Oletko käynyt lapsuutesi kotialueilla katselemassa aikuisena?

Kävin lapsuudenkaverini kanssa kiertelemässä Kalliota pari vuotta sitten. Talo on ennallaan, jotkin kaupatkin vielä olemassa kuten lempileipomoni teiniajalta 70 -luvulta! Mummon ja serkkujen kotitalo, kavereiden kodit, omat kotitalot. Puistot missä hengailtiin kavereiden kanssa. Kirkko ja yksi yleisistä saunoista missä käytiin joka viikko. Ja toisaalta paljon uusia mahtavia kahviloita ja ravintoloita joihin piipahtaa. Päädyttiin sitten Linnanmäelle:) 

Ihana nostalgiamatka mikä pitäisi uusia taas kesällä.

Asun edelleen lapsuuden maisemissa. N39.

Olen.

Vierailija kirjoitti:

Asun edelleen lapsuuden maisemissa. N39.

Tässä meillä oikea menestyjä: D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun edelleen lapsuuden maisemissa. N39.

Tässä meillä oikea menestyjä: D

Miksi lapsuusseudullaan asuva ei voisi olla menestyjä?

Kulutin kerran aikaa lapseni harrastuksen takia lapsuuteni hoodeilla. Kiva oli siellä ajella, kaikki näytti toki paljon pienemmältä kuin muistin.

Kyllähän sitä pari kertaa vuodessa tulee vanhempien luon käytyä, asuvat edelleen samassa talossa kuin koko lapsuutenikin ajan.

Olen. Huvitti, kun pienenä kaikki näytti niin isolle =D Mäki , joka meidän talolle meni ( kerrostalo) olikin huomattavasti lyhyempi ja loivempi, mitä muistin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun edelleen lapsuuden maisemissa. N39.

Tässä meillä oikea menestyjä: D

Kiinnostaisi tällaisen kommentin kirjoittajalta, että mihin elämä sinut on kuljettanut ja millaisella alalla töitä teet ?

Asun noin kilometrin päässä lapsuudenkodista. :D Enkä kyllä ymmärrä miksi ihminen ei voisi menestyä jos asuu samoissa maisemissa kuin lapsena. Eivät kaikki ole viettäneet lapsuuttaan jossakin kerrostalolähiössä juoppojen ja narkkareiden keskellä.

36 vuotta kun olen viimeksi käynyt.Ei ole ollut ikävä.Huonoja muistoja.

Olen käynyt ja itkin. Olen tällainen herkkä ja liikuttuva 😊

Vakituinen osoitteeni on muutaman sadan kilometrin päässä syntymäkodistani, mutta ympärivuotinen loma-asuntoni sijaitsee vain noin puolen kilometrin päässä mainitusta paikasta.

Käyn joka kesä. Vanha kyläkoulu on nyt saha. Moni asia on muuttunut mutta on samaakin.

Tietenkin olen. 

juu kävin katsomassa roihuvuorea (strömssin sataman vierestä, missä oli pappas segelbåt). Muutama kukkula polkupyörämatkalla marjaniemen rantaan oli melkein kuin kutistunu.

Elantoa ei luonnollisesti ollu enää pitkän ja korkean (hiukan kutistuneen) peukaloisentien päädyssä jne.

Oli tullu puutarha sinne päädyn toiselle puolelle.

ärrä oli paikallaan kohti sitä mitä lie suomenkielisten koulua kirjaston lähellä, mutta se k-kauppa oli muuttunu pitseeriaksi. Suomenkielisten tarha oli paikallaan vaikka iso kroko oli poissa ja uima allaskin peitetty.

Metsäkin oli häveitetty entisen sypin takamaastosta. Nyt vaan joku räkälä sypin tiloissa. Kävin lapsena avaamisessa kun kerran omistin osakkeita sypissä niin piti valvoa että omistutsani hoidetaan hyvin.

Vanhempani asuvat edelleen lapsuuteni kodissa ja käyn siellä pari kertaa viikossa. Noilla matkoilla usein lenkkeilen reittiä, joka sivuaa vanhoja koulujani, päiväkotiani jne. 

Kyllähän se maailma muuttuu. Vai mitä voi päätellä siitä, että vanha päiväkotini on nykyisin vanhsten päiväkeskus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun edelleen lapsuuden maisemissa. N39.

Tässä meillä oikea menestyjä: D

Mielestäni olen menestynyt hyvin.

Täälläkin asutaan edelleen lapsuuden kotitalossa ja nyt tämä on koti omille lapsillenikin. N42

Olen käynyt, oli omituista, kun kaikki vaikutti niin pieneltä. Tämä siis koskien kaupunkia (toisella puolella Suomea), josta muutimme pois, kun olin 11. Sen jälkeisen ajan olen asunut n. 25 km säteellä opiskeluaikaa lukuunottamatta, joten näiden kotiseutujen näkeminen ei tunnu kovin omituiselta.