IS: ”Minut pistettiin pyytämään anteeksi kiusaajilta” – Nyt puhuvat kiusatut itse: Tämä kaikki Kiva koulu -ohjelmassa ei toimi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovemmille tyypeille ei vain se puhe koskaan mitään auta. Valitettavasti ne kovemmat otteet ja lääkkeet tepsisivät, eivät kylläkään kaikkiin nekään. Toivottomia tapauksia ovat esim. tulevat linnakundit.

Ja niiden toivottomien tapausten paikka ei ole todellakaan normaaleissa kouluissa ja luokissa muita lapsia vaarantamassa. Sosiaalidemokraattinen hyysäysmentaliteetti, jossa nomaaleista ihmisistä tehdään sosiopaattien tukihenkilöitä ei kerta kaikkiaan toimi.

Persujen mentaliteetti sekään tuskin kiusattujen tilannetta paljoakaan parantaa.

Aina paremmin kuin teidän, jotka olette koko ongelman saaneet aikaan ja vielä pahennatte sitä aktiivisesti.

Jeps. Ano Turtiainen opetusministeriksi. Hän pyyhkii kiusatun kyyneleet varmasti.

Edes Turtiaisen kaltainen karikatyyri ei varmasti pystyisi yhtä tuhoisaan ja aivottomaan hyysäyspolitiikkaan kuin te koululaitoksen pilaajat ja lasten traumatisoijat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Oletkohan kiusaajani? Yksi pahimmista tuli joskus (aikuisena!) pikkupöhnässä sössöttämään että kiusaaminen oli oikeastaan oma vikani koska -yksinäisenä pikkutyttönä- olin niin helppo ja alistuva maali. Isolle poikaporukalle.

Totesin tähän että totta puhut. Minun olisi pitänyt yksitellen tappaa teidät kaikki. On osannut sujuvasti vaihtaa puolta jos tulee kadulla vastaan.

Tuskinpa olen, koska en ole kiusannut ketään. Minua on kiusattu ja yritetty kiusata, mutta pistin vastaan. Anteeksi, jos se on joku synti.

Hyvä jos sinulla oli resursseja pistää vastaan, mutta mitäpä jos ei kuitenkaan vastuutettaisi lapsia huolehtimaan lakisääteisestä kouluturvallisuudesta kaiken maailman ”löyhiä kaveriporukoita” vastaan? Sellainen vahvimman oikeudella toimiva viidakon laki ei oikein nyky-yhteiskunnassa toimi. Turvallisen oppimisympäristön takaaminen on aikuisten tehtävä.

Voi ystävä hyvä kun se on juuri se mikä tätä maailmaa yhä edelleen pyörittää kaikesta sivistyksestä huolimatta. Jos tämän tosiasian kieltää, ei kiusaamisen juurisyihin puuttuminen onnistu ikinä ja keinot jäävät vajaiksi. Luuletko, että valistaminen auttaa mitään sellaiselle testosteronia pursuavalle, ilkeämieliselle teinille? Ei auta. Vain kovat otteet ja kuri auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kotona "opetettiin" nöyräksi ja hiljaiseksi tyranni-isän toimesta. Kyllä olin myös koulussa tuollainen nöyristelevä pelkuri ja minua kiusattiin hyvin rankasti. Isäkin sanoi, että oma vikani, mitäs olen tällainen... Olin pieni tyttö eikä minulla ollut mitään keinoja puolustautua hakkaamiselle ja ulkonäön haukkumiselle. Vanhemmatkaan eivät puuttuneet. Opettajat yrittivät edes jotain, mutta ei mielestäni tarpeeksi ja perhetaustani oli varmasti syy miksi asiaa vähäteltiin... Enhän ollut hieno virkamiehen lapsi, vaan köyhän alkoholistiperheen.

Kotikuri ja -väkivalta tehoavat eri ihmisiin näköjään eri tavalla. Mut se sai tappelemaan vastaan, olen vissiin sitten sen verran pahansisuinen. Annan aina takaisin, vaikka salaa selän takana, jos se ei muuten onnistu. Tai heittäydyn täysin välinpitämättömäksi, mikä vtuttaa kiusaajia myöskin. Konstit toimivat myös aikuisiin.

Vierailija kirjoitti:

Tämän pehmoilulinjan jatkumisen voi muuten sitten taata äänestämällä esim. kuntavaaleissa vihervasemmistoa, joka nimenomaan kannattaa tätä päänsilittelylinjaa! 

Siellä oli Persut hallituksessa. Mikseivät muuttaneet lakia, niin se olisi nyt voimassa? Sellaiseksi että opettajilla on kunnolla toimivaltaa ja kiusaamisen rankaisuun raskaat/kunnon keinot? Ai ei kiinnostanut niitäkään?

Yläkoulun aineenopettajat ovat keskimäärin juuri niitä itse aikanaan koulunsa vakavasti ottaneita, joita luokkien kouluvastaiset oppilaat kurmuuttivat. Opettajilla on siis ihan omakohtaista kokemusta kiusatuksi tulemisesta.

Nykyinen lainsäädäntö on tehty kiusaajia suojelevaksi. Kouluilla ei ole laillisia keinoja antaa kiusaajille tuntuvia rangaistuksia. Kiusaajaksi paljastuneen nimeäkään ei saa paljastaa koulun muille opettajille. Kiusaamistapaukset jäävät nykyisen lainsäädännön aikana vain tapauksia selvitelleiden tietoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen voi lopettaa kolmella tavalla:

Lyö ekasta kerrasta takaisin niin kovaa että tuntuu = 1. Itsepuolustus

2. Poliisi

Ja jos nämä ei tehoa, on parasta tuntea joku 3. mopojengin jäsen.

Valitettavasti nuo todellakin ovat tällä hetkellä ainoat vaihtoehdot, tosin kohta 2 ei usein toimi.

Sitten siirryt kohtaan 3.

Tähänkin keskusteluun saatiin poliittinen riita aikaiseksi...

Ja kun kysymys ei ollut edes politiikasta :D voitteko keskittyä asiaan ja lopettaa tuon iänikuisen vassarit vs persut riidan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Oletkohan kiusaajani? Yksi pahimmista tuli joskus (aikuisena!) pikkupöhnässä sössöttämään että kiusaaminen oli oikeastaan oma vikani koska -yksinäisenä pikkutyttönä- olin niin helppo ja alistuva maali. Isolle poikaporukalle.

Totesin tähän että totta puhut. Minun olisi pitänyt yksitellen tappaa teidät kaikki. On osannut sujuvasti vaihtaa puolta jos tulee kadulla vastaan.

Tuskinpa olen, koska en ole kiusannut ketään. Minua on kiusattu ja yritetty kiusata, mutta pistin vastaan. Anteeksi, jos se on joku synti.

Miten pistit vastaan? Olin pienikokoinen tyttö ja kiusaajani olivat 4 paljon isompaa poikaa. Kävivät muuten vaan täräyttämässä nyrkillä olkapäähän ja olin ihan mustelmilla aina. Olin kuulemma ruma, joten ansaitsin sen :) toki joskus yritin puolustautua ja siitä hyvästä uhattii hakata oikein kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Nais opettajat eivät uskalla puuttua itseään pitempien ja leveämpien teini poikien kiusaamiseen, nais opettajat eivät näe, eivät kuule mitään, en minäkään lyhyenä naisena ole uhka itseäni paljon pitempien teini poikien silmissä! Lisää mies opettajia ja lisää auktoriteettia kouluun!

Pois tuollaiset lässyttämiset ja järjestelmät!

Kuinkahan moni nuori tänäkin päivänä miettii itsemurhaa? :(

Ihan vain huomiona koulumaailmasta, jossa tuli pitkään työskenneltyä: todella usein kovimmat kurinpitäjät olivat nimenomaan naisia, koosta riippumatta. Kiukkuinen akka saa isonkin teinipojan kuriin. Lepsuimmat kurinpitäjät olivat miehiä, joilla oli usein oppilaiden kanssa sellainen naureskeleva "hyvä jätkä" -meininki. Ihmettelen aina tätä uskomusta, että miehet ovat parempia kurinpidossa, kun oma kokemukseni on aika lailla päinvastainen. Toki varmaan entisajan upseerimiesopettajat olivat erilaisia, mutta ei sellaisia enää ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-opettajana voin sanoa tähän, että me olemme aika kädettömiä oikeasti tämän kiusaamisen suhteen. Monet kiusaajat ovat niin kovaluontoisia, etteivät koulun käytettävissä olevat keinot tehoa heihin. Monissa kouluissa on luovuttu jälki-istunnoistakin, koska se on "vanhanaikaista" ja "tehotonta". Joten ainoa rangaistus on kasvatuskeskustelu, joka on yhtä tyhjän kanssa, koska kiusaajat jättävät tulematta tai vain naureskelevat opettajille päin naamaa siellä kasvatuskeskustelussa. Tai sitten esittävät katuvaa, mutta jatkavat, koska tietävät, että mitään oikeaa rangaistusta ei voi tulla.

Koulusta erottamiseen päädytään käytännössä todella harvoin, ja sekin on täysin tehoton toimenpide, koska harva kiusaaja välittää koulunkäynnistään. Usein soppaan liittyy myös vanhemmat, jotka joko eivät välitä, eivät huolehdi lapsistaan tai kieltävät kategorisesti lapsensa olevan kiusaaja ja alkavat uhkailla opettajia ja rehtoria. 

Jos kiusaaminen halutaan saada oikeasti kuriin, kouluille tarvitaan todella paljon lisää kurinpitovaltuuksia. Tämä nykykoulun kädettömyys ja silmille hyppivät penskat olivat syy miksi itse jätin opettajan hommat. 

Tämä voi päteä osaan kiusaajista, mutta suuri osa tyttökiusaajista on ns. hyvistä perheistä, suosittuja, hyviä koulussakin. Heihin kyllä tepsisi nuo mainitsemasi keinot, mutta eipä niitä heihinkään käytetä.

Juuri näin. Eihän näitä tyttökiusaajia edes uskota kiusaajiksi. Tiedän eräänkin kiusaajatytön, joka sai hymypatsaan. Sama pätee opettajan suosikkipoikiin. Opettaja vaan sanoo, että ei se Kalle kiusaa, ei ole koskaan kiusannut. Väitä siinä sitten vastaan. Kalle saa jatkaa tihutyötään. Ja nämä fiksut suosikkikiusaajat osaavat kiusata niin, että se ei näy. Jos suosikkioppilaiden kiusaama uhri kertoo asiasta, hänet leimataan vasikaksi ja uhria halveksitaan entistä enemmän, hänet eristetään ja kiusaaminen vain pahenee.

Kiusaajille toivoisin pakollista tunnekasvatusta ja empatiakoulutusta koulun jälkeen, säännöllisiä käyntejä rehtorin kansliassa kertomassa, miten ei edelleenkään kiusaa, erottaminen koulusta tai koulunvaihto, koko kiusaajan perhe terapiaan ja lastensuojelukäynteihin eikä aina vain syyllistetä uhria. Vakavissa tapauksissa heti poliisi paikalle.

"Luuletko, että valistaminen auttaa mitään sellaiselle testosteronia pursuavalle, ilkeämieliselle teinille? Ei auta."

Näin  se taitaa valitettavasti vain olla.

Tarvitaan kiusaajia kohtaan kovempia rangaistuksia, jos halutaan oikeasti vähentää tätä kesto-ongelmaa Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-opettajana voin sanoa tähän, että me olemme aika kädettömiä oikeasti tämän kiusaamisen suhteen. Monet kiusaajat ovat niin kovaluontoisia, etteivät koulun käytettävissä olevat keinot tehoa heihin. Monissa kouluissa on luovuttu jälki-istunnoistakin, koska se on "vanhanaikaista" ja "tehotonta". Joten ainoa rangaistus on kasvatuskeskustelu, joka on yhtä tyhjän kanssa, koska kiusaajat jättävät tulematta tai vain naureskelevat opettajille päin naamaa siellä kasvatuskeskustelussa. Tai sitten esittävät katuvaa, mutta jatkavat, koska tietävät, että mitään oikeaa rangaistusta ei voi tulla.

Koulusta erottamiseen päädytään käytännössä todella harvoin, ja sekin on täysin tehoton toimenpide, koska harva kiusaaja välittää koulunkäynnistään. Usein soppaan liittyy myös vanhemmat, jotka joko eivät välitä, eivät huolehdi lapsistaan tai kieltävät kategorisesti lapsensa olevan kiusaaja ja alkavat uhkailla opettajia ja rehtoria. 

Jos kiusaaminen halutaan saada oikeasti kuriin, kouluille tarvitaan todella paljon lisää kurinpitovaltuuksia. Tämä nykykoulun kädettömyys ja silmille hyppivät penskat olivat syy miksi itse jätin opettajan hommat. 

Ei jessus, sähän käytännössä myönnät, että kun tarvittavat toimet ei oo auttanu, niin ollaan sit oltu tekemättä mitään.

Vähän kun sen koulusiivoojan kommentti täällä, että joo kyllähän sitä kiusaamista näki, mut mitä siinä olis voinu tehdä..

Viis lapsista, kunhan henkilökunta ei liikaa rasitu.

Koulussa tehdään se, mitä nykyisten lakien puitteissa voidaan. Jos toimet eivät auta, ei ole oikein enempää tehtävissä. Poliisi ei ehdi eikä lastensuojelua yleensä kiinnosta. Opettajana en ole ottamassa kirjallista varoitusta tai potkuja sen vuoksi, että ylitän valtuuteni. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai koulumatkoilla tapahtuvaan kiusaamiseen ei koulun toimivalta yllä. Huoltajan on tehtävä rikosilmoitus ja toivottava, että poliisi ehtii tutkimaan.

TE olette siellä etulinjassa näkemässä mitä resursseja puuttuu tai mitkä lait estävät teitä auttamasta kiusattuja tehokkaasti. Vaatikaa ammattiliitoltanne ja lainsäätäjältä parannuksia älkääkä nostako käsiänne pystyyn tyyliin ”no eipä tälle oikein mitään voi”, kun kyseessä on näin äärimmäisen vakava lapsen koko kehityksen ja jopa elämän vaarantava asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

En tarkoittanut tätä ihan noin jyrkästi, ihmettelen vaan että mikä on se mekanismi mikä saa ihmisen kaiken kiusaamisen päätteeksi vielä taipumaan noihin nöyryyttäviin juttuihin (kenkien nuoleminen esim). Siis itselleni sen on vaikeaa hyväksyä, sanottakoon suoraan. Väitän, että joskus se suora turpaanottaminen on vähemmän traumatisoivaa kuin se, että tietoisesti alistuu kiusaajien valtaan. Turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan ja kun tietää yrittäneensä, niin itsetunto ei romahda.

Ihmettelepä ihan rauhassa ja sitten vielä lisää. Luuletko, etten koskaan yrittänyt pistää vastaan? Luuletko että vastaanpistämisestäni oli jotain apua kun isolla porukalla tultiin päälle? Voin myös kertoa, ettei kiusatulle anneta juuri mahdollisuutta valita mitä hänelle tehdään. On täysin mahdollista sekä saada turpiin että joutua nuolemaan kengät.

Minä sentään pistin vastaan koko sen yhdeksän vuotta minkä kiusaamista kesti. Olisikohan sinusta ollut samaan?

No nuole sitten vaikka kiusaajiesi persereikiä, ihan sama. Minä en nuole.

Itse en ole ollut vakavasti koulukiusattu, mutta nuolisin kyllä mieluummin kengänpohjia (jos olisi pakko valita), kuin ottaisin riskin, että iso porukka potkii kallooni tohjoksi ja vammaudun pahimmassa tapauksessa loppuiäksi. Oletko myöskin sitä mieltä, että ra*skattu ihminen on vässykkä, jos ei taistele vastaan, silläkin uhalla, että vastaantaistelun tuloksena voi oikeasti kuolla? Ihmeellistä uhrin syyllistämistä. Kuulostat siltä, että olet itse ollut koulukiusaaja ja edelleen ajatusmaailma vinoutunut ja pahasti.

Ohis

Miksi vihjailet koko ajan että olisin kiusaaja? Olen sen jo sanonut kerran ja sanon edelleen: en ole kiusaaja, vaan minua on kiusattu. En vaan voi sietää sitä, että näille kiusaajille annetaan mitä mielikuvituksellisimmat keinot kiusata uhriaan. Kuten polvistumisen ja kenkien nuolemiset. Nämä ovat mielestäni oikeastaan pahempaa sadismia kuin mikään muu, koska niihin sisältyy täysin henkisen tuhoamisen elementti ja suunnitelmallisuus. Kipeästä nenästä voi parantua, mutta kipeäksi murjottu itsetunto on hankalampi tapaus. Tämän tajusin itse onneksi lapsena ja pidin sillä tavalla puoleni, että otin mieluummin riskin fyysisestä kuin erittäin myrkyllisestä, henkisestä väkivallasta. Korostan vielä kerran, että en syyllistä, olen vain todella kyrpiintynyt kuin luen noita vastaavia tapauksia.

Tämä oli osaltani nyt tässä.

Joku ajatusmaailmassasi on vinoutunut, se on selvä. Myös hakatuksi joutuminen on alistamista ja aiheuttaa traumat, ei siitäkään tuosta vaan välttämättä toivuta. Uhri ei ole se, joka näille kiusaajille antaa mitä mielikuvituksellisimpia keinoja nöyryytykseen, vaan nämä sekasikiöt ihan itse ne keksivät. Uhri sitten joutuu tyytymään kohtaloonsa, koska se on selvä, että yhdellä lapsella ei ole mahdollisuuksia, jos vastassa on viiden tai kymmenenkin hengen porukka. Sinä voit puhua mitä itse teit, mutta et voi vähätellä muiden kokemuksia ja ”valintoja” tilanteessa joka on hyvin traumaattinen. Se ei ole pelkuruutta, jos valitsee vaikka nuolla niitä kengänpohjia mieluummin kuin ottaa tu*paansa. Kaikki eivät selviydy ”pelkällä” kipeällä nenällä, vaan vammat voivat olla myös vakavia. Vakavasta aivovammasta ei enää niin vaan toivuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovemmille tyypeille ei vain se puhe koskaan mitään auta. Valitettavasti ne kovemmat otteet ja lääkkeet tepsisivät, eivät kylläkään kaikkiin nekään. Toivottomia tapauksia ovat esim. tulevat linnakundit.

Ja niiden toivottomien tapausten paikka ei ole todellakaan normaaleissa kouluissa ja luokissa muita lapsia vaarantamassa. Sosiaalidemokraattinen hyysäysmentaliteetti, jossa nomaaleista ihmisistä tehdään sosiopaattien tukihenkilöitä ei kerta kaikkiaan toimi.

Persujen mentaliteetti sekään tuskin kiusattujen tilannetta paljoakaan parantaa.

Ahas. Tässä kunnassa persuvaltuutettu, poliisi ammatiltaan, kävi kouluissa saarnaamassa kiusaamista vastaan. Oli kuulemma sakki harvinaisen hiljaista jokaisella yläasteella missä ko äijä kävi viran puolesta kertomassa näistä asioista.

Kovimmat kiusaajat ovat matkalla kahteen eri suuntaan: toiset johtotehtäviin, toiset kiven sisään.

Ainakin tämä reitti näyttää olleen pääsääntönä, kun palautan mieleeni oman kouluni kovisten kohtaloita.

Ilmeisesti Suomessa johtotehtävissä edelleen on melkoista valttia tietynlainen karskius ja empatiakyvyn puute.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen voi lopettaa kolmella tavalla:

Lyö ekasta kerrasta takaisin niin kovaa että tuntuu = 1. Itsepuolustus

2. Poliisi

Ja jos nämä ei tehoa, on parasta tuntea joku 3. mopojengin jäsen.

Juu, ja jos lyöt liian kovaa, että sille kiusaajalle tulee elinikäsiä vammoja, niin joudut aikamoiseen ongelmiin itse jo nuorena.  Tai vastaavasti olet kiusaajaa paljon heikompi ja se on 1vs3 tappelu ja he lyövät sitten sinua takaisin ja saat elinikäsiä vammoja, kuten aivovamman. 

Tilannearvio pitää toki tehdä. Mutta jos joudut punnitsemaan, kummalle se aivovamma tulee, niin aina kannattaa valita se kiusaaja. Ja aina paras itsepuolustus on juosta karkuun, jos se vaan onnistuu. Ja tosiaan ylivoimaa vastaan joutuu ehkä ottamaan turpiinsa kuten tässä ketjussa joku sanoi, mutta marssia sen jälkeen suorinta tietä lääkäriin ja poliisille, ja laittaa tekijät vastuuseen.

No se nyt on itsestäänselvä asia, ettei tuo KivaKoulu toimi. Se on aikuisten äkädeemisten kympintyttöjen aivopieru-unelmakuplaa, jossa he kuvitelmissaan saavat ratkaistua ikuisuusongelman jollain höpöhöpö-naminami-puuhastelulla. Ja varma Nobelin palkinto odottaa ihan just kohta nurkan takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Oletkohan kiusaajani? Yksi pahimmista tuli joskus (aikuisena!) pikkupöhnässä sössöttämään että kiusaaminen oli oikeastaan oma vikani koska -yksinäisenä pikkutyttönä- olin niin helppo ja alistuva maali. Isolle poikaporukalle.

Totesin tähän että totta puhut. Minun olisi pitänyt yksitellen tappaa teidät kaikki. On osannut sujuvasti vaihtaa puolta jos tulee kadulla vastaan.

Tuskinpa olen, koska en ole kiusannut ketään. Minua on kiusattu ja yritetty kiusata, mutta pistin vastaan. Anteeksi, jos se on joku synti.

Hyvä jos sinulla oli resursseja pistää vastaan, mutta mitäpä jos ei kuitenkaan vastuutettaisi lapsia huolehtimaan lakisääteisestä kouluturvallisuudesta kaiken maailman ”löyhiä kaveriporukoita” vastaan? Sellainen vahvimman oikeudella toimiva viidakon laki ei oikein nyky-yhteiskunnassa toimi. Turvallisen oppimisympäristön takaaminen on aikuisten tehtävä.

Voi ystävä hyvä kun se on juuri se mikä tätä maailmaa yhä edelleen pyörittää kaikesta sivistyksestä huolimatta. Jos tämän tosiasian kieltää, ei kiusaamisen juurisyihin puuttuminen onnistu ikinä ja keinot jäävät vajaiksi. Luuletko, että valistaminen auttaa mitään sellaiselle testosteronia pursuavalle, ilkeämieliselle teinille? Ei auta. Vain kovat otteet ja kuri auttaa. 

Tietysti, mutta ne kovat otteet ja kuri on tultava koulun ja yhteiskunnan taholta, ei asettaa jonkun yksinäisen kiusatun ja jengin säännöllisesti pahoinpitelemän lapsen vastulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-opettajana voin sanoa tähän, että me olemme aika kädettömiä oikeasti tämän kiusaamisen suhteen. Monet kiusaajat ovat niin kovaluontoisia, etteivät koulun käytettävissä olevat keinot tehoa heihin. Monissa kouluissa on luovuttu jälki-istunnoistakin, koska se on "vanhanaikaista" ja "tehotonta". Joten ainoa rangaistus on kasvatuskeskustelu, joka on yhtä tyhjän kanssa, koska kiusaajat jättävät tulematta tai vain naureskelevat opettajille päin naamaa siellä kasvatuskeskustelussa. Tai sitten esittävät katuvaa, mutta jatkavat, koska tietävät, että mitään oikeaa rangaistusta ei voi tulla.

Koulusta erottamiseen päädytään käytännössä todella harvoin, ja sekin on täysin tehoton toimenpide, koska harva kiusaaja välittää koulunkäynnistään. Usein soppaan liittyy myös vanhemmat, jotka joko eivät välitä, eivät huolehdi lapsistaan tai kieltävät kategorisesti lapsensa olevan kiusaaja ja alkavat uhkailla opettajia ja rehtoria. 

Jos kiusaaminen halutaan saada oikeasti kuriin, kouluille tarvitaan todella paljon lisää kurinpitovaltuuksia. Tämä nykykoulun kädettömyys ja silmille hyppivät penskat olivat syy miksi itse jätin opettajan hommat. 

Ei jessus, sähän käytännössä myönnät, että kun tarvittavat toimet ei oo auttanu, niin ollaan sit oltu tekemättä mitään.

Vähän kun sen koulusiivoojan kommentti täällä, että joo kyllähän sitä kiusaamista näki, mut mitä siinä olis voinu tehdä..

Viis lapsista, kunhan henkilökunta ei liikaa rasitu.

Koulussa tehdään se, mitä nykyisten lakien puitteissa voidaan. Jos toimet eivät auta, ei ole oikein enempää tehtävissä. Poliisi ei ehdi eikä lastensuojelua yleensä kiinnosta. Opettajana en ole ottamassa kirjallista varoitusta tai potkuja sen vuoksi, että ylitän valtuuteni. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai koulumatkoilla tapahtuvaan kiusaamiseen ei koulun toimivalta yllä. Huoltajan on tehtävä rikosilmoitus ja toivottava, että poliisi ehtii tutkimaan.

TE olette siellä etulinjassa näkemässä mitä resursseja puuttuu tai mitkä lait estävät teitä auttamasta kiusattuja tehokkaasti. Vaatikaa ammattiliitoltanne ja lainsäätäjältä parannuksia älkääkä nostako käsiänne pystyyn tyyliin ”no eipä tälle oikein mitään voi”, kun kyseessä on näin äärimmäisen vakava lapsen koko kehityksen ja jopa elämän vaarantava asia.

Ollaan vaadittu ja haluttu korjauksia lakeihin. Lainsäätäjät eivät halua, koska heidän ihmiskuvansa on liian kaunisteltu. He eivät ymmärrä miten sairaita kiusaamiskuvioita voi olla olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nais opettajat eivät uskalla puuttua itseään pitempien ja leveämpien teini poikien kiusaamiseen, nais opettajat eivät näe, eivät kuule mitään, en minäkään lyhyenä naisena ole uhka itseäni paljon pitempien teini poikien silmissä! Lisää mies opettajia ja lisää auktoriteettia kouluun!

Pois tuollaiset lässyttämiset ja järjestelmät!

Kuinkahan moni nuori tänäkin päivänä miettii itsemurhaa? :(

Ihan vain huomiona koulumaailmasta, jossa tuli pitkään työskenneltyä: todella usein kovimmat kurinpitäjät olivat nimenomaan naisia, koosta riippumatta. Kiukkuinen akka saa isonkin teinipojan kuriin. Lepsuimmat kurinpitäjät olivat miehiä, joilla oli usein oppilaiden kanssa sellainen naureskeleva "hyvä jätkä" -meininki. Ihmettelen aina tätä uskomusta, että miehet ovat parempia kurinpidossa, kun oma kokemukseni on aika lailla päinvastainen. Toki varmaan entisajan upseerimiesopettajat olivat erilaisia, mutta ei sellaisia enää ole. 

Totta. Esimerkiksi yläasteen ruotsinopettajani oli vanha "mummo", joka oli tiukka, kova ja vaati järjestystä. Pahimmatkin kahelit olivat todella kiltisti hänen tunneillaan, koska tämä nainen osasi kyllä käsitellä näitä jos tarve vaati. 

Heikoimpia ovat nämä etupulpetin tytöt, jotka lähtivät lukemaan opettajiksi ilman että katsoivat ympärilleen. Siellä vastassa on ne takapulpetin pojat, joita ei nyt pääse karkuun.