Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä sellaisia henkilöitä joita kaduttaa, ettei opiskellut aikoinaan määrätietoisesti?
19.02.2021 |
Tämä asia tuli mieleen, kun USA:n suurlähettiläs Mikko Hautala oli kuvaruudussa.
Tässä uutisessa kerrotaan Mikko Hautalasta. On ollut päämäärätietoinen nuoresta asti. Hän on myös hyvin pätevä ja luotettava.
Harmi että kaikki ei löydä samalla lailla omaa alaansa, jota kohden ponnistella.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007742865.html
ps. Vanhemmat, kannustakaa lapsianne opiskelemaan.
Kommentit (45)
Mä kyllä yritin. En vaan pärjännyt missään. T. Ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kyllä kaduttaa. Onneksi olen silti löytänyt elämään paljon kiinnostavia asioita.
Juu, osittain, osittain taas ei, opiskelu ja vaativat työt tuovat vastuuta, jota pakoilen. Joten ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen olen, vaikka olisin voinut opiskella enemmän. Mutta kun se nyt vain ei näyttänyt miltään mahdollisuudelta minulle päästä mihinkään parempiin hommiin kunnianhimon täydellisen puuttumisen vuoksi, työtön rotta olenkin ja tulen todennäköisesti olemaankin. Toimeton en ole, mutta rahaa harrastuksillani en tule ikinä tekemään.
Kaduttaa sinänsä, mutta tiedän etten opiskelisi kunnolla vaikka saisinkin nyt uuden mahdollisuuden.
Minä!
En ollut todellakaan kypsä opiskelemaan nuorena. Olisi pitänyt varmaan aloittaa koulu kolme vuotta myöhemmin kun muut 😬
Mulla on kyllä kaksi ammattia enkä ole kesken jättänyt mitään mutta ei mitään kunnianhimoa ollut eikä ketään joka olisi kannustanut muuhun kuin duunariammattiin.
Lukio kuulemma turha. Kouluttautuminen turhaa.
Nyt tsemppaan niin lapsiani ja etenkin tuota 9-luokkalaista. Pidän palopuheita joka päivä ja kannustan opiskeluun. Autan myös lukemalla kokeisiin hänen kanssaan ja laadin lukusuunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, hain yliopistoon vain koska jonnekin piti hakea kun ei töitäkään ollut. Pääsin ja opiskelin koko tutkinnon asenteella "kunhan nyt tentistä läpi pääsee". Eli mitään ei jäänyt päähän, en käynyt edes työharjoittelua. Sain maisterinpaperit, mutta mitä mä niillä teen? Nyt olen työtön ja vähän v...ttaa kun enää ei ole taloudellisia mahdollisuuksia lähteä uudelleen opiskelemaan, vaikka joku kiinnostava ala löytyisikin.
Mulla on työ, jossa viihdyn tosi hyvin, ja varma työpaikka, niin varma kuin nyt ylipäätään voi olla. Palkka voisi olla parempi, ihan työtehtäviinkin nähden.
En tiedä, jos olisin opiskellut pidemmälle, missä olisin. Jäin aikoinaan 1,5 pistettä haluamastani opiskelupaikasta, mutta mun ei tullut sitten haettua uudelleen, kun olin jo kuitenkin opiskelemassa ja oli muuten kova meno päällä. Työllistyinkin sitten nopeasti ja päivääkään en ole ollut työttömänä.
Tiedä sitten, olisinko yhtään onnellisempi elämässäni - voi olla etten olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa olis voinut panostaa enemmän, mutta toisaalta, se ala minne en päässyt, ei kyllä ollutkaan oma ala. Nyt tiedän, mikä olisi oma alani, mutta olen jo niin lähellä eläkeikää, etten enää viitsi vaihtaa. Valitettavasti rakennusalan koulutusta ei ole juurikaan verkkokursseina ja en raski luopua vakinaisesta työpaikasta.
Jo vuosikymmeniä Suomessa on ollut koulutus ilmaista. On ollut opintorahat ja lisäksi on voinut nostaa puoli-ilmaista opintolainaa.
Ei voi mennä väittämään, ettei ollut ollut varaa opiskella. Ehkä pää ei vaan riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä yritin. En vaan pärjännyt missään. T. Ammattivalittaja
Sama täällä. Sama pää kesät talvet.
Opiskelin määrätietoisesti ja 23-vuotiaana maisterina ekassa työpaikassa mietin että olisihan tuota elämänjaksoa voinut pidempäänkin venyttää. Töissä saa olla 40-45 vuotta, mutta nuoruuden vapaita opiskeluvuosia on vain niin monta kuin itse kehtaa ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on! Menin opiskelun ohella duuniin ja opiskelut jäi. Tutkinto oli viittä vaille. Pärjäsin opiskeluissa mutta menin pienipalkkaiseen työhön ja muutenkin alkoi alamäki elämässä. Kyllä on veetyttänyt koko elämän tuo!
Mua kaduttaa, että opiskelin. Olisi pitänyt tajuta, että persoonalla saadaan töitä eikä papereilla ja arvosanoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin opiskella kaikenlaista mutta en ollut tarpeeksi motivoitunut koska ei löytynyt "omaa" alaa. En ehkä ymmärtänyt miten vahvasti olen käytännön ihminen. Aikuisena opiskelin kolme ammatillista tutkintoa joista kaksi liittyy toisiinsa. Nyt tuntuu että olen löytänyt oman alani. Olen vakityössä ja tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Jo vuosikymmeniä Suomessa on ollut koulutus ilmaista. On ollut opintorahat ja lisäksi on voinut nostaa puoli-ilmaista opintolainaa.
Ei voi mennä väittämään, ettei ollut ollut varaa opiskella. Ehkä pää ei vaan riittänyt.
Tuo on se syy, miksi käyn ulkomailla ollessa hammaslääkärissä. Siellä on lukukausimaksut ja motivaatio ollut vähän eri luokkaa kuin Suomessa opiskelleiden hammaslääkäreiden.
Kun ei vaan löydy omaa alaa, ei vaikka mitkä testit tehty ja psykologit juostu.
Minä. Opiskelen sitten nyt nelikymppisenä. En kyllä vieläkään tiedä mitä "isona" haluan tehdä, mutta jotainhan sitä on tehtävä.
Radikalismi esti niin kuin eesti.
Se riippuu kans niistä ketä saa ne oppimaan asioita esimerkiksi vanhemmat.
Jos ne on tyhjäpäitä ei taida lapsi tulla kummoiseksi.
Tai jos ne lapsena pakotetaan johki laitoksiin missä on tyhjäpäistä porukkaa, ne kasvaa väkisin syrjäytyneeksi.
Kaikki köyhät. Nyt se on myöhäistä, kun on työtön ja turhautunut. Tuskaa lisää ne sitkeät koulukaverit, jotka jaksoivat hankkia kunnon ammattipätevyyden.