Lue keskustelun säännöt.
Mies on tosi hyväntahtoinen, mutta ei tajua, että kodin vastuu on kokonaan minulla
Kotihiiri
20.02.2021 |
Mieheni on ihana tyyppi. Rehellinen, avoin, rento, empaattinen, huumorintajuinen ja älykäs. Jos ketä tahansa hänen läheistään kohdellaan huonosti, hän puolustaa heitä viimeiseen asti.
Ostimme hiljattain ensiasuntomme. Sen myötä on tietty tullut enemmän vastuuta ja arkisia hommia jotka vain pitää hoitaa. Samalla minua alkanut painaa koko ajan enemmän asia, joka on ollut ilmoilla koko suhteemme ajan, mutta nyt se vain korostuu.
Mieheni tekee kyllä kotityöt kanssani puoliksi: laittaa ruokaa, pyykkää, imuroi, tiskaa.
Mutta kaikki arjen hallinnointi osuu minulle. Minä varaan koiralle eläinlääkäriajat. Minä hoidin asunnonhaun yksin. Vaihdan palovaroittimeen patterin, uusin palaneen lampun ja kaikki remppahommat. Matkat suunnittelen kokonaan itse lentojen ja hotellien varaamista myöten. Miestäni eivät tunnu painavan hoitamatta jäävät asiat, joten ne osuvat minulle.
Tämän takia minua arveluttaa jopa lasten hankkiminen hänen kanssaan. Tiedän että hän olisi aivan loistava isä, mutta pelkään, että kaikki hankinnat ja kuskaamiset ym. käytännön asiat taas osuisivat kokonaan minulle.
Välillä uuvuttaa. Mieheni tuntuu joskus enemmän vuokralaiselta kuin tasavertaiselta asunnon omistajalta. Hän tulee töistä, laittaa ruokaa ja menee nukkumaan. Kotitöihin hän suhtautuu myös hyvin mekaanisesti. Olen "opettanut", että pitää imuroida ja laittaa tiskit, joten hän sitten tekee nämä asiat kun asia tulee puheeksi, mutta ei mitään muuta.
Välillä vihjaan, että tämä ja tämä juttu pitäisi nyt hoitaa, mutta jos en suoraan kysy, että voisitko nyt pliis tehdä tämän, hän ei tajua, mistä on kyse. Ja vaikka tämä kuvio toistuu, hän ei ymmärrä, että minua häiritsee.
Mies on muuten kaikin puolin ihana ja meillä on tosi hyvä suhde. Aloitekyky kotiasioissa siis vain sakkaa pahasti. Ja tottakai se vaikuttaa myös niin, että välillä minusta tuntuu, ettei hän ole kiinnostunut yhteisistä asioistamme. Mutta oikeasti uskon, että kyse on lähinnä rooleista. Olemme ajautuneet osiin, jossa minä vetelen naruista. Osittain kyse on luonteesta. Mutta en minä halua vedellä aina naruista. Haluan, että molemmat ottavat vastuuta.
Jos otan asian puheeksi, niin mieheni todennäköisesti ottaa raskaasti itseensä ja kuinka hän tuntee itsensä huonommaksi kuin minä tms. Ja että kuinka kyse on siitä että minä olen kontrolloiva. Kyllä, minulla on taipumusta perfektionismiin ja kontrolliin, mutta on tuthauttavaa, jos näiden asioiden väliltä ei voi löytää kompromissia. Mutta pelkään sekä miehen loukkaantuvan että minun tuntevan itseni epäonnistuneeksi, jos otan asian puheeksi.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (100)
Listan, koska osa ihmisistä ei osaa hoitaa tuolleisia asioita.
Juttelen työssäni ihmisten kanssa, jotka eivät käsitä, että laskut maksetaan eräpäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos perfektionisti näyttää helposti tarttuvan toimeen ja tekevän asioita, niin miksi toinen vaivautuisi?
Tässä on monesti kaksi ongelmaa:
Ensinnäkin - vaikka asiat näyttävät sujuvan jouhevasti, on perushuomaavaisuutta välillä kysyä, että kaipaisitko apua jossakin. Parisuhde on yhteinen sopimus, ja arjen pyörittämiseen kuuluu asioita, jotka eivät ole aina kivoja mutta jotka on kuitenkin hoidettava.
Toiseksi perfektionisti helposti lukee vastuuta välttelevää omien lasiensa läpi ja ajattelee, että hän on vain laiska tai itsekäs. Tästähän riidat usein syntyvät. Itse taas ajattelen, että kun parisuhteen dynamiikka rakentuu, kumpikin ottaa tiedostamattaan tietyt roolit ja toimivat niiden mukaan kyseenalaistamatta itseään.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Miehelle ei kannata sanoa patterit pitäisi vaihtaa. Pitää sanoa vaihda patterit tänään
Miksi pitää sanoa mitään? Luulisi täyspäisen aikuisen tajuavan sanomattakin. Ja tajuamisen lisäksi hoitaisi homman.
Kouluta mies! Niin minäkin tein. Tietysti poimin rusinat pullasta huomaamattomasti eli teen ne pikkkujutut, joista tykkään. Kun jokin kotona vaatiin panosta, sanon miehelle "tee, varaa aika, järjestä, hoida". Aluksi hän oli åimistynyt, mutta heti seuraavasta kerrasta hän tajusi, että hänen on tehtävä ihan itse. - Tympeää nykyaikana tuollainen kynnysmattonainen. Koeta ryhdistäytyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on saanut miehen joka tekee kotityöt vikisemättä puoliksi, niin se on jo lottovoitto eli katso peiliin eläkä vikise turhista.
Se että mies tekee puolet kotitöistä, ei todellakaan ole mikään lottovoitto tai kunniakas suoritus, vaan vähimmäisvaatimus. Ja se, että nainen vaatii tasapuolisuutta ja -arvoa, on "turhista vikisemistä" vain alistuvien luusereiden mielestä.
Miksi on pakko olla yhdessä, jos olette eri ihmistyyppiä. Kaksi samantyyppistä sopii ehkä paremmin aina yhteen, kuin vastakkaiset. Jos teet nopeasti Kaiken, ei toinen ehdi mukaan siihen, mutta joku kaltaisesi olisi jo ne tehnyt ja huomannut. Mies haluaa myös valita ajankohdan, ellei ole kiireellinen asia. Jos et voi luottaa toiseen jostain syystä, ei siitä lapsiasiasta tule mitään, eikö joku muu ole vaihtoehto kumppaniksi. Mies taas löytää jonkun joka ihailee, ei pidä hitaana töpeksijänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja juu lamppu sekä palohälyttimen patteri pitäisi kyllä huomata. Ainakin viimeksi mainittu.
Mitkä asunnonhaut? Mitä matkoja sinä varailet korona-aikana?
Eli hommiksesi jää koiran lääkäri-aika ja palovaroittimen patteri. Jaksuja raadantaasi.
Toivottavasti et murru taakkasi alla.
En kyllä ymmärrä miksi yksikään mies enää vuonna 2021 katsoo naista saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähes jokainen tuntemani mies on tuollainen. En tiedä mistä moinen ameeba-asenne tulee, lapsuudesta? Rooleista? Siihen ajaudutaan koska nainen tekee?
En usko että mies on biologisesti kykenemätön ostamaan lamppua ja vaihtamaan sen. Tai suunnittelemaan ensi viikon terveellistä ruokalistaa ja käymään kaupassa. Tai muistamaan että palovaroitin alkoi piipata ja on nyt ilman patteria. Kamala esimerkki mutta tuntemani mies jäi leskeksi ja kolmen lapsen kanssa yksin. Yhtäkkiä kaikki asiat hoituvat kun oli pakko. Ei ollutkaan enää sitä joka aina hoiti tai muistutti.
Muut tuntemani miehet sitten osaavatkin sen mekaanisen elämän suorittamisen. Imuroin koska on sovittu että perjantaina imuroidaan. Mutta siskoni esim. otti kokeeksi katsoa huomaako mies eteisen rikkoutunutta lamppua. Eteisensä on siis hyvin pimeä ilman valoa. Nyt on mennyt vuosi ja lamppu on edelleen vaihtamatta,vaikka mies on jo monta kertaa kironnut pimeyttä.
En suosittele kyllä näitä passiivis-agressiivia testejäkään. Enkä kontrollointia tai perfektionismia, että kaiken pitää olla minun mieleni mukaan. Mutta tietyt asiat on vaan arkielämän kannalta järkeviä. Esim. Valot ja palovaroitin ja ruokakaupassa käynti. Miksi näissä taannutaan aivottomuuteen? En tiedä. Olen sinkku 😅.
Se asenne tulee feministmistä. Katsos kun naiset ovat seksuaalisesti vapautuneita, niin miehet ovat vastaavasti kotitöistä vapautuneita. Näin se vaan menee. Tämä on se vaihtokauppa, minkä olette tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asunnonhaut? Mitä matkoja sinä varailet korona-aikana?
Eli hommiksesi jää koiran lääkäri-aika ja palovaroittimen patteri. Jaksuja raadantaasi.
Toivottavasti et murru taakkasi alla.
En kyllä ymmärrä miksi yksikään mies enää vuonna 2021 katsoo naista saman katon alla.
Siis tämän asunnon jossa nyt asumme. Sen löytymiseen meni yli vuosi. Ravasin yksikseni myös näytöissä ja otin töistä vapaata, kun mieheni ei koskaan kerennyt töistä tai ehdottanut, että olisi ottanut vapaata.
Olemme olleet yhdessä monta vuotta. Korona-aikaa on eletty vuosi. Matkoilla on käyty monesti sitä ennen. Sekä kotimaan että ulkomaan. Koirakin meillä on ollut 7 vuotta. Otin nämä kaksi asiaa vain esimerkiksi toistuvista asioista, joita arjen pyörittämiseen liittyy. Voisin lisätä listaan myös esim. ravintolapöydän varaamiset, huoltomiehen kutsumiset, asioinnit pankin ja isännöitsijän kanssa, ym.
Työn absoluuttinen määrä ei ole ydinongelma. Keskiluokkainen suomalainen elelee keskimääron nykyään aika mukavasti ja vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan. Niin minullakin.
Enemmän minua mietityttää asenne. Se, että vain toinen ottaa vastuuta yhteisistä arjen pyörittämiseen liittyvistä asioista. Ajattelen, että on huomaavaista välillä kysyä, voisinko hoitaa jotain. Tai että ylipäätään huomaisi, että joitain juttuja (esim. edellä mainittuja) olisi kiva välillä suunnitella ja hoitaa myös yhteisesti ja varsinkin, jos toisella on kiirepäivä tai vaikka yöissä paineita.
Toisin sanoen kannatan tasa-arvoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut miehelle ongelmastasi? Toivooko mies lapsia tulevaisuudessa? Oletko kertonut hänelle, että lasten hankinta pelottaa tästä syystä? Oletko kysynyt häneltä, että mitä hän tekisi ongelman ratkaisuksi?
Nimittäin voi olla, että mies aidosti luulee, että sinä nautit kaiken hallinnasta, nautit näytöissä kiertelystä, nautit lomamatkojen suunnittelusta ja varauksista jne.
Jos sä olet yksin etsinyt teille asuntoa vuoden ajan, ja sitten ilmeisesti olet valinnut sen asunnon ja järjestänyt muuton, niin olet jo siinä vaiheessa valinnut olla teistä kahdesta se, joka kantaa vastuun kaikesta.
Vaikeaa on. Mutta et voi muuttaa toista. Voit muuttaa vain omaa käytöstäsi ja katsoa, kuinka se vaikuttaa toiseen ihmiseen vuosien saatossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi on pakko olla yhdessä, jos olette eri ihmistyyppiä. Kaksi samantyyppistä sopii ehkä paremmin aina yhteen, kuin vastakkaiset. Jos teet nopeasti Kaiken, ei toinen ehdi mukaan siihen, mutta joku kaltaisesi olisi jo ne tehnyt ja huomannut. Mies haluaa myös valita ajankohdan, ellei ole kiireellinen asia. Jos et voi luottaa toiseen jostain syystä, ei siitä lapsiasiasta tule mitään, eikö joku muu ole vaihtoehto kumppaniksi. Mies taas löytää jonkun joka ihailee, ei pidä hitaana töpeksijänä.
Meidän ydinarvot on hyvin samanlaiset, me ollaan vain temperamentiltamme erilaisia. Ja ollaan saatu erilainen kasvatus esim. kotitöiden tekemisessä. Ainakin mulle tärkeintä on, että elämän "isoista kysymyksistä" ajatellaan suht samalla tavalla, viihdytään yhdessä ja rakastetaan toisiamme. Tämä ei ole mikään elämänlaatua haittaava asia - se vain välillä tietyissä tilanteissa kismittää. Jokaisen ihmisen kanssa tulee kuitenkin eteen jokin piirre, jonka kanssa pitää tehdä kompromissi.
Tämä ei ole myöskään pois kumppanin arvostamiselta. Kaikissa läheisimmissäni, kuten puolisossani ja minussa itsessäni, on piirteitä joista en niin pidä. Silti arvostan heitä valtavasti.
Olen kyllä myös oman nipouteni kanssa välillä ihan helisemässä. Välillä vihaan sitä piirrettä itsessäni toden teolla ja opettelen aktiivisesti relaamaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä, jos tekisitte vuosikalenterin tehtävistä asioista. ( Sinun aloitteestasi tietenkin.)
Listaisitte päivittäiset tekemiset:
tiskit yms.
Viikottaiset
Kuukausittaiset ja millä viikolla nuo tehtäisiin esim. kuukauden 1. viikko.
Neljännesvuosittain esim. pestään peitot.
Lisäksi kausittaiset:
tammikuussa tarkastetaan/vaihtetaan paristot palovaroittimiin
Helmikuussa auton katsastus
maaliskuussa kesäloman suunnittelu, lippujen osto yms.
huhtikuussa kilpailutetaan netti, vakuutukset, sähkö yms. Puhdistetaan rännit, tarkastetaan ja pestään talvivaatteet jne.
Toukokussa pihan työt (luetelkaa)
Lopuksi jaatte tehtävät, että kumpi vastaa siitä, että homma on tehty tuolla viikolla/tuossa kuussa. Tärkeintä ei ole se, että henkilö itse tekee asian, vaan todellakin huolehtii siitä, että esim. auto on huollettu ennen katsastusta. Toista voi pyytää avuksi, ja on hyväkin pyytää avuksi esim. rännien puhdistuksessa, jos vaikka tulee onnettomuus. Kumpikin laittaa puhelimeen muistutukset.
Lisäksi vielä joka kuukauden ja viikon alussa käytte läpi sen kuukauden tehtävät, ja tarkistatte, että onko tullut lisää tehtäviä.
Ja sitten nainen järkyttyy, kun mies lisää listalle omat metatyönsä eli veroilmoituksen teon, ALVien maksun, työkaluista huolehtimisen, kodinkoneiden korjauttamisen, auton ostamisen (kerran vuodessa kannattaa sekin kokeilla eli käyttää 4 viikonloppua siihen, että käy autokaupoissa koeajoilla ja pyytämässä tarjouksia) jne.
Elämänsä voi tehdä helpoksi tai vaikeaksi. Voi todella kilpailuttaa vakuutuksia ja sähköntoimituksia tai sitten miettii, mikä on oman elämän tuntipalkka eli maksanko kuukaudessa 2 e enemmän vakuutuksia ensi vuonna sen sijaan että käytän 3 tuntia vertailuihin.
Nainen ehkä haluaa pestä peitot neljännesvuosittain, miehelle riittää se, että ostetaan uudet, niitä saa alle 20 eurolla. Mies haluaa käyttää auton huollossa, naisen mielestä huollon voi tehdä itse jne. eli miksi ihmeessä perheissä pitää elää naisen keksimien kotitöiden tasajaossa, kun miehen mielestä 80 % naisen kotityölistasta voi vetää samantien yli eikä kukaan kärsi pätkääkään!
Jos rännit pitää puhdistaa, niin osaan tehdä sen ihan itse, ei siihen miestä tarvita! Ei pidä asua omakotitalossa, jos sen kanssa ei yksin pärjää.
Kommentin 35 kirjoittaja jatkaa.
Kirjoituksistasi tulee esiin, että käyttäydyt kuin entisaikojen patriarkka.
Toiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin vikistä sinun vanavedessäsi.
Toistan itseäni: sinulla on vastuu tilanteen muuttamisesta, koska sinulla on kaikki valta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asunnonhaut? Mitä matkoja sinä varailet korona-aikana?
Eli hommiksesi jää koiran lääkäri-aika ja palovaroittimen patteri. Jaksuja raadantaasi.
Toivottavasti et murru taakkasi alla.
En kyllä ymmärrä miksi yksikään mies enää vuonna 2021 katsoo naista saman katon alla.
Siis tämän asunnon jossa nyt asumme. Sen löytymiseen meni yli vuosi. Ravasin yksikseni myös näytöissä ja otin töistä vapaata, kun mieheni ei koskaan kerennyt töistä tai ehdottanut, että olisi ottanut vapaata.
Olemme olleet yhdessä monta vuotta. Korona-aikaa on eletty vuosi. Matkoilla on käyty monesti sitä ennen. Sekä kotimaan että ulkomaan. Koirakin meillä on ollut 7 vuotta. Otin nämä kaksi asiaa vain esimerkiksi toistuvista asioista, joita arjen pyörittämiseen liittyy. Voisin lisätä listaan myös esim. ravintolapöydän varaamiset, huoltomiehen kutsumiset, asioinnit pankin ja isännöitsijän kanssa, ym.
Työn absoluuttinen määrä ei ole ydinongelma. Keskiluokkainen suomalainen elelee keskimääron nykyään aika mukavasti ja vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan. Niin minullakin.
Enemmän minua mietityttää asenne. Se, että vain toinen ottaa vastuuta yhteisistä arjen pyörittämiseen liittyvistä asioista. Ajattelen, että on huomaavaista välillä kysyä, voisinko hoitaa jotain. Tai että ylipäätään huomaisi, että joitain juttuja (esim. edellä mainittuja) olisi kiva välillä suunnitella ja hoitaa myös yhteisesti ja varsinkin, jos toisella on kiirepäivä tai vaikka yöissä paineita.
Toisin sanoen kannatan tasa-arvoa.Ap
No wääwää. Nytkö vasta heräsit siihen että joudut tekemään paskahommasi itse?
Ja nuo luettelemasi asiat on keksittyä paskaa.
Kiitos tästä valaisevasta totuudesta! Ja hyvää elämän jatkoa sullekin. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kommentin 35 kirjoittaja jatkaa.
Kirjoituksistasi tulee esiin, että käyttäydyt kuin entisaikojen patriarkka.
Toiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin vikistä sinun vanavedessäsi.
Toistan itseäni: sinulla on vastuu tilanteen muuttamisesta, koska sinulla on kaikki valta.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Kuten tuolla aiemmin mietin, me ollaan vaivihkaa ajauduttu tällaisiin rooleihin. Osin luonteen, osin kotikasvatuksen takia. On varmasti muitakin syitä.
Mutta kun dynamiikka on muodostunut tällaiseksi, sitä on vaikeaa muuttaa. Olen aina ollut nopeampi hoitamaan arkiaskareet ja sitten kun olen jättänyt jotain hoitamatta, eikä mitään ole tapahtunut, olen lopulta hoitanut loputkin itse. Ei siinä juuri jää toiselle sijaa muuttaa käytöstään.
Mutta olet oikeassa, että minun pitää avata suuni, jos haluan muutosta. Vaikeaa on, miten sen sitten ottaa puheeksi ilman, että se kuulostaisi siltä, että toisessa on nyt jotain pahasti "vialla" ja hänen pitäisi muuttua ihmisenä, kun siitä ei ole kyse. Ennemmin ajattelen että minun pitää muuttua rennommaksi, ja mieheni voisi ottaa kontolleen jonkin kotihomman, kuten viestinnän isännöitsijän kanssa tms. Passiivis-aggressiivinen huomauttelu nyt ei ainakaan vie yhtään mihinkään. Eikä tässä ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin alkaa sopia tietyistä hommista yhdessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentin 35 kirjoittaja jatkaa.
Kirjoituksistasi tulee esiin, että käyttäydyt kuin entisaikojen patriarkka.
Toiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin vikistä sinun vanavedessäsi.
Toistan itseäni: sinulla on vastuu tilanteen muuttamisesta, koska sinulla on kaikki valta.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Kuten tuolla aiemmin mietin, me ollaan vaivihkaa ajauduttu tällaisiin rooleihin. Osin luonteen, osin kotikasvatuksen takia. On varmasti muitakin syitä.
Mutta kun dynamiikka on muodostunut tällaiseksi, sitä on vaikeaa muuttaa. Olen aina ollut nopeampi hoitamaan arkiaskareet ja sitten kun olen jättänyt jotain hoitamatta, eikä mitään ole tapahtunut, olen lopulta hoitanut loputkin itse. Ei siinä juuri jää toiselle sijaa muuttaa käytöstään.Mutta olet oikeassa, että minun pitää avata suuni, jos haluan muutosta. Vaikeaa on, miten sen sitten ottaa puheeksi ilman, että se kuulostaisi siltä, että toisessa on nyt jotain pahasti "vialla" ja hänen pitäisi muuttua ihmisenä, kun siitä ei ole kyse. Ennemmin ajattelen että minun pitää muuttua rennommaksi, ja mieheni voisi ottaa kontolleen jonkin kotihomman, kuten viestinnän isännöitsijän kanssa tms. Passiivis-aggressiivinen huomauttelu nyt ei ainakaan vie yhtään mihinkään. Eikä tässä ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin alkaa sopia tietyistä hommista yhdessä.
Ap
Se että sinä päsmäröit ja kuvittelet olevasi aina oikeassa ja maailman napa, ei ole mitään rooleihin ajautumista. -eri
Vaivautuu, jos ei ole moraaliton hyväksikäyttäjä. Kärjistetysti.