Avoeroapua

Vierailija kirjoitti:

Oletko keskustellut tukiverkostoon kuuluvan vaikkapa ystävän, sisaruksen, sukulaisen kanssa ja kertonut millaisia vaikeuksia sinulla on vuosikaudet ollut, minkälaiseen johtopäätökseen olet tullut ja mitä sinulla on edessä?

-Mr. Mister

Olen tosi huono rasittamaan omilla murheillani muita ja olen myös hävennyt elämäntilannettani (oikeasti, mietin tännekin kirjoittamista monta kuukautta, että kehtaanko). On mulla joitakin luotettavia ihmisiä elämässäni, joille voisin kyllä puhua, jos vaan uskaltaisin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinä et ole oikeutettu puoleen miehen omaisuudesta vain sillä, että olet asunut siellä.

Ja jos tarkasti luet, niin huomaat, etten missään vaiheessa ole mistään puolesta omaisuudesta puhunutkaan. Ainoastaan jonkinlaisesta kohtuullisesta uuden elämän alkuun auttavasta summasta.

-ap

Miksi ihmeessä miehesi pitäisi sinulle antaa rahat uuteen elämään? Kertomasi mukaan teistä kumpikin on hyötynyt avoliitostanne. Myös sinä. Olet saanut asua halvalla, käyttää miehesi autoa ja mökkiä jne. Miehesi taas on hyötynyt siinä, että olet maksanut vastiketta. Toisaalta miehesi on maksanut yksin yhteisiä laskujanne, esim. sähkölaskua jossa sinullakin on osuutesi. Kertomasi perusteella olette tainneet maksella juoksevia kuluja aika lailla tasan. Miksi siis ajattelet, että mies on sinulle velkaa tuon rahasumman jonka tarvit uuden elämän alkuusi? Jos olisit koko ajan asunut yksin vuokralla olisit maksanut vuokraa, todennäköisesti enemmän kuin nyt vastiketta. Olisit maksanut yksin sähköt, vakuutukset, vedet ym kulut. Olisit tehnyt kotityöt ja ostanut ruokaa. Yksin eläessäsi sinulla olisi mennyt elämiseen enemmän rahaa. Olet siis hyötynyt avoliitostasi ja nyt haluat hyötyä vaan lisää. Mutta miksi miehesi pitäisi sulle maksaa vielä lisää? Sen kun osaisit perustella, sillä jos haluat saada sen hyvityksen niin sun todellakin tarvii perustella vaade. Ei riitä, että viime vuodet on olleet haasteellisia tai että olette asuneet yhdessä 15v. Sun pitää näyttää toteen, että mies on hyötynyt yhteiselämästänne enemmän kuin sinä. Että sinä olet maksanut yhteisiä kuluja enemmän ja mies on siten voinut kartuttaa omaisuuttaan sinun kustannuksellasi. Kertomasi mukaan näin ei ole käynyt. Olette yhdessä maksaneet elämisenne suunnilleen tasan. Kummankaan ei siis tarvi maksella mitään hyvityksiä toiselle.

Miksi yhteiselämä on käynyt mahdottomaksi? Ilmeisesti vain sinä olet tätä mieltä, ei mies?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata luovuttaa. Jos miehesi olisi eroa haluava osapuoli niin silloin hän joustaisi mahdollisesti noissa taloudenjakoasioissa enempi.

Kyllä se rakkaus löytyy vielä sieltä kireän ilmapiirin alta jonka olette sumussa hukanneet kunhan tarpeeksi tarkastelette

Ei tässä ole mitään rakkautta sumussa hukattu, vaan ap:n kumppanilla on jonkinlainen addiktio, mikä aiheuttaa eron. Oletettavasti ap on yrittänyt löytää ratkaisua asiaan, mutta vain mies itse pystyy tekemään ratkaisevan päätöksen ja toteuttamaan siihen liittyvän muutoksen. Sumussa tässä ei kenties elä kuin mies, ehkä alkoholin tai kenties huumeiden aiheuttamassa. Jokainen järkevä ja itsesuojeluvaistoinen pakkaa kamansa ja häipyy tällaisissa olosuhteissa. Nyt vaan pitäisi lypsää se mies, jotta saa omistusasunnon.

Ja mikä olisi omasta mielestäsi sopva korvaus toisen asunnossa asumisesta? 

Maksoin vastikkeen ja puolet muista juoksevista kuluista ja olin erittäin tyytyväinen ratkaisuun (vastikkeeseen kuului lämmitys ja vesi). Sain asua edullisesti tosi kivassa ja tilavassa asunnossa. Ajattelin vain kuinka paljon sain säästettyä verrattuna yksin vuokralla asumiseen. 

Joo ei muuta kuin ap nyt hilaa tuulen huuhtoman paljaan pyllynsä veke sieltä miehen asunnosta. Jos ei ole noina vuosina saanut edes säästöön mitään, vaikka on saanut asua toisen asunnossa, niin ihan voi peilistä katsella kenen vastuulla se sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yhteiselämä on käynyt mahdottomaksi? Ilmeisesti vain sinä olet tätä mieltä, ei mies?

Tiedoksi, riittää kun toinen haluaa suhteesta pois, ei siihen toisen lupaa tarvita.

Syyksi riittää, ettei halua olla suhteessa enää. Ei ole tarvinnut kenenkään lyödä eikä pettää.

Nopeasti luettuna laki tarkoittaa tilanteita, joissa ihan oikeasti ollaan mahdollistetttu toiselle jotain. Esimerkiksi jääty omaishoitajaksi tai kodin/lastenhoitajaksi toisen tehdessä uraa.

"Katson, että tämä koti on meidän yhteinen"...No niinhän se on kotina ollutkin. Mutta juridisesti se on miehen asunto, vaikka kotina sua palvellut ja siihen olet kiintynyt. Turhaa tuota on enempää miettiä ja itseään kiusata. Joku asianajaja voisi sinulle jotain irti saadakin, jos olisit täysin koulunkäymätön ja työtön ja teillä olisi lapsi/a, mutta näillä näkymin on vaan parempi ymmärtää tilanne ja tyytyä siihen, että ottaa omansa ja aloittaa alusta. Mieheltä tietenkin kannattaa kysyä mistä on valmis luopumaan ja haluaako sua omasta tahdostaan alkuun jeesata. Voi halutakin.

Koet, että koska se on ollut sinun kotisi, se jollain lailla osin kuuluu myös sinulle.

Se on ihan ymmärrettävä tunne, mutta ei vaikuta millään lailla siihen, että se on miehen, hänen nimissä ja hänen maksama, ja ei ole avioliittoa, jonka perusteella kaikki laitettaisiin puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni täällä tuntuu kuvittelevan että kun jotain sanoo riittävän voimakkaasti tai kun jostain itse on riittävän vahvasti tiettyä mieltä niin asia menisi tuolla tavalla. Vaan kun ei mene: Tuo avoliiton purkautumisongelma on huomioitu lainsäädännössäkin (Avoliittolain 8 §) ja siksi tuosta voi saada hyvitystä. Paino siis sanalla voi saada, mitään varmuutta tässä ei ole kumpaankaan suuntaan.

Olen myös ihmetellyt tätä, miten voimakkaita ilmaisuja ja tunteita tämä aihe tuntuu herättävän, suuntaan jos toiseenkin. Olen yrittänyt kertoa tilanteestani neutraalisti ja sanonut avoimesti olevani hämmennyksissä ja epävarma mahdollisista oikeuksistani. Siksi nuo ilkkumiset ja naureskelut tuntuvat vähän ihmeellisiltä, mutta kukin tietysti tyylillään.

Minua ei kirpaise tipan tippaa luopuminen mökistä, autosta tai muista mukavuuksista, ne kuuluvat totta kai täysin miehelle. Mutta tämän kodin olen ainakin jollain tapaa mieltänyt meidän yhteiseksi.

-ap

Ymmärrän kyllä, että tilanne hämmentää ja saattaa tuntua epäreilulta. Olen lukenut jonkin verran viestejäsi ja minusta tuntuu, että olette molemmat hyötyneet parisuhteesta ja saaneet paremman elintason kuin yksin elämällä. Minullakin on ystäviä, jotka olisivat eron tullessa samassa tilanteessa kuin sinä, uuteen kotiin lähtisi tyhjä pankkitili ja iittalan astiasto. Tämä on julmasti sanottu, mutta jokaisella on vastuu omasta taloudestaan. Se ettei sinulle ole jäänyt säästöjä ei tarkoita etteikö tilanne voisi muuttua. Olet saanut jo hyviä vinkkejä, mutta tässä vielä muutama. Jos eroatte, muuta pois omaan kotiin, aluksi varmaan vuokra-asuntoon. Kartoita omat tulot ja menot ja sopeuta elämäsi sen mukaan. Ala säästämään ja osta aluksi vaikka aso-asunto, jotta saat säästettyä oman asunnon käsirahan. Ja ole kärsivällinen, muutoksiin menee vuosia aikaa, mutta se on sen arvoista. Voimia, kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni täällä tuntuu kuvittelevan että kun jotain sanoo riittävän voimakkaasti tai kun jostain itse on riittävän vahvasti tiettyä mieltä niin asia menisi tuolla tavalla. Vaan kun ei mene: Tuo avoliiton purkautumisongelma on huomioitu lainsäädännössäkin (Avoliittolain 8 §) ja siksi tuosta voi saada hyvitystä. Paino siis sanalla voi saada, mitään varmuutta tässä ei ole kumpaankaan suuntaan. Koska varmuutta ei ole (kumpaankaan suuntaan) ja koska juristi-, oikeudenkäynti-, yms kulut olisivat huomattavat, tulevien ex-avopuolisoiden kannattaisi sopia asiasta ihan sopuisasti. Säästätte paitsi nuo juristikulut, myös rutkasti aikaa ja hermoja sillä lopputulos voisi olla ihan mitä vain. Vuokranperimisestä ei kannata puhua sillä eipä tuossa ole ollut vuokrasuhdettakaan.

Olen itsekin mies mutta tunnistan ihan hyvin tuon tilanteen: Kyllä tuon tulevan ex-miehen talous on hyötynyt siitä että Ap on maksanut vastikkeita ja muita elämiskuluja, sitä kautta miehellä on säästynyt rahaa muuhun sijoittamiseen (esim asunto). Ja eron jälkeen tuolle miehelle tulee satavarmasti yllätyksenä se miten paljon kotitaloudessa on sellaisia kotitöitä joita Ap hoiti aikanaan mukisematta mutta tämän poistuttua ne jäävät miehelle. Jos ihminen asuu toisen kanssa kolmekin vuotta siten että toinen hoitaa jonkin kotityön ihan kokonaan, ko kotityötä tekemätön ihminen ei enää sitä edes havaitse vaikka tekemättömyyden havaitsisi hyvinkin pian.

Veikkaan että myös ap yllättyy siitä kuinka paljon rahaa menee vakuutuksiin, sähkölaskuun, vesilaskuun ym. jotka mies on nyt hoitanut. Ja ap voi yllättyä myös siitä, että vuokra on suurempi kuin se 400€:n vastike. Kyllä, ap:n mies on hyötynyt avoliitosta, mutta niin on hyötynyt myös ap. Ap:n pitää olla maksanut juoksevia kuluja paljon enemmän kuin mies jos meinaa hyvitystä saada. Hyvitystä ei tipu jos katsotaan että kulut on suunnilleen maksettu puoliksi. Ja siltä se tässä tapauksessa vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni täällä tuntuu kuvittelevan että kun jotain sanoo riittävän voimakkaasti tai kun jostain itse on riittävän vahvasti tiettyä mieltä niin asia menisi tuolla tavalla. Vaan kun ei mene: Tuo avoliiton purkautumisongelma on huomioitu lainsäädännössäkin (Avoliittolain 8 §) ja siksi tuosta voi saada hyvitystä. Paino siis sanalla voi saada, mitään varmuutta tässä ei ole kumpaankaan suuntaan.

Olen myös ihmetellyt tätä, miten voimakkaita ilmaisuja ja tunteita tämä aihe tuntuu herättävän, suuntaan jos toiseenkin. Olen yrittänyt kertoa tilanteestani neutraalisti ja sanonut avoimesti olevani hämmennyksissä ja epävarma mahdollisista oikeuksistani. Siksi nuo ilkkumiset ja naureskelut tuntuvat vähän ihmeellisiltä, mutta kukin tietysti tyylillään.

Minua ei kirpaise tipan tippaa luopuminen mökistä, autosta tai muista mukavuuksista, ne kuuluvat totta kai täysin miehelle. Mutta tämän kodin olen ainakin jollain tapaa mieltänyt meidän yhteiseksi.

-ap

Voihan vuokra-asunnonkin mieltää yhteiseksi kodiksi, mitä se onkin, kun siinä yhdessä asutaan. Tämä ei silti tarkoita, että omistaisi silti mitään yhteisesti, tai olisi oikeus saada kompensaatiota siitä, että on jakanut arkensa jonkun kanssa. Takuuvuokran usein saa takaisin, mutta sekin vaatii sen, että sen on alunalkaen maksanut.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi myös omat fiilikset tilanteen suhteen vaihtelevat rajusti. Joka toinen päivä tuntuu siltä, että tekisi mieli vaan pakata kimpsut ja häipyä, ja etten kaikkien vaikeuksien jälkeen edes jaksaisi aloittaa mitään omaisuusvääntöä. Ja joka toinen päivä taas tuntuu, että olen ihan tyhmä, jos en edes yritä saada jotain hyvitystä näin pitkän yhteiselon jälkeen.

-ap

Mista sinun pitäisi saada hyvitystä? Olet maksanut vastikkeen ja ruoan. Eli olet saanut elää hyvin edullisesti nämä vuodet.

Vai meinaatko, että tarvitset hyvitystä, koska olet täyttänyt velvollisuudet makkarin puolella?

Ap, kuulostat olevan vähän sekaisin.

Älä jää virheisiin ja yksityiskohtiin jumittamaan, tai ei pääse eroon tuosta miehestä. Kysy kaupungin vuokra-asuntoa ja hae asumistukea.

Vuokra-asuntoa kysyessäsi sano, että sinulla on erotilanne, ja asunto on miehen, eikä sinulla ole varallisuutta. Sinulla on pakkotilanne, ja jäät ilman asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni täällä tuntuu kuvittelevan että kun jotain sanoo riittävän voimakkaasti tai kun jostain itse on riittävän vahvasti tiettyä mieltä niin asia menisi tuolla tavalla. Vaan kun ei mene: Tuo avoliiton purkautumisongelma on huomioitu lainsäädännössäkin (Avoliittolain 8 §) ja siksi tuosta voi saada hyvitystä. Paino siis sanalla voi saada, mitään varmuutta tässä ei ole kumpaankaan suuntaan.

Olen myös ihmetellyt tätä, miten voimakkaita ilmaisuja ja tunteita tämä aihe tuntuu herättävän, suuntaan jos toiseenkin. Olen yrittänyt kertoa tilanteestani neutraalisti ja sanonut avoimesti olevani hämmennyksissä ja epävarma mahdollisista oikeuksistani. Siksi nuo ilkkumiset ja naureskelut tuntuvat vähän ihmeellisiltä, mutta kukin tietysti tyylillään.

Minua ei kirpaise tipan tippaa luopuminen mökistä, autosta tai muista mukavuuksista, ne kuuluvat totta kai täysin miehelle. Mutta tämän kodin olen ainakin jollain tapaa mieltänyt meidän yhteiseksi.

-ap

Ei se silti ole yhteinen, se on miehen omaisuutta johon sinulla ei ole mitään oikeuksia. Ei siitä sinulle tule osuutta sillä että miellät sen yhteiseksi. Sun pitäis myös ihan oikeasti maksaa siitä puolet jotta se olisi yhteinen. En minäkään saa naapurin teslasta osaa sillä, että kerron kaikille mieltäneeni sen minun ja naapurin yhteiseksi autoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni täällä tuntuu kuvittelevan että kun jotain sanoo riittävän voimakkaasti tai kun jostain itse on riittävän vahvasti tiettyä mieltä niin asia menisi tuolla tavalla. Vaan kun ei mene: Tuo avoliiton purkautumisongelma on huomioitu lainsäädännössäkin (Avoliittolain 8 §) ja siksi tuosta voi saada hyvitystä. Paino siis sanalla voi saada, mitään varmuutta tässä ei ole kumpaankaan suuntaan. Koska varmuutta ei ole (kumpaankaan suuntaan) ja koska juristi-, oikeudenkäynti-, yms kulut olisivat huomattavat, tulevien ex-avopuolisoiden kannattaisi sopia asiasta ihan sopuisasti. Säästätte paitsi nuo juristikulut, myös rutkasti aikaa ja hermoja sillä lopputulos voisi olla ihan mitä vain. Vuokranperimisestä ei kannata puhua sillä eipä tuossa ole ollut vuokrasuhdettakaan.

Olen itsekin mies mutta tunnistan ihan hyvin tuon tilanteen: Kyllä tuon tulevan ex-miehen talous on hyötynyt siitä että Ap on maksanut vastikkeita ja muita elämiskuluja, sitä kautta miehellä on säästynyt rahaa muuhun sijoittamiseen (esim asunto). Ja eron jälkeen tuolle miehelle tulee satavarmasti yllätyksenä se miten paljon kotitaloudessa on sellaisia kotitöitä joita Ap hoiti aikanaan mukisematta mutta tämän poistuttua ne jäävät miehelle. Jos ihminen asuu toisen kanssa kolmekin vuotta siten että toinen hoitaa jonkin kotityön ihan kokonaan, ko kotityötä tekemätön ihminen ei enää sitä edes havaitse vaikka tekemättömyyden havaitsisi hyvinkin pian.

Veikkaan että myös ap yllättyy siitä kuinka paljon rahaa menee vakuutuksiin, sähkölaskuun, vesilaskuun ym. jotka mies on nyt hoitanut. Ja ap voi yllättyä myös siitä, että vuokra on suurempi kuin se 400€:n vastike. Kyllä, ap:n mies on hyötynyt avoliitosta, mutta niin on hyötynyt myös ap. Ap:n pitää olla maksanut juoksevia kuluja paljon enemmän kuin mies jos meinaa hyvitystä saada. Hyvitystä ei tipu jos katsotaan että kulut on suunnilleen maksettu puoliksi. Ja siltä se tässä tapauksessa vaikuttaa.

Ja tässä on vielä mökin kulutkin, jotka eivät yleensä mitään vähäisiä ole. Vuosikausien ilmainen nautinto "omalla" mökillä. Voisihan tuollekin jo laskeskella vuokraa ap:n osalle. Samoin autonpito kallista, ellei firman kautta ole. Noista kaikista kertyy iso raha, minkä rinnalla ap:n vastikeroposet ei paljon paina. Hyötyä on saanut ap, ja kunnolla. Yksi tärkeimmistä on hankittu ammatti ja koulutus. Hieno lahja mieheltä, kun on tuon kaiken mahdollistanut. 

Onko joku syy, miksi ette koskaan menneet naimisiin?

Ei sillä, että se enää tähän tilanteeseen vaikuttaisi sitä tai tätä.

Yleensä kulut yhdessä asuessa ovat molemmille pienemmät, kuin jos asuisi yksin.

Tässä on yllättävän reilu tilanne, kun mies on kuitenkin maksanut paljon kuluja, todennäköisesti enemmän kuin ap, kun on autoa ja mökkiäkin. Eivät ne ilmaiseksi ole tulleet eikä pystyssä pysy, ja verot ja vakuutukset.

Jos ap on noin pihalla heidän taloudesta, onko hänellä selvää kuvaa myöskään miehen menoista.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku syy, miksi ette koskaan menneet naimisiin?

Ei sillä, että se enää tähän tilanteeseen vaikuttaisi sitä tai tätä.

Mulla oli pitkään joku kummallinen romanttinen kuvitelma, että miehen pitää kosia. Ei kosinut, vaikka vihjailin asiasta useasti. Ihan viime vuosina mies on sitten alkanut puhua naimisiinmenosta, mutta en vaan ole kyennyt edes harkitsemaan asiaa enää, sillä se vasta vilpilliseltä tuntuisi: naimisiinmeno vain sen takia, että pääsisi "parempiin taloudellisiin asemiin".

-ap