Kummilapsi otettu huostaan, miten toimisitte lahjojen kanssa?
Minulla on 10-vuotias kummipoika, joka on muutama vuosi sitten otettu huostaan yh-äidin mielenterveysongelmien vuoksi. En tapaa lasta juuri koskaan. Olen viimeisen parin vuoden aikana päässyt yhteensä kolme kertaa mukaan valvottuun tapaamiseen, molemmilla kerroilla noin tunnin ajaksi.
Lapsen syntymäpäivä on tulossa parin viikon päästä, ja minulta odotetaan lahjaa, vaikka en pääse lapsen syntymäpäiville. Meitä kummeja ei ole kutsuttu mukaan juhliin, jotka pidetään sosiaalitoimen tiloissa.
Lahjan ostaminen ei muuten olisi mikään ongelma, mutta lapsen perhetyöntekijä kertoi minulle, että lapsi ei saa viedä saamiaan lahjoja mukanaan sijoitusperheeseensä, vaan ne jäävät äidin luo. Lapsi ei kuitenkaan ole äidillään kuin muutaman tunnin kerran viikossa, valvotussa tapaamisessa. Esimerkiksi vaatteita on siis turha ostaa. Rahalahjoja en halua antaa, ne menevät äidin tilille, eivät lapselle. Myös lelut ja pelit menevät pitkälti hukkaan, koska tapaamiset ovat melkein aina sosiaalitoimen tapaamistiloissa, vain joskus harvoin bioäidin kodissa. Karkkeja ei myöskään saa viedä, koska niitä ei tapaamisissa saa syödä eikä lapsi saa ottaa niitä mukaan sijoitusperheeseen.
Onko ideoita, mitä lapselle voisi ostaa lahjaksi?
Miten te hoitaisitte suhteen lapseen tällaisessa tilanteessa? Lapsi on kiva, mutta en tosiaan näe häntä juuri koskaan. Eihän tilanne lapsen syytä ole, eikä edes äidin, ei hän ole valinnut sairauttaan ja huostaanottoa. Mutta minusta tuntuu, että kummius ei pääse oikein mitenkään toteutumaan tässä tilanteessa. Olen jatkanut kummin velvollisuuksia lähinnä äidin mieliksi. Lapsi on minulle ihan vieras ihminen. Pitäisikö vain luovuttaa ja vetäytyä koko touhusta? Lapsi ei enää edes kuulu kirkkoon, joten kummitouhu vaikuttaa aika keinotekoiselta.
Kommentit (72)
Itse varmaan yrittäisin antaa huomaamattomasti pojalle setelin.
Yhteistä tekemistä leffaan ja hampparille kun korona helpottaa. Koita nyt vaan jaksaa olla lapsen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan yrittäisin antaa huomaamattomasti pojalle setelin.
En ymmärrä miksi tätä yläpeukutetaan. Miettikää nyt vähän sijaisperheenkin kannalta asiaa. Sijaisperheissä kun on kaikenlaisten vanhempien lapsia, sellaistenkin, jotka saattavat laittaa ties mitä lahjojen seassa, miksi varmaan tuollainen sääntö on tullutkin.
Ei mitään järkeä alkaa tekemään tuollaisia "salaa" juttuja, varsinkin jos lapsen tilanne on nyt jo noin herkkä ja heikko.
Vierailija kirjoitti:
Tarjoa jokin elämys.
Tämähän se. Leffaliput, HopLop tai muut huvipuistoliput, Megazone, Vr-pelit, pakohuonepelit...kyllä näitä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saa ottaa lahjoja mukaan, kuka sen kieltää? Jos äiti, niin kysy sosiaalitoimesta, miten lahjat saisi suoraan sijaisperheeseen. Jos sijaisperhe on kiellon takana, niin kiellolle voisi kysyä sosiaalitoimelta perusteluja, tuossa ei lapsen etu oikein toteudu.
Pysy lapsen elämässä.Sijaisperhe kieltää, mutta perusteluja en tiedä.
onko heillä ueampi sijaislapsi ja osaa ei sukulaiset ja kummit muista ja haluavat että kaikki on saman arvoisessa asemassa? Itse aukasin tässä tilanteessa lapselle tilin ja annoin rahat ajokorttiin kun täytti 18 v.
Perheessä on useampi sijoituslapsi. Tuo voisi olla yksi selitys lahjakieltoon. Täytyy selvittää asiaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo muutama kymppikö sinulle on se ongelma? 50€ rahaa niin saat muistamiset siihen asti että lapsi menee ripelle. (Tai menisi jos kuuluisi kirkkoon, johon yleensä muistamiset loppuu).
Miten voit edes miettiä että juuri tällaisessa tilanteessa hylkäisit lapsen jonka ihmissuhteet muutenkin myllerryksessä. Itsekäs mieli hakee kaikkea mahdollista tekosyytä. Ei ole sinun tehtävä miettiä missä lapsi kyseisellä pelillä/lelulla leikkii tai mitä sille 10e lahjakortille tapahtuu ?
Ei raha ole ongelma vaan se, että lapsi ei saa viedä lahjoja sijoituskotiinsa. Viime vuonna poika oli pettynyt ja surullinen, kun joutui jättämään synttärilahjaksi antamani uudet vaatteet äidille. Kyllä kai tuon ikäinen jo tajuaa, että hän ei niitä vaatteita tai tavaroita pääse koskaan oikeasti käyttämään, kun niitä saa pitää vain sen pari tuntia viikossa äidin tapaamisessa.
Yritän keksiä lahjan, joka ei aiheuta tuollaista pettymystä. Lapsettomana lahjojen keksiminen ei ole ihan helppoa.
Täällä on jo esitetty hyviä ideoita. Harkitsen ainakin lautapeliä, äänikirjaa ja elämyslahjaa. Täytyy varmaan kysyä perhetyöntekijältä, miten elämyspäivä onnistuu sijoitetun lapsen kanssa, tarvitaanko jotain lupia tms. Tähän liittyvät käytännön asiat ovat minulle vieraita.
Ap
AP, minä kommentoin niitä rahalahjoja, pankkitilin ja arvo-osuustilin avaamista. Vaikka oma kommentti oli aika rahanmakuinen, niin ihan kaikkein tärkeintä on se että ylläpidät yhteyttä tuohon poikaan jotta hänellä olisi ainakin yksi luotettava aikuinen jolle hän voi uskoutua. Tuolla tavalla pienennät myös merkittävästi sitä riskiä että kukaan yrittäisi kavaltaa pojan rahoja tai kohdella häntä kaltoin.
Ja tuon lisäksi olisi hieno homma jos säästäisit rahaa ja antaisit ne käteisenä pojalle hänen täysikäistyttyään. Vaikka pienempikin summa on parempi kuin ei mitään summaa. Sekä periaatteellisesti että ihan konkreettisesti.
Elämyspäivä lapsen kanssa olisi varmaan tosi kiva lapselle. Kysy mistä tykkää. Älä nyt vaan jätä lasta tässä vaiheessa, on tosi tärkeää että jaksat pitää jonkinlaista yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Elämyspäivä lapsen kanssa olisi varmaan tosi kiva lapselle. Kysy mistä tykkää. Älä nyt vaan jätä lasta tässä vaiheessa, on tosi tärkeää että jaksat pitää jonkinlaista yhteyttä.
Tuskin sijoitettua lasta annetaan kummin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämyspäivä lapsen kanssa olisi varmaan tosi kiva lapselle. Kysy mistä tykkää. Älä nyt vaan jätä lasta tässä vaiheessa, on tosi tärkeää että jaksat pitää jonkinlaista yhteyttä.
Tuskin sijoitettua lasta annetaan kummin mukaan.
Ei sijoitettu lapsi ole vanki
mitä lahjoja nyt ostamaan,ei ole joulu.
Rahan säästäminen on muuten hyvä idea, mutta ei valitettavasti ilahduta lasta juuri nyt, kun hänellä on vaikea elämäntilanne, missä sitä ilahduttamista tarvitaan eniten.
Minusta tässä tilanteessa paras lahja on sellainen, joka nimenomaan ilmaisee välittämistä. Eli tosiaan itsetehty kortti, jossa on yhteisiä muistoja, tai vaikkapa ifolor-kirja jossa on kuvia yhteisistä muistoista. Vaikka lapsi saisikin katsella sitä vain äidillä, hän kuitenkin tietää koko ajan, että se on olemassa!
Ja oli lahja mikä hyvänsä, ja sitä ei saisi ottaa sijaisperheeseen mukaan, lapsi kuitenkin tietää saaneensa sen ja että se on olemassa ja odottaa häntä äidin luona. Tieto vuosien päästä tulevasta rahasta ei viesti välittämistä yhtään samalla tavalla.
Aloituksen mukaan Suomi on oikein kieltovaltio. Kun lastensuojelu on vastuussa niin mikään hauska ei ole enää sallittua. Minä veisin tuon ikäiselle karkkia, herkkuja syntymäpäiväksi tai jonkun pelin.
Kirjoita kirje ja laita mukaan valokuvia.
Sijaisperheissä on useinmiten muitakin lapsia sijoitettuna.
Tässä varmaan syy, miksi lahjat on kielletty.
Toisille tulee paha mieli ja kateus, ellei heillä ole läheisiä, jotka muistaisivat heitä syntymäpäivinä.
Kyllä sijaisperheillä on aivan selkeät säännöt toimintaansa ja heitä valvotaan.
Vierailija kirjoitti:
Sijaisperheissä on useinmiten muitakin lapsia sijoitettuna.
Tässä varmaan syy, miksi lahjat on kielletty.
Toisille tulee paha mieli ja kateus, ellei heillä ole läheisiä, jotka muistaisivat heitä syntymäpäivinä.
Kyllä sijaisperheillä on aivan selkeät säännöt toimintaansa ja heitä valvotaan.
On olemassa hyviä ja huonompia sijaisperheitä. Joissakin sijaisperheissä on huonoja käytäntöjä ja joskus myös sijaisperheestä paljastuu karuja asioita, mikä on todella traagista. Ei kannata suhtautua liian hyväuskoisesti myöskään sijaisperheisiin, vaan kysyä perusteluja jos joku käytäntö yhtään mietityttää.
Vai ajatteleeko se kummilapsesi sijaisperhe että lapsen biovanhemmat ja muut sukulaiset ja kummit yms on jotenkin "likaista" väkeä, jotenkin alempaa kastia kuin itse sijaisperhe, kun ei ole pystynyt omaa lastakaan kasvattamaan. Tämä on tuttu ilmiö lähipiirissä...
Vierailija kirjoitti:
Sijaisperheissä on useinmiten muitakin lapsia sijoitettuna.
Tässä varmaan syy, miksi lahjat on kielletty.
Toisille tulee paha mieli ja kateus, ellei heillä ole läheisiä, jotka muistaisivat heitä syntymäpäivinä.
Kyllä sijaisperheillä on aivan selkeät säännöt toimintaansa ja heitä valvotaan.
Kai sijaisvanhempien pitäisi pystyä selittämään näille useammille lapsille tilanne ja torjumaan kateutta, jos yksi sijaislapsista saa omilta läheisiltään lahjan kun taas muut ehkä eivät. Heidän kai pitäisi olla jotenkin ammattilaisia näissä kasvatusjutuissa, joten luulisi osaavan selittää tämän niin että lopputuloksena on vähemmän pahaa mieltä kuin siitä, ettei annettua lahjaa saa mukaansa.
Vastaavassa tilanteessa olleena voin sanoa mun täydestä sydämestä, että KAIKKEIN tärkeintä on, ettei yhteys katkea. Sitä voi ylläpitää kirjein ja kortein, ja myös lasta voi kannustaa vastaamaan:)