Miehen suhtautuminen "sairasteluun", auttakaa!
Mistä johtuu miehen vähättelevä asenne kaikkeen mikä liittyy minun terveyteeni. Olen vaihdevuosi-iässä kohta ja nyt ollut vähän vaivaa (ylimääräistä verenvuotoa) niin miehen suhtautuminen on niin nuivaa kun puhun että pitäisi mennä ehkä lääkäriin ja että on monia mahdollisuuksia tuolle häiriölle mutta voi pahimmillaan ollaan syöpä että pitää tutkituttaa jos jatkuu jne.
Miehen suhtautuminen on vähättelevää, ja katsoo epäuskoisesti ja luulee että liioittelen vaivojani tai niitä ei edes tyyliin ole. Mistä tämä asenne kumpuaa?
Hänellä itsellään oli mahavaivaa joskus taannoin niin oli aivan paniikissa ja heti juoksemassa lääkäriin johon varaili aikaa välittömästi. Eli hänen vaivansa ovat merkityksellisiä ja vaativat hoitoa ja minun vaivani ovat vähäpätöisiä ja liioittelen niitä tms.
Kommentit (90)
Empatiakyvyttömyys.
Mun miehessä on samaa, ja hän on narsistinen (diagnosoitu).
Yleensä kumppanit tukevat toinen toisiaan hyvinä ja huonoina hetkinä, vai miten tylyttäjät itse elätte omaa parisuhdettanne? Yhtä tylysti kuin täällä kommentoitte? -ap
Sinä olet hänelle itsestäänselvyys.
Menet nyt vaan sinne lääkäriin, äläkä kerro hänelle, mitä siellä todettiin. Paitsi jos tulet siihen tulokseen, että ero on oikea ratkaisu, silloin kannattaa kertoa.
Olet ikävuosiesi perusteella hyvinkin aikuinen nainen. Se vaikutelma ei tule teksteistäsi.
Ota aivot esiin ja keskity:
1. Sinun parisuhdeongelmasi eivät ratkea netissä.
2. Sinulla on vaihdevuodet.
3. Suomessa ei aikuisen tarvitse kysyä keneltäkään lupaa mennä lääkäriin.
Huoh. Edes Demissä ei ollut näin typeriä vuodatuksia teineiltä.
Vierailija kirjoitti:
Olet ikävuosiesi perusteella hyvinkin aikuinen nainen. Se vaikutelma ei tule teksteistäsi.
Ota aivot esiin ja keskity:
1. Sinun parisuhdeongelmasi eivät ratkea netissä.
2. Sinulla on vaihdevuodet.
3. Suomessa ei aikuisen tarvitse kysyä keneltäkään lupaa mennä lääkäriin.Huoh. Edes Demissä ei ollut näin typeriä vuodatuksia teineiltä.
Etpä tainnut keskittyä koko kertomukseen. Mitään lupia en ole keneltäkään kysynyt yhtään mihinkään! Kyse on miehen ASENTEESTA ja käytöksestä suhteessa vaivoihin ja sairastamiseen! Itseltäsi todella typerä kirjoitus. -ap
eli olet jo kuukauden ruikuttanut miehellesi, ja aiot ruikuttaa vielä toisenkin kuukauden?
tämäpä selvä
Vierailija kirjoitti:
Ettekö täällä tylysti kirjoittajat jaa puolisoidenne kanssa hyviä ja huonoja asioita. Jos teillä jollakin on pää kipeä niin ette mainitse siitä kumppanillenne, niinkö? Ette mainitse mistään terveyteenne liittyvistä tai muistakaan asioista. Puhutte vaan vallitsevista säätiloista tai olette hiljaa keskenänne? En ole kertaakaan vinkunut miehelleni, olen maininnut hänelle että minulla vaivaa ja että ymmärtää jos olen hieman mietteliäällä tuulella koska asia vaivaa mieltäni. Ja tottakai menen lääkäriin jos vaiva jatkuu mutta ajattelin että seuraan toisen kuukauden tilannetta jos menisi ohitse asia.
-ap
Me muut täällä osaamme kysyä suoraan siltä puolisolta mikä on ongelma, jos käytös on pissipäistä. Sinä ilmeisesti et uskalla kertoa, että sinua hänen käytöksensä häiritsee. Syytä olisi opetella. -ohis-
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kumppanit tukevat toinen toisiaan hyvinä ja huonoina hetkinä, vai miten tylyttäjät itse elätte omaa parisuhdettanne? Yhtä tylysti kuin täällä kommentoitte? -ap
Harvan puoliso on lääkäri ja on raskasta päättää toisen puolesta pitäisikö hänen mennä lääkäriin.
Oma puoliso oli aikoinaan lievässä kuumeessa ja yskässä ennen pääsiäistä ja totesi, että nyt on sen verran kurja olo, että menee lääkäriin ettei joudu päivystykseen kesken pyhien.
Itsekseni ihmettelin miten nyt ulospäin näkyvillä noin pienillä oireilla menee, lopputuloksena löytyi alkuvaiheessa oleva keuhkokuume. Oli melkein pari viikkoa kotona sairastamassa, onneksi antibiootit tehosivat.
Eikö tuo nyt ole niin kuin miesflunssa, mies tekee kuolemaa, kun on vähän lämpöä ja nenä vuotaa, mutta vaikka naisella on 39 asteen kuume, ääni pois ja pää täynnä räkää, sitä vähätellään ja ihmetellään miksei olekaan ruoka valmiina pöydässä. Noin kärjistetysti ja yleistäen.
Tämä palsta on täynnä mielenongelmaisia, älä välitä ap! Ilmeisesti eivät puhu edes säästä kotonaan kumppaniensa kanssa, sellainen vaikutus tuosta tylytyksestä tulee ja pahan olon purkamisesta. Olet oikeassa että kumppanien pitäisi pystyä tukemaan toinen toistaan ylä- ja alamäissä. Miehesi ei jotenkin tähän kykene.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kumppanit tukevat toinen toisiaan hyvinä ja huonoina hetkinä, vai miten tylyttäjät itse elätte omaa parisuhdettanne? Yhtä tylysti kuin täällä kommentoitte? -ap
Millaista tukea tarvitset varataksesi sen lääkäriajan itsellesi?
Tarvitsetko miehen luvan lääkärille menemiseen? Varaa aika ja lopeta kitinä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen äiti valitti kovaan ääneen kaikesta tai mies olettaa että naiset yleisesti valittaa turhasta.
Eli opittu asenne?
Äitinsä on "drama queen", mutta minä en ole hänen äitinsä! -ap
Sano se hänelle: "Minä en ole samanlainen kuin sinun äitisi!" Tämä on ollut yksi tärkeimpiä lauseita, mitä olen miehelleni sanonut. Hän totesikin siihen, että se on hyvä asia, että en ole samanlainen kuin hänen äitinsä. Hänelle meni se tieto tajuntaan kerta sanomalta, mutta jollekin toiselle voi joutua sanomaan sen saman asian useamman kerran. Ei välttämättä liity miehen älynlahjoihin mitenkään, vaan jos sinussa on edes jotain samaa kuin hänen äidissään, voi hän toisinaan unohtaa, että kuitenkin olette erilaisia.
Aika erikoista, jos tuonikäinen mies on menossa juosten lääkäriin. Yleensä menevät vasta kantamalla siinä vaiheessa, kun eivät enää kykene karkaamaan kantajilta.
Ikävää, jos vähättelee sinun vaivojasi, mutta miksi ihmeessä sinä jumitut miehen mielipiteisiin ja sanomisiin? Pidä sinä vaan huoli itsestäsi ja mene lääkäriin silloin, kun siltä tuntuu.
Kyllä me puhumme terveydestä, tai siis mies puhuu kaikista vaivoistaan päivittäin. Mutta ei sitten millään mene lääkäriin!
Vierailija kirjoitti:
Ettekö täällä tylysti kirjoittajat jaa puolisoidenne kanssa hyviä ja huonoja asioita. Jos teillä jollakin on pää kipeä niin ette mainitse siitä kumppanillenne, niinkö? Ette mainitse mistään terveyteenne liittyvistä tai muistakaan asioista. Puhutte vaan vallitsevista säätiloista tai olette hiljaa keskenänne? En ole kertaakaan vinkunut miehelleni, olen maininnut hänelle että minulla vaivaa ja että ymmärtää jos olen hieman mietteliäällä tuulella koska asia vaivaa mieltäni. Ja tottakai menen lääkäriin jos vaiva jatkuu mutta ajattelin että seuraan toisen kuukauden tilannetta jos menisi ohitse asia.
-ap
No nyt kun kysyt niin ei, en alkaisi miehelleni (yhdessä yli 20 vuotta) ruikutttaa jostain vaivasta jota en ole edes aikeissa hoitaa. Ihme voivottelua "juu voi tää olla syöpääkin" etkä ole edes lääkärinaikaa varannut!
Kertoisin miehelle sitten kun olen oikeasti menossa lääkäriin.
Niin ja tietysti jos on vaikka pää kipeä niin totta kai mainitsen siitä koska se on ohimenevä olotila joka kuitenkin vaikuttaa mielialaani, joten miehen on hyvä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kumppanit tukevat toinen toisiaan hyvinä ja huonoina hetkinä, vai miten tylyttäjät itse elätte omaa parisuhdettanne? Yhtä tylysti kuin täällä kommentoitte? -ap
Millaista tukea tarvitset varataksesi sen lääkäriajan itsellesi?[/quote
Kyllä on vammainen tämä palsta ja ihmiset täällä. Mietippä vähän kirjoitustasi. -ohis
Jos vaan varaisit sen ajan sinne lääkäriin ja menisit etkä kitise. Mies on pönttö mutta hei, itse valitsit. 😊
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on täynnä mielenongelmaisia, älä välitä ap! Ilmeisesti eivät puhu edes säästä kotonaan kumppaniensa kanssa, sellainen vaikutus tuosta tylytyksestä tulee ja pahan olon purkamisesta. Olet oikeassa että kumppanien pitäisi pystyä tukemaan toinen toistaan ylä- ja alamäissä. Miehesi ei jotenkin tähän kykene.
Ja ainoa ihminen joka kykenee antamaan vastauksen miksei on se mies. Mutta Ap ei osaa ilmiselvästikään ymmärrä, että se mies juurikin on se henkilö keneltä asiaa kysytään ihan suoraan. En usko, että täällä kukaan tuntee ap:n miestä ja näinollen voi kertoa syytä käytökselle. Se ei ole tylyttämistä, se on tosiasia.
Ehkä miestä ärsyttää se, että päivittelet asiaa etkä mene lääkäriin. Tämä ihmetyttää minuakin. Jos oireet ovat sellaisia että vaivaavat, mene lääkäriin ja asia selviää. Ihan turhaan niitä päivästä toiseen vatvot mielessäsi tai miehellesi.
Odotatko siis mieheltäsi vihreää valoa lääkäriajan hommaamiseen?