Lue keskustelun säännöt.
Mies on tosi hyväntahtoinen, mutta ei tajua, että kodin vastuu on kokonaan minulla
Kotihiiri
20.02.2021 |
Mieheni on ihana tyyppi. Rehellinen, avoin, rento, empaattinen, huumorintajuinen ja älykäs. Jos ketä tahansa hänen läheistään kohdellaan huonosti, hän puolustaa heitä viimeiseen asti.
Ostimme hiljattain ensiasuntomme. Sen myötä on tietty tullut enemmän vastuuta ja arkisia hommia jotka vain pitää hoitaa. Samalla minua alkanut painaa koko ajan enemmän asia, joka on ollut ilmoilla koko suhteemme ajan, mutta nyt se vain korostuu.
Mieheni tekee kyllä kotityöt kanssani puoliksi: laittaa ruokaa, pyykkää, imuroi, tiskaa.
Mutta kaikki arjen hallinnointi osuu minulle. Minä varaan koiralle eläinlääkäriajat. Minä hoidin asunnonhaun yksin. Vaihdan palovaroittimeen patterin, uusin palaneen lampun ja kaikki remppahommat. Matkat suunnittelen kokonaan itse lentojen ja hotellien varaamista myöten. Miestäni eivät tunnu painavan hoitamatta jäävät asiat, joten ne osuvat minulle.
Tämän takia minua arveluttaa jopa lasten hankkiminen hänen kanssaan. Tiedän että hän olisi aivan loistava isä, mutta pelkään, että kaikki hankinnat ja kuskaamiset ym. käytännön asiat taas osuisivat kokonaan minulle.
Välillä uuvuttaa. Mieheni tuntuu joskus enemmän vuokralaiselta kuin tasavertaiselta asunnon omistajalta. Hän tulee töistä, laittaa ruokaa ja menee nukkumaan. Kotitöihin hän suhtautuu myös hyvin mekaanisesti. Olen "opettanut", että pitää imuroida ja laittaa tiskit, joten hän sitten tekee nämä asiat kun asia tulee puheeksi, mutta ei mitään muuta.
Välillä vihjaan, että tämä ja tämä juttu pitäisi nyt hoitaa, mutta jos en suoraan kysy, että voisitko nyt pliis tehdä tämän, hän ei tajua, mistä on kyse. Ja vaikka tämä kuvio toistuu, hän ei ymmärrä, että minua häiritsee.
Mies on muuten kaikin puolin ihana ja meillä on tosi hyvä suhde. Aloitekyky kotiasioissa siis vain sakkaa pahasti. Ja tottakai se vaikuttaa myös niin, että välillä minusta tuntuu, ettei hän ole kiinnostunut yhteisistä asioistamme. Mutta oikeasti uskon, että kyse on lähinnä rooleista. Olemme ajautuneet osiin, jossa minä vetelen naruista. Osittain kyse on luonteesta. Mutta en minä halua vedellä aina naruista. Haluan, että molemmat ottavat vastuuta.
Jos otan asian puheeksi, niin mieheni todennäköisesti ottaa raskaasti itseensä ja kuinka hän tuntee itsensä huonommaksi kuin minä tms. Ja että kuinka kyse on siitä että minä olen kontrolloiva. Kyllä, minulla on taipumusta perfektionismiin ja kontrolliin, mutta on tuthauttavaa, jos näiden asioiden väliltä ei voi löytää kompromissia. Mutta pelkään sekä miehen loukkaantuvan että minun tuntevan itseni epäonnistuneeksi, jos otan asian puheeksi.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Jos on saanut miehen joka tekee kotityöt vikisemättä puoliksi, niin se on jo lottovoitto eli katso peiliin eläkä vikise turhista.
Mitäpä se peiliin katsominen sit enää auttaa, jos se lottovoitto ei osunut kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ikinä yksikään matka järjesty, ellen minä järjestä. Asunnosta mies haaveilee joskus, mutta tuskin ensimmäisessäkään näytössä käydään ennen kuin minä alan järjestellä.
Mies huolehtii aina palovaroittimet, kypärät ja turvaistuimet. Huolehtii suurimman osan teknisistä asioista, on niistä myös kiinnostuneempi. Mutta tuskin aina nauttii siltikään.
Minä organisoin aina isommat siivoukset. Toisaalta mies kyllä urputtamatta osallistuu määrittämälläni tavalla (aika usein lähtee lasten kanssa jonnekin, jotta minä saan siivota rauhassa). Näin se nyt menee, minkäs teet. En kuitenkaan koe, että kokonaistyömääräni olisi isompi.
Lapset eivät ole ikinä, ikinä olleet enemmän minun lapsiani. Huolehtii heistä kuten minäkin. No ei vauvana, mutta sen jälkeen. Jos erottaisiin, minulla ei olisi mitään oikeutta tai mahdollisuutta vaatia lapsia enemmän itselleni.
Yritetään sopia käytännön asioista avoimesti ja toisaalta suhtautua rennosti (ei aina onnistu) jos toinen nyt tekee asiat eri tavalla/ei tee jotain.
Olet ap aika tyypillinen nuorehko nainen. Ehkä miehesi tyypillinen nuorehko mies. Hyvä itse kullekin jos näkee omat puutteensa ja osaa arvostaa myös toisen hyviä puolia. Tilanteenne ei vaikuta huolestuttavalta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ettei vauva-palstalla kannattaisi koskaan myöntää tällaista mutta iskee kyllä vyön alle kun tulee monta viestiä, että älä vain ryhdy äidiksi ja miehesi ansaitsee paremman naisen ja olet vastenmielinen jne.
On nimittäin ollut aika, kun olen vihannut itseäni niin paljon, että olen ajatellut että pilaan mieheni elämän ja lastenikin elämän. Sain nuoruudessani kuulla tällaisia asioita yhdeltä henkilöltä. En ole kuitenkaan sanonut miehelleni mitään tästä vaan olen keskittynyt aikuistumiseen ja itsetunnon kartuttamiseen. Ja jopa saanut viime vuosina sellaisia väläyksenomaisia ajatuksia että hei, ehkä en olisikaan maailman kauhein äiti tai puoliso. Mutta nämä kommentit tuntuu jossain tosi syvällä.
Ja nyt tulee paljon alapeukkua!-ap
Kuule ap minusta sinä vaikutat oikein mukavalta tyypiltä. Osaat hyvin analysoida teidän suhteen dynamiikkaa. Kykenet tunnistamaan ja myöntämään omia heikkouksia kuten perfektionismi ja huono itsetunto. Vaikutat fiksulta tyypiltä joka on saanut vaan ilkeitä osumia nuorena. Todennäköisesti sinusta tulisi oikein hyvä äiti.
Monet noista kirjoittajista on esim miehiä joiden mielestä naisten tulee alistua ja hoitaa koti ja lapset ja tietty maksaa kaikki omat kulut ja mielellään kaikki lastenkin kulut (koska miehet haluavat pitää omat rahat itsellään ei niistä riitä edes omille lapsille). Koeta muistaa että tällä palstalla kirjoittelee niin monellaisia ihmisiä joista osalla mielenterveysdiagnooseja ja osa saisi diagnooseja jos ymmärtäisivät hakea apua... eli koeta suodattaa nämä vastaukset ja jätä surkeat huutelijat pois. Ei heitä tarvi edes kommentoida.
Oikeasti ap ei sun tartte olla aina se joka huolehtii kaikesta. Mieti itse mikä osaalue olisi sellainen mikä sinun olisi helpoin antaa miehen huolehdittavaksi. Ja sitten ehdota että mies rupeaisi hoitamaan ne asiat itse. Minusta on aika vaikeaa ruveta hoitamaan vakuutuksia ym asioita jotka mies on hoitanut aiemmin. Tuntuu että toinen tietää ne paremmin. Siksi ole armollinen puolisolle jos hän alkuun tarvii apua tai kyselee neuvoja sinulta. Mutta tsemppaa hoitamaan tietyt osaalueet. Se näyttää samalla kykenettekö muuttamaan toiminta tapoja ja kertoo osaltaan tohditko harkita lapsia tuon miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin keksitty ongelma taas että... Ihmisellä on kaikki hyvin niin ei vain pieni pää kestä sitä. Älä sinä ap vain ryhdy äidiksi, se on ihan joka osapuolelle parempi ratkaisu.
Ole kiitollinen hyvästä miehestäsi tai päästä menemään. Miksi sinun tapasi elää on mielessäsi automaattisesti ainoa oikea? Miksi valitat tyhjästä?
Meillä monilla on elämässämme itsestämme riippumattomasti ihan todella raskaita tilanteita ja oikeita ongelmia ja v...aa lukea tämmöistä alkeellista prinsessashittiä. Aikuistu ja nöyrry vähän.
Vain naiset ovat aikuisia. Ja pitäisi vielä nöyrtyä? Minkä vuolksi? Ai sen naisen nurkissa loisivan miehen vuoksi? Ja missä kohtaa siinä että nainen on tahtomattaan parisuhteen työnjohtaja sekä ainut työntekijä on prinsessashittiä? Tuossa apn jutussa ainut prinsessa on 'mies'.
Apn kirjoitus kertoo täsmälleen siitä mikä parisuhteissa on pielessä ja saa naisen ottamaan eron viineistään lasten synnyttyä eli se että nainen haluaa elämänkumppanin mutta mies loisimaan naisen nurkkiin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo ap ihan aiheellinen pohdinta. Yksin asuessaan mies hoitaisi nuo asiat itse tai palkkaisi jonkun tekemään ne. Miksi siis parisuhteessa ne hommat menevät naisen tehtäväksi ja mies saa taantua?
Arvomaailman samankaltaisuus ei minusta kata vain sitä miten halutaan elää, missä asua jne. Siihen kuuluu myös se, miten parisuhdetta toteutetaan ja onko siinä molemmilla samat arvot. Mikä on puolison arvo? Mikä on suhteen arvo? Mikä on suhteen tarkoitus, miksi siinä ollaan? Mikä on yhdessä asumisen tarkoitus, miksi se on valittu?
Suurin osa ihmisistä seilaa näihin mitään miettimättä, koska se nyt vaan kuuluu elämään ja näin ne muutkin tekevät. Ja että kun se kuuluu aikuisuuteen ja kasvamiseen.
Itse elelen ikisinkkuna ja toki, otan mielelläni vastaan parisuhteen, jos meillä on arvot ja parisuhdearvot miehen kanssa samalla linjalla ja suhde parantaa meidän molempien elämänlaatua. Muutoin viihdyn aivan liian hyvin itsekseni ja tarvitsen rinnalleni samanlaisen itsenäisen ihmisen, joka osaa tehdä asioita ihan ilman minun naisellista valvoltaani.
Ei ole aina siitä kyse, että toinen ajattelisi ettei hänen tarvitse tehdä suhteessa samoja hommia kuin sinkkuna. Vaan eroavista käsityksistä siitä, missä vaiheessa asiat tehdään. Jos toisen mielestä pitää imuroida kerran viikossa ja toisen mielestä joka päivä, niin se jälkimmäinen imuroi aina, koska ikinä ei tule sitä tilannetta jossa toisen mielestä olisi aika imuroida (eli edellisestä imuroinnista yli viikko). Tai toinen vaihtaa patterit silloin kaukosäädin ei toimi enää lainkaan, toinen jo siinä vaiheessa kun pitää välillä painaa pari kertaa. Silloin se jälkimmäinen vaihtaa patterit aina. Minusta ei kuitenkaan ole mitenkään yksiselitteistä kumman standardin mukaan pitäisi mennä. Ei se ihan niinkään voi olla, että se jolla on tiukemmat standardit on joku pyhä yksinoikeus määritellä se ainoa oikea vaatimustaso ja vaatia toiselta täysin tasapuolista osallistumista. Mutta ei tietysti niinkään päin, ettei toinen tee mitään vaan siksi, ettei hänen mielestään koskaan tarvitse siivota (koska kumppani on jo siivonnut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi vaan naurattamaan tuo kun uuvuttaa vaihtaa pattereita ja varata eläinlääkäriaikaa. Aika vähästä sitä ihminen väsyy. On se nyt ihme, että väkisin pitää jotain vikaa miehestä löytää.
No.jos ne on oikeasti niin pikkujuttuja niin miksi ihmeessä mies ei tee niitä itse? Ne pikkuhommathan on niitä miesten hommia.
Kodin hoitaminen on naisten hommaa. Miehet vaihtaa renkaat autoon, tekee lumityöt ja korjaa rikkinäiset laitteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä, jos tekisitte vuosikalenterin tehtävistä asioista. ( Sinun aloitteestasi tietenkin.)
Listaisitte päivittäiset tekemiset:
tiskit yms.
Viikottaiset
Kuukausittaiset ja millä viikolla nuo tehtäisiin esim. kuukauden 1. viikko.
Neljännesvuosittain esim. pestään peitot.
Lisäksi kausittaiset:
tammikuussa tarkastetaan/vaihtetaan paristot palovaroittimiin
Helmikuussa auton katsastus
maaliskuussa kesäloman suunnittelu, lippujen osto yms.
huhtikuussa kilpailutetaan netti, vakuutukset, sähkö yms. Puhdistetaan rännit, tarkastetaan ja pestään talvivaatteet jne.
Toukokussa pihan työt (luetelkaa)
Lopuksi jaatte tehtävät, että kumpi vastaa siitä, että homma on tehty tuolla viikolla/tuossa kuussa. Tärkeintä ei ole se, että henkilö itse tekee asian, vaan todellakin huolehtii siitä, että esim. auto on huollettu ennen katsastusta. Toista voi pyytää avuksi, ja on hyväkin pyytää avuksi esim. rännien puhdistuksessa, jos vaikka tulee onnettomuus. Kumpikin laittaa puhelimeen muistutukset.
Lisäksi vielä joka kuukauden ja viikon alussa käytte läpi sen kuukauden tehtävät, ja tarkistatte, että onko tullut lisää tehtäviä.
Ja sitten nainen järkyttyy, kun mies lisää listalle omat metatyönsä eli veroilmoituksen teon, ALVien maksun, työkaluista huolehtimisen, kodinkoneiden korjauttamisen, auton ostamisen (kerran vuodessa kannattaa sekin kokeilla eli käyttää 4 viikonloppua siihen, että käy autokaupoissa koeajoilla ja pyytämässä tarjouksia) jne.
Elämänsä voi tehdä helpoksi tai vaikeaksi. Voi todella kilpailuttaa vakuutuksia ja sähköntoimituksia tai sitten miettii, mikä on oman elämän tuntipalkka eli maksanko kuukaudessa 2 e enemmän vakuutuksia ensi vuonna sen sijaan että käytän 3 tuntia vertailuihin.
Nainen ehkä haluaa pestä peitot neljännesvuosittain, miehelle riittää se, että ostetaan uudet, niitä saa alle 20 eurolla. Mies haluaa käyttää auton huollossa, naisen mielestä huollon voi tehdä itse jne. eli miksi ihmeessä perheissä pitää elää naisen keksimien kotitöiden tasajaossa, kun miehen mielestä 80 % naisen kotityölistasta voi vetää samantien yli eikä kukaan kärsi pätkääkään!
Jos rännit pitää puhdistaa, niin osaan tehdä sen ihan itse, ei siihen miestä tarvita! Ei pidä asua omakotitalossa, jos sen kanssa ei yksin pärjää.
Todella moni parisuhteessa elävä nainen tekee yksin nuo kaikki luettelemasi asiat.
Sitä vain ihmettelen että miksi mainitset veroilmoituksen teon? Jokainenhan tekee ne aina itse koskien omia verojaan.
Vierailija kirjoitti:
Kodin hoitaminen on naisten hommaa. Miehet vaihtaa renkaat autoon, tekee lumityöt ja korjaa rikkinäiset laitteet.
Eli mies loisii naisen kodissa ja hehtaa vielä tunnustaa sen. Todella miehekästä. Miehekäs= laiska, vastuunpakoilija, loinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodin hoitaminen on naisten hommaa. Miehet vaihtaa renkaat autoon, tekee lumityöt ja korjaa rikkinäiset laitteet.
Eli mies loisii naisen kodissa ja hehtaa vielä tunnustaa sen. Todella miehekästä. Miehekäs= laiska, vastuunpakoilija, loinen.
Miehet inhoavat siivousta. Jos nainen ei siivoa niin antaa sitten kämpän olla vain likaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodin hoitaminen on naisten hommaa. Miehet vaihtaa renkaat autoon, tekee lumityöt ja korjaa rikkinäiset laitteet.
Eli mies loisii naisen kodissa ja hehtaa vielä tunnustaa sen. Todella miehekästä. Miehekäs= laiska, vastuunpakoilija, loinen.
Aloittajakaan tuskin työttömänä omistaa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan perus äitin kasvattama mies. Opetettu on kotityöt tekemään, muttei oma alotteiseksi. Mahdollisesti ollut suhteissa niin ettei ole kovin pitkään asunut yksin. Eli ei ymmärrä tehdä jos ei käsketä/pyydetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodin hoitaminen on naisten hommaa. Miehet vaihtaa renkaat autoon, tekee lumityöt ja korjaa rikkinäiset laitteet.
Eli mies loisii naisen kodissa ja hehtaa vielä tunnustaa sen. Todella miehekästä. Miehekäs= laiska, vastuunpakoilija, loinen.
Aloittajakaan tuskin työttömänä omistaa yhtään mitään.
No lain mukaan omistan 50% omistusasunnostamme.
Ostopäätös tehtiin ennen pandemiaa. Eivät suomalaiset yhtäkkiä menetä asuntojaan, kun työpaikka menee alta. On ansiosidonnaiset, lyhennysvapaat ym.
Työtä teen paraikaa freelancerina ja etsin kaiken aikaa kokopäivätyötä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mainio mies, kun tekee kotitaloustyöt puoliksi.
Kyllä mun tuntemissani perheissä päävastuu lapsista on äidillä. Siis tyyliin päättää, että nyt mennään lääkärille ja varaa ajan. Kyllä meillä mieskin sen varmaan voisi tehdä. Olen ehkä itse ottanut kaikesta koko vastuun.
Esim joulun järjestän minä. Mietin mitä hankitaan jne. Mies auttelee.
Miksi ette vain jaa näitä tehtäviä tai tulevien lasten hoitoa? Kerroit miehen osaavan jakaa kotityöt, niin nyt on vaan osa töistä vielä jakamatta. Sanot vaikka, että tässä on ollut paljon muitakin tehtäviä päivittäisten hommien lisäksi ja haluaisit miehen ottavan niihin enemmän osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes jokainen tuntemani mies on tuollainen. En tiedä mistä moinen ameeba-asenne tulee, lapsuudesta? Rooleista? Siihen ajaudutaan koska nainen tekee?
En usko että mies on biologisesti kykenemätön ostamaan lamppua ja vaihtamaan sen. Tai suunnittelemaan ensi viikon terveellistä ruokalistaa ja käymään kaupassa. Tai muistamaan että palovaroitin alkoi piipata ja on nyt ilman patteria. Kamala esimerkki mutta tuntemani mies jäi leskeksi ja kolmen lapsen kanssa yksin. Yhtäkkiä kaikki asiat hoituvat kun oli pakko. Ei ollutkaan enää sitä joka aina hoiti tai muistutti.
Muut tuntemani miehet sitten osaavatkin sen mekaanisen elämän suorittamisen. Imuroin koska on sovittu että perjantaina imuroidaan. Mutta siskoni esim. otti kokeeksi katsoa huomaako mies eteisen rikkoutunutta lamppua. Eteisensä on siis hyvin pimeä ilman valoa. Nyt on mennyt vuosi ja lamppu on edelleen vaihtamatta,vaikka mies on jo monta kertaa kironnut pimeyttä.
En suosittele kyllä näitä passiivis-agressiivia testejäkään. Enkä kontrollointia tai perfektionismia, että kaiken pitää olla minun mieleni mukaan. Mutta tietyt asiat on vaan arkielämän kannalta järkeviä. Esim. Valot ja palovaroitin ja ruokakaupassa käynti. Miksi näissä taannutaan aivottomuuteen? En tiedä. Olen sinkku 😅.
Tarkennan vielä tuota ajatusta elämän mekaanisesta suorittamisesta. Eli jos on sovittu että imurointi on miehen vastuulla ja se tehdään perjantaisin, tämä tehtävä nähdään erillisenä suoritettavana työnä joka kuuluu vain siihen perjantain lokeroon.
Jos tulee hirmuiset kurakelit plus syötiin sitä erityisen murustavaa leipää plus jostain syystä nyt vaan kauheasti pölypalloja jo tiistaina, ja lattia oikein narskuu kävellessä, imuriin ei voi tarttua koska nyt ei ole sen työn vuoro. Motivaationa ei siis ole pitää yhteistä kotia siistinä kaikille, vaan naisen miellyttäminen kun "se haluaa että mä imuroin kerran viikossa".
Toki tässä tilanteessa sanoisin että tiistaina sen lattian voi imuroida se jota ärsyttää, eli nainen 😁, mutta ihan vain yleisenä esimerkkinä. Miksi se kodinhoidon ja yhteiselämän motivaatio ei voisi olla pitää yhdessä kaikesta huolta niin hyvin kuin mahdollista? Eikä sieltä missä aita on matalin?
No, kunhan pohdiskelen. Tulen aina asumaan yksin joten teen kaiken itse.
Niin, siivoaminen ei tunnu mielekkältä, jos asia ei häiritse itseä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus äitin kasvattama mies. Opetettu on kotityöt tekemään, muttei oma alotteiseksi. Mahdollisesti ollut suhteissa niin ettei ole kovin pitkään asunut yksin. Eli ei ymmärrä tehdä jos ei käsketä/pyydetä.
Mieheni on joskus kertonut, että hän ei joutunut tekemään koskaan mitään kotitöitä, koska äitinsä halusi tehdä kaiken yksin. Eli kiinnostavasti tämä sama kuvio toistuu meidän kohdallamme. Minua taas häpäistiin, jos huone oli sotkuinen ja vieras on tulossa. Sotkuinen saattoi tarkoittaa, että lattialla oli muutama lelu. Opin siis häpeämään sotkua. Joten tulemme hyvin erilaisista ääripäistä ja olemme jo nyt oppineet kumpikin paljon. Esimerkiksi se, että minä en enää aina puunaa kämppää lattiasta kattoon vieraiden tullessa ja jouluksi ja mieheni imuroi oma-aloitteisesti, on jo itsessään valtavan iso muutos vanhaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodin hoitaminen on naisten hommaa. Miehet vaihtaa renkaat autoon, tekee lumityöt ja korjaa rikkinäiset laitteet.
Eli mies loisii naisen kodissa ja hehtaa vielä tunnustaa sen. Todella miehekästä. Miehekäs= laiska, vastuunpakoilija, loinen.
Miehet inhoavat siivousta. Jos nainen ei siivoa niin antaa sitten kämpän olla vain likaisena.
On kyllä hauskoja nämä yleistykset ja "periaatteet", kuten että mies "vaihtaa renkaat autoon, tekee lumityöt ja korjaa rikkinäiset laitteet". Monia laitteita ei nykyään voi korjata itse eikä moni muutenkaan osaa. Viime vuonna minun asuinkaupungissani ei ollut lunta juuri ollenkaan, ehkä pari kertaa maksimissaan olisi pitänyt lapioida. Ja vaikka autoon vaihdettaisiinkin renkaat, miten se kaksi kertaa vuodessa hetken homma korvaa koko vuoden kotihommat?
Tiedän myös miehiä jotka tykkäävät siivota. Ja vaikka siitä ei pitäisikään niin pakkohan se on tehdä. Varmaan sitten oletetaan että naiset rakastavat siivoamista jos päätyvät lopulta olemaan se ensin sotkuun kyllästynyt osapuoli, mutta ainakin minä inhoan sitä ja lähes jokainen mieheni on ollut se joka nopeammin toteaa että parasta siivota. Olen kuitenkin auttanut vaikka kyseessä ei ole edes ollut yhteinen kotimme. En ymmärrä miten joku edes kehtaa asua toisen kanssa ja antaa sen toisen aina hoitaa kaikki hommat.
Ota ero. Älä missään tapauksessa hanki lapsia. Lopputulema on se, että koet olevasi miehesikin äiti ja halut katoavat.
Niin. Mieshän on aloitekyvytön eli ei osaa eikä älyä tehdä itse mitään jos nainen ei toimi työnjohtajana.
Ap: älä lisäänny tuollaisen kanssa.