Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häät tulossa ja en enää sittenkään halua lapsia :(
Olemme avioutumassa mieheni kanssa muutaman kuukauden päästä. Joo ja ennen kuin kukaan sanoo mitään tästä niin kyllä, korona-turvallisesti meidän tyylillä luonnon keskellä hyvin pienimuotoisesti.
Olemme nyt olleet yhdessä vajaa viisi vuotta ja suhteen alussa jo puhuimme, että molemmat haaveilemme perheestä ja lapsista. Olemme kuitenkin molemmat sellaisia itsenäisiä seikkailija luonteita, jotka nauttivat siitä että saa tulla ja mennä miten haluaa. Vietämme oikeastaan kaiken vapaamme yhdessä ja erikseen harrastaen, matkustaen ja hetkessä eläen.
Nyt kuitenkin kun häät on sovittu pidettäväksi niin vauvakin on ajankohtainen puheenaihe. Mies haluaa lasta kovasti ja sanoo, että "tehdään nyt vaan eikä mietitä enää". Itse kuitenkin huomaan, että päivä päivältä haluan vähemmän lasta ja koin velvollisuudekseni sanoa sen miehelleni tässä vaiheessa.
En usko että meistä kummastakaan on vanhemmaksi ja en ole valmis luopumaan omasta elämästäni ja suunnitelluista seikkailuistani. Uskon saman pätevän. myös mieheen joka samassa lauseessa vaatii että aloitamme yrittämään vauvaa ja kertoo varanneensa vuorikiipeily reissun vuoden päähän. En usko että hän käsittää miten isosta elämänmuutoksesta on kyse ja miten paljon enemmän se vielä minulta vaatii.
Rakastan miestäni ja häät tuntuvat hyvältä ja oikealta asialta. Pelkään kuitenkin että mieleni lapsen suhteen on lopullisesti muuttunut enkä halua pidätellä miestäni suhteessa jossa hän ei välttämättä niitä saa. Mies sanoi, että haluaa häät ja katsotaan mun fiilis niiden jälkeen mutta koen velvollisuudekseni suostua vaikka haluan jotain ihan muuta....
Kommentit (404)
Ymmärrän sinua täysin. Voin sanoa että aivan hirvittävä tämä tilanne, kun itse haluaisi elämän ja hyvän parisuhteen jatkuvan, mutta mies haluaa pilata tämän kaiken lapsella. Inhoan ajatustakin siitä että kaikki meidän yhteinen häviäisi ja tilalle tulisi loputon työleiri vailla vapaapäiviä. Hyi että :( Olen vapautta ja rauhaa arvostava ujo ja kiltti nainen. Nyt mieheni haluaa kääntää kaiken ylösalaisin. Me olemme jo naimisissakin ja se tekee tästä vielä vaikeampaa. Teemme nyt kaikkia töitä ja harrastuksia yhdessä tasavertaisena pariskuntana. Jos lapsi tulisi niin minä joutuisin jäämään kotiin aina kun mies menee töihin. En osaa käyttää yksin esimerkiksi klapikonetta, me ollaan aina klapitettu yhdessä ja monta muuta vastaavaa hommaa mitä en vaan yksin voi. Mielestäni elämä on ollut ihanaa kun olemme yhdessä tehneet töitä elämämme ja kotimme eteen. Sitten jos lapsi tulisi niin tietysti se olisin minä joka nököttäisi lapsen vankina kotona sillävälim kun mies tekisi niitä ennen meidän yhteisiä juttuja yksin. Minä joutuisin tehdä sellaista mitä en halua ollenkaan tehdä. Kukaan ei varmaan ymmärrä mitä ajan takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoni on, että älkää miettikö lapsia vielä. Seikkailkaa ja menkää! Lasten tultua kaikki se peruuttamattomasti muuttuu. Äläkä ymmärrä väärin, lapset on parasta mitä elämä on minulle koskaan tarjonnut. Olen silti onnellinen, että kerkesin opiskella ja reissata, elää piiiitkän nuoruuden ja nähdä maailmaa. Nyt ei tunnu että mitään järisyttävän suurta olisi jäänyt kokematta lapsettomana. Sitä ei voi mielestäni liikaa painottaa miten paljon kaikki lasten myötä muuttuu, sellainen huoleton reissaaminen ja meneminen loppuu oikeasti. Ihan sama vaikka joku muuta väittäisi.
Tästä koko keskustelusta tulee tunne, että ihmiset on vieraantuneet aika kauas siitä mitä elämä ja perhe-elämä on. Vai ootteko te kaikki jossain pääkaupunkiseudulla ja täällä maakunnassa ollaan normaalempia?
Vierailija kirjoitti:
Neuvoni on, että älkää miettikö lapsia vielä. Seikkailkaa ja menkää! Lasten tultua kaikki se peruuttamattomasti muuttuu. Äläkä ymmärrä väärin, lapset on parasta mitä elämä on minulle koskaan tarjonnut. Olen silti onnellinen, että kerkesin opiskella ja reissata, elää piiiitkän nuoruuden ja nähdä maailmaa. Nyt ei tunnu että mitään järisyttävän suurta olisi jäänyt kokematta lapsettomana. Sitä ei voi mielestäni liikaa painottaa miten paljon kaikki lasten myötä muuttuu, sellainen huoleton reissaaminen ja meneminen loppuu oikeasti. Ihan sama vaikka joku muuta väittäisi.
=====
Pari on seurustellut jo viitisen vuotta, on jo reissattu ja liihoteltu. Ja mies, n 40v haluaa lapsen.
Meillä mies sanoi kuukausi häiden jälkeen, että on nyt varma ettei halua koskaan lasta. Puskista tuli. Oltiin molemmat ajateltu aiemmin että mahdollisesti sitten joskus.
Lapsi ei itselleni ole koskaan ollut mikään erityisen iso haave tai tavoite, joten sopeutuminen miehen päätökseen on sujunut hyvin. Enkä usko tulevani katkeraksi. Elämässä on muutakin.
Aluksi olin todella hämmentynyt jonkin aikaa. Ei tosin oltu tosissaan keskusteltu lapsista häiden kynnyksellä, mitä suosittelen jatkossa muille! Vaikka kuinka asiasta on aiemmin moneen kertaan keskusteltu ja luulee tietävänsä toisen kannan asiaan, niin juuri ennen häitä kannattaa ottaa vielä varmuudeksi puheeksi, jos lapset ovat kynnyskysymys.
Tosin en tiedä olisiko mies sitä juuri ennen häitä tiennyt. Niin yhtäkkiä miehen ehdottomuus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Toisaalta lohdullista on (vaikkei tietenkään ihannetilanteessa) ettei avioliitto ole välttämättä lopullinen. Erota voi, jos yhtäkkiä huomaa ettei yksinkertaisesti ole enää yhteistä tietä mitä kulkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitettu tälle sun miehelle : "Jätä tämä sika!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä nykyajan naisia vaivaa?
-Mukavuudenhalu.
Siksi naisia pitäisi saada lisää ulkomailta Suomeen. Miehenä olen valinnut sellaisen naisen, mikä arvostaa perinteisiä perhearvoja, pyrkii tasapainoiseen suhteeseen, vaikka ihan tasa-arvoisia ei oltaisikaan.
Se, että perinteiset sukupuoliroolit toimii, ei oo automaattisesti huono asia kummallekkaan.
Jos ero tulee, haen seuraavan baltian maista, en Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä. Miesten elämä kun ei juuri lapsen myötä muutu. Se olet ap sinä, joka kärsit raskauden,heräät yölläkin imettämään, heräät vauvan kitinään lohduttamaan, olet pois töistä kun lapsi sairastaa, käyt neuvolakäynnit, suunnittelet ja järjestät synttärit, huolehdit että on oikeanlaiset ulkoiluvaatteet tarhassa mukana jne. Jne.
Helppo olisi miehenä haluta lapsia!
Onko joillakin tosiaan näin? Meillä mies heräsi aina kun vauva heräsi ja nosti hänet viereeni, että pystyin imettämään. Mies lohduttaa öisin. Ollaan vuorotellen kotona kun lapset sairastaa, vuorotellen käydään myös neuvolakäynnit/hammaslääkäri/lääkärit. Mies oli myös raskausaikana aina mukana neuvolassa. Mies myös pakkaa siinä missä minäkin lasten tarhareput😂 Ja saatiin lapset kun oltiin 21 ja 24-vuotiaita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun varmaan pitää vääntää rautalangasta miehelle, että et aio hoitaa lasta yksin. Sun tilanne ei ehkä ole mahdoton, mutta selvittäkää asia ennen häitä!
Ymmärrän tuon, että mies ei ole vakuuttava isä. Mulla käynyt sama monesti. Miehellä oli täysin epärealistiset ajatukset perhe-elämästä ja lapsi, koti ja elatus olisi pitkälti mun harteilla. Jäänyt lapset tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei paina paljon, sen voi ottaa vuorikiipeilyyn mukaan
Olen samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa todellakin kertoa miehelle ajatuksistasi. Mutta toisaalta, eihän lapsi nyt automaattisesti tarkoita sitä, että seikkailut on takana.
Itse myös mieheni kanssa matkustan paljon, harrastamme monia extremelajeja jne, joten iso osa vuodesta meni aiemmin tien päällä ja ulkomailla. Lapsi ei todellakaan olisi aiempaan elämäntyyliimme sopinut ja se oli kummallekin selvä asia. Silti tiesin aina, että haluan lapsia ja toki ikäkin alkaa tulla vastaan kohta. Mies samoin haluaa lapsia. Nyt kun koronan takia reissut peruuntuneet, päätimme että on oikea aika. Onneksi tulin todella nopeasti raskaaksi ja esikoisen pitäisi syntyä syksyllä. Uskon, että parin vuoden päästä harrastaminen taas onnistuu, kunhan lapsi vähän isompi ja voi olla hoidossa isovanhemmilla. Emme aio luopua pitkistäkään reissuista, mutta jommankumman meistä pitää tietysti jäädä kotiin jatkossa. Minusta ihan yhtä lailla isä kuin äitikin voi harrastaa ja reissata, eikä se ole vain äidin vastuu pitää huolta lapsesta, niin kuin helposti ajatellaan. Ei se niin kuulu mennä, että isä tekee kuukausien kiipeilymatkoja ja vaimo istuu kotona hoitamassa lapsia. Meillä ainakin tullaan tässä asiassa vuorottelemaan.
Mutta - jos oikeasti koet, ettet halua lapsia siltikään, niin tuo pitää kyllä kertoa puolisolle heti ja ennen avioitumista. Jos oma mieheni ei olisi lapsia halunnut, niin olisi aivan selvää, ettemme jatkaisi yhdessä. Minulle tuo asia on ollut aina selvä ja on kyllä niin iso asia, että olisin ollut valmis tekemään lapsen vaikka sitten yksinäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä. Miesten elämä kun ei juuri lapsen myötä muutu. Se olet ap sinä, joka kärsit raskauden,heräät yölläkin imettämään, heräät vauvan kitinään lohduttamaan, olet pois töistä kun lapsi sairastaa, käyt neuvolakäynnit, suunnittelet ja järjestät synttärit, huolehdit että on oikeanlaiset ulkoiluvaatteet tarhassa mukana jne. Jne.
Helppo olisi miehenä haluta lapsia!
Kaikille naisille raskaus ei ole kärsimystä. Itselläni neljä raskautta takana ja jokainen ollut helppo. JA jokaisen mies ei ole 1700-lukua elelevä seniili. Omani ja tuttavapiirini miehet ovat kiinnostuneita perhe-elämästä ja lastenhoidosta ihan yhtä lailla kuin äiditkin. Naisena ei tarvitse muuttua marttyyriksi ja uhriutua, kun lapsi syntyy. Kyllä ne miehet osaavat lapset hoitaa ihan yhtä hyvin. Se vaan tuntuu joillakin naisilla olevan selkänahassa, että vain he osaavat ja sitten tungetaan koko ajan miehen ja lapsen väliin.
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei paina paljon, sen voi ottaa vuorikiipeilyyn mukaan
Olen samaa mieltä.
Ja sen voi sitten "vahingossa" tiputtaa johonkin rotkoon niin pääsee siitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä. Miesten elämä kun ei juuri lapsen myötä muutu. Se olet ap sinä, joka kärsit raskauden,heräät yölläkin imettämään, heräät vauvan kitinään lohduttamaan, olet pois töistä kun lapsi sairastaa, käyt neuvolakäynnit, suunnittelet ja järjestät synttärit, huolehdit että on oikeanlaiset ulkoiluvaatteet tarhassa mukana jne. Jne.
Helppo olisi miehenä haluta lapsia!Onko joillakin tosiaan näin? Meillä mies heräsi aina kun vauva heräsi ja nosti hänet viereeni, että pystyin imettämään. Mies lohduttaa öisin. Ollaan vuorotellen kotona kun lapset sairastaa, vuorotellen käydään myös neuvolakäynnit/hammaslääkäri/lääkärit. Mies oli myös raskausaikana aina mukana neuvolassa. Mies myös pakkaa siinä missä minäkin lasten tarhareput😂 Ja saatiin lapset kun oltiin 21 ja 24-vuotiaita
Todellakin on. Otokseni on pieni, mutta suurimmalla osalla tuntemustani pariskunnista päävastuu on äidillä, niin itsellänikin. No, olen eronnut ja sain lasten yksinhuoltajuuden koska mies oli aivan kujalla lapsien asioista, esim. toisen lapsen perussairaudesta ja toisen lapsen erityisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä. Miesten elämä kun ei juuri lapsen myötä muutu. Se olet ap sinä, joka kärsit raskauden,heräät yölläkin imettämään, heräät vauvan kitinään lohduttamaan, olet pois töistä kun lapsi sairastaa, käyt neuvolakäynnit, suunnittelet ja järjestät synttärit, huolehdit että on oikeanlaiset ulkoiluvaatteet tarhassa mukana jne. Jne.
Helppo olisi miehenä haluta lapsia!Kaikille naisille raskaus ei ole kärsimystä. Itselläni neljä raskautta takana ja jokainen ollut helppo. JA jokaisen mies ei ole 1700-lukua elelevä seniili. Omani ja tuttavapiirini miehet ovat kiinnostuneita perhe-elämästä ja lastenhoidosta ihan yhtä lailla kuin äiditkin. Naisena ei tarvitse muuttua marttyyriksi ja uhriutua, kun lapsi syntyy. Kyllä ne miehet osaavat lapset hoitaa ihan yhtä hyvin. Se vaan tuntuu joillakin naisilla olevan selkänahassa, että vain he osaavat ja sitten tungetaan koko ajan miehen ja lapsen väliin.
Toi on niin totta!
Ei kannata tehdä enempää lapsia, kohta me kaikki kuollaan kun syttyy maailmansota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä. Miesten elämä kun ei juuri lapsen myötä muutu. Se olet ap sinä, joka kärsit raskauden,heräät yölläkin imettämään, heräät vauvan kitinään lohduttamaan, olet pois töistä kun lapsi sairastaa, käyt neuvolakäynnit, suunnittelet ja järjestät synttärit, huolehdit että on oikeanlaiset ulkoiluvaatteet tarhassa mukana jne. Jne.
Helppo olisi miehenä haluta lapsia!Onko joillakin tosiaan näin? Meillä mies heräsi aina kun vauva heräsi ja nosti hänet viereeni, että pystyin imettämään. Mies lohduttaa öisin. Ollaan vuorotellen kotona kun lapset sairastaa, vuorotellen käydään myös neuvolakäynnit/hammaslääkäri/lääkärit. Mies oli myös raskausaikana aina mukana neuvolassa. Mies myös pakkaa siinä missä minäkin lasten tarhareput😂 Ja saatiin lapset kun oltiin 21 ja 24-vuotiaita
Todellakin on. Otokseni on pieni, mutta suurimmalla osalla tuntemustani pariskunnista päävastuu on äidillä, niin itsellänikin. No, olen eronnut ja sain lasten yksinhuoltajuuden koska mies oli aivan kujalla lapsien asioista, esim. toisen lapsen perussairaudesta ja toisen lapsen erityisyydestä.
Tämä kaikki siksi, että ajattelet olevasi miestäsi parempi huoltaja ja olet todennäköisesti ensimmäisestä päivästä saakka tunkenut hänen ja lapsen väliin. Siinä on tasapainoinen vanhemmuus kaukana.
Alue: Aihe vapaa
Katsele verhoja ja ajattele isänmaata.