköinen. Eli odottelet vain että unelmien prinssi tulee ja asiat vain tapahtuvat (lue: mies pistää asiat vain tapahtumaan).
Tavallinen ulkonäkö + sosiaalinen ja akviitinen luonne toimii myös...mutta ei korona-aikana.
Täytyy ihmetellä kuinka hemmoteltuja te naiset olette. Kaippa sitten kun nuorena tottuu pelaamaan easy modella, nyt tuntuu aivan hirveältä kun pitää mennä treffeille ja sietää pettymyksiä. Eikö niissä treffimiehissä ole laatutakeita? Vielä kun joutuisi tekemään aloitteita niin sehän vasta maanpäällinen helvetti olisi.
Tuo on ihan normimeininkiä. Ei tilanne voi niin huono olla jos kerran treffeillekin pääset. Nyt kun et ole enää 21v, jyvät erottuvat akanoista.
Se olennaisin:
Minun tuntemani 35+ naiset jotka jaksoivat etsiä ja olivat valmiita asettamaan riman ulkonäön ja miehen ammatin suhteen alemmas silloin kun itsekkän eivät olleet yhtä hotteja kuin parikymppisinä, löysivät kivat miehet lopulta. Todella mukavia heppuja, ja onnellisia vaikuttavat olevan yhdessä.
"Joko mies tupsahtaa syliin jostain tai mä en ala"-tapaukset jauhavat kuinka ovat onnellisia sinkkuina, mitä en usko koska eivät he muuten olisi miestä etsineet, eikä heillä ylipäätään olisi tarvetta toistaa asiaa koko ajan.
Hyvä viesti. Naiset ei oikein ymmärrä laskea sitä rimaa oman iän ja kropan suhteen.
Itse olen reilun viikon päästä 35v ikisinkkumies. Joitain tapailuja on ollut, yli vuodenkin kerran, mutta ainut vakava tapailu viehättävän naisen kanssa kestänyt vain 3kk.
Tuo, että löytääkö kumppanin riippuu pitkälti siitä miten paljon on valmis tyytymään.
Saisin varmasti nopeasti kumppanin jos kelpuuttaisin yksinhuoltajia, pullukoita tai vanhempia naisia, mutta se olisi puhdasta tyytymistä.
Koska täysin kohtuullisina kriteereinä on samanikäinen tai nuorempi hoikka ja perusnätti liikunnasta kiinnostunut lapseton nainen niin en kyllä tiedä onko mahdollista. Onhan noin toisaalta jo kerran tapahtunut niin voi tapahtua uudestaankin, mutta ihmetyttää usein naisten nirsouden aste ja se tarkkuus millä naiset noudattavat tasoteoriaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessastrategia toimii jos olet hyvännäköinen. Eli odottelet vain että unelmien prinssi tulee ja asiat vain tapahtuvat (lue: mies pistää asiat vain tapahtumaan).
Tavallinen ulkonäkö + sosiaalinen ja akviitinen luonne toimii myös...mutta ei korona-aikana.
Täytyy ihmetellä kuinka hemmoteltuja te naiset olette. Kaippa sitten kun nuorena tottuu pelaamaan easy modella, nyt tuntuu aivan hirveältä kun pitää mennä treffeille ja sietää pettymyksiä. Eikö niissä treffimiehissä ole laatutakeita? Vielä kun joutuisi tekemään aloitteita niin sehän vasta maanpäällinen helvetti olisi.
Tuo on ihan normimeininkiä. Ei tilanne voi niin huono olla jos kerran treffeillekin pääset. Nyt kun et ole enää 21v, jyvät erottuvat akanoista.
Se olennaisin:
Minun tuntemani 35+ naiset jotka jaksoivat etsiä ja olivat valmiita asettamaan riman ulkonäön ja miehen ammatin suhteen alemmas silloin kun itsekkän eivät olleet yhtä hotteja kuin parikymppisinä, löysivät kivat miehet lopulta. Todella mukavia heppuja, ja onnellisia vaikuttavat olevan yhdessä.
"Joko mies tupsahtaa syliin jostain tai mä en ala"-tapaukset jauhavat kuinka ovat onnellisia sinkkuina, mitä en usko koska eivät he muuten olisi miestä etsineet, eikä heillä ylipäätään olisi tarvetta toistaa asiaa koko ajan.
Hyvä viesti. Naiset ei oikein ymmärrä laskea sitä rimaa oman iän ja kropan suhteen.
Miksi laskea kun ei tarvitse? Jos ei löydy mieluista niin sittenhän ollaan edelleen yksin, tietysti. Aikuisina ei ole sitä sosiaalista painettakaan pariutumiselle enää.
Iällä ei tee enää mitään, kun perheenperustamishaaveet on viimeistään nyt skipattu. Kroppa taas on ihan yhtä hyvä kuin vastapuolellakin samassa ikäluokassa. Te palstan miehet mietitte ihan vääriä asioita. Otsikon ikäisinä etsitään seuraa itselle, siis nimenomaan itseä varten. Sellaista, jota jaksaa kuunnella ja jonka seurassa haluaa olla. Muu on toissijaista.
Haluaisin löytää elämänkumppanin jonka kanssa hankkia lapsi tai pari. Mutta en usko enää löytäväni.
Ikää yli 40 ja suhteita tähän mennessä 0.
En kohtaa vapaita naisia missään ja vaikka kohtaisinkin, he eivät osoita mitään kiinnostusta. Naisilta on aivan turhaa odottaa aloitteita.
Tuntuu, että seuranhaku on siirtynyt täysin nettiin ja nettitreffit ovat tavalliselle (eli tylsälle) suomalaismiehelle täysin turhaa touhua...pitäisi laskea vaatimustaso naisen suhteen todella alas, jos haluaisi netin kautta löytää jonkun.
Parempi vain elellä yksin, menee tämä elämä näinkin.