Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet elämässäsi, jos rokotteet eivät tepsikään uusiin koronamutaatioihin?
19.02.2021 |
Uusia koronamutaatioita ilmestyy nyt aika usein. Jos nykyisistä/tulevista mutaatioista löytyy versio, joka on täysin immuuni nykyisille rokotuksille, niin se voi tietää vuotta tai puoltatoista vielä lisää tätä lockdown on lockdown off -tilannetta.
Jossain vaiheessahan virus toki mutatoituessaan laimenee ja muuttuu maksimissaan influessan vahvuiseksi taudiksi. Tämä ei kuitenkaan käy välttämättä vielä seuraavan parin vuoden aikana.
Erityisesti sinkut ja perheettömät ihmiset, kysymys: mitä aiotte tehdä elämässä, jos tätä kestääkin vielä vuosi tai kaksikin tästä hetkestä eteenpäin?
Vaikuttaisi, että moni on laskenut elämänsä sen varaan, että korona loppuu kesällä 2021 ja syksyllä eletään jo kuin 2019.
Kommentit (72)
Sehän on jo influenssan vahvuinen tauti ja siihen kuolee vain heikoimmat, aivan kuten influenssaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan samaan malliin eli pysyn kotona 4 seinän sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkälti samalla tavalla ollaan sitten kuin nytkin. Lapsihaaveita täytynee miettiä ja mahdollisesti ruveta sitten vaan suunnitellusti toteuttamaan ja jos raskaudun niin, että esimerkiksi en voi jotain uutta rokotetta ottaa (raskaana ollessa en halua rokotetta, siksi odottelemme tämän kanssa nyt siihen asti, että saataisiin tuo nykyinen rokote (ja siitä toki se suositeltu 2kk vielä)), niin sitten teen vain etätöitä ja jos minua yritetään pakottaa työpaikalle, otan aina siihen kohtaan sairaslomaa.
Kavereita haluaisin nähdä vähän enemmän, jos tämä jatkuu. Ei olla nyt nähty käytännössä ollenkaan kesän jälkeen. Jos tämä jatkuu, niin sitten haluaisin nähdä yhtä/kahta kaveria kerralla ja sitten taas pari-kolme viikkoa väliä ennen kuin näkee seuraavaa. Mutta että ihan mukavasti elämä menisi näin. Ainoa mitä kaipaan, on uiminen, mutta ilman toimivia rokotteita en uskaltaisi halleihin mennä vaikka olisivatkin auki (nyt en edes tiedä, onko ne). Pitää odotella kesää. Ehkä tässä säästyy rahaa niin että voi hankkia oman uima-altaan joskus vuosien päästä. :D
Korona on tarttunut kohdussa ja aiheuttanut todistettavasti kohtukuoleman.
Tuntuu raskaalta, jos nuorempien ikäluokkien täytyy pandemian vuoksi käytännössä luopua niistä asioista jotka ovat olleet vanhemmille ikäluokille monessa mielessä itsestäänselvyys. Kuten koulutus, valmistuminen, työllistyminen/oikeus harjoittaa omaa elinkeinoa, perheen perustaminen jne.
Puhumattakaan siitä, mitä tästä aiheutuu mielenterveydelle.
Kyllä jossain vaiheessa rajoituksia on pakko purkaa ja antaa nuorempien jatkaa elämäänsä.
En vielä tiedä mutta haluan nähdä loppuun asti miten kriisi etenee, koska tämä on omalla tavallaan hyvin kiinnostavaa. Olen aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä ja siksi tiennyt pandemian olevan mahdollinen uhka. Onhan tämä välillä synkkää ja stressaavaa aikaa, mutta itse en todellakaan masennu niin, että suunnittelisin itsaria. Haluan nähdä niin kauan kuin henki pihisee, kuinka tässä käy.
Olen niitä jotka vielä viime viikkoihin luuli tilanteen normalisoituvan kesään mennessä. En vielä tiedä mitä muuta odottaa tai miten suunnitella jatkoa, mutta keksin aina jotakin. Oikeastaan on hyvä etten olekaan saamassa lähiaikoina rokotetta, niin ehtii nähdä millä tavalla tilanne kehittyy ja onko vaikka syytä odottaa sittenkin paranneltua rokotetta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu raskaalta, jos nuorempien ikäluokkien täytyy pandemian vuoksi käytännössä luopua niistä asioista jotka ovat olleet vanhemmille ikäluokille monessa mielessä itsestäänselvyys. Kuten koulutus, valmistuminen, työllistyminen/oikeus harjoittaa omaa elinkeinoa, perheen perustaminen jne.
Puhumattakaan siitä, mitä tästä aiheutuu mielenterveydelle.Kyllä jossain vaiheessa rajoituksia on pakko purkaa ja antaa nuorempien jatkaa elämäänsä.
Ainakaan itse en halua, että naapurin mummo sekä diabetestä sairastava sukulaistäti kuolevat vain siksi, että pääsisin juomaan kaljaa johonkin kämäseen yökerhoon.
Elämäni oli ennen koronaakin 95 % pelkkää paskaa ja ainoastaan muutamat harrastukset, tapahtumat ja ystävät saivat sen tuntumaan sen verran siedettävältä, että en pudottautunut pää edellä sillalta asfaltiin. Nyt nuo kaikki on viety pois ties miten pitkäksi aikaa. Jäljellä on vain yksinäisyys ja pään sisäinen ajatusmaailma, joka viimeistään nyt alkaa tajuamaan, että ei tässä mun elämässä ilman noita ajoittaisia poikkeuksia harmauteen ole paljonkaan järkeä. Rokotteet olivat viimeinen toivoni. Nyt jos se viedään pois en näe kuin yhden vaihtoehdon.
Toista vuotta tätä paskaa en enää kestä. Tuskin puoltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäkö teen? No jatkan elämää, kuten tähänkin saakka.
Olen lopettanut doomeroinnin uudesta flunssasta jo aikoja sitten. Totuus, juuri kukaan ei tähän kuole. Ne diabetes tädit yms suojatkoon itsensä. Mä en tuhlaa omia nuoruusvuosiani tähän, sori🤷🏼♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leivon höpöheinästä ediblesejä ja syön niitä pari kertaa kuukaudessa rentoutuakseni. Joskus saatan turvautua kovaan aineeseenkin elikkäs alkoholiin. N31v
Vierailija kirjoitti:
Olen lopettanut doomeroinnin uudesta flunssasta jo aikoja sitten. Totuus, juuri kukaan ei tähän kuole. Ne diabetes tädit yms suojatkoon itsensä. Mä en tuhlaa omia nuoruusvuosiani tähän, sori🤷🏼♀️
Ja paskat välität muista ihmisistä, levität koronaa ympäriinsä, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun elämä mitenkään muutu jos näin jatkuu. Eniten harmittaa hoivakoteihin joutuneet vanhemmat joita ei pääse tapaamaan/olemaan tukena niin kuin oli ajatellut kun hoivakotiaika koittaa.
Ehkä alan perheen kanssa pikku hiljaa palata normaali elämään. Liikkumaan enemmän, shoppaileen, käymään uimahallissa (kunhan se aukeais), palaan kuntosalille treenaamaan, kesällä lähdemme lomareissulle ynnä muuta. 1. riskiryhmään kuulun, mutten jaksa enää kökkiä kotikulmilla koko aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mun elämä mitenkään muutu jos näin jatkuu. Eniten harmittaa hoivakoteihin joutuneet vanhemmat joita ei pääse tapaamaan/olemaan tukena niin kuin oli ajatellut kun hoivakotiaika koittaa.
Saa hoivakodeissa käydä, ainakin Torniossa.
varaudumme Dystopiaan.
Mietitään v. 1820 kun kaupungin puhtaat alueet sulkivat ne köyhät ulos ja sairaat.
Eiköhän juuri tämä toistu ja toistu,toistu.... ihmiskunnan historiassa
Vierailija kirjoitti:
Elän kulloistenkin edellytysten mukaan, pyrin sopeutumaan tilanteeseen sekä keskittymään niihin positiivisiin asioihin, joita kulloinkin on tarjolla - sen sijaan, että kehittäisin stressiä vaikkapa jonkun potentiaalisen lomamatkan potentiaalisesta peruuntumisesta. Ei ihminen useinkaan voi valita, mitä elämä eteen heittää. Siksi en juurikaan halua tehdä tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia.
Olen aika yllättynyt ihmisten heikosta "kisakestävyydestä". Olen aina pitänyt itseäni keskimääräistä stressiherkempänä murehtijatyyppinä, joka ottaa elämän vastoinkäymiset muita raskaammin. Nyt minusta on kuitenkin alkanut tuntua pikemminkin siltä, että suuri osa ihmisistä on elänyt jonkinlaisessa hyvinvointikuplassa, jossa elämä menee suunnitelmien mukaan ja on (muka) kovinkin ennustettavaa. Minun on vaikea ymmärtää katkeruuden sävyttämää "koronakiukuttelua", vaikka tosiasiassa tämä ei ole varsinaisesti kenenkään syytä, kukaan ei voi taikatempuilla tätä muuksi muuttaa ja sen mukaan vain on nyt elettävä.
Ehkä olen synkkyyteen taipuvaisuudessani ollut yksinkertaisesti keskimääräistä realistisempi. En pitänyt kovinkaan yllättävänä, että maailmassa alkoi riehua viruspandemia. Kuka tahansa silmänsä auki pitänyt on tajunnut, että se on vain ajan kysymys. Eikä tämä tule olemaan viimeinen pandemia.
Puhumattakaan siitä, että tämä on enintään kenraaliharjoitus, jos todella vakavista sairauksista aletaan puhua.
Muuten sama kuin sinulle. Olen hyvin stressiherkkä ja huolissaan oloon taipuvainen ihminen, enkä voi kuin seurata ällistyneenä ihmisten yleistä hysteriaa.
Ikään kuin ihmiset kuvittelisivat, että heille on luvattu että kaikki pääsee penkkareihin ja vanhojentansseihin ja kahdesti vuodessa ulkomaille, ja sitten kun niin ei käykään, on niin epiä ja elämä pilalla ja sukupolvikokemukset jää puuttumaan ja syrjäytyminen uhkaa.
On myös hämmästyttävää huomata, että tosi moni keski-ikäinenkään ihminen ei ole tajunnut, että ihan kaikki kuolee joskus, myös ne rakkaimpasi, myös sinä itse -ja kenelle tahansa voi tapahtua mitä hyvänsä koska vaan. Useimmiten ei tietenkään tapahdu, mutta se on mahdollista.
Ihmiset ei ilmeisesti ole lukeneet yhtään historiaa kun eivät tiedä, että kaikenlainen muutos, draama, hävitys, tuho ja kuolema on se maailman normaali tila. Kaikkia suuria edistysaskelia on edeltänyt aikamoinen mayhem.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu raskaalta, jos nuorempien ikäluokkien täytyy pandemian vuoksi käytännössä luopua niistä asioista jotka ovat olleet vanhemmille ikäluokille monessa mielessä itsestäänselvyys. Kuten koulutus, valmistuminen, työllistyminen/oikeus harjoittaa omaa elinkeinoa, perheen perustaminen jne.
Puhumattakaan siitä, mitä tästä aiheutuu mielenterveydelle.Kyllä jossain vaiheessa rajoituksia on pakko purkaa ja antaa nuorempien jatkaa elämäänsä.
Ainakaan itse en halua, että naapurin mummo sekä diabetestä sairastava sukulaistäti kuolevat vain siksi, että pääsisin juomaan kaljaa johonkin kämäseen yökerhoon.
Ai siis että lähiopetuksessa tapahtuvasta opiskelusta, työpaikasta ja omasta perheestä haaveilu on yhtä kuin kaljan kittaaminen yökerhossa. Ei hyvää päivää... 🙄
En ymmärrä asennetta johon joka paikassa tuntuu nyt törmäävän, että aivan tavallisen opiskelija-arjen ja elämän merkkipaalujen saavuttamisesta haaveilevat nuoret ihmiset leimataan kaikki vastuuttomiksi ja itsekkäiksi.
Hassua kyllä, mutta mulle tulee ekaksi mieleen, että toteutan unelmani puutarhaharrastuksesta.
Jos olet hyväkuntoinen normaalipainoinen nainen niin tuskin saat vapaana elää. Voit yrittää vastustella mutta jossain vaiheessa tulee se mies joka vie jalat alta.