Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa mulle miksi vaihtaisin nämä hitaat ja mukavat aamut perheralli sirkukseen?
20.02.2021 |
Heräsin jonkin aikaa sitten yhtäkkiä ja nousin ylös, otin korvatulppani pois ja menin lukemaan uutisia koneelle, koska en saanut enää unta.
Nyt kuulen taas kuinka naapurissa ollaan herätty(perheessä 2 päiväkoti-ikäistä lasta) ja voi tuota töminän määrää, kun muksut hyppivät ja pomppivat ja juoksevat pitkin asuntoa. Kuulin isän korottavan ääntään, mutta ralli jatkuu. Se ei kuulu kauhean kovaa, seinät eivät ole täysin paperia, joten korvatulpat peittävät äänet, kun menen takaisin pitkälleni ja ehkä nukahdan uudestaan. Ensin syön tässä vähän ja keitän aamukahvit. Ihanan leppoista, päivä alkaa pian valkenemaan.
Miksi vaihtaisin nämä aamuni moiseen ralliin?:D
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
No, katsotaan sitten kun olet saanut heräillä ihanasti itseksesi vielä kolmenkymmenenkin vuoden päästä.
Täällä on jo yli 20 vuotta heräilty rauhassa. Yhä kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on nukuttu pitkään sillonkin kun oli pieniä lapsia,ihan itsestä kii mitä sähläystä elämästä tekee
Eipä sinun tarvitse vaihtaa, jos tuntuu että noin on hyvä. Monet huomaavat lapsen kaipuun vasta, kun alkaa itse olla vanha, elämänpiiri kaventunut, kun ystävät kuolevat eikä ole niitä lapsia tai lapsenlapsia.
Ei sun tarvitse vaihtaa mitään, jos olet tyytyväinen nykytilanteeseen, ap. Elä ja anna toisten elää.
Sitä riehumista voi tarvittaessa rajoittaa esim. oviporttien, leikkikehän ja valjaiden avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä riehumista voi tarvittaessa rajoittaa esim. oviporttien, leikkikehän ja valjaiden avulla.
Kyllä niistä silti lähtee ääntä.
Itse loikoilen vielä sängyssä. Teini on jo herännyt kun on aamuvirkku, mutta itsekseen toki aamut touhuilee. Nuorempi nukkuu vielä. Lähden kohta keittämään aamukahvit, ja todellakin saan ne ihan rauhassa juoda.
Ok-talossa asutaan, joten naapuritkaan ei häiritse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai mihin ralliin? Kaksi lasta nukkuu, yksi on katsonut tunnin itsenäisesti hipihiljaa telkkaria. Tässä istun aamupalalla kännykkää näpläämässä, ainoat äänet pakastimen kurlutus ja miehen murojen rouskutus.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole mikään .. Minä,minä ihminen, mutta en vain tahdo lapsia pilaamaan omaa elämääni.
Tiedän, että asenteeni kuohuttaa moniakin, mutta näin vain tunnen ja elän sen mukaan.
Ketä sun asenne kuohuttaa? Ainakin tässä ketjussa viestit ovat olleet hyvinkin ymmärtäväisiä. Ei kaikki tahdo lapsia ja se on ihan ok.
Mulla on kaksi lasta, nyt jo teini-ikää lähestyviä. Saan nauttia hiljaisista aamuista. En kyllä yhtään kaipaa pikkulapsiaikaa. Aikansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsimme puoli tuntia sitten. 4-vuotias, lämmin, pehmeä pellavapää tuli meidän väliin halimaan hetkeksi. Nyt käynnissä on jokin hiljainen autoleikki omassa huoneessa ja itse selailen nettiä vielä peiton alla. Mies kutsui juuri aamiaiselle. Täällä tuoksuu kahvi <3
Se rakkaus, mitä sä tunnet omaa lasta kohtaan... No, en tiedä tunteeko kaikki, varmaan ne tuntee jotka oman lapsen haluaa (tai miksi ei adoptiolapsi olisi ihan yhtä rakas..) mutta se rakkaus on jotain niin syvää ja ainutlaatuista ja ehdotonta ❤️ lähes pelottavan voimakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en taas ymmärrä ihmisiä jotka haluavat vapautta niin paljon. Olen yksinäinen ihminen jolla on vapautta ihan liikaa ja ilomielin vaihtaisin sen perhearjeksi jos vain naisille kelpaisin joskus.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole mikään .. Minä,minä ihminen, mutta en vain tahdo lapsia pilaamaan omaa elämääni.
Tiedän, että asenteeni kuohuttaa moniakin, mutta näin vain tunnen ja elän sen mukaan.
Ei kuohuta ketään. Mutta kun on lapsen tehnyt, siltä tieltä ei voi kääntyä takaisin. Ja kyllähän sitä omaansa yleensä rakastaakin. Mutta Moni jättäisi lapset tekemättä jos joutuisi uudelleen asian päättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi rauhallinen ja kiltti kouluikäinen lapsi. Meillä ei ole ollut koskaan tuollaista rallia, eikä lapsi ole täällä yksin huutanut. Asutaan kuitenkin rivitalossa ja molemmin puolin on tuollaiset älämölöperheet. Toisella puolella kaksi lasta, toisella neljä. Kaikki kouluikäisiä. Silti se tömistelyn ja huudon määrä on välillä ihan käsittämätöntä. Eikö niitä kouluikäisiä voisi jo opettaa olemaan fiksummin?
Ap:n aamut kuulostaa ihanilta. Samanlaisia vietän itsekin viikonloppuisin, kun mies ja lapsi nukkuu paljon pidempään kuin minä. Parhaita hetkiä viikossa!
En ymmärrä miksi ihmiset eivät enää kurita lapsiaan? Sillä keinolla ne saatiin ainakin ennen pidettyä hiljaisina. "Lapsi saa näkyä mutta ei kuulua" oli aiemmin lentävä lause perheissä.
Toki se ei vauvojen kohdalla auta, mutta isommilla kyllä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ihmiset eivät enää kurita lapsiaan? Sillä keinolla ne saatiin ainakin ennen pidettyä hiljaisina. "Lapsi saa näkyä mutta ei kuulua" oli aiemmin lentävä lause perheissä.
Toki se ei vauvojen kohdalla auta, mutta isommilla kyllä.
Vanhemmat pelkäävät lasuja. Lasun uhka on tehnyt vanhemmista omien lastensa panttivankeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole mikään .. Minä,minä ihminen, mutta en vain tahdo lapsia pilaamaan omaa elämääni.
Tiedän, että asenteeni kuohuttaa moniakin, mutta näin vain tunnen ja elän sen mukaan.
Ei kuohuta ketään. Mutta kun on lapsen tehnyt, siltä tieltä ei voi kääntyä takaisin. Ja kyllähän sitä omaansa yleensä rakastaakin. Mutta Moni jättäisi lapset tekemättä jos joutuisi uudelleen asian päättämään.
No enpä kyllä tunne ketään näin ajattelevat. Mahtaa olla elämä ankeeta tuollaisessa perheessä...
Omat lapseni ovat jo aikuisia. Heillä on 5 v ikäero, joten eivät nahistelleet edes pieninä. Valvottavan pikkuvauvavaiheen jälkeen en kokenut lasten kanssa elämistä raskaaksi, päin vastoin yritin tarttua hetkeen varsinkin nuoremman kanssa, kun tiedostin tämän olevan ainutkertainen elämänvaihe.
Nyt, kun olen jo viisikymppinen, olen onnellinen itsenäisistä nuorista. Hieman kaihertaa, ettei tullut tehtyä kolmatta, vaikka olisin halunnut. Elämäntilanne ei tuolloin sallinut. Mielenkiinnolla jään odottamaan, kerryttävätkö lapset korkoa: toivoisin saavani joskus lapsenlapsia. Sitähän kaikki elämä pohjimmiltaan on, asettumista omalle paikalleen sukupolvien ketjuun, jotta elämä jatkuu.
Suomi on sairas maa tässä että hiljaisuus on joku 24/7 vaatimus. Käykää kuurouttamassa korvanne, jos kuuloaistista ei ole teille mitään iloa.
Vaikuttaa aika merkityksettömältä elämältä, jos ensimmäinen ajatuksesi herättyäsi on että pitää päästä koneelle lukemaan uutisia.
Mutta uutisten katsominen/kuluttaminen onkin tutkimustfn mukaan yhteyksissä mielenterveysongelmiin, kuten masennukseen. Lukisit kirjoja!