Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kummilapsi otettu huostaan, miten toimisitte lahjojen kanssa?
21.02.2021 |
Minulla on 10-vuotias kummipoika, joka on muutama vuosi sitten otettu huostaan yh-äidin mielenterveysongelmien vuoksi. En tapaa lasta juuri koskaan. Olen viimeisen parin vuoden aikana päässyt yhteensä kolme kertaa mukaan valvottuun tapaamiseen, molemmilla kerroilla noin tunnin ajaksi.
Lapsen syntymäpäivä on tulossa parin viikon päästä, ja minulta odotetaan lahjaa, vaikka en pääse lapsen syntymäpäiville. Meitä kummeja ei ole kutsuttu mukaan juhliin, jotka pidetään sosiaalitoimen tiloissa.
Lahjan ostaminen ei muuten olisi mikään ongelma, mutta lapsen perhetyöntekijä kertoi minulle, että lapsi ei saa viedä saamiaan lahjoja mukanaan sijoitusperheeseensä, vaan ne jäävät äidin luo. Lapsi ei kuitenkaan ole äidillään kuin muutaman tunnin kerran viikossa, valvotussa tapaamisessa. Esimerkiksi vaatteita on siis turha ostaa. Rahalahjoja en halua antaa, ne menevät äidin tilille, eivät lapselle. Myös lelut ja pelit menevät pitkälti hukkaan, koska tapaamiset ovat melkein aina sosiaalitoimen tapaamistiloissa, vain joskus harvoin bioäidin kodissa. Karkkeja ei myöskään saa viedä, koska niitä ei tapaamisissa saa syödä eikä lapsi saa ottaa niitä mukaan sijoitusperheeseen.
Onko ideoita, mitä lapselle voisi ostaa lahjaksi?
Miten te hoitaisitte suhteen lapseen tällaisessa tilanteessa? Lapsi on kiva, mutta en tosiaan näe häntä juuri koskaan. Eihän tilanne lapsen syytä ole, eikä edes äidin, ei hän ole valinnut sairauttaan ja huostaanottoa. Mutta minusta tuntuu, että kummius ei pääse oikein mitenkään toteutumaan tässä tilanteessa. Olen jatkanut kummin velvollisuuksia lähinnä äidin mieliksi. Lapsi on minulle ihan vieras ihminen. Pitäisikö vain luovuttaa ja vetäytyä koko touhusta? Lapsi ei enää edes kuulu kirkkoon, joten kummitouhu vaikuttaa aika keinotekoiselta.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään tapauksessa luovuta:) Olin lapsena vastaavankaltaisessa tilanteessa ja eräs vanhempi, minut etäisesti tuntenut, nainen jaksoi muistaa mua aina. Jopa hänen lähettämänsä kortit olivat mulle äärettömän tärkeitä, sillä enemmän kuin materiaa kaipasin rakkautta ja huomiota. Tultuani täysi-ikäiseksi vietin säännöllisesti aikaa hänen luonaan, huolehtien hänen asioistaan. Hänestä oli tullut mulle rakas ihminen ja jollain tavalla tahdoin korvata hänelle sen, miten hän "kantoi" minut henkisesti läpi raskaiden lapsuus- ja nuoruusvuosien. Eli ethän Ap luovuta:)
Kiitos kun jaoit kokemuksesi! Selvästi on tärkeää, että pysyn lapsen elämässä mukana.
Ap
Minulla ei ole noin rankkaa kokemusta, mutta kummi lähetti kortteja. Kortit tuli luetuksi varmasti kymmeniä kertoja. Olivat tärkeitä varsinkin teinivuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille! Täällä on ollut hyviä lahjaideoita.
Kiitos myös teille, jotka olette kannustaneet minua jatkamaan lapsen muistamista. Olen ajatellut, että näin vähäisillä tapaamisilla ei olisi lapselle mitään merkitystä. Mutta selvästi ne voivat olla tärkeitä, jatkan siis yhteydenpitoa.
Aion myös selvittää, miksi sijaisperhe kieltää lahjat. En tiennyt, että tuo ei ole tavallinen käytäntö.
Ap
tuo on kyllä väärin, että lapsi ei saa pitää lahjojaan. Muutosta tuskin tulee tuhon parin viikon päähän. Voisitko kysyä sosiaalityöntekijältä, että ovatko esim. kirjat luvallisia? Luulisi, että sijaisvanhemmat arvostaisivat edes sitä, että lapsi saisi lukea.
Mä en ostaisi lahjaa laisinkaan. Lapselle tulee vain paha mieli, jos lahjaa ei kuitenkaan saa viedä sijoitusperheeseen.
Kortti ja onnentoivotukset riittävät. Voit lahjoa lasta sitten myöhemmin kaksin käsin, kun tilanne on parempi.
🇺🇦🇮🇱
Olisiko mahdollista, että antaisit hänelle jonkin yhteisen tekemisen? Korona-aikaan tietenkin rajoitteita, mutta tekisit hänelle vaikkapa lahjakortin että menisitte luistelemaan, jonne tekisitherkkueväät, tms.
Tai mitenkäs johonkin isompaan lahjaan osallistuminen, tarvitsisiko lapsi vaikka uutta puhelinta, kuulokkeita tms? Luulisi, että sellaiset saisi pitää päivittäin mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille! Täällä on ollut hyviä lahjaideoita.
Kiitos myös teille, jotka olette kannustaneet minua jatkamaan lapsen muistamista. Olen ajatellut, että näin vähäisillä tapaamisilla ei olisi lapselle mitään merkitystä. Mutta selvästi ne voivat olla tärkeitä, jatkan siis yhteydenpitoa.
Aion myös selvittää, miksi sijaisperhe kieltää lahjat. En tiennyt, että tuo ei ole tavallinen käytäntö.
Ap
Ne vähäiset tapaamiset ovat hurjan tärkeitä. Kertomastasi saa sen kuvan, että lapsi tapaa vain äitiään ja sinua sosiaalityöntekijöiden ja sijaiskodin lisäksi. ( Toki, koulu kaverit yms, mikä kuuluu lapsen elämään.) jokaiselle olisi kuitenkin hyvä olla jonkinlainen oma suku, omat aikuiset, tunne siitä, että on jollekulle tärkeä. Ihanaa, että jatkat ylläpitoa!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille! Täällä on ollut hyviä lahjaideoita.
Kiitos myös teille, jotka olette kannustaneet minua jatkamaan lapsen muistamista. Olen ajatellut, että näin vähäisillä tapaamisilla ei olisi lapselle mitään merkitystä. Mutta selvästi ne voivat olla tärkeitä, jatkan siis yhteydenpitoa.
Aion myös selvittää, miksi sijaisperhe kieltää lahjat. En tiennyt, että tuo ei ole tavallinen käytäntö.
Ap
Ihan selvää kateutta, en vaan tiedä ovatko kateellisia noi sijoitusperheen vanhemmat vai sosiaalivirkailijat. Joku aiempi vastaaja kehoitti säästämään lahjat (rahana) ja antamaan sitten lapselle vaikka 18-vuotiaana. Mutta anna käteisenä etteivät Kela ja sossu näe sitä (niillä on uskomattoman laajat valtuuden nähdä pankkitapahtumia suomalaisilta pankkitileiltä ja sossun valtuuksien ulkopuolella olevan ulkomaisen pankkitilin avaaminen on nykyään KYC aikana aika iso operaatio).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et pysty lapselle antamaan lahjoja tai kortteja, niin voit joka vuosi ostaa hänelle syntymäpäiväkortin, kirjoittaa siihen vaikka miten toivoisit, että voisit viettää aikaa kummilapsesi kanssa ja että tämä on tärkeä, laitat kortin ja rahaa kirjekuoreen ja ne johonkin laatikkoon. Tee tätä joka vuosi ja kun lapsi on täysi-ikäinen, niin anna lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään tapauksessa luovuta:) Olin lapsena vastaavankaltaisessa tilanteessa ja eräs vanhempi, minut etäisesti tuntenut, nainen jaksoi muistaa mua aina. Jopa hänen lähettämänsä kortit olivat mulle äärettömän tärkeitä, sillä enemmän kuin materiaa kaipasin rakkautta ja huomiota. Tultuani täysi-ikäiseksi vietin säännöllisesti aikaa hänen luonaan, huolehtien hänen asioistaan. Hänestä oli tullut mulle rakas ihminen ja jollain tavalla tahdoin korvata hänelle sen, miten hän "kantoi" minut henkisesti läpi raskaiden lapsuus- ja nuoruusvuosien. Eli ethän Ap luovuta:)
Kiitos kun jaoit kokemuksesi! Selvästi on tärkeää, että pysyn lapsen elämässä mukana.
Ap
Siis, joo:) Lapsi ei välttämättä tarvitse kuuta taivaalta ollakseen onnellinen. Esimerkiksi mulla oli eräs hänen lähettämänsä kortti piilotettuna mun koulureppuun, koska se sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi. Mulle tuli siitä tunne, että jossakin on ihminen, joka välittää minusta oikeasti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi sijaisperhe kieltää omien tavaroiden viemistä! Ihan sairasta. Jos kyse olis omasta lapsesta valittaisin hallinto-oikeuteen: takavarikko on sallittu vain turvaamistoimena. Uusien vaatteiden kieltäminen ei aiheuta turvallisuusriskiä.
Ostaisin lapsen puhelimeen jotain, esim. äänikirjan tai sitten lahjakortin.
Vie lapsi johonkin vaikka pulkkamäkeen ja syökää yhdessä.
Anna siinä jotain.
Ole aikuinen turva hänelle. Sitä tarvitsee nyt todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se äänikirja on hyvä idea. Mutta mikä tälle lapselle on kiva lahja, niin kysy kun näet hänet. Pidä yhteys yllä.
Nyt on juuri se kohta, jolloin kummin tehtävä on se tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tämä aloitus ole ihan huuhaata. Keksitty taas yksi höpönlöpöaloitus jossa päästään mollaamaan sossuja ja sijaisperheitä.
Perusta säätötili/osta rahastoja lapselle, jotka hän saa kun täyttää 18. Laita siis ne rahat mitä käyttäisit muuten lahjoihin tilille/rahastoon. Merkkipäivänä kortti.
Vai saisiko lapsi pitää lahjakortin ja käyttää sen myöhemmin? Esim. joku vaateliikkeen lahjakortti?
Vierailija kirjoitti:
Perusta säätötili/osta rahastoja lapselle, jotka hän saa kun täyttää 18. Laita siis ne rahat mitä käyttäisit muuten lahjoihin tilille/rahastoon. Merkkipäivänä kortti.
Vai saisiko lapsi pitää lahjakortin ja käyttää sen myöhemmin? Esim. joku vaateliikkeen lahjakortti?
Tuo säästötilin perustaminen ilman huoltajan nimmaria ei onnistu enää yhdessäkään pankissa, sama pätee rahastoihin ja arvo-osuustileihin. Lahjakortti olisi muuten kiva idea mutta mikä takaa ettei lahjat kieltänyt taho (olipa se kuka vain) anasta tuota lahjakorttia lapselta + yleensä lahjakorteissa on joku enimmäisvoimassaoloaika.
Eli laita lahjan verran käteistä talteen joka synttäri ja sitten kun täyttää 18-vuotta niin anna rahat käteisenä pojalle.
Erikoiselta tuo sijoitusperhekin vaikuttaa. Koita jaksaa pysyä mukana lapsen elämässä, nyt olisi tärkeää ettei koe tulleensa hylätyksi. Joku vanha lautapeli varmaan paras, luulisi sijoitusperheeseenkin kelpaavan yhteiseksi tekemiseksi. Sitten kun lapsi muuttaa omilleen niin auta muutossa ja omille jaloilleen pääsyssä.
Tuo muutama kymppikö sinulle on se ongelma? 50€ rahaa niin saat muistamiset siihen asti että lapsi menee ripelle. (Tai menisi jos kuuluisi kirkkoon, johon yleensä muistamiset loppuu).
Miten voit edes miettiä että juuri tällaisessa tilanteessa hylkäisit lapsen jonka ihmissuhteet muutenkin myllerryksessä. Itsekäs mieli hakee kaikkea mahdollista tekosyytä. Ei ole sinun tehtävä miettiä missä lapsi kyseisellä pelillä/lelulla leikkii tai mitä sille 10e lahjakortille tapahtuu ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saa ottaa lahjoja mukaan, kuka sen kieltää? Jos äiti, niin kysy sosiaalitoimesta, miten lahjat saisi suoraan sijaisperheeseen. Jos sijaisperhe on kiellon takana, niin kiellolle voisi kysyä sosiaalitoimelta perusteluja, tuossa ei lapsen etu oikein toteudu.
Pysy lapsen elämässä.Sijaisperhe kieltää, mutta perusteluja en tiedä.
onko heillä ueampi sijaislapsi ja osaa ei sukulaiset ja kummit muista ja haluavat että kaikki on saman arvoisessa asemassa? Itse aukasin tässä tilanteessa lapselle tilin ja annoin rahat ajokorttiin kun täytti 18 v.
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni tuota voi kysellä monessa paikassa: sosiaalityöntekijältä, sosiaalityöntekijän pomolta, sosiaalityöntekijän pomon pomolta
Voi vinkata iltapäivälehdistöön, Helsingin Sanomiin ja Yle:lle. En tarkoita, että tekisit jutun juuri tästä tapauksesta, mutta tämä voisi toimia "alkulähteenä" ilman, että mitään tämän tapauksen asioita paljastaisi.
On ihan ymmärrettävää, että kasakaupalla ei voi viedä leluja, jotta muuta eivät pahoittaisi mieltään. Mielestäni kuitenkin kuuluu suomalaisiin yleisiin tapoihin, että syntymäpäivää voi viettää herkkuineen ja lahjoineen. Toki saattaa olla, että jonkun lapsen vanhemmat ja sukulaiset ovat yrittäneet korvata poissaoloaan ostamalla tietokonetta, kaikkia pelikonsoleja. Tai ovat anteen lahjaksi k-18 pelejä, k-18 leffoja yms, mikä ei sovi lapsille. ehkä on ollut helpointa kieltää kaikki lahjat.