Lue keskustelun säännöt.
Mies on tosi hyväntahtoinen, mutta ei tajua, että kodin vastuu on kokonaan minulla
Kotihiiri
20.02.2021 |
Mieheni on ihana tyyppi. Rehellinen, avoin, rento, empaattinen, huumorintajuinen ja älykäs. Jos ketä tahansa hänen läheistään kohdellaan huonosti, hän puolustaa heitä viimeiseen asti.
Ostimme hiljattain ensiasuntomme. Sen myötä on tietty tullut enemmän vastuuta ja arkisia hommia jotka vain pitää hoitaa. Samalla minua alkanut painaa koko ajan enemmän asia, joka on ollut ilmoilla koko suhteemme ajan, mutta nyt se vain korostuu.
Mieheni tekee kyllä kotityöt kanssani puoliksi: laittaa ruokaa, pyykkää, imuroi, tiskaa.
Mutta kaikki arjen hallinnointi osuu minulle. Minä varaan koiralle eläinlääkäriajat. Minä hoidin asunnonhaun yksin. Vaihdan palovaroittimeen patterin, uusin palaneen lampun ja kaikki remppahommat. Matkat suunnittelen kokonaan itse lentojen ja hotellien varaamista myöten. Miestäni eivät tunnu painavan hoitamatta jäävät asiat, joten ne osuvat minulle.
Tämän takia minua arveluttaa jopa lasten hankkiminen hänen kanssaan. Tiedän että hän olisi aivan loistava isä, mutta pelkään, että kaikki hankinnat ja kuskaamiset ym. käytännön asiat taas osuisivat kokonaan minulle.
Välillä uuvuttaa. Mieheni tuntuu joskus enemmän vuokralaiselta kuin tasavertaiselta asunnon omistajalta. Hän tulee töistä, laittaa ruokaa ja menee nukkumaan. Kotitöihin hän suhtautuu myös hyvin mekaanisesti. Olen "opettanut", että pitää imuroida ja laittaa tiskit, joten hän sitten tekee nämä asiat kun asia tulee puheeksi, mutta ei mitään muuta.
Välillä vihjaan, että tämä ja tämä juttu pitäisi nyt hoitaa, mutta jos en suoraan kysy, että voisitko nyt pliis tehdä tämän, hän ei tajua, mistä on kyse. Ja vaikka tämä kuvio toistuu, hän ei ymmärrä, että minua häiritsee.
Mies on muuten kaikin puolin ihana ja meillä on tosi hyvä suhde. Aloitekyky kotiasioissa siis vain sakkaa pahasti. Ja tottakai se vaikuttaa myös niin, että välillä minusta tuntuu, ettei hän ole kiinnostunut yhteisistä asioistamme. Mutta oikeasti uskon, että kyse on lähinnä rooleista. Olemme ajautuneet osiin, jossa minä vetelen naruista. Osittain kyse on luonteesta. Mutta en minä halua vedellä aina naruista. Haluan, että molemmat ottavat vastuuta.
Jos otan asian puheeksi, niin mieheni todennäköisesti ottaa raskaasti itseensä ja kuinka hän tuntee itsensä huonommaksi kuin minä tms. Ja että kuinka kyse on siitä että minä olen kontrolloiva. Kyllä, minulla on taipumusta perfektionismiin ja kontrolliin, mutta on tuthauttavaa, jos näiden asioiden väliltä ei voi löytää kompromissia. Mutta pelkään sekä miehen loukkaantuvan että minun tuntevan itseni epäonnistuneeksi, jos otan asian puheeksi.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes jokainen tuntemani mies on tuollainen. En tiedä mistä moinen ameeba-asenne tulee, lapsuudesta? Rooleista? Siihen ajaudutaan koska nainen tekee?
En usko että mies on biologisesti kykenemätön ostamaan lamppua ja vaihtamaan sen. Tai suunnittelemaan ensi viikon terveellistä ruokalistaa ja käymään kaupassa. Tai muistamaan että palovaroitin alkoi piipata ja on nyt ilman patteria. Kamala esimerkki mutta tuntemani mies jäi leskeksi ja kolmen lapsen kanssa yksin. Yhtäkkiä kaikki asiat hoituvat kun oli pakko. Ei ollutkaan enää sitä joka aina hoiti tai muistutti.
Muut tuntemani miehet sitten osaavatkin sen mekaanisen elämän suorittamisen. Imuroin koska on sovittu että perjantaina imuroidaan. Mutta siskoni esim. otti kokeeksi katsoa huomaako mies eteisen rikkoutunutta lamppua. Eteisensä on siis hyvin pimeä ilman valoa. Nyt on mennyt vuosi ja lamppu on edelleen vaihtamatta,vaikka mies on jo monta kertaa kironnut pimeyttä.
En suosittele kyllä näitä passiivis-agressiivia testejäkään. Enkä kontrollointia tai perfektionismia, että kaiken pitää olla minun mieleni mukaan. Mutta tietyt asiat on vaan arkielämän kannalta järkeviä. Esim. Valot ja palovaroitin ja ruokakaupassa käynti. Miksi näissä taannutaan aivottomuuteen? En tiedä. Olen sinkku 😅.
Se asenne tulee feministmistä. Katsos kun naiset ovat seksuaalisesti vapautuneita, niin miehet ovat vastaavasti kotitöistä vapautuneita. Näin se vaan menee. Tämä on se vaihtokauppa, minkä olette tehneet.
Hmm. Olen seksuaalisesti ja muutenkin yksiavioinen, enkä tosiaan katsele laiskottelua tai siipeilyä kotona. Kerran on pitänyt aviomies vaihtaa. Ottakaa opiksenne, jos haluatte tällaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentin 35 kirjoittaja jatkaa.
Kirjoituksistasi tulee esiin, että käyttäydyt kuin entisaikojen patriarkka.
Toiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin vikistä sinun vanavedessäsi.
Toistan itseäni: sinulla on vastuu tilanteen muuttamisesta, koska sinulla on kaikki valta.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Kuten tuolla aiemmin mietin, me ollaan vaivihkaa ajauduttu tällaisiin rooleihin. Osin luonteen, osin kotikasvatuksen takia. On varmasti muitakin syitä.
Mutta kun dynamiikka on muodostunut tällaiseksi, sitä on vaikeaa muuttaa. Olen aina ollut nopeampi hoitamaan arkiaskareet ja sitten kun olen jättänyt jotain hoitamatta, eikä mitään ole tapahtunut, olen lopulta hoitanut loputkin itse. Ei siinä juuri jää toiselle sijaa muuttaa käytöstään.Mutta olet oikeassa, että minun pitää avata suuni, jos haluan muutosta. Vaikeaa on, miten sen sitten ottaa puheeksi ilman, että se kuulostaisi siltä, että toisessa on nyt jotain pahasti "vialla" ja hänen pitäisi muuttua ihmisenä, kun siitä ei ole kyse. Ennemmin ajattelen että minun pitää muuttua rennommaksi, ja mieheni voisi ottaa kontolleen jonkin kotihomman, kuten viestinnän isännöitsijän kanssa tms. Passiivis-aggressiivinen huomauttelu nyt ei ainakaan vie yhtään mihinkään. Eikä tässä ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin alkaa sopia tietyistä hommista yhdessä.
Ap
Se että sinä päsmäröit ja kuvittelet olevasi aina oikeassa ja maailman napa, ei ole mitään rooleihin ajautumista. -eri
Missä kohtaa olen sanonut kuvittelevani, että olen aina oikeassa tai maailman napa?
Oikeastaan meillä menee päinvastoin. Mieheni on useammin oikeassa kuin minä. Siis ihan oikeasti eikä vain kuvittele. Hän on heittämällä meistä kahdesta fiksumpi ja kypsempi.
Tämä aloitukseni rajautuu ihan puhtaasti arjen pyörittämiseen ja käytännön hommiin. Jos meillä ei olisi lemmikkejä eikä yhteistä asuntoa, niin en usko, että mitään kiistakapulaa edes olisi.
Otan esimerkiksi yhden todellisen tilanteen. Palovaroittimesta meni paristo. Sanoin miehelleni, että voisitko ostaa uuden pariston. Lähdin samoihin ainoihin kolmen viikon reissulle. Kun palasin, paristoa ei ollut vaihdettu. Oliko päsmäröintiä, että kävin ostamassa uuden pariston sen sijaan että olisin odottanut vielä viikon tai pari?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentin 35 kirjoittaja jatkaa.
Kirjoituksistasi tulee esiin, että käyttäydyt kuin entisaikojen patriarkka.
Toiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin vikistä sinun vanavedessäsi.
Toistan itseäni: sinulla on vastuu tilanteen muuttamisesta, koska sinulla on kaikki valta.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Kuten tuolla aiemmin mietin, me ollaan vaivihkaa ajauduttu tällaisiin rooleihin. Osin luonteen, osin kotikasvatuksen takia. On varmasti muitakin syitä.
Mutta kun dynamiikka on muodostunut tällaiseksi, sitä on vaikeaa muuttaa. Olen aina ollut nopeampi hoitamaan arkiaskareet ja sitten kun olen jättänyt jotain hoitamatta, eikä mitään ole tapahtunut, olen lopulta hoitanut loputkin itse. Ei siinä juuri jää toiselle sijaa muuttaa käytöstään.Mutta olet oikeassa, että minun pitää avata suuni, jos haluan muutosta. Vaikeaa on, miten sen sitten ottaa puheeksi ilman, että se kuulostaisi siltä, että toisessa on nyt jotain pahasti "vialla" ja hänen pitäisi muuttua ihmisenä, kun siitä ei ole kyse. Ennemmin ajattelen että minun pitää muuttua rennommaksi, ja mieheni voisi ottaa kontolleen jonkin kotihomman, kuten viestinnän isännöitsijän kanssa tms. Passiivis-aggressiivinen huomauttelu nyt ei ainakaan vie yhtään mihinkään. Eikä tässä ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin alkaa sopia tietyistä hommista yhdessä.
Ap
Se että sinä päsmäröit ja kuvittelet olevasi aina oikeassa ja maailman napa, ei ole mitään rooleihin ajautumista. -eri
tästä kommentoijasta paistaa läpi sellainen kunnon perinteinen naisviha: että jos nainen haluaa jakaa vastuun kotona tasapuolisesti hän on välittömästi kaulin kädessä pyörivä Justiina ja valkoinen heteromies on taas alistettu eikä mitään saa enää sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Ja juu lamppu sekä palohälyttimen patteri pitäisi kyllä huomata. Ainakin viimeksi mainittu.
Miehet ajattelee että huomasit ja hoidat. Koetapa sanoa että hoida ole hyvä
Vierailija kirjoitti:
Kommentin 35 kirjoittaja jatkaa.
Kirjoituksistasi tulee esiin, että käyttäydyt kuin entisaikojen patriarkka.
Toiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin vikistä sinun vanavedessäsi.
Toistan itseäni: sinulla on vastuu tilanteen muuttamisesta, koska sinulla on kaikki valta.
Niin ja lisään tähän sellaisen faktan, että vaikka kotitöiden suhteen olen ajautunut kontrolloivaksi, olen perusluonteeltani sellainen kunnon ameeba-kynnysmatto jolla on itsetunnon kanssa ongelmia ja joka ei uskalla porukassa avata suutaan vaan haluaa aina miellyttää kaikkia. Siksi en ole uskaltanut sanoa kotihommistakaan, vaan hiljaa hoitelen ja hyssyttelen. En kuitenkaan ole mikään miehen alistama, vaan ihan itse oman petini pedannut. Eli tavallaan mun luonteessa yhdistyy kahdesta maailmasta pahimmat piirteet. Ei tee mun eikä myös mieheni osaa helpoksi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua jäi vaan naurattamaan tuo kun uuvuttaa vaihtaa pattereita ja varata eläinlääkäriaikaa. Aika vähästä sitä ihminen väsyy. On se nyt ihme, että väkisin pitää jotain vikaa miehestä löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes jokainen tuntemani mies on tuollainen. En tiedä mistä moinen ameeba-asenne tulee, lapsuudesta? Rooleista? Siihen ajaudutaan koska nainen tekee?
En usko että mies on biologisesti kykenemätön ostamaan lamppua ja vaihtamaan sen. Tai suunnittelemaan ensi viikon terveellistä ruokalistaa ja käymään kaupassa. Tai muistamaan että palovaroitin alkoi piipata ja on nyt ilman patteria. Kamala esimerkki mutta tuntemani mies jäi leskeksi ja kolmen lapsen kanssa yksin. Yhtäkkiä kaikki asiat hoituvat kun oli pakko. Ei ollutkaan enää sitä joka aina hoiti tai muistutti.
Muut tuntemani miehet sitten osaavatkin sen mekaanisen elämän suorittamisen. Imuroin koska on sovittu että perjantaina imuroidaan. Mutta siskoni esim. otti kokeeksi katsoa huomaako mies eteisen rikkoutunutta lamppua. Eteisensä on siis hyvin pimeä ilman valoa. Nyt on mennyt vuosi ja lamppu on edelleen vaihtamatta,vaikka mies on jo monta kertaa kironnut pimeyttä.
En suosittele kyllä näitä passiivis-agressiivia testejäkään. Enkä kontrollointia tai perfektionismia, että kaiken pitää olla minun mieleni mukaan. Mutta tietyt asiat on vaan arkielämän kannalta järkeviä. Esim. Valot ja palovaroitin ja ruokakaupassa käynti. Miksi näissä taannutaan aivottomuuteen? En tiedä. Olen sinkku 😅.
Se asenne tulee feministmistä. Katsos kun naiset ovat seksuaalisesti vapautuneita, niin miehet ovat vastaavasti kotitöistä vapautuneita. Näin se vaan menee. Tämä on se vaihtokauppa, minkä olette tehneet.
Tämä on hyvä. Asukaa te niissä paskaisissa kämpissänne, me pidetään hauskaa ja halutessamme hankimme lapset klinikalta. On kiva olla nainen nykyajan Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi vaan naurattamaan tuo kun uuvuttaa vaihtaa pattereita ja varata eläinlääkäriaikaa. Aika vähästä sitä ihminen väsyy. On se nyt ihme, että väkisin pitää jotain vikaa miehestä löytää.
Eipä tuo mies tunnu itsekään jaksavan noita hoitaa.
Älä ainakaan hanki lapsia ko. tyypin kanssa. Saat hoitaa kaikki asiat itse. Voin luetella kaikki asiat joita mieheni ei kertaakaan ole hoitanut oma-aloitteisesti. Lapsen neuvolan tai lääkärin varaaminen tai siellä käyminen, päiväkodin kasvatuskeskusteluista sopiminen tai siellä käyminen, vanhempainvarttien sopiminen tai siellä käyminen, uimakouluun ilmoittaminen, siellä sentäs pari kertaa kävi, harrastuksien ”etsiminen” ja niihin ilmoittautumiset sekä kuskaamiset (siihenkin osallistui joskus, jiihaa), syntymäpäivien järjestämiset ja lahjojen ostamiset, kaverisynttäreiden lahjojen ostaminen ja niille kuskailu, joululahjojen miettimisen ja hankkimisen, lasten vaatteiden ja harrastusvälineiden hankkimisen ja huoltamisen, kännyköiden ostamisen, koiran eläinlääkärin varaamisen ja koiran viemisen sinne, koiran ruuan hankkimisen, vakuutuksien hoitamisen, auton viemisen huoltoon, auton renkaiden vaihdon, lomamatkojen suunnittelun ja varaamisen. Ja tämän lisäksi minä vielä maksan enemmän, koska tienaan enemmän. Ja nyt tulee alapeukkua.
Ja miksi vielä olen naimisissa? Jaa-a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä, jos tekisitte vuosikalenterin tehtävistä asioista. ( Sinun aloitteestasi tietenkin.)
Listaisitte päivittäiset tekemiset:
tiskit yms.
Viikottaiset
Kuukausittaiset ja millä viikolla nuo tehtäisiin esim. kuukauden 1. viikko.
Neljännesvuosittain esim. pestään peitot.
Lisäksi kausittaiset:
tammikuussa tarkastetaan/vaihtetaan paristot palovaroittimiin
Helmikuussa auton katsastus
maaliskuussa kesäloman suunnittelu, lippujen osto yms.
huhtikuussa kilpailutetaan netti, vakuutukset, sähkö yms. Puhdistetaan rännit, tarkastetaan ja pestään talvivaatteet jne.
Toukokussa pihan työt (luetelkaa)
Lopuksi jaatte tehtävät, että kumpi vastaa siitä, että homma on tehty tuolla viikolla/tuossa kuussa. Tärkeintä ei ole se, että henkilö itse tekee asian, vaan todellakin huolehtii siitä, että esim. auto on huollettu ennen katsastusta. Toista voi pyytää avuksi, ja on hyväkin pyytää avuksi esim. rännien puhdistuksessa, jos vaikka tulee onnettomuus. Kumpikin laittaa puhelimeen muistutukset.
Lisäksi vielä joka kuukauden ja viikon alussa käytte läpi sen kuukauden tehtävät, ja tarkistatte, että onko tullut lisää tehtäviä.
Ja sitten nainen järkyttyy, kun mies lisää listalle omat metatyönsä eli veroilmoituksen teon, ALVien maksun, työkaluista huolehtimisen, kodinkoneiden korjauttamisen, auton ostamisen (kerran vuodessa kannattaa sekin kokeilla eli käyttää 4 viikonloppua siihen, että käy autokaupoissa koeajoilla ja pyytämässä tarjouksia) jne.
Elämänsä voi tehdä helpoksi tai vaikeaksi. Voi todella kilpailuttaa vakuutuksia ja sähköntoimituksia tai sitten miettii, mikä on oman elämän tuntipalkka eli maksanko kuukaudessa 2 e enemmän vakuutuksia ensi vuonna sen sijaan että käytän 3 tuntia vertailuihin.
Nainen ehkä haluaa pestä peitot neljännesvuosittain, miehelle riittää se, että ostetaan uudet, niitä saa alle 20 eurolla. Mies haluaa käyttää auton huollossa, naisen mielestä huollon voi tehdä itse jne. eli miksi ihmeessä perheissä pitää elää naisen keksimien kotitöiden tasajaossa, kun miehen mielestä 80 % naisen kotityölistasta voi vetää samantien yli eikä kukaan kärsi pätkääkään!
Jos rännit pitää puhdistaa, niin osaan tehdä sen ihan itse, ei siihen miestä tarvita! Ei pidä asua omakotitalossa, jos sen kanssa ei yksin pärjää.
Veroilmoitukset ja alvien maksaminen? Älä viitsi, teet itsesi naurunalaiseksi.
Liian hyvin asiat sulla. Toivottavasti mies löytää paremman naisen. Etsit jo nyt pieniäkin asioita millä asettua miestäsi vastaan. Ei äiti materiaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. Vaikutat vastenmieliseltä tyypiltä. Itsekkäältä, pikkumaiselta ja sellaiselta joka katsoo kaikkia muita alaspäin ja on aina MinäMinäMinä! Ei käytä maskia kaupassa eilä noudata rajoituksia koska Minulle tulee epämukava olo eikä ikinä anna toisen valita mitä leffaa katsotaan koska se olisi kuitenkin huono valinta, vain MINUN valinnat kelpaa!!!
Kuule tyttö: kukaan ei halua olla sun ysyävä tai puoliso tai tehdä sun kanssa lapsia. Sun miehen kannattaisi juosta ja vähän äkkiä. Jos olin eka joka kertoo sulle totuuden niin ei kestä :))
Sinä olet mielenvikainen.
Mitä se hiirulainen tekke sillä aikaa, kun sinä roikut av-palstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin puheeksi, että mies voisi yrittää olla oma-aloitteisempi, jos huomaa/tietää asioita mitä pitäisi tehdä. Voihan yrittää sopia vielä tietyt osa-alueet mikä on kummankin vastuulla. Koiran asiat toiselle ja jokin muu toiselle? Ainakin isoimmista asioita. Tietysti jokaista pikku asiaa on vaikea jaotella ja lopulta nekään ei tunnu menevän tasan. Mutta hermohan siitä menee, jos aina tarvitsee käskeä toista kuin lasta tai saa itse tehdä kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi vaan naurattamaan tuo kun uuvuttaa vaihtaa pattereita ja varata eläinlääkäriaikaa. Aika vähästä sitä ihminen väsyy. On se nyt ihme, että väkisin pitää jotain vikaa miehestä löytää.
Kieltämättä mua itseäkin jälkikäteen vähän huvittaa tuo verbivalinta. Tulee sellainen mielikuva, että hikisenä orjatyöläisenä kädet jauhossa pyörin kotona ja teen 12 tunnin päiviä :D
Toisessa viestissä tarkensin, että kyse on enemmän asenteesta ja huomioimisesta kuin siitä, että työtä on ylitsepääsemättömän paljon. Toki askareita kertyy, kun kaikki lasketaan yhteen. Nämä pari oli vain esimerkkejä.
Musta on esimerkiksi ihan luonnollista ajatella, että jos on kiire muuttaa uuteen asuntoon ja toinen käyttää vaikka pari tuntia päivässä hakuvahtien kyyläämiseen ja näyttöjen sopimiseen ja isännöitsijäntodistusten kyselemiseen yms jne, niin on ihan kiva, jos toinenkin välillä osallistuu etsimiseen tai kysyy ainakin. Kun asunnon ostaminen on ollut kuitenkin yhteinen sopimus ja toive.
Katson kuitenkin ihan peiliin. Mun olisi pitänyt itse sanoa, että voitko vaikka katsella asuntoja alueilta X ja Y niin minä katson alueet Z ja Å. Jatkossa haluan itse olla vähän aikuismaisempi enkä vain jälkikäteen harmitella. Se on kaikkien kannalta turhauttavaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä, jos tekisitte vuosikalenterin tehtävistä asioista. ( Sinun aloitteestasi tietenkin.)
Listaisitte päivittäiset tekemiset:
tiskit yms.
Viikottaiset
Kuukausittaiset ja millä viikolla nuo tehtäisiin esim. kuukauden 1. viikko.
Neljännesvuosittain esim. pestään peitot.
Lisäksi kausittaiset:
tammikuussa tarkastetaan/vaihtetaan paristot palovaroittimiin
Helmikuussa auton katsastus
maaliskuussa kesäloman suunnittelu, lippujen osto yms.
huhtikuussa kilpailutetaan netti, vakuutukset, sähkö yms. Puhdistetaan rännit, tarkastetaan ja pestään talvivaatteet jne.
Toukokussa pihan työt (luetelkaa)
Lopuksi jaatte tehtävät, että kumpi vastaa siitä, että homma on tehty tuolla viikolla/tuossa kuussa. Tärkeintä ei ole se, että henkilö itse tekee asian, vaan todellakin huolehtii siitä, että esim. auto on huollettu ennen katsastusta. Toista voi pyytää avuksi, ja on hyväkin pyytää avuksi esim. rännien puhdistuksessa, jos vaikka tulee onnettomuus. Kumpikin laittaa puhelimeen muistutukset.
Lisäksi vielä joka kuukauden ja viikon alussa käytte läpi sen kuukauden tehtävät, ja tarkistatte, että onko tullut lisää tehtäviä.
Ja sitten nainen järkyttyy, kun mies lisää listalle omat metatyönsä eli veroilmoituksen teon, ALVien maksun, työkaluista huolehtimisen, kodinkoneiden korjauttamisen, auton ostamisen (kerran vuodessa kannattaa sekin kokeilla eli käyttää 4 viikonloppua siihen, että käy autokaupoissa koeajoilla ja pyytämässä tarjouksia) jne.
Elämänsä voi tehdä helpoksi tai vaikeaksi. Voi todella kilpailuttaa vakuutuksia ja sähköntoimituksia tai sitten miettii, mikä on oman elämän tuntipalkka eli maksanko kuukaudessa 2 e enemmän vakuutuksia ensi vuonna sen sijaan että käytän 3 tuntia vertailuihin.
Nainen ehkä haluaa pestä peitot neljännesvuosittain, miehelle riittää se, että ostetaan uudet, niitä saa alle 20 eurolla. Mies haluaa käyttää auton huollossa, naisen mielestä huollon voi tehdä itse jne. eli miksi ihmeessä perheissä pitää elää naisen keksimien kotitöiden tasajaossa, kun miehen mielestä 80 % naisen kotityölistasta voi vetää samantien yli eikä kukaan kärsi pätkääkään!
Jos rännit pitää puhdistaa, niin osaan tehdä sen ihan itse, ei siihen miestä tarvita! Ei pidä asua omakotitalossa, jos sen kanssa ei yksin pärjää.
Veroilmoitukset ja alvien maksaminen? Älä viitsi, teet itsesi naurunalaiseksi.
Miten niin? Jos on metsätuloja, on usein myös alvillisia tuloja/menoja. Vain palkkatuloista verottaja tietää melkein kaiken, vähennykset pitää muistaa tehdä myös. Harva nainen tätä tajuaa, nähtävästi et sinäkään.
Hankala tilanne. Ap on nykyisessä tilanteessa onneton, mutta jos hän alkaa valittamaan tilanteesta, on riskinä että miehestä tulee onneton. Itse olen tuollainen ap:n miehen kaltainen ihminen. Kyllä ne asiat tulee aikanaan hoidettua, mutta tyypillisesti sen verran jälkijunassa, että säntillisempi ihminen olisi ne ehtinyt jo moneen kertaan tehdä ja uhriutua siitä miksi hän tekee ne aina. Onneksi minulla ei ole säntillisempää puolisoa vaan toinen samanlainen huithapeli. Nytkin alakerran vessan lamppu on ollut jo viikon pimeänä, mutta kumpikaan ei ajattele että se olisi toisen vika joten asiasta ei tarvitse riidellä. Epäilen, että minun olisi mahdotonta sopeutua suhteeseen, jossa minun odotetaan hoitavan kaikki esille tulevat asiat välittömästi ja oma-aloitteisesti. Se tuntuisi ahdistavalta. En tiedä onko ap:n mies samanlainen vai ei, mutta jos on, niin häntä ei välttämättä ole mahdollista muokata ap:n toiveiden kaltaiseksi kumppaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos on saanut miehen joka tekee kotityöt vikisemättä puoliksi, niin se on jo lottovoitto eli katso peiliin eläkä vikise turhista.
Niin Opasta tekemään ne muut hommat.Mies ei tajua tai heittäytyy tahallaan uunoksi. Luulen, että ei tajua. Nalkutus ei auta, mies vasn sulkeutuu. Ohjaile hienovaraisesti. Suurin osa naisista joutuu tekemään mwta- työn, koska miehet eivät kykene. Ihmettelen, miksi miehet ovat esimiehiä. Maailma olisi parempi paikka, jos naiset olisivat.
Kotityölista on siitä hyvä, kuten joku tuolla aiemmin sanoikin, että siihen voi myös se toinen osapuoli lisätä ne omat hommansa. Voi olla, että toinen tekee jotain juttuja sinun huomaatta.
Itse olen myös aika kontrolloiva ja ymmärrän, että se, että pitää huolta kaikista asioista voi uuvuttaa. Totta on myös, että sujuu se elämä huolehtimattakin. Mutta sitten auto menee huoltoon vasta, kun varoitusvalot alkaa syttyä. Laskut maksetaan vasta muutaman muistuksen jälkeen. Päiväkodista soitellaan vihaisesti, kun lapsella ei ole ulkovaatteita. Koululainen ei käy viikkoon lainkaan pesulla tai pese hampaita. Ja niin edelleen.
Naisilla on joko taipumusta enemmän tähän huolehtimiseen tai sitten vähemmän kärsivällisyyttä kontrolloiviin puolisoihin, niin useammin naisten ongelma on tämä. Siitä pitää vaan keskustella ja löytää ne asiat mitkä toinen huolehtii. Meillä ei ollut ainakaan lasten pukeminen ja hygienia :D
En ole kertonut, koska en ole halunnut loukata. Olen vain yrittänyt itse muokata asennettani. Vasta parin viime vuoden aikana olen alkanut aktiivisemmin miettiä, että voisiko olla toisin, voisiko arjen pyörittämisen vastuun jakaa tasaisemmin.
Ja uskon, että asia on juuri niin kuin sanot, eli mieheni luulee, että nautin hallinnasta. Jos kerron ettei näin ole, hän varmaankin yllättyy. Eli ei hän toisin sanoen voi edes tietää, mitä toivon.
Ap