Sarjassamme arkipäivän nykykomediaa suomalainen opiskelija haluaa kieltää artisti Sia:n uuden elokuvan

Mua kans näin vaaleahiuksisena naisena loukkaa, miten blondeja usein näyttelee joku hwnkilö, joka ei ole oikeasti vaaleahiuksinen vaan hänellä on esimerkiksi peruukki tai värjätyt hiukset. 😭😭😭

Eikö muka naisnäyttelijöistä löydy aitoja blondeja esiintymään elokuvissa, joissa esiintyy vaaleatukkaisia?!?!

Itsehän olen sitä mieltä että näyttelijöiden tulee jatkossa listata julkiseen rekisteriin seuraavat asiat:

Nimi, ikä, ihonväri, seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti, mahdolliset sairaudet ja diagnoosit, fyysiset erikoisuudet ja poikkeavuudet, poliittinen suuntaus ja yleiset mielipiteet vähemmistöistä.

Vain näin voidaan varmistaa oikeanlaisen ja mielipiteiltään hyväksyttävän näyttelijän valinta rooliin.

Vierailija kirjoitti:

Eli kuten hesarin kommentoija toteaa: vastedes zombeja saa leffassa esittää vain zombit. Kaikki näyttelee vain itseään joten voidaan lopettaa turha näyttelijäkoulutus kokonaan. 

Jos se koulutus on sitä kuten Suomessa, että oppii ottamaan suihin, niin ei sitä kannattaisi valtion varoista järjestää muutenkaan, vaikka tarkoitus on hyvä.

Vielä aiemmin kommentoinut autisti jatkaa. Eli jos tykkään nauraa stereotyyppisille neurokirjon hahmoille, niin tarkoitan sitä, että nauran siksi, kun löydän niistä joitain itseeni sopivia typeriä juttuja. Nauran siis itselleni käytännössä.

Ja tuli mieleen, että pitäisikö Anthony Hopkinsin saada näytellä vain autisminkirjolaista koska hän itse on sellainen. Eihän hänellä ole omakohtaista kokemusta ns. normaaliudesta.

Taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta? Juttua ei pääse lukemaan, mut näin arvellaan.

Joku suomalainen wanna-be woke haluaa matkia USA:n hulluimpia cancel-kulttuuri sekopäitä?

Elokuva-ala on hyvä kohde intersektionaaleille, koska siellä ollaan niin herkkänä. Sensuuri alkaa purra.

Vierailija kirjoitti:

Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.

Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?

Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.

Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.

Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.

Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.

Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.

Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..

En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.

Vierailija kirjoitti:

Eli kuten hesarin kommentoija toteaa: vastedes zombeja saa leffassa esittää vain zombit. Kaikki näyttelee vain itseään joten voidaan lopettaa turha näyttelijäkoulutus kokonaan. 

Voiko Hesari kääntyä intersektionaalista marxilaista feminismiä vastaan? Nyt on luettu väärin.

Vierailija kirjoitti:

Elokuva-ala on hyvä kohde intersektionaaleille, koska siellä ollaan niin herkkänä. Sensuuri alkaa purra.

95% hollywoodista on woke-typeryksiä. Säästäähän tässä rahaa kun ei enää huvita maksaa propagandakuonasta eikä siten tilata suoratoistopalveluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvanteko on melko intensiivistä, hälisevää puuhaa eikä välttämättä sopisi autistiselle henkilölle.

Sitäpaitsi olisiko oikein sitä autistia kohtaan, joka olisi oma itsensä elokuvassa? Koko maailma puhuisi vain hänestä ja leimaisi hänestä kuvan elokuvan roolihahmon perusteella. Ei oikein sekään.

Elokuvien idea on se, että niissä esitetään tarinaa. Se tarinan esittäminen olisi muutakin kuin autismin piirteiden luotevaa näyttelyä. Ajoitus, tunteet, ilmeet, kaikki. Ne on vaikeita näyttelijällekin.

Näinpä. Minusta on itse asiassa paljon törkeämpää laittaa joku kameran eteen esittämään itseään, etenkin sellaisia henkilöitö, jotka ovat aivan eri tavalla haavoittuvassa asemassa, vain jotta suuri yleisö saisi viihdyttävän elokuvakokemuksen ja tekijät siitä rahaa. Kaikki palaute mitä siitä tuotoksesta tulee on paljon enemmän itse henkilöön kohdistuvaa, kuin jos kyseessä on ihan oikeasti näyttelijä, joka on tehnyt vain roolin. Mielestäni tässä tulee eettisiäkin kysymyksiä vastaan.

 Miksi ihmiset, joille tällaiset aiheet on tärkeää tuoda esille täysin faktapohjaisesti sellaisina kuin ne ovat, eivät keskittyisi mielummin dokumenttiotteella tehtyihin projekteihin? Elokuva ei ole dokumentti.

No ei kukaan ole sekoittanut dokumentteja ja fiktiota, totta kai autistinenkin näyttelijä esittää käsikirjoitusta eli näyttelee.

Mutta sillä on merkitystä, onko ihmisellä omakohtaista kokemusta vai ei. En olisi kieltämässä elokuvaa, mutta ymmärrän kyllä kritiikin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on kyllä aika laillakin, olisi heille tärkeää saada esittää autismia autenttisesti, ei pelkästään googletettuja oireita.

Miksi pitää olla roolistaan täyttä omakohtaista kokemusta? Jonkin asian ymmärtäminen ei vaadi välttämättä täyttä kokemusta itse asiasta, vaan muitakin kokemuksia voi käyttää hyödyksi. Vähättelet myös kovasti näyttelijän ja kaikkien elokuvaprojektin takana tekevien työtä puhumalla jostain googletetuista oireista. Näyttelijät eläytyvät vahvastikin saamiinsa rooleihin ja on aivan normaalia perehtyä siihen syvällisesti. Usein noiden takana on käytetty asiantuntijoita konsultoimaan, eli ei se ole mitään "vähän googlasin ja nyt tiedän kaiken". Tuossa on koko näyttelemisen idea.

Ja naisroolivertaus jostain vuosisatojen takaa ei ole kovin pätevä tähän päivään, koska silloi naiset eivät yksinkertaisesti SAANEET näytellä! Tänä päivänä ei ole mitään rajoituksia tuon puolesta, vaan projektiin voidaan ottaa kuka tahansa sopivin. Mielestäni siinäkään ei ole mitään vikaa, että nainen tekee miesroolin tai toisinpäin, jos se on elokuvan valinta.

Silloin kun puhutaan syrjitystä vähemmistöstä, on aika olennaista, että hahmo pyritään esittämään mahdollisimman aidosti ja reilussa valossa.

Naisten pääsy näyttämölle on hyvä vertalukohta siksi, että sinäkin ymmärrät, että sillä ON väliä, kuka saa esittåä ketäkin. Naiseus on aika olennainen, kokonaisvaltainen asia samalla lailla kuin autismi, ja sivullinen esittämässä roolia vie aina jotakin pois. Naisilla ja autisteilla on oikeus määrittää, miten heitä esitetään.

Tämä syrjitty vähemmistökin nyt on vähän sellainen, että mitenkäs se nyt määritellään. Pelkästään se ei myöskään ole mikään kummoinen argumentti. Tietenkin sillä on väliä, jos KAIKKI roolit ovat jotain muuta sen takia, että niiden oikea kohde on kielletty esiintymästä. Silti nykyään on ihan ok vaikka sen naisen esittää miestä. Olen myöskin eri mieltä siitä, ettäkö tietyillä ryhmillä olisi jokin yksinoikeus päättää siitä miten heitä tulisi esittää. Kukaan meistä ei ole tässä maailmassa yksin, ei silloin voi myöskään olla mitään yksinoikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.

Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?

Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.

Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.

Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.

Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.

Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.

Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..

En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.

Onhan näitä autismikirjolaisia näyttelijöitä, esimerkiksi Darryl Hannah, Dan Akroyd, Anthony Hopkins, David Byrne.

Aika ylimielinen tuo kuvitelmasi, että heille se näytteleminen kameroiden edessä olisi automaattisesti kauhea koettelemus. Autismia on todella monen asteista ja jokainen autisti-ihminen on siinä suhteessa yksilö.

Juuri tuon kliseisen luulon kumoamiseksi olisi hyvä saada autismikuvauksa ihmisiltä, jotka tietävät asiasta omakohtaisesti. He paitsi tuntevat aiheen paremmin, eivätkä sorru toistamaan kliseitä.

Se, että elokuvissa on kliseita ei tietenkään tarkoita, etteikö hyvissä elokuvissa pyritä niitä välttämään.

Myös se valaistus voidaan muokata melkein millaiseksi tahansa, onhan elokuvanteossa jopa yksi tyylisuuntaus, joka minimoi kaiken ylimääräisen ja pyrkii kuvaamaan elokuvat ilman lavastusta ja valaistusta, mahdollisimman autenttisissa oloissa.

Sanon vielä sen, että ottakaa huomioon kuinka moni ihminen menee ns. lukkoon kameran edessä. Yllättävän moni. Itsekin menen. Voi luulla että kun tsemppaa itseään niin ei pystyy suoriutumaan luontevasti... usein vasta kun se kamera ja mikki on siinä, sitten vasta tajuaa miten vaikeaa se esiintyminen on.

-media-alan opiskelija

Aiheesta on monia videoita YouTubessa, ollut jo pitkään. Katsokaa ja valaistukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvanteko on melko intensiivistä, hälisevää puuhaa eikä välttämättä sopisi autistiselle henkilölle.

Sitäpaitsi olisiko oikein sitä autistia kohtaan, joka olisi oma itsensä elokuvassa? Koko maailma puhuisi vain hänestä ja leimaisi hänestä kuvan elokuvan roolihahmon perusteella. Ei oikein sekään.

Elokuvien idea on se, että niissä esitetään tarinaa. Se tarinan esittäminen olisi muutakin kuin autismin piirteiden luotevaa näyttelyä. Ajoitus, tunteet, ilmeet, kaikki. Ne on vaikeita näyttelijällekin.

Näinpä. Minusta on itse asiassa paljon törkeämpää laittaa joku kameran eteen esittämään itseään, etenkin sellaisia henkilöitö, jotka ovat aivan eri tavalla haavoittuvassa asemassa, vain jotta suuri yleisö saisi viihdyttävän elokuvakokemuksen ja tekijät siitä rahaa. Kaikki palaute mitä siitä tuotoksesta tulee on paljon enemmän itse henkilöön kohdistuvaa, kuin jos kyseessä on ihan oikeasti näyttelijä, joka on tehnyt vain roolin. Mielestäni tässä tulee eettisiäkin kysymyksiä vastaan.

 Miksi ihmiset, joille tällaiset aiheet on tärkeää tuoda esille täysin faktapohjaisesti sellaisina kuin ne ovat, eivät keskittyisi mielummin dokumenttiotteella tehtyihin projekteihin? Elokuva ei ole dokumentti.

No ei kukaan ole sekoittanut dokumentteja ja fiktiota, totta kai autistinenkin näyttelijä esittää käsikirjoitusta eli näyttelee.

Mutta sillä on merkitystä, onko ihmisellä omakohtaista kokemusta vai ei. En olisi kieltämässä elokuvaa, mutta ymmärrän kyllä kritiikin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on kyllä aika laillakin, olisi heille tärkeää saada esittää autismia autenttisesti, ei pelkästään googletettuja oireita.

Miksi pitää olla roolistaan täyttä omakohtaista kokemusta? Jonkin asian ymmärtäminen ei vaadi välttämättä täyttä kokemusta itse asiasta, vaan muitakin kokemuksia voi käyttää hyödyksi. Vähättelet myös kovasti näyttelijän ja kaikkien elokuvaprojektin takana tekevien työtä puhumalla jostain googletetuista oireista. Näyttelijät eläytyvät vahvastikin saamiinsa rooleihin ja on aivan normaalia perehtyä siihen syvällisesti. Usein noiden takana on käytetty asiantuntijoita konsultoimaan, eli ei se ole mitään "vähän googlasin ja nyt tiedän kaiken". Tuossa on koko näyttelemisen idea.

Ja naisroolivertaus jostain vuosisatojen takaa ei ole kovin pätevä tähän päivään, koska silloi naiset eivät yksinkertaisesti SAANEET näytellä! Tänä päivänä ei ole mitään rajoituksia tuon puolesta, vaan projektiin voidaan ottaa kuka tahansa sopivin. Mielestäni siinäkään ei ole mitään vikaa, että nainen tekee miesroolin tai toisinpäin, jos se on elokuvan valinta.

Silloin kun puhutaan syrjitystä vähemmistöstä, on aika olennaista, että hahmo pyritään esittämään mahdollisimman aidosti ja reilussa valossa.

Naisten pääsy näyttämölle on hyvä vertalukohta siksi, että sinäkin ymmärrät, että sillä ON väliä, kuka saa esittåä ketäkin. Naiseus on aika olennainen, kokonaisvaltainen asia samalla lailla kuin autismi, ja sivullinen esittämässä roolia vie aina jotakin pois. Naisilla ja autisteilla on oikeus määrittää, miten heitä esitetään.

Tämä syrjitty vähemmistökin nyt on vähän sellainen, että mitenkäs se nyt määritellään. Pelkästään se ei myöskään ole mikään kummoinen argumentti. Tietenkin sillä on väliä, jos KAIKKI roolit ovat jotain muuta sen takia, että niiden oikea kohde on kielletty esiintymästä. Silti nykyään on ihan ok vaikka sen naisen esittää miestä. Olen myöskin eri mieltä siitä, ettäkö tietyillä ryhmillä olisi jokin yksinoikeus päättää siitä miten heitä tulisi esittää. Kukaan meistä ei ole tässä maailmassa yksin, ei silloin voi myöskään olla mitään yksinoikeuksia.

En kyllä missään ole vaatinut vaikkapa autisteille yksinoikeutta, muta ihan järjetöntä myöskään väittää, etteikö sillä omakohtaisella tiedolla olisi merkitystä.

Tai että valkoisella cis-enemmistöllä ei muka olisi valtaa. Ja sitä valtaa kyllä käytetään juuri sillä tavalla kulttuurissa, että meidän katseemme ja arviomme nostetaan muiden yläpuolelle. Me määritämme sen, miten vähemmistöistä puhutaan!

Vierailija kirjoitti:

Sanon vielä sen, että ottakaa huomioon kuinka moni ihminen menee ns. lukkoon kameran edessä. Yllättävän moni. Itsekin menen. Voi luulla että kun tsemppaa itseään niin ei pystyy suoriutumaan luontevasti... usein vasta kun se kamera ja mikki on siinä, sitten vasta tajuaa miten vaikeaa se esiintyminen on.

-media-alan opiskelija

Niin? Meinaat, että sir Anthony Hopkins tai vaikkapa Darryl Hannah menevät lukkoon kameran edessä?

Autismikirjon ihmisiä on aivan ammattinäyttelijöissäkin, tähdissä.

Tää on samalaine cese kuin" Miikanpähkinät"

Keskustelu - Ylimielisyys huipussaan: Miikka Peuravirta ei suostunut käyttämään maskia Finnairin lennolla, vaikka lentoemo käski. Käytti tekosyynään pähk... | Aihe vapaa | Vauva

Mikä se leffa olikaan, jossa Dustin Hoffman esittää autistia? Sademies? Mahtaa äijä nyt hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.

Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?

Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.

Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.

Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.

Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.

Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.

Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..

En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.

Onhan näitä autismikirjolaisia näyttelijöitä, esimerkiksi Darryl Hannah, Dan Akroyd, Anthony Hopkins, David Byrne.

Aika ylimielinen tuo kuvitelmasi, että heille se näytteleminen kameroiden edessä olisi automaattisesti kauhea koettelemus. Autismia on todella monen asteista ja jokainen autisti-ihminen on siinä suhteessa yksilö.

Juuri tuon kliseisen luulon kumoamiseksi olisi hyvä saada autismikuvauksa ihmisiltä, jotka tietävät asiasta omakohtaisesti. He paitsi tuntevat aiheen paremmin, eivätkä sorru toistamaan kliseitä.

Se, että elokuvissa on kliseita ei tietenkään tarkoita, etteikö hyvissä elokuvissa pyritä niitä välttämään.

Myös se valaistus voidaan muokata melkein millaiseksi tahansa, onhan elokuvanteossa jopa yksi tyylisuuntaus, joka minimoi kaiken ylimääräisen ja pyrkii kuvaamaan elokuvat ilman lavastusta ja valaistusta, mahdollisimman autenttisissa oloissa.

Taitaa itselläsi olla "ylimielisiä" ennakkoluuloja. :) Olen työskennellyt autistien ja kehitysvammaisten parissa ennen näitä nykyisiä media-alan opintoja. En väittänyt ettei kukaan autisti osaisi näytellä, vaan että voisi olla vaikea löytää rooliin sopivaa henkilöä mikä on eri asia. Kuvittele vaikkapa että henkilön pitäisi esittää 15-vuotiasta poikaa - laitetaanko silloin rooliin 40v mies? Tai henkilö joka on kovin iloinen- laitetaanko rooliim autisti jolle se olisi haastavaa? Jne jne. Siihen roolivalintaan vaikuttaa moni muukin asia. Kuten sanoin, pelkästään aikataulu voi vaikuttaa siihen kuka rooliin saadaan palkattua - niillä kuuluisilla autisminkirjon näyttelijöillä voi olla muita projekteja kesken ja leffan teko pitäisi saada aikataulussa purkkiin (rahoitukset, muut näyttelijät jne). He voivat myös asua kaukana kuvauspaikasta.

Taidat itse aliarvioida sitä, mitä kameran ja videon edessä esiintyminen vaatii.. Se ei ole helppoa meille "taviksillekaan". Pelkkä kirkas valo voi laukaista vaikka migreenin. Juu, valoja voi säätää muttei loputtomiin. Pointti on se, että ohjaajalla ja käsikirjoittajalla on usein jokin näkemys niistä kohtauksista... elokuvan teko on pitkä projekti, kuinka moni autisti/adhd/masentunut/jne jaksaisi sitä vaikka vuoden tai kaksi? Joka päivä pitkiä päiviä ja aistiärsykkeitä. Rasittaa ihan "taviksiakin. En halua masentaa tai väittää etteikö olisi mahdollista tehdä elokuvaprojekti autistien kanssa, mutta se pitäisi sitten suunnitella erittäin hyvin ja olla valmis muutoksiin tuotannossa jos joku päättää jääkin pois kesken kuvauksien jne...

Sitäpaitsi jos rooliin olisi valittu autisti, olisi tullut kritiikkiä siitäkin. Se olisi voitu nähdä hyväksikäyttönä tai ohjaajan laiskuutena tms.

Ongelmaksi muodostuu myös että leffojen tekeminen on bisnestä - ei ketään kiinnosta aito autistinäyttelijä jos hän ei ole jo valmiiksi kuuluisa Brad Pitt.

Eli tässä on vähän "taka-ajatuksena" naiivi idea siitä että elokuvien tekeminen olisi 100% taiteellista ja luovaa, kun taas kylmä totuus on se että mikään leffa ei ole ns. 'greenlit' ellei tuotantoyhtiö usko että se tienaa sillä rahaa. Tietenkin haluaisin että pyörätuolissa istuva näyttelijä saisi siistejä rooleja ja tämän kautta näkyvyyttä, mutta ei keskiverto ihmistä kiinnosta representaatio / minoriteetit jne.

Homo sapiens on myös visuaalinen eläin joka nostaa ne ihmiset pedestaalille jotka ovat konventionaalisesti kauniita. Tämä on osa alkukantaista eläimellistä vaistoamme (jolle on tietenkin evolutionaariset syyt) eikä sitä voi minkään dialogin kautta muuttaa taikka manipuloida.

Ableismi on ihan aito ongelma, mutta olen liian kyyninen uskomaan että mikään tulee koskaan muuttumaan. Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat vain ärsyyntymistä.