Miten kannustaa lasta opettelemaan lukemaan?

Lue hänelle paljon ääneen: kauppalistoja, ruoka-ohjeita... ja pyydä lasta itseään kirjoittamaan esim. kauppalistaa, tuttujen nimiä, pelien sankareiden nimiä, automerkkejä, mitä vain joka kiinnostaa. Lukeminen ja kirjoittaminen kulkevat käsikädessä.

Osta esim. muovisia irtokirjaimia, joista voi keksiä uusia sanoja. Piilota vaikka kirjaimet tyyliin lintu vai kala- leikin mukaan, ja löydettyään kirjaimet niistä muodostuu joku hauska sana. Sanoista voi sitten muodostua joku hassu lause👍

Meillä lapsi tykkäsi tehdä kirjainmagneeteilla sanoja jääkaapin oveen muiden luettavaksi. Ensin sanat oli tyyliä PELVGWB. Siitä ne sitten muuttui kun oppi lisää. En sitten tiedä vieläkö vanhempi lapsi jaksaa kiinnostua. Meillä lapsi leikki noilla eniten 3-vuotiaana, mutta toisinaan myöhemminkin. Ajallisesti kuitenkin siinä missä kohtaa lukemaanopettelu oli hänellä aktiivista.

Lisäksi tuo ääneen lukeminen (luki itse puhekuplia kirjoista) ja Ekapeli auttoivat, kun kirjaimet olivat jo hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä innostuttiin Tatusta ja Patusta. Alkuun myös palkittiin, eli joka päivä luettiin ja perjantaina pieni palkinto. Itse sai päättää minkä verran kerralla lukee. Luetutettiin myös ohimennen ihan kaikkea: Iltapalalla jugurttipurkin tai puuropaketin kylkeä, tai mitä nyt pöydässä olikin. Välipalalla Tokmannin ja Lidlin mainoslehtisiä ja suihkussa pesuainepurkkeja. 😄 Kannustimena on käytetty myös pelaamista ja puhuttu, että ajattele kuinka hienoa on itse osata lukea, eikä aina tarvitse muilta kysyä että mitä tässä nyt käsketään tekemään.

Meillä "normaali" lapsi, mutta loppuvuodesta syntynyt ja siksi tulee vähän muita jäljessä. Eiköhän ole jo kevääseen mennessä kirinyt muut kiinni.

Meillä lapsi on myös ihan loppuvuodesta syntynyt, joten luokkansa nuorimpia joka tapauksessa. Voisin lainata Tatua ja Patua ja koittaa jos se uppoaisi!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Harry Pottereitahan on kiitelty siitä, että saivat etenkin pojat innostumaan lukemisesta. Tykkäisiköhän lapsesi niistä?

Tai jos lapsi tykkää urheilusta, esittele hänelle Leijonien mm-kultamaalivahti Kevin Lankinen ja Lankisen lukupiiri: https://www.sttinfo.fi/tiedote/lankisen-lukupiiri-aukeaa-kaikille?publi…

Adhd-ekaluokkalaiselle, joka vasta opettelee tavaamaan, Harry Pottereita???

Haloo!

Mieluummin sarjakuvia tai muuten kirjoja, joissa tekstiä ei ole liian pitkissä pätkissä.

Motivaatio on olennaista.

Yritä löytää kiinnostava aihe.

Minun nuorimmaisellani on lukihäiriö, pitkät, kuvattomat kirjat ovat hankalia.

Iltakirjaa luen yhä, poika on 12.

Vierailija kirjoitti:

Lue hänelle paljon ääneen: kauppalistoja, ruoka-ohjeita... ja pyydä lasta itseään kirjoittamaan esim. kauppalistaa, tuttujen nimiä, pelien sankareiden nimiä, automerkkejä, mitä vain joka kiinnostaa. Lukeminen ja kirjoittaminen kulkevat käsikädessä.

Osta esim. muovisia irtokirjaimia, joista voi keksiä uusia sanoja. Piilota vaikka kirjaimet tyyliin lintu vai kala- leikin mukaan, ja löydettyään kirjaimet niistä muodostuu joku hauska sana. Sanoista voi sitten muodostua joku hassu lause👍

Luulen että lasta itseäänkin kiinnostaisi tuo kirjoittaminen. Voisi vaikka kirjoittaa ystävälleen kirjeen.

Älä laita liikaa luettavaa kerrallaan, koska lapselle voi tulla siitä turhautunut olo. Sellainen, että turha edes aloittaa, kun on tuollainen vuori edessä. Vissiin ADHD:na tällainen "overwhelmed" olo tulee vielä tavallista helpommin. (Esim. annat ison lautasellisen ruokaa: näykkii tyytymättönä. Annat pienen määrän: syö kaiken ja haluaa lisääkin.)

Vierailija kirjoitti:

Älä laita liikaa luettavaa kerrallaan, koska lapselle voi tulla siitä turhautunut olo. Sellainen, että turha edes aloittaa, kun on tuollainen vuori edessä. Vissiin ADHD:na tällainen "overwhelmed" olo tulee vielä tavallista helpommin. (Esim. annat ison lautasellisen ruokaa: näykkii tyytymättönä. Annat pienen määrän: syö kaiken ja haluaa lisääkin.)

Tästä erityisopettaja varoittikin, että ei saa vaatia liikaa. Haluaisin vain tarjota mahdollisimman paljon tukea hänelle, koska näen että häntä itseään vaivaa että on ainoa joka ei osaa. Pitäisi vain löytää jotain mikä kiinnostaisi...

Aarteenetsintäleikki kuulostaa hyvältä. Olisiko siinä vaikkapa lappuja, joissa lukisi vihje/ohje seuraavan lapun etsimiseen? Näin hän näkisi kerrallaan vain siedettävän määrän tekstiä. Jos hän kokisi pientä palkitsevuuden tunnetta aina uuden lapun löytäessään, niin se kannustaisi jatkamaan ja lukemaan huomaamatta enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Aarteenetsintäleikki kuulostaa hyvältä. Olisiko siinä vaikkapa lappuja, joissa lukisi vihje/ohje seuraavan lapun etsimiseen? Näin hän näkisi kerrallaan vain siedettävän määrän tekstiä. Jos hän kokisi pientä palkitsevuuden tunnetta aina uuden lapun löytäessään, niin se kannustaisi jatkamaan ja lukemaan huomaamatta enemmän.

Näin itse ajattelin. Muutama lappu helpoilla sanoilla ja sitten joku kiva “aarre”.

Ap

Jatkat iltasatujen lukemista. 

Ja pelaminen kunniaan! Papunetti on aivan huippu! Lukemaan oppii pelatessa. Siellä on myös eri osioita, kuten äänteiden tunnistaminen. Tätä kannattaa harjoitella jos lukemaan opettelu takkuaa.

Itsenäistä lukemista kannattaa harjoitella jollain todella helpolla, tyyliin Akkarin yksi sivu alkuun, ennen kirjoihin siirtymistä.

Jätä ne minecraftit ym. Adhd:tä liikaa kiihdyttävät pelit pois. Lapsen aivot ja aistit käyvät jo valmiiksi liian kierroksilla!

Rauhallisia Ekapeli ym. käyttöön, kysy erkkaopelta neuvoja.

Tehkää yhdessä kotihommia, liikkukaa luonnossa, jutelkaa ja pelatkaa sananselitys- muisti ym. pelejä rauhassa yhdessä, ole läsnä lapsellesi, pidä paljon sylissä vaikka lukemisen aikana —> luo turvallisuuden tunnetta lapselle kun tunne yhdistyy lukemiseen, kirjaimiin.

Vierailija kirjoitti:

Jätä ne minecraftit ym. Adhd:tä liikaa kiihdyttävät pelit pois. Lapsen aivot ja aistit käyvät jo valmiiksi liian kierroksilla!

Rauhallisia Ekapeli ym. käyttöön, kysy erkkaopelta neuvoja.

Tehkää yhdessä kotihommia, liikkukaa luonnossa, jutelkaa ja pelatkaa sananselitys- muisti ym. pelejä rauhassa yhdessä, ole läsnä lapsellesi, pidä paljon sylissä vaikka lukemisen aikana —> luo turvallisuuden tunnetta lapselle kun tunne yhdistyy lukemiseen, kirjaimiin.

Lapsi ulkoilee päivittäin useamman tunnin. Videopelit ovat hänelle äärimmäisen tärkeitä ja niillä saan motivoitua häntä esim menemään kouluun. Paljon tykkää ollakin onneksi sylissä ja on usein illalla puolesta tunnista tuntiin sylissä jos katsomme yhdessä leffoja tai luemme.

Siis osaako lapsi lainkaan lukea, ymmärtääkö sen idean, vai onko lukeminen vain vielä hidasta? Muistan itse omilta kouluajoiltani, että en tajunnut yksinkertaisesti sitä, että kirjain vastaa yhtä äännettä ja sitten ne vain laitetaan peräkkäin vasemmalta oikealle! Mielikuvani on, että sitä ideaa ei selitetty ikinä. Minulla oli varmaan jokin ajatus jostain ihan mystisestä asiasta, jonka muut vain hoksaa katsomalla sitä sanaa. En edelleenkään käsitä miten tällaisessa ongelmassa auttaa se, että lapselle luetaan paljon ääneen tms. mitä usein esitetään, vaikka se muuten mukavaa ja hyödyllistä onkin. Esikoiseni oppi lukemaan kuin huomaamatta paljolti mummon avulla. Kuopukselle lukemaan opettelu ekaluokan syksyllä oli ihan tuskaa. Joulun alla oppi tukiopetuksessa. Muistan vielä, että joku aukeama piti syksyllä lukea viisi kertaa. Oli kirjaimet a ja i ja lapsi lausui ne, ja kun ne lausutaan peräjälkeen, mitä tulee, ei aavistustakaan. Se oli jotenkin hyytävää itsellenikin, tuli ihan ne omat kouluajat mieleeni. Siksi tässä kyselen onko se koko idea auennut lapselle vai onko lukeminen vain vielä hidasta.

No, kun itse olin sen idean tajunnut, olin hetkessä luokan nopein lukija. Olen opiskellut yliopistossa pääaineenani suomen kieli. Kuopukseni on yläkoulussa ja koulu menee kaiken kaikkiaan hyvin, myös äikkä. Esikoiseni on meistä ainoa, jota lukeminen ei ole ikinä kiinnostanut! Eli mitään ihmeellisiä johtopäätöksiä tulevaisuudesta ei kannata tehdä. Jos huolestuttaa, ottaisin yhteyttä opettajaan. 

Vierailija kirjoitti:

Siis osaako lapsi lainkaan lukea, ymmärtääkö sen idean, vai onko lukeminen vain vielä hidasta? Muistan itse omilta kouluajoiltani, että en tajunnut yksinkertaisesti sitä, että kirjain vastaa yhtä äännettä ja sitten ne vain laitetaan peräkkäin vasemmalta oikealle! Mielikuvani on, että sitä ideaa ei selitetty ikinä. Minulla oli varmaan jokin ajatus jostain ihan mystisestä asiasta, jonka muut vain hoksaa katsomalla sitä sanaa. En edelleenkään käsitä miten tällaisessa ongelmassa auttaa se, että lapselle luetaan paljon ääneen tms. mitä usein esitetään, vaikka se muuten mukavaa ja hyödyllistä onkin. Esikoiseni oppi lukemaan kuin huomaamatta paljolti mummon avulla. Kuopukselle lukemaan opettelu ekaluokan syksyllä oli ihan tuskaa. Joulun alla oppi tukiopetuksessa. Muistan vielä, että joku aukeama piti syksyllä lukea viisi kertaa. Oli kirjaimet a ja i ja lapsi lausui ne, ja kun ne lausutaan peräjälkeen, mitä tulee, ei aavistustakaan. Se oli jotenkin hyytävää itsellenikin, tuli ihan ne omat kouluajat mieleeni. Siksi tässä kyselen onko se koko idea auennut lapselle vai onko lukeminen vain vielä hidasta.

No, kun itse olin sen idean tajunnut, olin hetkessä luokan nopein lukija. Olen opiskellut yliopistossa pääaineenani suomen kieli. Kuopukseni on yläkoulussa ja koulu menee kaiken kaikkiaan hyvin, myös äikkä. Esikoiseni on meistä ainoa, jota lukeminen ei ole ikinä kiinnostanut! Eli mitään ihmeellisiä johtopäätöksiä tulevaisuudesta ei kannata tehdä. Jos huolestuttaa, ottaisin yhteyttä opettajaan. 

En osaa varmaksi sanoa mistä se kiikastaa. Tuntuu kuin olisi siinä rajalla keikkumassa, kuin että se juuri ja juuri loksahtaisi paikalleen milloin vain, mutta ei ole loksahtanut. Arvailee kovasti sanoja kontekstin mukaan ja joko osaa ulkoa tai osaa lukea muutamia kaksikirjaimisia sanoja/tavuja. Kirjoittaessa osaa äänteen mukaan kirjoittaa kirjaimen tai helpon tavun.

Ap

Itse jo aikuinen adhd, opin lukemaan 10 vuotiaana ja kyllä harjoittelin ahkerasti 7 vuotiaasta asti, eli treenatkaa kotona, mä luin ylimääräisiä lukuläksyjä silloin 90-luvulla, mutta nykyään ois varmaan pelejä ja sovellutuksia avuksi, mikä ois varmaan lapselle kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis osaako lapsi lainkaan lukea, ymmärtääkö sen idean, vai onko lukeminen vain vielä hidasta? Muistan itse omilta kouluajoiltani, että en tajunnut yksinkertaisesti sitä, että kirjain vastaa yhtä äännettä ja sitten ne vain laitetaan peräkkäin vasemmalta oikealle! Mielikuvani on, että sitä ideaa ei selitetty ikinä. Minulla oli varmaan jokin ajatus jostain ihan mystisestä asiasta, jonka muut vain hoksaa katsomalla sitä sanaa. En edelleenkään käsitä miten tällaisessa ongelmassa auttaa se, että lapselle luetaan paljon ääneen tms. mitä usein esitetään, vaikka se muuten mukavaa ja hyödyllistä onkin. Esikoiseni oppi lukemaan kuin huomaamatta paljolti mummon avulla. Kuopukselle lukemaan opettelu ekaluokan syksyllä oli ihan tuskaa. Joulun alla oppi tukiopetuksessa. Muistan vielä, että joku aukeama piti syksyllä lukea viisi kertaa. Oli kirjaimet a ja i ja lapsi lausui ne, ja kun ne lausutaan peräjälkeen, mitä tulee, ei aavistustakaan. Se oli jotenkin hyytävää itsellenikin, tuli ihan ne omat kouluajat mieleeni. Siksi tässä kyselen onko se koko idea auennut lapselle vai onko lukeminen vain vielä hidasta.

No, kun itse olin sen idean tajunnut, olin hetkessä luokan nopein lukija. Olen opiskellut yliopistossa pääaineenani suomen kieli. Kuopukseni on yläkoulussa ja koulu menee kaiken kaikkiaan hyvin, myös äikkä. Esikoiseni on meistä ainoa, jota lukeminen ei ole ikinä kiinnostanut! Eli mitään ihmeellisiä johtopäätöksiä tulevaisuudesta ei kannata tehdä. Jos huolestuttaa, ottaisin yhteyttä opettajaan. 

En osaa varmaksi sanoa mistä se kiikastaa. Tuntuu kuin olisi siinä rajalla keikkumassa, kuin että se juuri ja juuri loksahtaisi paikalleen milloin vain, mutta ei ole loksahtanut. Arvailee kovasti sanoja kontekstin mukaan ja joko osaa ulkoa tai osaa lukea muutamia kaksikirjaimisia sanoja/tavuja. Kirjoittaessa osaa äänteen mukaan kirjoittaa kirjaimen tai helpon tavun.

Ap

Tuo on oikein hyvää osaamista jo, kun lapsella on diagnoosi voidaan tehtäviä tarvita helpottaa siinä vaiheessa jos jää "muista" jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis osaako lapsi lainkaan lukea, ymmärtääkö sen idean, vai onko lukeminen vain vielä hidasta? Muistan itse omilta kouluajoiltani, että en tajunnut yksinkertaisesti sitä, että kirjain vastaa yhtä äännettä ja sitten ne vain laitetaan peräkkäin vasemmalta oikealle! Mielikuvani on, että sitä ideaa ei selitetty ikinä. Minulla oli varmaan jokin ajatus jostain ihan mystisestä asiasta, jonka muut vain hoksaa katsomalla sitä sanaa. En edelleenkään käsitä miten tällaisessa ongelmassa auttaa se, että lapselle luetaan paljon ääneen tms. mitä usein esitetään, vaikka se muuten mukavaa ja hyödyllistä onkin. Esikoiseni oppi lukemaan kuin huomaamatta paljolti mummon avulla. Kuopukselle lukemaan opettelu ekaluokan syksyllä oli ihan tuskaa. Joulun alla oppi tukiopetuksessa. Muistan vielä, että joku aukeama piti syksyllä lukea viisi kertaa. Oli kirjaimet a ja i ja lapsi lausui ne, ja kun ne lausutaan peräjälkeen, mitä tulee, ei aavistustakaan. Se oli jotenkin hyytävää itsellenikin, tuli ihan ne omat kouluajat mieleeni. Siksi tässä kyselen onko se koko idea auennut lapselle vai onko lukeminen vain vielä hidasta.

No, kun itse olin sen idean tajunnut, olin hetkessä luokan nopein lukija. Olen opiskellut yliopistossa pääaineenani suomen kieli. Kuopukseni on yläkoulussa ja koulu menee kaiken kaikkiaan hyvin, myös äikkä. Esikoiseni on meistä ainoa, jota lukeminen ei ole ikinä kiinnostanut! Eli mitään ihmeellisiä johtopäätöksiä tulevaisuudesta ei kannata tehdä. Jos huolestuttaa, ottaisin yhteyttä opettajaan. 

En osaa varmaksi sanoa mistä se kiikastaa. Tuntuu kuin olisi siinä rajalla keikkumassa, kuin että se juuri ja juuri loksahtaisi paikalleen milloin vain, mutta ei ole loksahtanut. Arvailee kovasti sanoja kontekstin mukaan ja joko osaa ulkoa tai osaa lukea muutamia kaksikirjaimisia sanoja/tavuja. Kirjoittaessa osaa äänteen mukaan kirjoittaa kirjaimen tai helpon tavun.

Ap

Tuo on oikein hyvää osaamista jo, kun lapsella on diagnoosi voidaan tehtäviä tarvita helpottaa siinä vaiheessa jos jää "muista" jälkeen.

Erityisopettaja pitää hänelle tukiopetusta pari kertaa viikossa. Hän vain itse kokee huonommuutta kun muut osaavat jo ja hän ei vielä, vaikka tietenkin ollaan koitettu itsetuntoa tukea ja korostaa että kaikki kehittyvät eri tahdissa.

Ap

Ekapeli on hyvä. Pelatkaa sitä.

Meillä tyttö piti Pikku lukuavain -sarjasta. Ne ovat tavutettuja kirjoja, ja niissä on aika kiva juoni. Löytyy varmasti jokaisesta kirjastosta. Niistä voi lukutaidon kehittyessä siirtyä Lukuavain -sarjaan.

T. Ekaluokkalaisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis osaako lapsi lainkaan lukea, ymmärtääkö sen idean, vai onko lukeminen vain vielä hidasta? Muistan itse omilta kouluajoiltani, että en tajunnut yksinkertaisesti sitä, että kirjain vastaa yhtä äännettä ja sitten ne vain laitetaan peräkkäin vasemmalta oikealle! Mielikuvani on, että sitä ideaa ei selitetty ikinä. Minulla oli varmaan jokin ajatus jostain ihan mystisestä asiasta, jonka muut vain hoksaa katsomalla sitä sanaa. En edelleenkään käsitä miten tällaisessa ongelmassa auttaa se, että lapselle luetaan paljon ääneen tms. mitä usein esitetään, vaikka se muuten mukavaa ja hyödyllistä onkin. Esikoiseni oppi lukemaan kuin huomaamatta paljolti mummon avulla. Kuopukselle lukemaan opettelu ekaluokan syksyllä oli ihan tuskaa. Joulun alla oppi tukiopetuksessa. Muistan vielä, että joku aukeama piti syksyllä lukea viisi kertaa. Oli kirjaimet a ja i ja lapsi lausui ne, ja kun ne lausutaan peräjälkeen, mitä tulee, ei aavistustakaan. Se oli jotenkin hyytävää itsellenikin, tuli ihan ne omat kouluajat mieleeni. Siksi tässä kyselen onko se koko idea auennut lapselle vai onko lukeminen vain vielä hidasta.

No, kun itse olin sen idean tajunnut, olin hetkessä luokan nopein lukija. Olen opiskellut yliopistossa pääaineenani suomen kieli. Kuopukseni on yläkoulussa ja koulu menee kaiken kaikkiaan hyvin, myös äikkä. Esikoiseni on meistä ainoa, jota lukeminen ei ole ikinä kiinnostanut! Eli mitään ihmeellisiä johtopäätöksiä tulevaisuudesta ei kannata tehdä. Jos huolestuttaa, ottaisin yhteyttä opettajaan. 

En osaa varmaksi sanoa mistä se kiikastaa. Tuntuu kuin olisi siinä rajalla keikkumassa, kuin että se juuri ja juuri loksahtaisi paikalleen milloin vain, mutta ei ole loksahtanut. Arvailee kovasti sanoja kontekstin mukaan ja joko osaa ulkoa tai osaa lukea muutamia kaksikirjaimisia sanoja/tavuja. Kirjoittaessa osaa äänteen mukaan kirjoittaa kirjaimen tai helpon tavun.

Ap

Tuo on oikein hyvää osaamista jo, kun lapsella on diagnoosi voidaan tehtäviä tarvita helpottaa siinä vaiheessa jos jää "muista" jälkeen.

Erityisopettaja pitää hänelle tukiopetusta pari kertaa viikossa. Hän vain itse kokee huonommuutta kun muut osaavat jo ja hän ei vielä, vaikka tietenkin ollaan koitettu itsetuntoa tukea ja korostaa että kaikki kehittyvät eri tahdissa.

Ap

Lapselle on syytä olla rehellinen, adhd aiheuttaa oppimisvaikeuksia. Ei rampakaan osaa kävellä. Pitää ymmärtää syy ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Myös muille lapsille voi kertoa että adhd tekee oppimisesta vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis osaako lapsi lainkaan lukea, ymmärtääkö sen idean, vai onko lukeminen vain vielä hidasta? Muistan itse omilta kouluajoiltani, että en tajunnut yksinkertaisesti sitä, että kirjain vastaa yhtä äännettä ja sitten ne vain laitetaan peräkkäin vasemmalta oikealle! Mielikuvani on, että sitä ideaa ei selitetty ikinä. Minulla oli varmaan jokin ajatus jostain ihan mystisestä asiasta, jonka muut vain hoksaa katsomalla sitä sanaa. En edelleenkään käsitä miten tällaisessa ongelmassa auttaa se, että lapselle luetaan paljon ääneen tms. mitä usein esitetään, vaikka se muuten mukavaa ja hyödyllistä onkin. Esikoiseni oppi lukemaan kuin huomaamatta paljolti mummon avulla. Kuopukselle lukemaan opettelu ekaluokan syksyllä oli ihan tuskaa. Joulun alla oppi tukiopetuksessa. Muistan vielä, että joku aukeama piti syksyllä lukea viisi kertaa. Oli kirjaimet a ja i ja lapsi lausui ne, ja kun ne lausutaan peräjälkeen, mitä tulee, ei aavistustakaan. Se oli jotenkin hyytävää itsellenikin, tuli ihan ne omat kouluajat mieleeni. Siksi tässä kyselen onko se koko idea auennut lapselle vai onko lukeminen vain vielä hidasta.

No, kun itse olin sen idean tajunnut, olin hetkessä luokan nopein lukija. Olen opiskellut yliopistossa pääaineenani suomen kieli. Kuopukseni on yläkoulussa ja koulu menee kaiken kaikkiaan hyvin, myös äikkä. Esikoiseni on meistä ainoa, jota lukeminen ei ole ikinä kiinnostanut! Eli mitään ihmeellisiä johtopäätöksiä tulevaisuudesta ei kannata tehdä. Jos huolestuttaa, ottaisin yhteyttä opettajaan. 

En osaa varmaksi sanoa mistä se kiikastaa. Tuntuu kuin olisi siinä rajalla keikkumassa, kuin että se juuri ja juuri loksahtaisi paikalleen milloin vain, mutta ei ole loksahtanut. Arvailee kovasti sanoja kontekstin mukaan ja joko osaa ulkoa tai osaa lukea muutamia kaksikirjaimisia sanoja/tavuja. Kirjoittaessa osaa äänteen mukaan kirjoittaa kirjaimen tai helpon tavun.

Ap

Tuo on oikein hyvää osaamista jo, kun lapsella on diagnoosi voidaan tehtäviä tarvita helpottaa siinä vaiheessa jos jää "muista" jälkeen.

Erityisopettaja pitää hänelle tukiopetusta pari kertaa viikossa. Hän vain itse kokee huonommuutta kun muut osaavat jo ja hän ei vielä, vaikka tietenkin ollaan koitettu itsetuntoa tukea ja korostaa että kaikki kehittyvät eri tahdissa.

Ap

Lapselle on syytä olla rehellinen, adhd aiheuttaa oppimisvaikeuksia. Ei rampakaan osaa kävellä. Pitää ymmärtää syy ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Myös muille lapsille voi kertoa että adhd tekee oppimisesta vaikeampaa.

Pelottelu on turhaa. Mun tutun lapsella on diagnosoitu dysfasia eli kielenkehityksen häiriö. Sille sanottiin, että 4-5 vanhana, että lapsella tulee olemaan suuria vaikeuksia koulussa; oppiiko koskaan lukemaan jne. Lapsi on nyt eskarissa ja osaa jo lukea. Eli eivät oppimisvaikeudet estä oppimista, mutta vaativat vain enemmän työtä.