Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa mulle miksi vaihtaisin nämä hitaat ja mukavat aamut perheralli sirkukseen?
20.02.2021 |
Heräsin jonkin aikaa sitten yhtäkkiä ja nousin ylös, otin korvatulppani pois ja menin lukemaan uutisia koneelle, koska en saanut enää unta.
Nyt kuulen taas kuinka naapurissa ollaan herätty(perheessä 2 päiväkoti-ikäistä lasta) ja voi tuota töminän määrää, kun muksut hyppivät ja pomppivat ja juoksevat pitkin asuntoa. Kuulin isän korottavan ääntään, mutta ralli jatkuu. Se ei kuulu kauhean kovaa, seinät eivät ole täysin paperia, joten korvatulpat peittävät äänet, kun menen takaisin pitkälleni ja ehkä nukahdan uudestaan. Ensin syön tässä vähän ja keitän aamukahvit. Ihanan leppoista, päivä alkaa pian valkenemaan.
Miksi vaihtaisin nämä aamuni moiseen ralliin?:D
Kommentit (77)
No itse ainakin rakastan lasta enemmän kuin rauhallisia aamuja. Mutta jokainenhan päättää itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu niin lapsesta.
Minulla niitä neljä. Kaksi vanhinta oli vilkkaita poikia jotka aamuvirkkuja eli kuudelta ylös.
Ei ollut mielekästä kyllä.
He ovat jo teinejä. Toinen nukkuu vielä ja toinen on ollut hereillä jo jonkin aikaa ja katselee leffaa.
Kaksi seuraavaa aamu-unisia.
Toinen jo 11-vuotias.
Kuopus 3-vuotias ja tuossa minun vieressä makaa ja nauttii lauantai-aamusta 😊
Hän tykkää olla ja makoilla. Leikkii rauhallisia leikkejä useimmiten jne.
Varmaan ainakin tunti vierähtää tässä lämpimän peiton alla. Välillä jutellaan ja samalla hän katselee lastenohjelmia. Itse palstailen.
Aamupala syötiin sängyssä juuri.
Elämä on kyllä mukavaa nyt.
Ymmärrän hyvin sen että joku ei halua lapsia. Sitoohan nämä aika paljon. Niille jotka lapsia haluaa se ei ole ongelma.
Ihminen myös sopeutuu. Nyt en vaihtaisi näitä helppoja aamuja mihinkään.
Silloin aiemmin niihin hektisiin aamuihinkin vain sopeutui.
Olen myöskin koti-äiti.
En ole pätkääkään kateellinen työssäkäyville. En jaksaisi. Luulen silti että parin vuoden kuluttua kun työelämään palaan niin siihenkin vaan sopeutuu.
Ei kai lapsista ole pakko kasvattaa riiviöitä jos lapsia haluaa hankkia :D Meillä on aivan rauhallista täällä kahden lapsen taloudessa. Ei ole naapureitakaan joita tarvitsisi kuunnella. Makoilen sängyllä ja selaan puhelinta, on täysin hiljaista. Ajattelin lähteä hiihtämään, lapset tulee mukaan jos haluaa tai jäävät kotiin siksi aikaa. Olen ollut kuudesta asti hereillä, lapset kahdeksasta. Mies lähti töihin.
Juon tässä kahvia ja selailen laiskasti nettiä. Toinen lapsista nukkuu vielä ja toinen aloitti juuri pelaamaan jotain online-peliä kaverinsa kanssa. Kovasti kuulostaa hauskaa olevan. Jos heitä ei olisi tässä, tuntisin oloni yksinäiseksi. Ennen usein tunsinkin, silloin nuorempana, vaikka ystäviä olikin. Nykyään en tunne ikinä. Mutta eihän tästä kaikkien tartte tietysti nauttia ja lapset kannattaa kasvattaa niin että heidän kanssaan viihtyy. Ei sekään aina helppo nakki ole.
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on hyvin syvä oman lapsen kaipuu, toisilla ei. Haaveillessa ei mieti mitään kauhukakara-arkea. Lastensaanti myös nostaa kuopasta monta kertaa, kun on pakko ottaa vastuu pienestä, avuttomasta ihmisestä. Mielenterveysongelmat paranee ja viina ja tupakat jäävät. Eli joillekin perhearki tuo onnea ja tasapainoa, mielekkyyden ja tarkoituksen elämään.
Mutta jos viinaa ja tupakkaa ei käytä muutenkaan ja elää terveellisesti ja tasapainoisesti, niin voipi käydä, että lapsen saatuaan alkaa tulla ongelmia.
Tuo kaikki on niin yksilökohtaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat jo aikuisia. Heillä on 5 v ikäero, joten eivät nahistelleet edes pieninä. Valvottavan pikkuvauvavaiheen jälkeen en kokenut lasten kanssa elämistä raskaaksi, päin vastoin yritin tarttua hetkeen varsinkin nuoremman kanssa, kun tiedostin tämän olevan ainutkertainen elämänvaihe.
Nyt, kun olen jo viisikymppinen, olen onnellinen itsenäisistä nuorista. Hieman kaihertaa, ettei tullut tehtyä kolmatta, vaikka olisin halunnut. Elämäntilanne ei tuolloin sallinut. Mielenkiinnolla jään odottamaan, kerryttävätkö lapset korkoa: toivoisin saavani joskus lapsenlapsia. Sitähän kaikki elämä pohjimmiltaan on, asettumista omalle paikalleen sukupolvien ketjuun, jotta elämä jatkuu.
Todennäköisesti lapsesi eivät tee lapsia. Syntyvyys Suomessa laskee koko ajan. Silloin ponnistelusi ovat olleet turhia - sukupolvuen ketju katkeaa kuitenkin.
Kantasuomalaisten syntyvyys laskee koko ajan. Ne suomalaiset, jotka saavat nyt lapsia, näkevät kenties pari lastenlasta, mutta tulevaisuudessa sukupolvien ketju katkeaa joka tapauksessa syntyvyyden laskiessa. Suomen väestö muuttuu hitaasti siksi ulkomailta tuoduksi ihmisryhmäksi, joka nyt lisääntyy eniten.
Tulevaisuudessa kantasuomalaisten jälkeläiset elävät Suomessa kuihtuvana vähemmistönä. Tämä on myös teidän lastenlastenne tulevaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi lasta ja vietän tässä hidasta, rauhallista aamua. Heräilin ja oon surffannut netissä. Odottelen, josko joku muu heräisi ja pääsisi pikkuhiljaa brunssin tekoon. Esiteini täytyy varmasti herättää, ajattelin antaa nukkua puoleen päivään. Nuorempi todennäköisesti kömpii ylös kymmenen maissa.
Aamusirkus kestää jonkun vuoden, suhde lapsiin toivottavasti koko elämän.
Palstailen ja röhnötän sohvassa ja teini pelaa pleikkaa. Mitä minä muka saisin enemmän, jos häntä ei olisi?!! Sain elää aivan tarpeeksi reilusti yli 30-vuotiaaksi lapsetonta elämää. En ole jännyt yhtään mistään paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se rankkaa välillä kun pojat oli pieniä ja villejä. Mutta kun nuorempikin oli jo 12 vuotias, niin elämä rauhoittui. On mahtava seurata kun lapset kasvaa ja muuttuu nuoriksi ja sitten miehiksi. Nyt haluaisin jo lapsenlapsia. Jaksaisin lukea satuja, mennä retkelle ja puistoon ja kerätä leluja :)
Pikkulapsivaihe syöttöineen ja pukemisineen kestää sen n. 5-6 ensimmäistä vuotta. Sitten lapsi jo pystyy enemmän omaehtoiseen toimintaan. Tuon ajanko perusteella jotkut eivät tee lapsia, kun se on niin raskasta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on hyvin syvä oman lapsen kaipuu, toisilla ei. Haaveillessa ei mieti mitään kauhukakara-arkea. Lastensaanti myös nostaa kuopasta monta kertaa, kun on pakko ottaa vastuu pienestä, avuttomasta ihmisestä. Mielenterveysongelmat paranee ja viina ja tupakat jäävät. Eli joillekin perhearki tuo onnea ja tasapainoa, mielekkyyden ja tarkoituksen elämään.
Mt-ongelmat voivat vaan pahentua, juominen ja tupakointi myös. Lapsi ei ole lääke.
En vaihtaisi minäkään mikä johtuu varmaankin siitä etten ole koskaan halunnut omia lapsia. Sen sijaan minulla on hevosia enkä usko että ihan jokainen haluaisi kokea ne sairaan hevosen kanssa valvotut yöt, kurassa ja vesisateessa rämpimisen, fyysiset tallityöt kun itse on sairaana... Minulle ne vain kuuluvat asiaan enkä niitä sen isommin mieti. Uskoisin että sama koskee lapsiperheen aamuralleja. Kun jotain todella haluaa, jotkut asiat vain kuuluvat luontevasti pakettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo järkisyitä lapsenhankkimisee, mutta ite tykkään perhe-elämästä ja lapsista ja siis jollain ihmeellisellä tavalla näistä haasteista mitä elämä heittelee. Tämä on mun juttu ja sitä on vaikee selittää. Ymmärrän täysin jos muita kiinnostaa joku muu meininki.
Ei nää lapsiperherallit aina herkkua ole, mutta helpottaa koko ajan. Nuorempi nyt 4 ja on tässä jo tovin saanut ihan rauhassa juoda aamukahvit. Ite olen aina kokenut elämäni merkitykselliseksi kun olen saanut huolehtia muista. Ensin oli koiraa, sit tuli lapset. Koiran hankin taas heti kun järkevästi mahdollista. Jotenkin mulle ei pelkkä minä itse ole vaan mieluisa syy elää ja yrittää pitää huolta kunnosta jne. Nyt kun tässä on tätä muuta härdelliä niin en vajoa siihen tarkoituksettomuuteen johon muuten vajoaisin. Mutta hyvä vaan ettei kaikilla ole näin.
Pienten lasten kanssa voikin olla aikaisia aamuja ja sähellystä. Tosin tekemällä vain yhden lapsen välttyy monelta.
Tässä katsaus meidän aamuun tänään:
Lapsi (8v) heräsi 8:30 ja meni vielä takaisin huoneeseensa. Itse heräsin puolisen tuntia myöhemmin. Kahvia, aamupalaa itselle ja päivän lehti sekä av:n lukemista. Nyt kello onkin 10, lapsi kömpi juuri huoneestaan. Kunhan hän saa syötyä, lähdetään hiihtämään.
Jos tää tästä vielä hidastuisi niin kuljettaisiin kohta takaperin.
Aamut on parhaita lapsiperheessä. Minusta on ihana herätä suoraan elämän keskelle. Silloin kun asuin yksin, niin koko ajan oli mukana ontto olo ja aamuisin se jotenkin oikein korostui. Nykyään ei ole sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten kanssa voikin olla aikaisia aamuja ja sähellystä. Tosin tekemällä vain yhden lapsen välttyy monelta.
Tässä katsaus meidän aamuun tänään:
Lapsi (8v) heräsi 8:30 ja meni vielä takaisin huoneeseensa. Itse heräsin puolisen tuntia myöhemmin. Kahvia, aamupalaa itselle ja päivän lehti sekä av:n lukemista. Nyt kello onkin 10, lapsi kömpi juuri huoneestaan. Kunhan hän saa syötyä, lähdetään hiihtämään.
Jos tää tästä vielä hidastuisi niin kuljettaisiin kohta takaperin.
Jatkan vielä, että on meidänkin lapsella muutama hyperaktiivinen kaveri, jotka alkavat heti herättyään puhua huutaen ja ovat ihan superenergisiä. Se on vaan niiden perusluonne. Minä olen rauhallinen ja niin on lapsenikin. Ehkä jos itse olisi vilkas, kestäisi sellaista lastakin paremmin. Olen yleensä hieman puhki kun tuollainen energiatapaus lähtee meiltä. Eihän ne pahaa tarkoita, ovat vaan kovaäänisiä ja täyttävät huoneen olemassaolollaan. Raskasta silti pidemmän päälle.
Eipä tuossa ole nykypäivänä mitään ihmeellistä. Kukin tyylillään. Nykyään kun lasten hankkiminen ei ole enää mikään sosiaalinen pakko. Jokainen tehköön omat valintansa.
No minulla on vaan yksi reilu vuoden ikäinen lapsi ja kyllä meillä on ihan rauhalliset ja hitaat aamut joka päivä. Saan juoda aamukahvini ihan rauhassa jne.