Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset tekevät lapsia, jos eivät halua viettää aikaa heidän kanssaan?
18.02.2021 |
Esim viedään 1v virikehoitoon kun toinen lapsi syntyy, pidetään pieniä lapsia yli 8h hoidossa jne. En voi ymmärtää. Toki jos muuta vaihtoehtoa ei ole, se on asia erikseen, mutta monesti olisi vaihtoehtona viettää aikaa sen oman lapsen kanssa, mutta ei haluta.
Kommentit (154)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä laittaisi itse pientä lastani päiväkotiin, jos olisi varaa valita.
T. Lastenhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vauvani ei nukkunut ekana vuonna kuin sylissä tai vaunuissa liikkeessä, niin ymmärsin, että taapero ei menisi siinä samassa ”jaloissa”. Siksi en koskaan tehnyt toista.
Ymmärrän täysin, että vauvan ja taaperon tarpeiden yhdistäminen voi olla mahdotonta, jos hankalat persoonat sattuu kohdille.
Nyt 3v on ollut jo melkein 2v hoidossa. Vieläkään en ole saanut omaa aikaa sen verta, että lukisin esim. kirjan, kun siitä ei tule mitään 2min välein keskeytettynä. Olen puhki ja poikki. Haaveilen avioerosta, että saisin joskus omaa aikaa.
No kyllä jotain on pielessä jos 3v ei pysty oli 2min puuhailemaan jotain itsekseen. Yleensä se on kasvatuksessa.
Tämä on muuten myös raskasta, kun sattuu saamaan haastavan temperamentin lapsen. Teet vauvasta asti kolminkertaisen työn, että vauva nukkuisi, söisi ja pysyisi tyytyväisenä. Sen jälkeen käytät kaiken aikasi, että taapero oppisi säätelemään edes jotenkin tunteitaan ja pärjäisi hetken omillaan ilman itkupotkuraivareita. No kaikesta tästä huolimatta aina on joku besserwisser haukkumassa, että tarpeeksi et ole tehnyt tai sitten aivan liikaa. Hankalia lapsiahan ei näiden mielestä ole, vaikka samasta perheestä löytyisi sekä helppo että haastava lapsi.
”Teet kolminkertaisen työn että vauva pysyisi tyytyväisenä”. Et kai jatka samaa rataa kun lapsi on isompi? Siinä vasta teet karhunpalveluksen sekä lapsellesi että itsellesi. Ei lapsen tarvi olla kokoajan tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vauvani ei nukkunut ekana vuonna kuin sylissä tai vaunuissa liikkeessä, niin ymmärsin, että taapero ei menisi siinä samassa ”jaloissa”. Siksi en koskaan tehnyt toista.
Ymmärrän täysin, että vauvan ja taaperon tarpeiden yhdistäminen voi olla mahdotonta, jos hankalat persoonat sattuu kohdille.
Nyt 3v on ollut jo melkein 2v hoidossa. Vieläkään en ole saanut omaa aikaa sen verta, että lukisin esim. kirjan, kun siitä ei tule mitään 2min välein keskeytettynä. Olen puhki ja poikki. Haaveilen avioerosta, että saisin joskus omaa aikaa.
No kyllä jotain on pielessä jos 3v ei pysty oli 2min puuhailemaan jotain itsekseen. Yleensä se on kasvatuksessa.
Tämä on muuten myös raskasta, kun sattuu saamaan haastavan temperamentin lapsen. Teet vauvasta asti kolminkertaisen työn, että vauva nukkuisi, söisi ja pysyisi tyytyväisenä. Sen jälkeen käytät kaiken aikasi, että taapero oppisi säätelemään edes jotenkin tunteitaan ja pärjäisi hetken omillaan ilman itkupotkuraivareita. No kaikesta tästä huolimatta aina on joku besserwisser haukkumassa, että tarpeeksi et ole tehnyt tai sitten aivan liikaa. Hankalia lapsiahan ei näiden mielestä ole, vaikka samasta perheestä löytyisi sekä helppo että haastava lapsi.
”Teet kolminkertaisen työn että vauva pysyisi tyytyväisenä”. Et kai jatka samaa rataa kun lapsi on isompi? Siinä vasta teet karhunpalveluksen sekä lapsellesi että itsellesi. Ei lapsen tarvi olla kokoajan tyytyväinen.
Ei vauvaa pidä huudattaa. Todella aatamin aikuinen ajatus, että pientä vauvaa voisi ”kasvattaa” jättämällä hänet ilman huomiota ja hoivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vauvani ei nukkunut ekana vuonna kuin sylissä tai vaunuissa liikkeessä, niin ymmärsin, että taapero ei menisi siinä samassa ”jaloissa”. Siksi en koskaan tehnyt toista.
Ymmärrän täysin, että vauvan ja taaperon tarpeiden yhdistäminen voi olla mahdotonta, jos hankalat persoonat sattuu kohdille.
Nyt 3v on ollut jo melkein 2v hoidossa. Vieläkään en ole saanut omaa aikaa sen verta, että lukisin esim. kirjan, kun siitä ei tule mitään 2min välein keskeytettynä. Olen puhki ja poikki. Haaveilen avioerosta, että saisin joskus omaa aikaa.
No kyllä jotain on pielessä jos 3v ei pysty oli 2min puuhailemaan jotain itsekseen. Yleensä se on kasvatuksessa.
Tämä on muuten myös raskasta, kun sattuu saamaan haastavan temperamentin lapsen. Teet vauvasta asti kolminkertaisen työn, että vauva nukkuisi, söisi ja pysyisi tyytyväisenä. Sen jälkeen käytät kaiken aikasi, että taapero oppisi säätelemään edes jotenkin tunteitaan ja pärjäisi hetken omillaan ilman itkupotkuraivareita. No kaikesta tästä huolimatta aina on joku besserwisser haukkumassa, että tarpeeksi et ole tehnyt tai sitten aivan liikaa. Hankalia lapsiahan ei näiden mielestä ole, vaikka samasta perheestä löytyisi sekä helppo että haastava lapsi.
”Teet kolminkertaisen työn että vauva pysyisi tyytyväisenä”. Et kai jatka samaa rataa kun lapsi on isompi? Siinä vasta teet karhunpalveluksen sekä lapsellesi että itsellesi. Ei lapsen tarvi olla kokoajan tyytyväinen.
Ei vauvaa pidä huudattaa. Todella aatamin aikuinen ajatus, että pientä vauvaa voisi ”kasvattaa” jättämällä hänet ilman huomiota ja hoivaa.
Ei tietenkään pidäkään. Mutta ei myöskään pidä aliarvioida lasta ja kohdella sitä vauvana, kun se ei enää sitä ole. Mutta näitä hyysääviä vanhempia näkee paljon, kysellään mitä pikku prinsessalle/prinssille saisi olla, tehään mitä tahansa kunhan tämä kuriton kakara vaan pysyisi tyytyväisenä.. Ei sellainen ole hyvää vanhemmuutta, päinvastoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tommy Hellsten on kirjoittanut tästä aiheesta upean, ajatuksia herättävän kirjan.
Mikä sen kirjan nimi on?
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä ihmetellään kun lapset ja nuoret voivat huonosti. He sanovat että ketään ei kiinnosta, ja näinhän se on.
Se vaan että tässäkään keskustelussa kukaan ei oleta että isä hoitaisi omia lapsiaan, vain äiti. Miksi isä ei voi olla kotona lastensa kanssa 1-2 vuotta? Mles kyllä pääsee takaisin työhönsä vanhempainvapaan jälkeem eikä ne läheskään kaikkien miesten palkat nyt niin paljon suurempia ole kuin naisten etteikö naisen palkalla eletä.
Nyt kaikki miehet lapsiaan hoitamaan niin saavat lapset olla kotona pitempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommy Hellsten on kirjoittanut tästä aiheesta upean, ajatuksia herättävän kirjan.
Mikä sen kirjan nimi on?
Vanhemmuus - Vastuullista vallankäyttöä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmasti epäsuosittu mielipide, mutta etenkin introvertit tarvitsevat myös aikaa olla joskus ihan yksin. Korona-aika etenkin keväällä osoitti myös sen, että ei ole kaikille perheille ihanan helppoa ja luonnollista että ollaan sen perheen kanssa 24/7, mihinkään ei pääse eikä ole hetkenkään hengähdystaukoa. Ei ihmiset normaalisti elä kenenkään kanssa niin tiiviisti. Vain ekstroverttien ilmeisesti pitäisi hankkia lapsia, sellaisten jotka mielellään elävät ympäri vuorokauden symbioottisesti ihan kenen kanssa vain. Tällä tarkoitan sitä, että ei lasta hankkiessa voi tietää millainen ihminen sieltä tulee, se voi olla temperamentiltaan aivan erilainen kuin mitä itse on ja se voi kuormittaa. Ei ihmiset koskaan ole viettäneet lasten kanssa vuosia kiinni kyljestä liimattuna, ihan vauva-aika pois lukien jos sekään, paitsi nykyään kai pitäisi.
Eli pieni lapsi, jolla huonompi stressinsietokyky kuin aikuisella, jätetään päiväkodin hälinään ja huutoon vielä vähän pidemmäksi aikaa ja jotta itse saadaan olla rauhassa se aika? Kyllä minä-keskeisyys on aivan uusissa sfääreissä tällaisen ajattelutavan omaavalla vanhemmalla. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut jättää tekemättä ne lapset?
Todella hyvin sanottu! Uskomatonta, miten jotkut todella asettavat omat, aikuisen tarpeensa lastensa tarpeiden edelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No herranjestas! Kuinka ihmeessä lastenhoitoasiassa vedotaan äidin persoonaan! Oletpa sitten intro tai ekstro, kun olet päättänyt lapsen tietoisesti hankkia, sinulla on vastuu lapsestasi. Älä työnnä vastuuta yhteiskunnalle! Tietääkseni ehkäisyvälineitä on nykyisin käytettävissä.
Miksi? Koska he ovat itsekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arto kirjoitti:
Miksi? Koska he ovat itsekkäitä.
Näin se taitaa ikävä kyllä olla.
Kun lasta ei jakseta hoitaa, perustellaan lapsen viemistä hoitoon jollain muulla syyllä kuin omalla laiskuudella, jotta saadaan luotua käsitys, että lapsi viedään hoitoon hänen itsensä vuoksi. Kun lapsi jostain syystä hoitoa niin tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tekee tavan vuokai tai koska äiskä sanoimet kyllä nevlapset kannattaa tehdä.. siiacäidin mieliksi. Isoäiskä saa sitten hoitaa jos tytär on huoleton hulivili miestenvamppi.
Päiväkodin työntekijänä voin kertoa, että päiväkoti on raskas ympäristö niin lapsille kuin aikuisillekin. Meteliä, kiukkua, kiirettä, päivittäistä selviytymistä liian isolla lapsiporukalla.
Vanhemmille toki ollaan hymyssäsuin ja luodaan positiivista kuvaa, mutta todellisuus on karua.
Yksi toisensa jälkeen työntekijät uupuvat. Toiset vaihtavat alaa, toiset saikuttaa ja osa vaan tekee hampaat irvessä jaksamisen äärirajoilla.
Voi, kun te virikelasten vanhemmat tämän ymmärtäisitte. Päiväkoti ei ole sitä gloriaa mitä te mielikuvissane elättelette.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kaikkein älyttömintä, että vanhempi on vauvan kanssa kotona ja toinen pieni viedään päiväkotiin :( alle kolmivuotiaan kuuluisi ainakin olla kotona, jos vanhempikin on. Onhan nuita kerhoja, joissa lapsi voi käydä. Kannattaisi miettiä ennen lastentekoa jaksaako niiden kanssa olla sitten. Toki jos on jotain masennusta yms, niin silloin ymmärrän enemmän, mutta tuskin kaikki mammat on masentuneita. Tuntuu, että se toinen lapsi työnnetään vain tieltä pois, kun uusi syntyy.
Missä kulkee se raja, että kaikkien lasten kanssa oltava? Jos tulee vaikkapa 11 lasta vuoden välein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta että monet vievät esikoisen päiväkotiin vaikka äiti on vauvan kanssa kotona. En silti usko että kovin yleistä on pitää lasta siellä 9-10h. Monet vievät klo 8 aamupalalle ja hakevat aivan viimeistään klo 16, monesti jo välipalan jälkeen tai joskus jo ennen uniaikaa.
Eli 8h päivässä hoidossa vaikka äiti vauvan kanssa kotona? Varmaan tosi kiva tälle esikoiselle, kun hänet heitetty syrjään uuden vauvan tieltä.
No mitä luulet tapahtuvan suurperheissä?
Olen miettinyt samaa. Kaikki arkinen puuhastelu lasten kanssa koetaan ikävänä ja mieluummin laitetaan lapset hoitoon ja tehdään yksin.
Tänään aamulla ekaluokkalainen tyttö tuli kainaloon lämpimän peiton alle, halasi ja sanoi, ihana iskä, en ainakaan omalle aamulle paljoa parempaa alkua voisi kuvitella. Kyllä lapset ovat parasta elämässä ja tässä hetkessä, ei heitä ole vanhuuden turvaksi tehty. Iskäx3
Minua kiinnostaisi tietää että miksi vanhemmat eivät viihdy/halua viettää aikaa omien lastensa kanssa? Kuka muu heidän kanssaan viihtyisi sen paremmin? Ei kukaan. Joten aika kylmäävää, jos jopa omat vanhemmat haluavat lapsista eroon aina kuin se suinkin on mahdollista, silloinkin kun se on jopa kyseenalaista.
Omani ovat jo koululaisia (3kpl) ja se oli ihanaa aikaa kun olivat pieniä, joskin etenkin yksi lapsista oli ”vaativampi luonne” ja on edelleen, ja vilkkaita, tempperamenttisia tapauksia kaikki. Aika aikaansa kutakin, pikkulapsiaika menee ohi hujauksessa. Pienten lasten kiukuttelut on kuitenkin aika pientä verrattuna siihen mitä voi olla tulossa. Ja jos niitä ei kerta kaikkiaan kestä, niin miten selviää isompien lasten kanssa? Se sanonta pienet lapset, pienet huolet ja suuret lapset, suuret lapset kun jossain määrin pitää paikkansa.
Tätä myös ihmettelen, että miksi väkisin tehdään se toinen lapsi, kun ensimmäistäkään ei jakseta hoitaa. Ajatellaanko siinäkin että on helpompaa kun lapsella on kaveri, niin ovat sitten keskenään vaan? Sen voin sanoa että sisaruksista ei välttämättä ikinä
tule parhaita kavereita, jos ovat kovin erilaisia luonteeltaan, riitoja joutuu sen sijaan kyllä selvittämään jatkuvasti.