Ihmisille jotka "eivät enää jaksa koronaa"

Ero on siinä että sodan aikaan ei ollut näitä sota-hysteerikkoja, vaan mentiin tulta päin.

Nyt koronan aikana panikoidaan ja kytätään muita maskin takaa.

Sodan aikaan oli ihmiset niin paljon vanhempia. Nyt säikytään flunssaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma pappani pakeni aikoinaan sotaa ja armeijaa ulkomaille joten en nyt voi ainakaan huonommin vetää.

Minä taas pakenin koronaa mökille viime maaliskuussa juuri ennen Uudenmaan sulkua, eli olen kai yhtä paha.

MÄ en ole oikein innoissani ollut näissä koronan vertaamisessa sotaan.

MUTTA tällä kertaa hyvä pointti. Aika on eri ja on vitsauksetkin. Kyllä tätä pitäisi jaksaa vuoden pari. Eihän tässä kuitenkaan tarvii pakkasissa väijyä tapettavia itse. Nyt vaan pyritään ehkäisemään, ettet itse tule vahingossa tappaneeksi ketään.

Vierailija kirjoitti:

Ero on siinä että sodan aikaan ei ollut näitä sota-hysteerikkoja, vaan mentiin tulta päin.

Nyt koronan aikana panikoidaan ja kytätään muita maskin takaa.

Sodan aikaan oli ihmiset niin paljon vanhempia. Nyt säikytään flunssaa.

Vanhempia --> vahvempia

Mitä nämä jutut on, että sota-aikana sai elää normaalisti? Oletteko keskustelleet silloin eläneiden kanssa? Omasta suvustani lähti kolme ihmistä sotalapseksi Ruotsiin (lapset erotettiin vanhemmista), kaksi perhettä menetti kotinsa Karjalassa, kaikesta oli pula ja puute jne.

Sotimassa olleista puolestaan monet traumatisoituivat. Millaista luulette ihmisten t*ppamisen ja jatkuvan kuolemanpelossa elämisen olevan? Kukaan ei voinut taata, tuleeko perheenisä tai puoliso enää sodasta kotiin.

En voi ymmärtää, että koronaa pidetään rankempaa kuin sotaa. Oikeastiko valitsisitte ennemmin sodan?

Se että mä en jaksa tätä koronaa enää yhtään, ei tarkoita ettenkö tekisi parhaani sitä vältelläkseni. Ei tulisi mieleenkään lähteä ulkomaille juuri nyt. Toivoisin pääseväni uimahalliin ja elokuviin turvallisesti, mutta niitäkin huveja joutunee vielä odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ero tässä ehkä on, että sota oli totta, mutta koronapandemia on huijausta ja rokotukset valerokotteita. Ihmiset eivät usko tähän hömpötykseen. Näin ainakin tällä palstalla on kovasti vakuuteltu.

Multa meni kaksi isovanhempaa sodassa ja nyt yksi vanhempi koronan takia. Sattuu tämä huijaukseksi kutsuminen. Toivottavasti ei satu niille ihmisille omalle kohdalle. Tai oikeastaan saisi sattuakkin, niin törkeää se on!

Tätä minä en ymmärrä. Jos itse on kokenut äärimmäistä surua ja kipua, miksi sitä edes sanoilla toivoo toisille ihmisille? Olkoonkin kuinka ajattelemattomia hyvänsä. Omat elämänvaikeudet ovat olleet niin kipeitä kokemuksia etten moisia toivoisi kenellekään.

Onhan tämä tämän ajan taistelu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä jutut on, että sota-aikana sai elää normaalisti? Oletteko keskustelleet silloin eläneiden kanssa? Omasta suvustani lähti kolme ihmistä sotalapseksi Ruotsiin (lapset erotettiin vanhemmista), kaksi perhettä menetti kotinsa Karjalassa, kaikesta oli pula ja puute jne.

Sotimassa olleista puolestaan monet traumatisoituivat. Millaista luulette ihmisten t*ppamisen ja jatkuvan kuolemanpelossa elämisen olevan? Kukaan ei voinut taata, tuleeko perheenisä tai puoliso enää sodasta kotiin.

En voi ymmärtää, että koronaa pidetään rankempaa kuin sotaa. Oikeastiko valitsisitte ennemmin sodan?

Mun vanhemmat oli lapsia sota-aikana. Niukkuus ja köyhyys oli silloin ja sitten se, että kun pommikoneet tuli, juostiin metsään piiloon. Mutta muuten ne eli ihan tuiki tavallista lapsen elämää silloin.  Ei tarvinnut nyhjätä kotona, käydä etäkoulua, olla ilman kavereita. Ei peruttu kaikkia harrastuksia, rippikouluja, juhlia, penkkareita yms.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi verrata. Sodassa sentään on tekemistä kun voi t a ppaa vihollisia.

No jos se on sinusta parempi vaihtoehto, niin kyllä niitä sotia maailmasta löytyy. Ota menolippu minne tahansa sota-alueelle. Saattaa mieli äkkiä muuttua.

Ihmettelen aloituksen saamia suuria alapeukkumääriä. Mahdollista vain ja ainoastaan tällä palstalla. Täällä tuntuu olevan täysin manipuloitavissa olevien itsenäiseen ajatteluun kykenemättömien keskenkasvuisten kokoontumisajot. Päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Minä voin melko varmasti veikata että muuten niin lempeä mummini ja eturintamalla taistellut pappani sanoisi, että mitä saakelin vitiseviä vätyksiä me olemme kun jonkun flunssan takia kuljetaan rätti naamalla ja ollaan pää pensaassa ja nyyhkitään kodeissamme. Vastaa sitä, että miehet olisi jättäneet kokonaan sotimatta ja jääneet paskomaan housuihinsa kotiin! Elämä jatkuu ja sitä eletään. Pissahousujen Suomi tämä nykyinen.

Sinä voit sairastua koronaan, jos haluat, mutta muiden riskeeraaminen on asiatonta.

Tässä on se ero sotaan verrattuna, että uhka ei useimmille ole konkreettinen. Suuressa osassa maata ei korona kosketa henkilökohtaisesti sairautena juuri ketään. Itse en vieläkään tunne yhtään koronaan sairastunutta, saati kuollutta. Tässä tulee sama ilmiö, kuin vaikka ilmastonmuutosta pelätessä. Ulkona on 20 astetta pakkasta, mutta elämää rajoitetaan siksi, kun kerrotaan, että ilmasto on lämmennyt. Vastarinta johtuu siitä, ettei uhka tunnu oikealta. Kyyristellään perunakuopassa, mutta sitä pommikonetta ei vaan tule. Siksi sitä kyyristelyä ei jaksa, vaikka sodassa jaksettaisiin.

Kyllä kuule sota-aikanakin itkettiin ja odotettiin, että milloin tämä loppuu. Koettiin turhautumista, vihaa, pelkoa ja kaikkea samaa, mitä nytkin. Totta kai tilanne oli erilainen pakko kuin nyt on, mutta kyllä niitä rintamakarkureitakin oli. 

Kyllähän tämän koronan jaksaisi, mutta rajoituksia ei. Rajoitukset ovat aiheuttaneet sen, että ihmiset eivät todellakaan ole samassa veneessä, vaan toiset kustantavat koko lystin. Hyvähän se on vaatia muilta sitoutumista rajoituksiin ja suosituksiin, jos saa asustella omassa talossa rakkaan perheen kanssa, hoitaa pihaa, autoilla mökille, tehdä töitä ja palkka juoksee. Toiset ovat menettäneet toimeentulonsa ja ihmissuhteensa, firmoja kaatuu ja elämäntyöt valuvat viemäriin. Kenties perhehaaveetkin saa heittää, kun ei voi ihmisiä tavata ja kumppania etsiä. Nuoret eivät pääse oman elämän alkuun.

Ripaus empatiaa muita kohtaan ei olisi pahitteeksi. Sota-aika oli kovaa kärsimystä, eikä sitä pidä vähätellä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät ihmiset kärsisi myös nyt.

Vierailija kirjoitti:

Sota-aikana kotirintamalla sai elää lähes normaalisti. Tavata ihmisiä ja tehdä asioita. 

Tämä on ihan hirveää vä kivaltaa, että pakotetaan ihmisiä liikkumattomuuteen ja tekemättömyyteen! Vihaan muutenkin kotiaskareita ja kotona olemista ja nyt mun täytyy olla kotona yksikseni lähes pelkästään.

Millä tavalla ihmiset pakotetaan liikkumattomuuteen? Minua ei ole ainakaan kukaan kieltänyt esim. kävelemästä. Ja jos suosituksista huolimatta haluaa tavata ihmisiä, tietääkseni kukaan ei tule väkivalloin estämään. Mutta muilla on oikeus mielipiteeseensä toisten käyttäytymisestä. Jos näet esim. tuomitsemisen "kieltämisenä"; niin voi voi. Eihän normaaliolosuhteissakaan katsota hyvällä, jos joku käyttäytyy tavalla, josta voi olla harmia muille, vaikka se ei olisikaan laitonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voin melko varmasti veikata että muuten niin lempeä mummini ja eturintamalla taistellut pappani sanoisi, että mitä saakelin vitiseviä vätyksiä me olemme kun jonkun flunssan takia kuljetaan rätti naamalla ja ollaan pää pensaassa ja nyyhkitään kodeissamme. Vastaa sitä, että miehet olisi jättäneet kokonaan sotimatta ja jääneet paskomaan housuihinsa kotiin! Elämä jatkuu ja sitä eletään. Pissahousujen Suomi tämä nykyinen.

Sinä voit sairastua koronaan, jos haluat, mutta muiden riskeeraaminen on asiatonta.

Mitenkäs jonkun random henkilön maskitta kulkeminen ja baarissa ravaaminen sut riskeeraa, kun sähän voit lukittautua kotiisi ja nollata riskit?

Vierailija kirjoitti:

Tässä on se ero sotaan verrattuna, että uhka ei useimmille ole konkreettinen. Suuressa osassa maata ei korona kosketa henkilökohtaisesti sairautena juuri ketään. Itse en vieläkään tunne yhtään koronaan sairastunutta, saati kuollutta. Tässä tulee sama ilmiö, kuin vaikka ilmastonmuutosta pelätessä. Ulkona on 20 astetta pakkasta, mutta elämää rajoitetaan siksi, kun kerrotaan, että ilmasto on lämmennyt. Vastarinta johtuu siitä, ettei uhka tunnu oikealta. Kyyristellään perunakuopassa, mutta sitä pommikonetta ei vaan tule. Siksi sitä kyyristelyä ei jaksa, vaikka sodassa jaksettaisiin.

Näin juuri. Olin itsekin tulossa kommentoimaan, että nyt ei oikeastaan ole mitään, mistä pitäisi selviytyä. Ihmiset eivät ole oikein päässeet selviytymismoodiin, jossa aidosti taisteltaisiin kansan olemassaolon eteen.

Hieman häiritsee myös se ajatus, että sodan aikana ihmiset kestivät, koska olivat vahvempia. Eivät he kestäneet, vaan kyseisen sukupolven monet mielenterveydenongelmat ovat periytyneet eteenpäin. On järjetöntä väittää, että ennen ihmiset sietivät ja kestivät ja olivat jotenkin vahvempia. Se vie pohjan näiden ihmisten surulta ja särkyneiltä sydämiltä.

Isoisäni ei jaksanut ja jaksoi kyllä satavuotisen elämänsä loppuun asti kertoa kuinka sota ja Suomi pilasivat hänen elämänsä.

Sota oli oikeasti vaarallinen ja stressaava asia, korona on paljon "helpompi" asia kestää ja että edes vertaat näitä kahta asiaa, paljastaa sinun olevan trolli.

Sota oli vaarallinen kaikille, korona vain vanhoille ja riskiryhmäläisille. Joo, on poikkeusia, mutta ne eivät minun mielenrauhaani järkytä. Lisäksi osaan suodattaa median pöpinää, jota on paljon ja siksi osaan olla rauhallinen.