Miten kannustaa lasta opettelemaan lukemaan?

Meillä on aktivoitu lasta lukemaan sillä tavalla, että on otettu sarjakuvakirja, josta lapsi tykkää katsella kuvia, mutta ei lue tekstejä. Lapsi on saanut valita, minkä hahmon vuorosanat hän lukee. Minä olen lukenut kaiken muun. Aluksi lapsi voi valita sellaisen hahmon, jonka vuorosanat ovat lyhyitä, ja niitä on vähän.

Tämä tietysti edellyttää sitä, että lapsella on jo jonkinlainen lukutaito. Eli tunnistaa kirjaimet, ja osaa yhdistää niitä sanoiksi.

Lukutuokioon voi tietysti ottaa mukaan muitakin perheenjäseniä, ja kaikki lukutaitoiset valitsevat hahmon, jonka vuorosanat hän lukee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis osaako lapsi lainkaan lukea, ymmärtääkö sen idean, vai onko lukeminen vain vielä hidasta? Muistan itse omilta kouluajoiltani, että en tajunnut yksinkertaisesti sitä, että kirjain vastaa yhtä äännettä ja sitten ne vain laitetaan peräkkäin vasemmalta oikealle! Mielikuvani on, että sitä ideaa ei selitetty ikinä. Minulla oli varmaan jokin ajatus jostain ihan mystisestä asiasta, jonka muut vain hoksaa katsomalla sitä sanaa. En edelleenkään käsitä miten tällaisessa ongelmassa auttaa se, että lapselle luetaan paljon ääneen tms. mitä usein esitetään, vaikka se muuten mukavaa ja hyödyllistä onkin. Esikoiseni oppi lukemaan kuin huomaamatta paljolti mummon avulla. Kuopukselle lukemaan opettelu ekaluokan syksyllä oli ihan tuskaa. Joulun alla oppi tukiopetuksessa. Muistan vielä, että joku aukeama piti syksyllä lukea viisi kertaa. Oli kirjaimet a ja i ja lapsi lausui ne, ja kun ne lausutaan peräjälkeen, mitä tulee, ei aavistustakaan. Se oli jotenkin hyytävää itsellenikin, tuli ihan ne omat kouluajat mieleeni. Siksi tässä kyselen onko se koko idea auennut lapselle vai onko lukeminen vain vielä hidasta.

No, kun itse olin sen idean tajunnut, olin hetkessä luokan nopein lukija. Olen opiskellut yliopistossa pääaineenani suomen kieli. Kuopukseni on yläkoulussa ja koulu menee kaiken kaikkiaan hyvin, myös äikkä. Esikoiseni on meistä ainoa, jota lukeminen ei ole ikinä kiinnostanut! Eli mitään ihmeellisiä johtopäätöksiä tulevaisuudesta ei kannata tehdä. Jos huolestuttaa, ottaisin yhteyttä opettajaan. 

En osaa varmaksi sanoa mistä se kiikastaa. Tuntuu kuin olisi siinä rajalla keikkumassa, kuin että se juuri ja juuri loksahtaisi paikalleen milloin vain, mutta ei ole loksahtanut. Arvailee kovasti sanoja kontekstin mukaan ja joko osaa ulkoa tai osaa lukea muutamia kaksikirjaimisia sanoja/tavuja. Kirjoittaessa osaa äänteen mukaan kirjoittaa kirjaimen tai helpon tavun.

Ap

Tuo on oikein hyvää osaamista jo, kun lapsella on diagnoosi voidaan tehtäviä tarvita helpottaa siinä vaiheessa jos jää "muista" jälkeen.

Erityisopettaja pitää hänelle tukiopetusta pari kertaa viikossa. Hän vain itse kokee huonommuutta kun muut osaavat jo ja hän ei vielä, vaikka tietenkin ollaan koitettu itsetuntoa tukea ja korostaa että kaikki kehittyvät eri tahdissa.

Ap

Lapselle on syytä olla rehellinen, adhd aiheuttaa oppimisvaikeuksia. Ei rampakaan osaa kävellä. Pitää ymmärtää syy ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Myös muille lapsille voi kertoa että adhd tekee oppimisesta vaikeampaa.

Pelottelu on turhaa. Mun tutun lapsella on diagnosoitu dysfasia eli kielenkehityksen häiriö. Sille sanottiin, että 4-5 vanhana, että lapsella tulee olemaan suuria vaikeuksia koulussa; oppiiko koskaan lukemaan jne. Lapsi on nyt eskarissa ja osaa jo lukea. Eli eivät oppimisvaikeudet estä oppimista, mutta vaativat vain enemmän työtä.

Jatkan vielä. Lapset kehittyvät eri tahtiin ja se vaikuttaa, kuinka paljon asiaa on harjoiteltu. Eivät kaikki tokaluokkalaisetkaan osaa lukea, mutta silti heistä kehittyy ajan kanssa ihan hyviä lukijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis osaako lapsi lainkaan lukea, ymmärtääkö sen idean, vai onko lukeminen vain vielä hidasta? Muistan itse omilta kouluajoiltani, että en tajunnut yksinkertaisesti sitä, että kirjain vastaa yhtä äännettä ja sitten ne vain laitetaan peräkkäin vasemmalta oikealle! Mielikuvani on, että sitä ideaa ei selitetty ikinä. Minulla oli varmaan jokin ajatus jostain ihan mystisestä asiasta, jonka muut vain hoksaa katsomalla sitä sanaa. En edelleenkään käsitä miten tällaisessa ongelmassa auttaa se, että lapselle luetaan paljon ääneen tms. mitä usein esitetään, vaikka se muuten mukavaa ja hyödyllistä onkin. Esikoiseni oppi lukemaan kuin huomaamatta paljolti mummon avulla. Kuopukselle lukemaan opettelu ekaluokan syksyllä oli ihan tuskaa. Joulun alla oppi tukiopetuksessa. Muistan vielä, että joku aukeama piti syksyllä lukea viisi kertaa. Oli kirjaimet a ja i ja lapsi lausui ne, ja kun ne lausutaan peräjälkeen, mitä tulee, ei aavistustakaan. Se oli jotenkin hyytävää itsellenikin, tuli ihan ne omat kouluajat mieleeni. Siksi tässä kyselen onko se koko idea auennut lapselle vai onko lukeminen vain vielä hidasta.

No, kun itse olin sen idean tajunnut, olin hetkessä luokan nopein lukija. Olen opiskellut yliopistossa pääaineenani suomen kieli. Kuopukseni on yläkoulussa ja koulu menee kaiken kaikkiaan hyvin, myös äikkä. Esikoiseni on meistä ainoa, jota lukeminen ei ole ikinä kiinnostanut! Eli mitään ihmeellisiä johtopäätöksiä tulevaisuudesta ei kannata tehdä. Jos huolestuttaa, ottaisin yhteyttä opettajaan. 

En osaa varmaksi sanoa mistä se kiikastaa. Tuntuu kuin olisi siinä rajalla keikkumassa, kuin että se juuri ja juuri loksahtaisi paikalleen milloin vain, mutta ei ole loksahtanut. Arvailee kovasti sanoja kontekstin mukaan ja joko osaa ulkoa tai osaa lukea muutamia kaksikirjaimisia sanoja/tavuja. Kirjoittaessa osaa äänteen mukaan kirjoittaa kirjaimen tai helpon tavun.

Ap

Tuo on oikein hyvää osaamista jo, kun lapsella on diagnoosi voidaan tehtäviä tarvita helpottaa siinä vaiheessa jos jää "muista" jälkeen.

Erityisopettaja pitää hänelle tukiopetusta pari kertaa viikossa. Hän vain itse kokee huonommuutta kun muut osaavat jo ja hän ei vielä, vaikka tietenkin ollaan koitettu itsetuntoa tukea ja korostaa että kaikki kehittyvät eri tahdissa.

Ap

Lapselle on syytä olla rehellinen, adhd aiheuttaa oppimisvaikeuksia. Ei rampakaan osaa kävellä. Pitää ymmärtää syy ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Myös muille lapsille voi kertoa että adhd tekee oppimisesta vaikeampaa.

Lapsen isällä on adhd ja on menestynyt ihan yliopistossakin, eli ei se onneksi aina vaikuta, saattaa toki hankaloittaa. Ja todennäköisesti hankaloittaakin. Äsken lapsi luki itse sanan “maa-nan-tai-na”, voi että äiti voi olla ylpeä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet todella myöhässä asian kanssa. Yleensä lapset osaavat lukea jo kauan ennen koulua.

Höpö höpö.

Mun lapsista 2/3 oppi lukemaan ennen koulua. Toinen oppi 5v, vähän ennen eskarin alkua ja toinen oppi 4v. Kolmas lapsista oppi ekan luokan syksyllä. Tavuja osasi jo lukea eskarissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis osaako lapsi lainkaan lukea, ymmärtääkö sen idean, vai onko lukeminen vain vielä hidasta? Muistan itse omilta kouluajoiltani, että en tajunnut yksinkertaisesti sitä, että kirjain vastaa yhtä äännettä ja sitten ne vain laitetaan peräkkäin vasemmalta oikealle! Mielikuvani on, että sitä ideaa ei selitetty ikinä. Minulla oli varmaan jokin ajatus jostain ihan mystisestä asiasta, jonka muut vain hoksaa katsomalla sitä sanaa. En edelleenkään käsitä miten tällaisessa ongelmassa auttaa se, että lapselle luetaan paljon ääneen tms. mitä usein esitetään, vaikka se muuten mukavaa ja hyödyllistä onkin. Esikoiseni oppi lukemaan kuin huomaamatta paljolti mummon avulla. Kuopukselle lukemaan opettelu ekaluokan syksyllä oli ihan tuskaa. Joulun alla oppi tukiopetuksessa. Muistan vielä, että joku aukeama piti syksyllä lukea viisi kertaa. Oli kirjaimet a ja i ja lapsi lausui ne, ja kun ne lausutaan peräjälkeen, mitä tulee, ei aavistustakaan. Se oli jotenkin hyytävää itsellenikin, tuli ihan ne omat kouluajat mieleeni. Siksi tässä kyselen onko se koko idea auennut lapselle vai onko lukeminen vain vielä hidasta.

No, kun itse olin sen idean tajunnut, olin hetkessä luokan nopein lukija. Olen opiskellut yliopistossa pääaineenani suomen kieli. Kuopukseni on yläkoulussa ja koulu menee kaiken kaikkiaan hyvin, myös äikkä. Esikoiseni on meistä ainoa, jota lukeminen ei ole ikinä kiinnostanut! Eli mitään ihmeellisiä johtopäätöksiä tulevaisuudesta ei kannata tehdä. Jos huolestuttaa, ottaisin yhteyttä opettajaan. 

En osaa varmaksi sanoa mistä se kiikastaa. Tuntuu kuin olisi siinä rajalla keikkumassa, kuin että se juuri ja juuri loksahtaisi paikalleen milloin vain, mutta ei ole loksahtanut. Arvailee kovasti sanoja kontekstin mukaan ja joko osaa ulkoa tai osaa lukea muutamia kaksikirjaimisia sanoja/tavuja. Kirjoittaessa osaa äänteen mukaan kirjoittaa kirjaimen tai helpon tavun.

Ap

Tuo on oikein hyvää osaamista jo, kun lapsella on diagnoosi voidaan tehtäviä tarvita helpottaa siinä vaiheessa jos jää "muista" jälkeen.

Erityisopettaja pitää hänelle tukiopetusta pari kertaa viikossa. Hän vain itse kokee huonommuutta kun muut osaavat jo ja hän ei vielä, vaikka tietenkin ollaan koitettu itsetuntoa tukea ja korostaa että kaikki kehittyvät eri tahdissa.

Ap

Lapselle on syytä olla rehellinen, adhd aiheuttaa oppimisvaikeuksia. Ei rampakaan osaa kävellä. Pitää ymmärtää syy ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Myös muille lapsille voi kertoa että adhd tekee oppimisesta vaikeampaa.

Lapsen isällä on adhd ja on menestynyt ihan yliopistossakin, eli ei se onneksi aina vaikuta, saattaa toki hankaloittaa. Ja todennäköisesti hankaloittaakin. Äsken lapsi luki itse sanan “maa-nan-tai-na”, voi että äiti voi olla ylpeä!

Jee! Hienoa! Siitä se lähtee!

Olen jo vanha, lapsuudesani ei ollut videopelejä, mutta meille lapsille luettiin paljon. Kirjoja, Aku Ankkaa, joka meille köyhälle perheelle oli tilattu, vaikka se oli todella kallis. Tämä tutustutti kirjojen maailmaan ja kun itse koulussa oppi lukemaan, sitä kiinnosti itsekin tehdä kotona ihan vapaaehtoisesti. Joululahjaksi sai jonkun toivotun kirjan, veljen saamaa Mitä Missä Milloin ja Akun taskukirjoja, Guinessin ennätyskirjaa yms. jaksoi lukea jopa pikkuveljeni, jolla on add ja vaikka pitkät tekstit eivät vielä olleet helppoja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aktivoitu lasta lukemaan sillä tavalla, että on otettu sarjakuvakirja, josta lapsi tykkää katsella kuvia, mutta ei lue tekstejä. Lapsi on saanut valita, minkä hahmon vuorosanat hän lukee. Minä olen lukenut kaiken muun. Aluksi lapsi voi valita sellaisen hahmon, jonka vuorosanat ovat lyhyitä, ja niitä on vähän.

Tämä tietysti edellyttää sitä, että lapsella on jo jonkinlainen lukutaito. Eli tunnistaa kirjaimet, ja osaa yhdistää niitä sanoiksi.

Lukutuokioon voi tietysti ottaa mukaan muitakin perheenjäseniä, ja kaikki lukutaitoiset valitsevat hahmon, jonka vuorosanat hän lukee.

Meillä tämä toimi esikoisen kanssa lukuläksyissä, minä sain ensin valita dialogista tyypin ja lapsi luki toisen vuorosanat. Ensin valitsin sen hahmon jolla oli pitkiä sanoja ja sittemmin lyhyet.

Siis ihan älytöntä, mutta tuo lapsi osaa tänään lukea paljon paremmin kuin osasi eilen! Lupasin että pienen lukutuokion jälkeen saa pelata ruokaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanha, lapsuudesani ei ollut videopelejä, mutta meille lapsille luettiin paljon. Kirjoja, Aku Ankkaa, joka meille köyhälle perheelle oli tilattu, vaikka se oli todella kallis. Tämä tutustutti kirjojen maailmaan ja kun itse koulussa oppi lukemaan, sitä kiinnosti itsekin tehdä kotona ihan vapaaehtoisesti. Joululahjaksi sai jonkun toivotun kirjan, veljen saamaa Mitä Missä Milloin ja Akun taskukirjoja, Guinessin ennätyskirjaa yms. jaksoi lukea jopa pikkuveljeni, jolla on add ja vaikka pitkät tekstit eivät vielä olleet helppoja.

Tuo Guinnessin ennätyskirja voisikin muuten olla hyvä! Siellä on lyhyitä, mutta tiiviitä ja varmasti lasta kiinnostavia tietoiskuja. Pitääkin laittaa tilaten kirjastosta. Onneksi niistä saa nopeasti tilattua!

Ap

Jos lapsi ei vielä osaa lukea kuin hädin tuskin tavuja, niin turha lyödä mitään Harry Potteria käteen.

Kirjastoissa on helppolukuisia, tavutettuja kirjoja, joissa tarinat ovat lyhyitä. Niillä kannattaa nyt ensin lähteä peruslukutaitoa kehittämään.

Jos lasta motivoi jokin palkkiosysteemi, niin sellainen käyttöön. "Lue 10 minuuttia, niin saat pelata 20 minuuttia" .

Lainaisin kirjastosta kirjoja, jotka voisivat kiinnostaa. Vaikka kuvitettuja tietokirjoja kiinnostavasta aiheesta. Itsellä motivaatiota toi vanhempien lupaus tilata kotiin Aku Ankka, kunhan opin ensin lukemaan. Tavutusta en meinannut tajuta, vaan koin sen hankalaksi. Opin sitten lukemaan ensin ilman tavuja, joten ei kannata tavuttomuuden hidastaa, jos teksti on muuten lyhyttä ja kiinnostavaa.

Kannattaa myös kokeilla erilaisia pelejä. Vaikka muistipeli niin, että pitää yhdistää sana ja kuva. Myös aarteenmetsästys sanallisilla vihjeillä voisi olla hauskaa.

En nyt ihan ymmärrä näitä vastauksia, että nämä ja nämä kirjat ovat kivoja, niistä lapsi voisi pitää. Kun ongelma siis on, että ap:n lapsi ei osaa lukea yhtään sanaa. Ensin pitää saada se lamppu syttymään, että a, u, t ja o -äänteet peräkkäin ovat "auto". Toki siis ymmärrän, että koko ajan täytyy pitää yllä sellaista positiivista mielialaa, että sitten kun osaan lukea, voin lukea tämän ja tuon kirjan ja nytkin kannattaa tietysti lukea lapselle ääneen. Olen se, jonka oli vaikea oppia lukemaan ja kuopuksen myös. Huomasin kuopuksen kohdalla, että hän piti tosi paljon sarjakuvista. Ja juuri siksi, että tarinan ymmärsi lukemattakin. Hänen kohdallaan Aku Ankat eivät aluksi auttaneet lukemaan oppimisessa yhtään. Sitten myöhemmin kyllä, kun sitä tekstiä on niin vähän ja tarina etenee silti vauhdilla. Kai sieltä koulusta ja tukiopetuksesta on tullut jotain ohjeita ja läksyjä kotiin, ehkä pitäisi nyt vielä keskittyä niihin? Ehkä lapsi voi kokea senkin ahdistavana, että "tyrkytetään" kirjoja, kun hän ei niistä mitään ymmärrä? Kyllä se siitä :)

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä näitä vastauksia, että nämä ja nämä kirjat ovat kivoja, niistä lapsi voisi pitää. Kun ongelma siis on, että ap:n lapsi ei osaa lukea yhtään sanaa. Ensin pitää saada se lamppu syttymään, että a, u, t ja o -äänteet peräkkäin ovat "auto". Toki siis ymmärrän, että koko ajan täytyy pitää yllä sellaista positiivista mielialaa, että sitten kun osaan lukea, voin lukea tämän ja tuon kirjan ja nytkin kannattaa tietysti lukea lapselle ääneen. Olen se, jonka oli vaikea oppia lukemaan ja kuopuksen myös. Huomasin kuopuksen kohdalla, että hän piti tosi paljon sarjakuvista. Ja juuri siksi, että tarinan ymmärsi lukemattakin. Hänen kohdallaan Aku Ankat eivät aluksi auttaneet lukemaan oppimisessa yhtään. Sitten myöhemmin kyllä, kun sitä tekstiä on niin vähän ja tarina etenee silti vauhdilla. Kai sieltä koulusta ja tukiopetuksesta on tullut jotain ohjeita ja läksyjä kotiin, ehkä pitäisi nyt vielä keskittyä niihin? Ehkä lapsi voi kokea senkin ahdistavana, että "tyrkytetään" kirjoja, kun hän ei niistä mitään ymmärrä? Kyllä se siitä :)

Tukiopetuksesta ainoa annettu ohje on, ettei saa pakottaa eikä vaatia. Pienissä annoksissa ja kannustaen.

Ap