Sanokaa mulle miksi vaihtaisin nämä hitaat ja mukavat aamut perheralli sirkukseen?
Heräsin jonkin aikaa sitten yhtäkkiä ja nousin ylös, otin korvatulppani pois ja menin lukemaan uutisia koneelle, koska en saanut enää unta.
Nyt kuulen taas kuinka naapurissa ollaan herätty(perheessä 2 päiväkoti-ikäistä lasta) ja voi tuota töminän määrää, kun muksut hyppivät ja pomppivat ja juoksevat pitkin asuntoa. Kuulin isän korottavan ääntään, mutta ralli jatkuu. Se ei kuulu kauhean kovaa, seinät eivät ole täysin paperia, joten korvatulpat peittävät äänet, kun menen takaisin pitkälleni ja ehkä nukahdan uudestaan. Ensin syön tässä vähän ja keitän aamukahvit. Ihanan leppoista, päivä alkaa pian valkenemaan.
Miksi vaihtaisin nämä aamuni moiseen ralliin?:D
Kommentit (77)
Voi, kun teinini heräisivät vielä viikonloppuisinkin vapaaehtoisesti tähän aikaan. Nyt niitä ei tunnu saavan kirveelläkään ylös ennen puolta päivää.
Ei lapsia pidäkään hankkia vain koska ''se nyt vaan kuuluu asiaan'', ihan hyvä tunnistaa että vapaus ja rauha on itselle tärkeämpää kuin jälkikasvun saaminen.
No, katsotaan sitten kun olet saanut heräillä ihanasti itseksesi vielä kolmenkymmenenkin vuoden päästä.
Miksi edes mietit turhaan moista?
Nauti nyt vaan🤗
Minulla on omat aikuisia, mutta nyt taitaa kuulua jo ääntä naapurista. Kohta huudetaan koko päivä ja tömistellään. Täytyy sanoa, että niillä muksuilla on hyvä äiti jolla on pitkät hermot. Ei kannata missään nimessä hankkia lapsia ellei ole sellainen kuin naapurini. Psyykkisesti vaurioituneita ja laiminlyötyjä lapsia on tässä maassa ihan liikaa. Minä en ollut hyvä äiti ja todellakin nautin tässä ihan rauhassa puoli pannua kahvia ja olen kiitollinen että tuota elämää ei tarvitse enää elää.
Samoin ap.
En vaihtaisi tätä elämäntyyliäni mihinkään !
Teen mitä haluan, miloin haluan ja kenen kanssa haluan.. Aaahh!
Et miksikään jos se on se, mitä haluat. Lapset on kaikkinensa mun elämän hienoin ja puhtain ja aidoin asia enkä vaihtais mitään pois. Nyt esiteini-iässä mulla on kaks huippua nuorta naisenalkua kertomassa nuorten maailmasta ja jakamassa ajatuksiaan. Parhautta ❤️
Mut jos tuntuu et joudut luopuun jostain olennaisesta kun teet lapsia, niin se tunne on aivan oikea. Mut toki myös saat jotain. Elämä on päätöksiä. 😆
Vierailija kirjoitti:
Samoin ap.
En vaihtaisi tätä elämäntyyliäni mihinkään !
Teen mitä haluan, miloin haluan ja kenen kanssa haluan.. Aaahh!
+ Vielä käytän varani miten haluan!!!!!
Toisilla on hyvin syvä oman lapsen kaipuu, toisilla ei. Haaveillessa ei mieti mitään kauhukakara-arkea. Lastensaanti myös nostaa kuopasta monta kertaa, kun on pakko ottaa vastuu pienestä, avuttomasta ihmisestä. Mielenterveysongelmat paranee ja viina ja tupakat jäävät. Eli joillekin perhearki tuo onnea ja tasapainoa, mielekkyyden ja tarkoituksen elämään.
Ei sitä niin vaan vaihdetakaan. Pitää löytää ensin laadukas puoliso ja olla vielä terve, että kykenee lisääntymään, ja onnekas, että saa terveitä liikkuvaisia lapsia. Ei ole itsestäänselvyys.
Jos rakastaa hitaita aamuja, silloin ei lähdekään tavoittelemaan toisenlaista elämää.
En kyllä kadehdi sun aamuja...elät kerrostalossa nyttenkin lapsiperheen aamuja.
Kuulet heidät, vaikka korvatulpatkin.
Mulla on täysin hiljaista.
Täällä maalla.
En todellakaan ole mikään .. Minä,minä ihminen, mutta en vain tahdo lapsia pilaamaan omaa elämääni.
Tiedän, että asenteeni kuohuttaa moniakin, mutta näin vain tunnen ja elän sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi, kun teinini heräisivät vielä viikonloppuisinkin vapaaehtoisesti tähän aikaan. Nyt niitä ei tunnu saavan kirveelläkään ylös ennen puolta päivää.
Mikseivät saisi nukkua?
Joutuuhan he viikolla heräämään joka aamu kesken unien.
Toisaalta myös lapsen kanssa aamut voivat olla hitaita. Itselläni on yksi lapsi, joka oli jo pienenä erinomaisen hyvä nukkumaan ja jos nyt viikonloppuisin joskus aamulla heräsi aikaisin, niin viihtyi lastenohjelmien parissa mainiosti niin, että itse saatoin jatkaa unia tai syödä aamiaisen rauhassa.
Aika turhaa taistella siitä, että pitääkö lapsista vai ei?
Jotkut pitää ja jotkut ei. Ymmärrystä toivottavasti riittää molemmille osapuolille.
Tällaiset avaukset aina vähän huvittaa, oli se sitten lapseton, joka ihmettelee miten joku haluaa lapsia tai lapsellinen, joka ihmettelee toisen haluttomuutta hankkia lapsia. Ihmisille tuntuu olevan kauhean vaikeaa ymmärtää, että me ollaan erilaisia.
T. Kahden äiti, joka rauhassa nautiskelee aamukahvia ja lueskelee uutisia (ja aaveeta)
Kerron sulle salaisuuden: telkkarista tulee aamulla lastenohjelmia juuri siitä syystä että vanhemmat saa juoda aamukahvinsa rauhassa.
Mun lapset on jo koululaisia ja tasan tarkkaan tietävät että äitiä ei saa häiritä aamulla juon kahvia ja rentoudun. Nytkin ne pelaavat korttia ja iloinen nauru kantautuu makkariin.
Lasten kanssa elämä on häsläystä ja kiirettä sen muutaman vuoden. Näin koululaisten äitinä saan kyllä laiskotella, nauttia siisteydestä ja rauhasta. Ja ennen kaikkea myös noiden ihanien, rakkaiden ja omien tyttärien seurasta.
Lapset on vaan hetken pieniä. Ja silloin niitä rakastaa niin paljon, että on valmis itse venymään. Nyt teinit nukkuu pitkään ja juon kahvini ihan rauhassa ja nautin hiljaisuudesta. Kai se on jotain narsismia, että halusin omia lapsia rakastamani miehen kanssa. Omat geenit jatkoon...
Ehkä jos haluaisit lapsia ja kokisit sen mielekkääksi? Muuten ei kannata.