IS: ”Minut pistettiin pyytämään anteeksi kiusaajilta” – Nyt puhuvat kiusatut itse: Tämä kaikki Kiva koulu -ohjelmassa ei toimi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Oletkohan kiusaajani? Yksi pahimmista tuli joskus (aikuisena!) pikkupöhnässä sössöttämään että kiusaaminen oli oikeastaan oma vikani koska -yksinäisenä pikkutyttönä- olin niin helppo ja alistuva maali. Isolle poikaporukalle.

Totesin tähän että totta puhut. Minun olisi pitänyt yksitellen tappaa teidät kaikki. On osannut sujuvasti vaihtaa puolta jos tulee kadulla vastaan.

Tuskinpa olen, koska en ole kiusannut ketään. Minua on kiusattu ja yritetty kiusata, mutta pistin vastaan. Anteeksi, jos se on joku synti.

Vierailija kirjoitti:

Ex-opettajana voin sanoa tähän, että me olemme aika kädettömiä oikeasti tämän kiusaamisen suhteen. Monet kiusaajat ovat niin kovaluontoisia, etteivät koulun käytettävissä olevat keinot tehoa heihin. Monissa kouluissa on luovuttu jälki-istunnoistakin, koska se on "vanhanaikaista" ja "tehotonta". Joten ainoa rangaistus on kasvatuskeskustelu, joka on yhtä tyhjän kanssa, koska kiusaajat jättävät tulematta tai vain naureskelevat opettajille päin naamaa siellä kasvatuskeskustelussa. Tai sitten esittävät katuvaa, mutta jatkavat, koska tietävät, että mitään oikeaa rangaistusta ei voi tulla.

Koulusta erottamiseen päädytään käytännössä todella harvoin, ja sekin on täysin tehoton toimenpide, koska harva kiusaaja välittää koulunkäynnistään. Usein soppaan liittyy myös vanhemmat, jotka joko eivät välitä, eivät huolehdi lapsistaan tai kieltävät kategorisesti lapsensa olevan kiusaaja ja alkavat uhkailla opettajia ja rehtoria. 

Jos kiusaaminen halutaan saada oikeasti kuriin, kouluille tarvitaan todella paljon lisää kurinpitovaltuuksia. Tämä nykykoulun kädettömyys ja silmille hyppivät penskat olivat syy miksi itse jätin opettajan hommat. 

Ei jessus, sähän käytännössä myönnät, että kun tarvittavat toimet ei oo auttanu, niin ollaan sit oltu tekemättä mitään.

Vähän kun sen koulusiivoojan kommentti täällä, että joo kyllähän sitä kiusaamista näki, mut mitä siinä olis voinu tehdä..

Viis lapsista, kunhan henkilökunta ei liikaa rasitu.

Tuli mieleen aikoinaan ollut #sanomua-kampanja kiusaamisen esilletuomiseksi. Someen (FB:n kulta-aikaan) jaettiin kuvia kylttien kanssa, joissa oli henkilöön kohdistuneita haukkumanimiä ja nimi, jolla henkilö haluaisi itseään kutsuttavan. Ainakin oma some täyttyi koulukiusaajien kuvista, kun taas vain yksi kiusattu pisti oman kuvansa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miten koulusurmia tapahtuu niinkin harvoin. En hyväksy mutta ymmärrän hyvin, jos virallisten keinojen tehottomuuteen kyllästynyt kiusattu nuori päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä... tai no, jos uhrit eivät ole satunnaisia vaan tarkkaan valikoituja, niin kyllä minä sen hyväksynkin.

Ei, näitä koulusurmia ei tule ymmärtää tai hyväksyä millään tavalla. Siihen ei lähdetä. Piste. 

Poikani hakattiin välitunnilla. Ilmoitin kouluun. Kiusaajaksi osoitettiin se ainoa, joka oli auttanut poikaani. Todella kornia. Tämän jälkeen opin, että kouluun ei kannata näistä ilmoittaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, mitä virkaa on pakotetulla anteeksipyynnöllä! Pyytäjä ei tarkoita eikä kuulija usko. Ihan kun sillä sanalla voisi pyyhkiä kaikki pahat teot pois! Aivan viraton sana.

Eihän sillä ookaan, opettajat varmaan tuudittautunu siihen, että asia on valkopesun myötä hoidettu päiväjärjestyksestä, ettei kukaan vaan pääse sanomaan, että mitään ei olis asian eteen tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vihdoinkin tästä puhutaan. Vihdoinkin!

Lapseni oli seiskalla 10v sitten ja jo silloin totesimme Kivan koulun olevan VITSI. Ketään ei kiinnosta sen aiheuttaman lisätyön vuoksi.

Sama kokemus. Yläkoulun rehtori totesi, että ei meillä kiusata, kun meillä on Kiva koulu-ohjelma. Sitten todisteltiin, mitä kiusattu oli tehnyt ja saatiin koko asia käännetyksi kiusatun syyksi. Todella törkeää toimintaa, jonka tarkoituksena oli saada kiusattu pois koulusta.

Onneksi tarina päättyi hyvin, kiusattu löysi oman alansa yläkoulun jälkeen ja pärjäsi loistavasti siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

En tarkoittanut tätä ihan noin jyrkästi, ihmettelen vaan että mikä on se mekanismi mikä saa ihmisen kaiken kiusaamisen päätteeksi vielä taipumaan noihin nöyryyttäviin juttuihin (kenkien nuoleminen esim). Siis itselleni sen on vaikeaa hyväksyä, sanottakoon suoraan. Väitän, että joskus se suora turpaanottaminen on vähemmän traumatisoivaa kuin se, että tietoisesti alistuu kiusaajien valtaan. Turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan ja kun tietää yrittäneensä, niin itsetunto ei romahda.

Ihmettelepä ihan rauhassa ja sitten vielä lisää. Luuletko, etten koskaan yrittänyt pistää vastaan? Luuletko että vastaanpistämisestäni oli jotain apua kun isolla porukalla tultiin päälle? Voin myös kertoa, ettei kiusatulle anneta juuri mahdollisuutta valita mitä hänelle tehdään. On täysin mahdollista sekä saada turpiin että joutua nuolemaan kengät.

Minä sentään pistin vastaan koko sen yhdeksän vuotta minkä kiusaamista kesti. Olisikohan sinusta ollut samaan?

No nuole sitten vaikka kiusaajiesi persereikiä, ihan sama. Minä en nuole.

Itse en ole ollut vakavasti koulukiusattu, mutta nuolisin kyllä mieluummin kengänpohjia (jos olisi pakko valita), kuin ottaisin riskin, että iso porukka potkii kallooni tohjoksi ja vammaudun pahimmassa tapauksessa loppuiäksi. Oletko myöskin sitä mieltä, että ra*skattu ihminen on vässykkä, jos ei taistele vastaan, silläkin uhalla, että vastaantaistelun tuloksena voi oikeasti kuolla? Ihmeellistä uhrin syyllistämistä. Kuulostat siltä, että olet itse ollut koulukiusaaja ja edelleen ajatusmaailma vinoutunut ja pahasti.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovemmille tyypeille ei vain se puhe koskaan mitään auta. Valitettavasti ne kovemmat otteet ja lääkkeet tepsisivät, eivät kylläkään kaikkiin nekään. Toivottomia tapauksia ovat esim. tulevat linnakundit.

Ja niiden toivottomien tapausten paikka ei ole todellakaan normaaleissa kouluissa ja luokissa muita lapsia vaarantamassa. Sosiaalidemokraattinen hyysäysmentaliteetti, jossa nomaaleista ihmisistä tehdään sosiopaattien tukihenkilöitä ei kerta kaikkiaan toimi.

Persujen mentaliteetti sekään tuskin kiusattujen tilannetta paljoakaan parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Oletkohan kiusaajani? Yksi pahimmista tuli joskus (aikuisena!) pikkupöhnässä sössöttämään että kiusaaminen oli oikeastaan oma vikani koska -yksinäisenä pikkutyttönä- olin niin helppo ja alistuva maali. Isolle poikaporukalle.

Totesin tähän että totta puhut. Minun olisi pitänyt yksitellen tappaa teidät kaikki. On osannut sujuvasti vaihtaa puolta jos tulee kadulla vastaan.

Tuskinpa olen, koska en ole kiusannut ketään. Minua on kiusattu ja yritetty kiusata, mutta pistin vastaan. Anteeksi, jos se on joku synti.

Hyvä jos sinulla oli resursseja pistää vastaan, mutta mitäpä jos ei kuitenkaan vastuutettaisi lapsia huolehtimaan lakisääteisestä kouluturvallisuudesta kaiken maailman ”löyhiä kaveriporukoita” vastaan? Sellainen vahvimman oikeudella toimiva viidakon laki ei oikein nyky-yhteiskunnassa toimi. Turvallisen oppimisympäristön takaaminen on aikuisten tehtävä.

Kiusaamisen voi lopettaa kolmella tavalla:

Lyö ekasta kerrasta takaisin niin kovaa että tuntuu = 1. Itsepuolustus

2. Poliisi

Ja jos nämä ei tehoa, on parasta tuntea joku 3. mopojengin jäsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovemmille tyypeille ei vain se puhe koskaan mitään auta. Valitettavasti ne kovemmat otteet ja lääkkeet tepsisivät, eivät kylläkään kaikkiin nekään. Toivottomia tapauksia ovat esim. tulevat linnakundit.

Ja niiden toivottomien tapausten paikka ei ole todellakaan normaaleissa kouluissa ja luokissa muita lapsia vaarantamassa. Sosiaalidemokraattinen hyysäysmentaliteetti, jossa nomaaleista ihmisistä tehdään sosiopaattien tukihenkilöitä ei kerta kaikkiaan toimi.

Persujen mentaliteetti sekään tuskin kiusattujen tilannetta paljoakaan parantaa.

Aina paremmin kuin teidän, jotka olette koko ongelman saaneet aikaan ja vielä pahennatte sitä aktiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-opettajana voin sanoa tähän, että me olemme aika kädettömiä oikeasti tämän kiusaamisen suhteen. Monet kiusaajat ovat niin kovaluontoisia, etteivät koulun käytettävissä olevat keinot tehoa heihin. Monissa kouluissa on luovuttu jälki-istunnoistakin, koska se on "vanhanaikaista" ja "tehotonta". Joten ainoa rangaistus on kasvatuskeskustelu, joka on yhtä tyhjän kanssa, koska kiusaajat jättävät tulematta tai vain naureskelevat opettajille päin naamaa siellä kasvatuskeskustelussa. Tai sitten esittävät katuvaa, mutta jatkavat, koska tietävät, että mitään oikeaa rangaistusta ei voi tulla.

Koulusta erottamiseen päädytään käytännössä todella harvoin, ja sekin on täysin tehoton toimenpide, koska harva kiusaaja välittää koulunkäynnistään. Usein soppaan liittyy myös vanhemmat, jotka joko eivät välitä, eivät huolehdi lapsistaan tai kieltävät kategorisesti lapsensa olevan kiusaaja ja alkavat uhkailla opettajia ja rehtoria. 

Jos kiusaaminen halutaan saada oikeasti kuriin, kouluille tarvitaan todella paljon lisää kurinpitovaltuuksia. Tämä nykykoulun kädettömyys ja silmille hyppivät penskat olivat syy miksi itse jätin opettajan hommat. 

Ei jessus, sähän käytännössä myönnät, että kun tarvittavat toimet ei oo auttanu, niin ollaan sit oltu tekemättä mitään.

Vähän kun sen koulusiivoojan kommentti täällä, että joo kyllähän sitä kiusaamista näki, mut mitä siinä olis voinu tehdä..

Viis lapsista, kunhan henkilökunta ei liikaa rasitu.

Koulussa tehdään se, mitä nykyisten lakien puitteissa voidaan. Jos toimet eivät auta, ei ole oikein enempää tehtävissä. Poliisi ei ehdi eikä lastensuojelua yleensä kiinnosta. Opettajana en ole ottamassa kirjallista varoitusta tai potkuja sen vuoksi, että ylitän valtuuteni. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai koulumatkoilla tapahtuvaan kiusaamiseen ei koulun toimivalta yllä. Huoltajan on tehtävä rikosilmoitus ja toivottava, että poliisi ehtii tutkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämän pehmoilulinjan jatkumisen voi muuten sitten taata äänestämällä esim. kuntavaaleissa vihervasemmistoa, joka nimenomaan kannattaa tätä päänsilittelylinjaa! 

Sinulla varmaan on tarjota toimiva ratkaisu? Ennen opettajat saivat hakata oppilaita ja erottaa ne koulusta, eikä silloinkaan kiusaaminen loppunut kouluista.

Se on totta, että opettajat eivät puutu kiusaamiseen, ellei vanhemmat painosta. Se on eri asia vaikuttaako opettajien puuttuminen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

En tarkoittanut tätä ihan noin jyrkästi, ihmettelen vaan että mikä on se mekanismi mikä saa ihmisen kaiken kiusaamisen päätteeksi vielä taipumaan noihin nöyryyttäviin juttuihin (kenkien nuoleminen esim). Siis itselleni sen on vaikeaa hyväksyä, sanottakoon suoraan. Väitän, että joskus se suora turpaanottaminen on vähemmän traumatisoivaa kuin se, että tietoisesti alistuu kiusaajien valtaan. Turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan ja kun tietää yrittäneensä, niin itsetunto ei romahda.

Ihmettelepä ihan rauhassa ja sitten vielä lisää. Luuletko, etten koskaan yrittänyt pistää vastaan? Luuletko että vastaanpistämisestäni oli jotain apua kun isolla porukalla tultiin päälle? Voin myös kertoa, ettei kiusatulle anneta juuri mahdollisuutta valita mitä hänelle tehdään. On täysin mahdollista sekä saada turpiin että joutua nuolemaan kengät.

Minä sentään pistin vastaan koko sen yhdeksän vuotta minkä kiusaamista kesti. Olisikohan sinusta ollut samaan?

No nuole sitten vaikka kiusaajiesi persereikiä, ihan sama. Minä en nuole.

Itse en ole ollut vakavasti koulukiusattu, mutta nuolisin kyllä mieluummin kengänpohjia (jos olisi pakko valita), kuin ottaisin riskin, että iso porukka potkii kallooni tohjoksi ja vammaudun pahimmassa tapauksessa loppuiäksi. Oletko myöskin sitä mieltä, että ra*skattu ihminen on vässykkä, jos ei taistele vastaan, silläkin uhalla, että vastaantaistelun tuloksena voi oikeasti kuolla? Ihmeellistä uhrin syyllistämistä. Kuulostat siltä, että olet itse ollut koulukiusaaja ja edelleen ajatusmaailma vinoutunut ja pahasti.

Ohis

Miksi vihjailet koko ajan että olisin kiusaaja? Olen sen jo sanonut kerran ja sanon edelleen: en ole kiusaaja, vaan minua on kiusattu. En vaan voi sietää sitä, että näille kiusaajille annetaan mitä mielikuvituksellisimmat keinot kiusata uhriaan. Kuten polvistumisen ja kenkien nuolemiset. Nämä ovat mielestäni oikeastaan pahempaa sadismia kuin mikään muu, koska niihin sisältyy täysin henkisen tuhoamisen elementti ja suunnitelmallisuus. Kipeästä nenästä voi parantua, mutta kipeäksi murjottu itsetunto on hankalampi tapaus. Tämän tajusin itse onneksi lapsena ja pidin sillä tavalla puoleni, että otin mieluummin riskin fyysisestä kuin erittäin myrkyllisestä, henkisestä väkivallasta. Korostan vielä kerran, että en syyllistä, olen vain todella kyrpiintynyt kuin luen noita vastaavia tapauksia.

Tämä oli osaltani nyt tässä.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen voi lopettaa kolmella tavalla:

Lyö ekasta kerrasta takaisin niin kovaa että tuntuu = 1. Itsepuolustus

2. Poliisi

Ja jos nämä ei tehoa, on parasta tuntea joku 3. mopojengin jäsen.

Valitettavasti nuo todellakin ovat tällä hetkellä ainoat vaihtoehdot, tosin kohta 2 ei usein toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovemmille tyypeille ei vain se puhe koskaan mitään auta. Valitettavasti ne kovemmat otteet ja lääkkeet tepsisivät, eivät kylläkään kaikkiin nekään. Toivottomia tapauksia ovat esim. tulevat linnakundit.

Ja niiden toivottomien tapausten paikka ei ole todellakaan normaaleissa kouluissa ja luokissa muita lapsia vaarantamassa. Sosiaalidemokraattinen hyysäysmentaliteetti, jossa nomaaleista ihmisistä tehdään sosiopaattien tukihenkilöitä ei kerta kaikkiaan toimi.

Persujen mentaliteetti sekään tuskin kiusattujen tilannetta paljoakaan parantaa.

Aina paremmin kuin teidän, jotka olette koko ongelman saaneet aikaan ja vielä pahennatte sitä aktiivisesti.

Jeps. Ano Turtiainen opetusministeriksi. Hän pyyhkii kiusatun kyyneleet varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen voi lopettaa kolmella tavalla:

Lyö ekasta kerrasta takaisin niin kovaa että tuntuu = 1. Itsepuolustus

2. Poliisi

Ja jos nämä ei tehoa, on parasta tuntea joku 3. mopojengin jäsen.

Juu, ja jos lyöt liian kovaa, että sille kiusaajalle tulee elinikäsiä vammoja, niin joudut aikamoiseen ongelmiin itse jo nuorena.  Tai vastaavasti olet kiusaajaa paljon heikompi ja se on 1vs3 tappelu ja he lyövät sitten sinua takaisin ja saat elinikäsiä vammoja, kuten aivovamman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

En tarkoittanut tätä ihan noin jyrkästi, ihmettelen vaan että mikä on se mekanismi mikä saa ihmisen kaiken kiusaamisen päätteeksi vielä taipumaan noihin nöyryyttäviin juttuihin (kenkien nuoleminen esim). Siis itselleni sen on vaikeaa hyväksyä, sanottakoon suoraan. Väitän, että joskus se suora turpaanottaminen on vähemmän traumatisoivaa kuin se, että tietoisesti alistuu kiusaajien valtaan. Turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan ja kun tietää yrittäneensä, niin itsetunto ei romahda.

Ihmettelepä ihan rauhassa ja sitten vielä lisää. Luuletko, etten koskaan yrittänyt pistää vastaan? Luuletko että vastaanpistämisestäni oli jotain apua kun isolla porukalla tultiin päälle? Voin myös kertoa, ettei kiusatulle anneta juuri mahdollisuutta valita mitä hänelle tehdään. On täysin mahdollista sekä saada turpiin että joutua nuolemaan kengät.

Minä sentään pistin vastaan koko sen yhdeksän vuotta minkä kiusaamista kesti. Olisikohan sinusta ollut samaan?

No nuole sitten vaikka kiusaajiesi persereikiä, ihan sama. Minä en nuole.

Itse en ole ollut vakavasti koulukiusattu, mutta nuolisin kyllä mieluummin kengänpohjia (jos olisi pakko valita), kuin ottaisin riskin, että iso porukka potkii kallooni tohjoksi ja vammaudun pahimmassa tapauksessa loppuiäksi. Oletko myöskin sitä mieltä, että ra*skattu ihminen on vässykkä, jos ei taistele vastaan, silläkin uhalla, että vastaantaistelun tuloksena voi oikeasti kuolla? Ihmeellistä uhrin syyllistämistä. Kuulostat siltä, että olet itse ollut koulukiusaaja ja edelleen ajatusmaailma vinoutunut ja pahasti.

Ohis

Miksi vihjailet koko ajan että olisin kiusaaja? Olen sen jo sanonut kerran ja sanon edelleen: en ole kiusaaja, vaan minua on kiusattu. En vaan voi sietää sitä, että näille kiusaajille annetaan mitä mielikuvituksellisimmat keinot kiusata uhriaan. Kuten polvistumisen ja kenkien nuolemiset. Nämä ovat mielestäni oikeastaan pahempaa sadismia kuin mikään muu, koska niihin sisältyy täysin henkisen tuhoamisen elementti ja suunnitelmallisuus. Kipeästä nenästä voi parantua, mutta kipeäksi murjottu itsetunto on hankalampi tapaus. Tämän tajusin itse onneksi lapsena ja pidin sillä tavalla puoleni, että otin mieluummin riskin fyysisestä kuin erittäin myrkyllisestä, henkisestä väkivallasta. Korostan vielä kerran, että en syyllistä, olen vain todella kyrpiintynyt kuin luen noita vastaavia tapauksia.

Tämä oli osaltani nyt tässä.

Joo, lasten oma vika jne... Hyvä jos tosiaan oli osaltasi tässä, tosin epäilen.

Meilläkin oli yläasteella tollanen Kiva koulu, minua kiusattiin niin että koko koulu kääntyi mua vastaan, eräs ilkeä ja omahyväinen tyttö otti mut silmätikukseen, olin kiltti, rauhallinen, viihdyin omissa oloissani, minulla oli yksi hyvä ystävä ala asteelta lähtien, käänti mua vastaan, haukkui lesbo ja vääristeli tahallaan mun sanomisia... Tää ilkeä tyttö ns varasti mun ystävän itselleen, ystäväni uskoi kaikki hänen valheensa!

Luokkalaiseni alkoivat vinoilla mulle, irvistellä ja piilovittuilla, lopulta koko koulu uskoi tän tytön valheet, jälkikäteen tää ilkeä tyttö sanoi, että yritti auttaa....

Olin loput 2 vuotta yläasteella yksin, jätettiin usein ryhmätöiden ulkopuolelle yms...

Oli paskaa, ja musta tuli ihmisvihaaja, olisin kaivannut enemmän opettajien tukea, sanottiin vaan et rohkeasti mukaan vaan.... Miten muka rohkeasti mukaan kun kaikki vinoili, irvisteli yms, onneksi ei sentään fyysistä kiusaamista, mutta jätti kyllä arvet.