Lue keskustelun säännöt.
Mies on tosi hyväntahtoinen, mutta ei tajua, että kodin vastuu on kokonaan minulla
Kotihiiri
20.02.2021 |
Mieheni on ihana tyyppi. Rehellinen, avoin, rento, empaattinen, huumorintajuinen ja älykäs. Jos ketä tahansa hänen läheistään kohdellaan huonosti, hän puolustaa heitä viimeiseen asti.
Ostimme hiljattain ensiasuntomme. Sen myötä on tietty tullut enemmän vastuuta ja arkisia hommia jotka vain pitää hoitaa. Samalla minua alkanut painaa koko ajan enemmän asia, joka on ollut ilmoilla koko suhteemme ajan, mutta nyt se vain korostuu.
Mieheni tekee kyllä kotityöt kanssani puoliksi: laittaa ruokaa, pyykkää, imuroi, tiskaa.
Mutta kaikki arjen hallinnointi osuu minulle. Minä varaan koiralle eläinlääkäriajat. Minä hoidin asunnonhaun yksin. Vaihdan palovaroittimeen patterin, uusin palaneen lampun ja kaikki remppahommat. Matkat suunnittelen kokonaan itse lentojen ja hotellien varaamista myöten. Miestäni eivät tunnu painavan hoitamatta jäävät asiat, joten ne osuvat minulle.
Tämän takia minua arveluttaa jopa lasten hankkiminen hänen kanssaan. Tiedän että hän olisi aivan loistava isä, mutta pelkään, että kaikki hankinnat ja kuskaamiset ym. käytännön asiat taas osuisivat kokonaan minulle.
Välillä uuvuttaa. Mieheni tuntuu joskus enemmän vuokralaiselta kuin tasavertaiselta asunnon omistajalta. Hän tulee töistä, laittaa ruokaa ja menee nukkumaan. Kotitöihin hän suhtautuu myös hyvin mekaanisesti. Olen "opettanut", että pitää imuroida ja laittaa tiskit, joten hän sitten tekee nämä asiat kun asia tulee puheeksi, mutta ei mitään muuta.
Välillä vihjaan, että tämä ja tämä juttu pitäisi nyt hoitaa, mutta jos en suoraan kysy, että voisitko nyt pliis tehdä tämän, hän ei tajua, mistä on kyse. Ja vaikka tämä kuvio toistuu, hän ei ymmärrä, että minua häiritsee.
Mies on muuten kaikin puolin ihana ja meillä on tosi hyvä suhde. Aloitekyky kotiasioissa siis vain sakkaa pahasti. Ja tottakai se vaikuttaa myös niin, että välillä minusta tuntuu, ettei hän ole kiinnostunut yhteisistä asioistamme. Mutta oikeasti uskon, että kyse on lähinnä rooleista. Olemme ajautuneet osiin, jossa minä vetelen naruista. Osittain kyse on luonteesta. Mutta en minä halua vedellä aina naruista. Haluan, että molemmat ottavat vastuuta.
Jos otan asian puheeksi, niin mieheni todennäköisesti ottaa raskaasti itseensä ja kuinka hän tuntee itsensä huonommaksi kuin minä tms. Ja että kuinka kyse on siitä että minä olen kontrolloiva. Kyllä, minulla on taipumusta perfektionismiin ja kontrolliin, mutta on tuthauttavaa, jos näiden asioiden väliltä ei voi löytää kompromissia. Mutta pelkään sekä miehen loukkaantuvan että minun tuntevan itseni epäonnistuneeksi, jos otan asian puheeksi.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (100)
Tämä on niin keksitty ongelma taas että... Ihmisellä on kaikki hyvin niin ei vain pieni pää kestä sitä. Älä sinä ap vain ryhdy äidiksi, se on ihan joka osapuolelle parempi ratkaisu.
Ole kiitollinen hyvästä miehestäsi tai päästä menemään. Miksi sinun tapasi elää on mielessäsi automaattisesti ainoa oikea? Miksi valitat tyhjästä?
Meillä monilla on elämässämme itsestämme riippumattomasti ihan todella raskaita tilanteita ja oikeita ongelmia ja v...aa lukea tämmöistä alkeellista prinsessashittiä. Aikuistu ja nöyrry vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös ongelmia miehen kanssa alkuaikoina kotitöiden teon suhteen. Lapsiakin jo oli ja kävin töissä ja olin uupumassa kaiken työn ja vastuun painosta. Kerran sitten päätin, että minähän en yksin näitä asioita hoida ja huushollia pidä pystyssä. Järjestin meidät keittiönpöydän molemmille puolille ja pidettiin "työpalaveri". Ensinnäkin kyselin, että onko hän tyytyväinen nykyiseen siisteystasoon, vai haluaako hän, että sitä alennetaan tai nostetaan. Kysyin, mikälaiseen siisteystasoon hän haluaa itse sitoutua ja sanoin olevani valmis tyytymään siihen tasoon mihin hän haluaa. Muistan vieläkin mieheni ilmeen keskustelun edetessä. Jonkinlainen oivalluksen aiheuttamaa hämmennys loisti kasvoilta. Pohjimmiltaan mies oli sitä mieltä, että nykyinen siisteystaso oli hyvä. Selitin sitten, mitä siihen vaaditaan ja mies oli valmis omalla panoksellaan siihen sitten sitoutumaan. Asiat paranivat oikeasti todella paljon, ei ehkä täydellisyyteen päästy, mutta sen verran kuitenkin eteenpäin, että vältin totaalisen uupumuksen.
Puhukaa aiheesta kiihkottomasti ja syyttelemättä. Puhukaa siitä minkälaiseen siisteys-/kodinhoitotasoon olisitte molemmat tyytyväisiä. Tehkää komporomissi, mutta siten, että molemmat sitoudutte huolehtimaan siitä, että sovittua tasoa ylläpidetään.
Kokonaisuus ratkaisee. Ja vuodet eivät ole samanlaisia. Meillä ainakin kotityöt, talousasiat ja erilaiset vastuut yhteisistä hommista vaihtelee elämän tilanteen mukaan. Yhteisiä vuosia on takana 30 niin välillä toinen tekee enemmän ja välillä toinen ja välillä puoliksi. Nuorin lapsista muutti juuri pois niin nyt taas olemme kaksin niinkuin opiskeluaikoina. Tällä hetkellä mies hoitaa enemmän raha ym asioita ja minä taas ihan omasta halustani siivoan enemmän koska olen nipompi siisteyden suhteen. Mies tekee remonttia ja minä olen siinä vain suunnittelija ja apulainen. Elämä soljuu yhdessä eteenpäin eikä meillä viivottimen kanssa mitata sun ja mun hommia. Ja jos joku asia tökkii puolin tai toisin niin siitä voi sanoa suoraan ja muutetaan asia tai tehdään edes joku kompromissi.
Vierailija kirjoitti:
Liian hyvin asiat sulla. Toivottavasti mies löytää paremman naisen. Etsit jo nyt pieniäkin asioita millä asettua miestäsi vastaan. Ei äiti materiaali.
Jo nyt? Meillä on pitkä suhde takana. Olisi ollut kummallakin monta monituista tilaisuutta asettua toista vastaan ja kävellä pois, jos olisi siltä tuntunut. Ei olla haluttu.
Millä tavalla haluan asettua miestäni vastaan?
Jos tämän ketjun olisi aloittanut henkilö, joka ei ota vastuuta arjen asioista, niin sanoisitko hänellekin, että hän ei ole äitimateriaalia, koska hän ei saa aikaiseksi hoidettua lapsensa asioita? Kaikissa luonteenpiirteissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Tietty määrä kontrollia on hyvä, liika huonoa. Samoin tietty määrä rentoutta on hyvä, mutta liiallisena voi mennä velvollisuuksista luistamiseksi.
Kuten sanottua, itse olen useammissa asioissa tossukka-vässykkä joka ei uskalla sanoa suoraan ja mieheni taas on se itsevarmempi, joka sanoo mitä ajattelee. Ja sitä arvostan hänessä valtavasti. Mutta jos suhteeseen tulisi isoja ongemia ja jompi kumpi meistä kävelisi pois, se olisi luultavasti mieheni, joka on kyllästynyt minun kontrollointiini, mitä näihin ketjussa mainitsemiini asioihin tulee. Hän on aina ollut se, joka sanoo suoraan, jos jokin minussa häiritsee. Ja aina ja joka kerta se on ollut täysin oikeutettua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentin 35 kirjoittaja jatkaa.
Kirjoituksistasi tulee esiin, että käyttäydyt kuin entisaikojen patriarkka.
Toiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin vikistä sinun vanavedessäsi.
Toistan itseäni: sinulla on vastuu tilanteen muuttamisesta, koska sinulla on kaikki valta.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Kuten tuolla aiemmin mietin, me ollaan vaivihkaa ajauduttu tällaisiin rooleihin. Osin luonteen, osin kotikasvatuksen takia. On varmasti muitakin syitä.
Mutta kun dynamiikka on muodostunut tällaiseksi, sitä on vaikeaa muuttaa. Olen aina ollut nopeampi hoitamaan arkiaskareet ja sitten kun olen jättänyt jotain hoitamatta, eikä mitään ole tapahtunut, olen lopulta hoitanut loputkin itse. Ei siinä juuri jää toiselle sijaa muuttaa käytöstään.Mutta olet oikeassa, että minun pitää avata suuni, jos haluan muutosta. Vaikeaa on, miten sen sitten ottaa puheeksi ilman, että se kuulostaisi siltä, että toisessa on nyt jotain pahasti "vialla" ja hänen pitäisi muuttua ihmisenä, kun siitä ei ole kyse. Ennemmin ajattelen että minun pitää muuttua rennommaksi, ja mieheni voisi ottaa kontolleen jonkin kotihomman, kuten viestinnän isännöitsijän kanssa tms. Passiivis-aggressiivinen huomauttelu nyt ei ainakaan vie yhtään mihinkään. Eikä tässä ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin alkaa sopia tietyistä hommista yhdessä.
Ap
Hei, kommentin 35 kirjoittaja tässä.
Tuo on tosi hyvä, että hahmotat tilanteen kokonaisuudessaan. Sulla on varmaan kaikki kortit käsissä hoitaa tilanne, mutta et vielä tiedä, miten ne kortit pelataan.
Miten itse toivoisit toisen toimivan, jos hän toivoisi muutosta parisuhteeseen? Miten sinua kannattaisi lähestyä asiassa?
Joku täällä kirjoitti miehellensä kirjeen, ja se toimi hyvin.
Aina kannattaa puhua siitä teidän suhteesta. Ei siis siitä että "sinä olet tuollainen ja minä joudun blaa blaa", vaan puhu juuri tuosta dynamiikasta, jonka hyvin tunnistat.
Voisihan jutella myös ihan lapsuudenperheiden rooleista ja malleista. Neutraalisti, ihan vaan asiana, jota voi tarkastella eri puolilta.
Pariterapia tai erilaiset parisuhdekurssit ja -viikonloput on myös hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on saanut miehen joka tekee kotityöt vikisemättä puoliksi, niin se on jo lottovoitto eli katso peiliin eläkä vikise turhista.
Eihän tee, tekee käskettäessä puolet PIENESTÄ OSASTA kotitöitä ja muita pakollisista hoidettavista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä, jos tekisitte vuosikalenterin tehtävistä asioista. ( Sinun aloitteestasi tietenkin.)
Listaisitte päivittäiset tekemiset:
tiskit yms.
Viikottaiset
Kuukausittaiset ja millä viikolla nuo tehtäisiin esim. kuukauden 1. viikko.
Neljännesvuosittain esim. pestään peitot.
Lisäksi kausittaiset:
tammikuussa tarkastetaan/vaihtetaan paristot palovaroittimiin
Helmikuussa auton katsastus
maaliskuussa kesäloman suunnittelu, lippujen osto yms.
huhtikuussa kilpailutetaan netti, vakuutukset, sähkö yms. Puhdistetaan rännit, tarkastetaan ja pestään talvivaatteet jne.
Toukokussa pihan työt (luetelkaa)
Lopuksi jaatte tehtävät, että kumpi vastaa siitä, että homma on tehty tuolla viikolla/tuossa kuussa. Tärkeintä ei ole se, että henkilö itse tekee asian, vaan todellakin huolehtii siitä, että esim. auto on huollettu ennen katsastusta. Toista voi pyytää avuksi, ja on hyväkin pyytää avuksi esim. rännien puhdistuksessa, jos vaikka tulee onnettomuus. Kumpikin laittaa puhelimeen muistutukset.
Lisäksi vielä joka kuukauden ja viikon alussa käytte läpi sen kuukauden tehtävät, ja tarkistatte, että onko tullut lisää tehtäviä.
Ja sitten nainen järkyttyy, kun mies lisää listalle omat metatyönsä eli veroilmoituksen teon, ALVien maksun, työkaluista huolehtimisen, kodinkoneiden korjauttamisen, auton ostamisen (kerran vuodessa kannattaa sekin kokeilla eli käyttää 4 viikonloppua siihen, että käy autokaupoissa koeajoilla ja pyytämässä tarjouksia) jne.
Elämänsä voi tehdä helpoksi tai vaikeaksi. Voi todella kilpailuttaa vakuutuksia ja sähköntoimituksia tai sitten miettii, mikä on oman elämän tuntipalkka eli maksanko kuukaudessa 2 e enemmän vakuutuksia ensi vuonna sen sijaan että käytän 3 tuntia vertailuihin.
Nainen ehkä haluaa pestä peitot neljännesvuosittain, miehelle riittää se, että ostetaan uudet, niitä saa alle 20 eurolla. Mies haluaa käyttää auton huollossa, naisen mielestä huollon voi tehdä itse jne. eli miksi ihmeessä perheissä pitää elää naisen keksimien kotitöiden tasajaossa, kun miehen mielestä 80 % naisen kotityölistasta voi vetää samantien yli eikä kukaan kärsi pätkääkään!
Jos rännit pitää puhdistaa, niin osaan tehdä sen ihan itse, ei siihen miestä tarvita! Ei pidä asua omakotitalossa, jos sen kanssa ei yksin pärjää.
Veroilmoitukset ja alvien maksaminen? Älä viitsi, teet itsesi naurunalaiseksi.
Miten niin? Jos on metsätuloja, on usein myös alvillisia tuloja/menoja. Vain palkkatuloista verottaja tietää melkein kaiken, vähennykset pitää muistaa tehdä myös. Harva nainen tätä tajuaa, nähtävästi et sinäkään.
Ihan vinkkinä että suurimmalla osalla aihevapaan keskustelijoista ei ole tuollaista tekemistä. Eikä metsäverotus ole varsinaisesti perinteinen kotityö vaan liittyy yrittämiseen. Toki pariskunta voi sopia että metsäveroilmoituskin on kotityö varsinkin jos metsätulot käytetään perheen yhteisinä tuloina. Sen sijaan jos metsätulot on toisen henkilökohtaisia tuloja eikä perhe saa niistä hyötyä ei se ole yhteinen kotityö.
Ja mitä siihen tulee ettei naiset ymmärrä metsäverotusta ja alveja ym. Niin meillä minä naisena olen tehnyt meidän metsäverotuksen siitä asti kun aloimme olemaan yhdessä. Minä lasken hankintakaupan työnosuudet, metsävähennykset ym. Ja teen minä ne puut välillä pinoihin metsässä harvennuksella ihan kaadosta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä, jos tekisitte vuosikalenterin tehtävistä asioista. ( Sinun aloitteestasi tietenkin.)
Listaisitte päivittäiset tekemiset:
tiskit yms.
Viikottaiset
Kuukausittaiset ja millä viikolla nuo tehtäisiin esim. kuukauden 1. viikko.
Neljännesvuosittain esim. pestään peitot.
Lisäksi kausittaiset:
tammikuussa tarkastetaan/vaihtetaan paristot palovaroittimiin
Helmikuussa auton katsastus
maaliskuussa kesäloman suunnittelu, lippujen osto yms.
huhtikuussa kilpailutetaan netti, vakuutukset, sähkö yms. Puhdistetaan rännit, tarkastetaan ja pestään talvivaatteet jne.
Toukokussa pihan työt (luetelkaa)
Lopuksi jaatte tehtävät, että kumpi vastaa siitä, että homma on tehty tuolla viikolla/tuossa kuussa. Tärkeintä ei ole se, että henkilö itse tekee asian, vaan todellakin huolehtii siitä, että esim. auto on huollettu ennen katsastusta. Toista voi pyytää avuksi, ja on hyväkin pyytää avuksi esim. rännien puhdistuksessa, jos vaikka tulee onnettomuus. Kumpikin laittaa puhelimeen muistutukset.
Lisäksi vielä joka kuukauden ja viikon alussa käytte läpi sen kuukauden tehtävät, ja tarkistatte, että onko tullut lisää tehtäviä.
Ja sitten nainen järkyttyy, kun mies lisää listalle omat metatyönsä eli veroilmoituksen teon, ALVien maksun, työkaluista huolehtimisen, kodinkoneiden korjauttamisen, auton ostamisen (kerran vuodessa kannattaa sekin kokeilla eli käyttää 4 viikonloppua siihen, että käy autokaupoissa koeajoilla ja pyytämässä tarjouksia) jne.
Elämänsä voi tehdä helpoksi tai vaikeaksi. Voi todella kilpailuttaa vakuutuksia ja sähköntoimituksia tai sitten miettii, mikä on oman elämän tuntipalkka eli maksanko kuukaudessa 2 e enemmän vakuutuksia ensi vuonna sen sijaan että käytän 3 tuntia vertailuihin.
Nainen ehkä haluaa pestä peitot neljännesvuosittain, miehelle riittää se, että ostetaan uudet, niitä saa alle 20 eurolla. Mies haluaa käyttää auton huollossa, naisen mielestä huollon voi tehdä itse jne. eli miksi ihmeessä perheissä pitää elää naisen keksimien kotitöiden tasajaossa, kun miehen mielestä 80 % naisen kotityölistasta voi vetää samantien yli eikä kukaan kärsi pätkääkään!
Jos rännit pitää puhdistaa, niin osaan tehdä sen ihan itse, ei siihen miestä tarvita! Ei pidä asua omakotitalossa, jos sen kanssa ei yksin pärjää.
Veroilmoitukset ja alvien maksaminen? Älä viitsi, teet itsesi naurunalaiseksi.
Miten niin? Jos on metsätuloja, on usein myös alvillisia tuloja/menoja. Vain palkkatuloista verottaja tietää melkein kaiken, vähennykset pitää muistaa tehdä myös. Harva nainen tätä tajuaa, nähtävästi et sinäkään.
Nuohan kuuluu sille tehtäväksi, joka sen metsäpalstan omistaa. Muutenkin omien veroasioiden hoitaminen on henkilökohtaista. Kun taas lapset ja koti on yhteisiä, niin niihin kuuluvat tehtävät kuuluvat molemmille.
Meillä toimii hyvin se, että molemmat tekee sen verran kuin näkee hyväksi. Jos toinen ei ole tyytyväinen, niin saa hoitaa loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin keksitty ongelma taas että... Ihmisellä on kaikki hyvin niin ei vain pieni pää kestä sitä. Älä sinä ap vain ryhdy äidiksi, se on ihan joka osapuolelle parempi ratkaisu.
Ole kiitollinen hyvästä miehestäsi tai päästä menemään. Miksi sinun tapasi elää on mielessäsi automaattisesti ainoa oikea? Miksi valitat tyhjästä?
Meillä monilla on elämässämme itsestämme riippumattomasti ihan todella raskaita tilanteita ja oikeita ongelmia ja v...aa lukea tämmöistä alkeellista prinsessashittiä. Aikuistu ja nöyrry vähän.
Olet niitä tyyppejä, jotka sanoo että ei sota-aikoina ollut masennusta. Ja että siitä paranee kun lakkaa valittamasta ja lähtee metsälenkille.
Eihän aloittaja ole mun nähdäkseni ollut sitä mieltä että hänen tapansa elää on ainoa oikea. Vaan tiedostaa omankin roolinsa ja toivoo tasapuolisuutta.
Tuollaiset toivotukset että älä vain ikinä ryhdy äidiksi onkin sitten kaikkea muuta kuin aikuismaisia....
Meillä ongelma on, että vaimoni jättää tekemästä kaiken vähänkin teknisen. Sen takia minä joudun aina korjaamaan jos vaikka vesivaraaja temppuilee, auton ajovalo palaa, paketit pitää vaihtaa, lamppu pitää asentaa sokeriin yms. Aina sama selitys, ei osaa. Ja sitten tulee mykkäkoulua, jos sanoo, että en minäkään niitä itsestään osannut, piti opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä unohdeta, että miehen suurimpiin virheisiin kuluu omatoimisuus eli se, että mies toimii omin päin konsultoimatta naista, mikä johtaa vieläkin hirveämpään selkkaukseen...
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin keksitty ongelma taas että... Ihmisellä on kaikki hyvin niin ei vain pieni pää kestä sitä. Älä sinä ap vain ryhdy äidiksi, se on ihan joka osapuolelle parempi ratkaisu.
Ole kiitollinen hyvästä miehestäsi tai päästä menemään. Miksi sinun tapasi elää on mielessäsi automaattisesti ainoa oikea? Miksi valitat tyhjästä?
Meillä monilla on elämässämme itsestämme riippumattomasti ihan todella raskaita tilanteita ja oikeita ongelmia ja v...aa lukea tämmöistä alkeellista prinsessashittiä. Aikuistu ja nöyrry vähän.
Yksi; meillä on myös aivan "oikeita" ongelmia. Jäin esimerkiksi koronan takia työttömäksi. Isäni on vakavasti sairas. Olen silti selvinnyt hyvin vähällä ja meillä on asiat todella hyvin.
Olen siitä kuitenkin samaa mieltä, että tämä on sikäli "keksitty" ongelma, että jos meillä olisi jotain akuutisti pielessä, niin en takuulla käyttäisi energiaani tällaisten työnjakojen pohtimiseen.
Suhteen tasa-arvoisuus on kuitenkin tärkeä asia, jota muu ei sulje pois. Tiedostan kuitenkin sen, että myös minulla on roolini ja minun pitää oppia relaamaan, ja muun muassa siksi en tätä olekaan ottanut koskaan puheeksi.
Kaksi; minun tapani elää ei ole "ainoa oikea" ja tiedän sen. Me tehdään jatkuvasti kompromisseja, kuten pitääkin. Kysellään toisiltamme mitä haluttaisiin ja edetään sen mukaan. Haluaisin kuitenkin, että myös esimerkiksi omistusasunnon vastuut voisimme jakaa keskenämme ja sen tahtoisin ottaa jotenkin puheeksi.
Kolme; olen valtavan kiitollinen puolisostani ja usein ihmettelen, miten onnekas olen. Usein minusta tuntuu, että hän ei ole todellakaan ollut niin onnekas kuin minä. Mutta hän vaikuttaa viihtyvän ja sietävän huonoja puoliani, joita on useita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap kerro miehellesi että sinua on ruvennut painamaan kuinka paljon kaikkea asioiden järjestelyä ja huolehtimista on jo nyt kun omistusasunto jne. Kysy että olisiko miehellä ideoita miten saataisiin jatkossa hommat hoidettua niin että sinulla olisi vähmmän huolehdittavaa. Voithan ehdottaa että huolehtisiko mies jatkossa asuntoon liittyvät asiat omatoimisesti isännöitsijän kanssa ja huolehtisi viemärit, palovarottimet ym asiat kuntoon. Tai sitten ehdotat että mies ottaisi huolehtiakseen koiraan liittyvät asiat kuten lääkärikäynnit, rokotukset, kynsien leikkuut ja mitä nyt lie onkaan. Mieti mikä helpottaisi sinua oikeasti ja mikä sujuisi mieheltä luontevasti. Älä siis syytä siitä miten olette toimineet tähän asti vaan ehdota päivitystä toimintatapoihin.
Helposti toinen jättää ne päätöksen teot ym toiselle joka tuntee asian. En minä viitsi seurata myytäviä tontteja vaan oletan että mies seuraa. Toisaalta ei miehen tartte miettiä ruokalistan tekoa tai milloin pitäisi ostaa lisää pesuaineita ym. Eli meillä on jaettu asiat sen mukaan mikä kummallekkin luontevampaa. Toisaalta jos minua laiskottaa niin mies laittaa kyllä ruuan kun vaan pyydän. Tai jos miestä laiskottaa niin kyllä minä lämmitän pannuhuoneella varaajan täyteen. Ja kumpikin osaa kaikkea sen verran että tarvittaessa selviää jotenkuten hommista ilman puolisoakin. Eli jos puoliso joutuu vaikka sairaalaan pariksi viikoksi niin toinen osaa hoitaa kaiken tarvittavan sillä välin.
Vierailija kirjoitti:
Eipä unohdeta, että miehen suurimpiin virheisiin kuluu omatoimisuus eli se, että mies toimii omin päin konsultoimatta naista, mikä johtaa vieläkin hirveämpään selkkaukseen...
Niinku hiivan osto?
Onhan tuo ap ihan aiheellinen pohdinta. Yksin asuessaan mies hoitaisi nuo asiat itse tai palkkaisi jonkun tekemään ne. Miksi siis parisuhteessa ne hommat menevät naisen tehtäväksi ja mies saa taantua?
Arvomaailman samankaltaisuus ei minusta kata vain sitä miten halutaan elää, missä asua jne. Siihen kuuluu myös se, miten parisuhdetta toteutetaan ja onko siinä molemmilla samat arvot. Mikä on puolison arvo? Mikä on suhteen arvo? Mikä on suhteen tarkoitus, miksi siinä ollaan? Mikä on yhdessä asumisen tarkoitus, miksi se on valittu?
Suurin osa ihmisistä seilaa näihin mitään miettimättä, koska se nyt vaan kuuluu elämään ja näin ne muutkin tekevät. Ja että kun se kuuluu aikuisuuteen ja kasvamiseen.
Itse elelen ikisinkkuna ja toki, otan mielelläni vastaan parisuhteen, jos meillä on arvot ja parisuhdearvot miehen kanssa samalla linjalla ja suhde parantaa meidän molempien elämänlaatua. Muutoin viihdyn aivan liian hyvin itsekseni ja tarvitsen rinnalleni samanlaisen itsenäisen ihmisen, joka osaa tehdä asioita ihan ilman minun naisellista valvoltaani.
Tiedän ettei vauva-palstalla kannattaisi koskaan myöntää tällaista mutta iskee kyllä vyön alle kun tulee monta viestiä, että älä vain ryhdy äidiksi ja miehesi ansaitsee paremman naisen ja olet vastenmielinen jne.
On nimittäin ollut aika, kun olen vihannut itseäni niin paljon, että olen ajatellut että pilaan mieheni elämän ja lastenikin elämän. Sain nuoruudessani kuulla tällaisia asioita yhdeltä henkilöltä. En ole kuitenkaan sanonut miehelleni mitään tästä vaan olen keskittynyt aikuistumiseen ja itsetunnon kartuttamiseen. Ja jopa saanut viime vuosina sellaisia väläyksenomaisia ajatuksia että hei, ehkä en olisikaan maailman kauhein äiti tai puoliso. Mutta nämä kommentit tuntuu jossain tosi syvällä.
Ja nyt tulee paljon alapeukkua!
-ap
Ensimmäinen poikakaverini oli tietotekniikan insinööri, joka mm. liotti tiskejä kaksi viikkoa altaassa eikä pessyt ikinä vessaansa, sängyssään ei ollut lakanoita. Onneksi älysin erota hänestä. Hän ei edes arvostanut minua. Sitten löysin amis- miehen, joka on älyttömän näppärä ja oma-aloitteinen puuhapete. Mm. leipoi rieskaa ja vahasi lattiat. Osaa korjata kaiken ja hänen seurassaan uskaltaisin lähteä ihan mihin vain. Ja rakastaa minua yhä 29 vuoden jälkeen.
Olen naimisissa kuvailemasi kaltaisen miehen kanssa. Kaikki meidän riidat koskee aina tuota epätasaisesti jakautuvaa kotityön määrää. Riidan jälkeen mies pesee aina parin viikon ajan usein pyykkiä, ihan kuin se olisi ratkaisu asiaan tai ainoa kotityö jonka osaa. Näin 10 vuoden jälkeen alkaa välillä tuntumaan siltä, että kohta mulle riittää.
Näin ajattelevat miehet jäävät kyllä yksin, joten joo, ei kai heiltä kukaan niitä kotitöitä ole vaatimassa. Paitsi ehkä naapurit siinä vaiheessa kun kämppä haisee rappukäytävään asti.
Me muut voidaan sitten harrastaa sitä kamalaa seksiä ja tehdä niitä kamalia kotitöitä. Tumputtakaa se siellä likaisessa yksiössänne.