IS: ”Minut pistettiin pyytämään anteeksi kiusaajilta” – Nyt puhuvat kiusatut itse: Tämä kaikki Kiva koulu -ohjelmassa ei toimi

Nais opettajat eivät uskalla puuttua itseään pitempien ja leveämpien teini poikien kiusaamiseen, nais opettajat eivät näe, eivät kuule mitään, en minäkään lyhyenä naisena ole uhka itseäni paljon pitempien teini poikien silmissä! Lisää mies opettajia ja lisää auktoriteettia kouluun!

Pois tuollaiset lässyttämiset ja järjestelmät!

Kuinkahan moni nuori tänäkin päivänä miettii itsemurhaa? :(

Ala on liian naisvaltainen,

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Mikään ei ole muuttunut. Lapsuudessani joutui pyytämään anteeksi melkein kaikilta, vanhemmiltakin kun oli ensiksi saanut heiltä selkäsaunan, oppihan siinä nöyryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

En tarkoittanut tätä ihan noin jyrkästi, ihmettelen vaan että mikä on se mekanismi mikä saa ihmisen kaiken kiusaamisen päätteeksi vielä taipumaan noihin nöyryyttäviin juttuihin (kenkien nuoleminen esim). Siis itselleni sen on vaikeaa hyväksyä, sanottakoon suoraan. Väitän, että joskus se suora turpaanottaminen on vähemmän traumatisoivaa kuin se, että tietoisesti alistuu kiusaajien valtaan. Turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan ja kun tietää yrittäneensä, niin itsetunto ei romahda.

Ihmettelepä ihan rauhassa ja sitten vielä lisää. Luuletko, etten koskaan yrittänyt pistää vastaan? Luuletko että vastaanpistämisestäni oli jotain apua kun isolla porukalla tultiin päälle? Voin myös kertoa, ettei kiusatulle anneta juuri mahdollisuutta valita mitä hänelle tehdään. On täysin mahdollista sekä saada turpiin että joutua nuolemaan kengät.

Minä sentään pistin vastaan koko sen yhdeksän vuotta minkä kiusaamista kesti. Olisikohan sinusta ollut samaan?

No nuole sitten vaikka kiusaajiesi persereikiä, ihan sama. Minä en nuole.

Vierailija kirjoitti:

Ex-opettajana voin sanoa tähän, että me olemme aika kädettömiä oikeasti tämän kiusaamisen suhteen. Monet kiusaajat ovat niin kovaluontoisia, etteivät koulun käytettävissä olevat keinot tehoa heihin. Monissa kouluissa on luovuttu jälki-istunnoistakin, koska se on "vanhanaikaista" ja "tehotonta". Joten ainoa rangaistus on kasvatuskeskustelu, joka on yhtä tyhjän kanssa, koska kiusaajat jättävät tulematta tai vain naureskelevat opettajille päin naamaa siellä kasvatuskeskustelussa. Tai sitten esittävät katuvaa, mutta jatkavat, koska tietävät, että mitään oikeaa rangaistusta ei voi tulla.

Koulusta erottamiseen päädytään käytännössä todella harvoin, ja sekin on täysin tehoton toimenpide, koska harva kiusaaja välittää koulunkäynnistään. Usein soppaan liittyy myös vanhemmat, jotka joko eivät välitä, eivät huolehdi lapsistaan tai kieltävät kategorisesti lapsensa olevan kiusaaja ja alkavat uhkailla opettajia ja rehtoria. 

Jos kiusaaminen halutaan saada oikeasti kuriin, kouluille tarvitaan todella paljon lisää kurinpitovaltuuksia. Tämä nykykoulun kädettömyys ja silmille hyppivät penskat olivat syy miksi itse jätin opettajan hommat. 

Uskon joka sanan. Oman kokemukseni mukaan kiusaaminen loppuu vain epävirallisella kovistelulla, eli silmä silmästä meininki on ainoa mikä tehoaa kiusaajiin. Koulun ”keslustelut” voi heittää roskikseen. Se on sitten eri juttu, kuinka moni kiusatun vanhempi uskaltautuu tälle tielle kun pitää olla alentumatta kiusaajien tasolle, mutta jos omaa lasta kiusattaisiin niin kyllä valitsisin tämän tien mieluummin kuin katsoisin vierestä vuosi toisen jälkeen miten lapseni itsetunto ja elämä tuhottaisiin.

Punaviher vasemmisto tuhonnut tän maan täysin! On levinnyt kouluun todella voimakkaasti!

ALAS PUNAVIHREÄT, ALAS VASEMMISTON TOUHUT!!!

En viitsi lukea kun tulee paha olo. En ole edes koulukiusattu, mutta tunnen sellaisia aikuisia ihmisiä ja ne haavat on syvät heissä ja vaikuttaa mielenterveyteen lopun ikää. Opettajat sallii tämän väkivallan tapahtua ja se on heiltä sairasta välinpitämättömyyttä ja sadismia. Kiusaajien nimet ylös ja ilmoitus kaikkiin koteihin. Sitten saa kiusatun perhe päättää tekeekö rikosilmoituksen vai annetaanko kunnon selkäsauna. Joka tapauksessa kiusaajan elämä vedetään kölin ali ja se pitää tuntua. Ja kun olen seurannut näiden kiusattujen kärsimystä niin esim loppuelämän kestävän vamman tuottaminen on minusta täysin ok kiusaajalle.

Meillä kiusaajien vanhemmat naureskelivat kun asioita selvitettiin.

Yksi ratkaisu voisi olla ns.turvatila, jossa olisi esim kaksi nuoriso-ohjaajaa välitunnit paikalla. Sinne pääsisi esim. Koulu-psykologin tai open kautta, jos kokee kiusaamista tai on syystä tai toisesta huono olla. Tämä ei leimaisi liikaa pelkästään kiusattuja ja parhaimmillaan saataisiin sosiaalisia klikkejä avattua. Nuoriso-ohjaajilla saattaisi olla hyviä ns.matalankynnyksen keinoja myös opettaa ns.turvataitoja.

Nuoriso-ohjaajia pitäisi mielestäni saada kouluille päivätyöhön pelkkien akateemisten pökkelöiden ohella.

Vierailija kirjoitti:

Ex-opettajana voin sanoa tähän, että me olemme aika kädettömiä oikeasti tämän kiusaamisen suhteen. Monet kiusaajat ovat niin kovaluontoisia, etteivät koulun käytettävissä olevat keinot tehoa heihin. Monissa kouluissa on luovuttu jälki-istunnoistakin, koska se on "vanhanaikaista" ja "tehotonta". Joten ainoa rangaistus on kasvatuskeskustelu, joka on yhtä tyhjän kanssa, koska kiusaajat jättävät tulematta tai vain naureskelevat opettajille päin naamaa siellä kasvatuskeskustelussa. Tai sitten esittävät katuvaa, mutta jatkavat, koska tietävät, että mitään oikeaa rangaistusta ei voi tulla.

Koulusta erottamiseen päädytään käytännössä todella harvoin, ja sekin on täysin tehoton toimenpide, koska harva kiusaaja välittää koulunkäynnistään. Usein soppaan liittyy myös vanhemmat, jotka joko eivät välitä, eivät huolehdi lapsistaan tai kieltävät kategorisesti lapsensa olevan kiusaaja ja alkavat uhkailla opettajia ja rehtoria. 

Jos kiusaaminen halutaan saada oikeasti kuriin, kouluille tarvitaan todella paljon lisää kurinpitovaltuuksia. Tämä nykykoulun kädettömyys ja silmille hyppivät penskat olivat syy miksi itse jätin opettajan hommat. 

Tämä voi päteä osaan kiusaajista, mutta suuri osa tyttökiusaajista on ns. hyvistä perheistä, suosittuja, hyviä koulussakin. Heihin kyllä tepsisi nuo mainitsemasi keinot, mutta eipä niitä heihinkään käytetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

En tarkoittanut tätä ihan noin jyrkästi, ihmettelen vaan että mikä on se mekanismi mikä saa ihmisen kaiken kiusaamisen päätteeksi vielä taipumaan noihin nöyryyttäviin juttuihin (kenkien nuoleminen esim). Siis itselleni sen on vaikeaa hyväksyä, sanottakoon suoraan. Väitän, että joskus se suora turpaanottaminen on vähemmän traumatisoivaa kuin se, että tietoisesti alistuu kiusaajien valtaan. Turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan ja kun tietää yrittäneensä, niin itsetunto ei romahda.

Ihmettelepä ihan rauhassa ja sitten vielä lisää. Luuletko, etten koskaan yrittänyt pistää vastaan? Luuletko että vastaanpistämisestäni oli jotain apua kun isolla porukalla tultiin päälle? Voin myös kertoa, ettei kiusatulle anneta juuri mahdollisuutta valita mitä hänelle tehdään. On täysin mahdollista sekä saada turpiin että joutua nuolemaan kengät.

Minä sentään pistin vastaan koko sen yhdeksän vuotta minkä kiusaamista kesti. Olisikohan sinusta ollut samaan?

No nuole sitten vaikka kiusaajiesi persereikiä, ihan sama. Minä en nuole.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, kenen perseenreikää sinä nuolet. Bon appetit kuitenkin. Ei kai siellä vain kiusaajan omatunto kolkuttele? Ei niin että kiinnostaisi sekään. Rauhaa ja rakkautta päivääsi❤️!

Mikään järjestelmä ei ole täydellinen, koska me ihmiset teemme siitä epätäydellisen. Ei ole kyse siitä, etteikö periaatteessa välitettäisi tai että koulu ei yritä kitkeä kiusaamista vaan siitä, että se kombo (kiusaajat, kiusattu, vanhemmat, opettaja, rehtori, oppilashuolto ja sosiaalitoimi) johtaa siihen, että kiusaamista ei saada kuriin. Joskus vika on välinpitämättömässä/kiireisessä/epäuskoisessa opettajassa, joskus vanhemmissa, jotka kääntävät oman lapsensa teot puolustukseksi ja vääntävät kiusaajasta kiusatun tai odottavat vain passiivisesti koulun hoitavan ongelmaa tekemättä itse mitään, joskus koulu ilmapiirissä, kun rehtori ei pidä kiusaamista ongelmana eikä puutu siihen ja tosi usein sosiaalitoimessa, joka salaa tiedot koululta, kun eivät liity oppimiseen ja seurauksena voi olla, että väkivaltainen teini pääsee tekemään uusia uhreja valvontakameroiden ulottumattomissa. Rikollinen osaa pitää huolta siitä, ettei todistusaineistoa jää, ja sosiaalitoimi kannustaa antamalla yhä uudelleen uusia tilaisuuksia "puhtaalta pöydältä".

Jokin osa pettää ja siinä lopputuloksena on hajonneita teinejä. Miten siis luotaisiin systeemi, jossa on ns. turvavarmistin eli yhden osan pettäessä alla olisi joku, joka ottaisi kopin ennen maahan mätkähtämistä? Se turvavarmistin on olemassa ja se on vanhemmat. Vanhempien pitää nähdä se vaiva, että varmistavat, että opettaja ja koulu tekevät tarvittavat toimeenpiteet. Jos eivät tee, yhteys poliisiin, rikosilmoitusta, oman lapsen vaihtaminen toiseen kouluun, yhteyttä lastensuojeluun, koulun oppilashuoltoon ja vaikkapa sanomalehtiin.

Valitettavasti vain usein tämä turvavarmistin on myös virheellinen. Odotetaan, että joku muu hoitaa, koska jo lapsen syntymästä alkaen on aina olemassa taho, joka hoitaa, jos vanhemmat eivät jaksa. Ongelmana on siis oikeastaan asenne, ihan jokaisen meidän asenne ohikulkijasta ja naapurin mummosta pääministeriin. Puhutaan siitä, miten näin ei saa tapahtua mutta silti se tapahtuu eikä itse tehdä mitään. Kyllähän minä tekisin mutta se on koulun/naapurin/eduskunnan tehtävä. En minä voi siihen puuttua.

Miksi et? Miksi et voi tehdä sitä itse?

Ekaluokkalaista lastani hakkasi samalla luokalla oleva poika päivittäin. Koulu oli täysin kädetön koko asiassa. Otin lapsen kotikouluun ja tein pojasta rikosilmoituksen. Lapseni sai paikan toisesta koulusta. Kivakoulut ym on pelkkää sanahelinää jos kiusaamiseen ja kouluväkivaltaan ei oikeasti haluta puuttua.

Tunsiko tuo Koskelan koulun rehtori jonkun kiusaajan vanhemmat ? Miten on voinnut jatkua noin pitkää kiusaamista.Poika rupesi jo oireilee kun kiusaamista oli jatkunnut niin pitkään.Vetäytyy syrjään ja oli yksinään.

Ainoa tapa muuttaa tilanne, on yksinkertaisesti siirtää häiriköt ja kiusaajat omiin kouluihin. Saavat sitten kiusaajien omat vanhemmat voivotella, miten saavat kiusaajahäirikkölapsensa sinne kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa tapa muuttaa tilanne, on yksinkertaisesti siirtää häiriköt ja kiusaajat omiin kouluihin. Saavat sitten kiusaajien omat vanhemmat voivotella, miten saavat kiusaajahäirikkölapsensa sinne kouluun.

Olen samaa mieltä, mutta kuka takaa että uusiä häiriköitä ei synny kun vanhat on laitettu muualle? Ihminen on siitä ikävä elukka, että se haluaa valtaa ja nokkimisjärjestyksen. Onhan se sata kertaa nähty, miten kiusatusta tulee kiusaaja kun tilaisuus sallii.

Keinoja on, kykyä käyttää niitä ei. Lökäpöksyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

En tarkoittanut tätä ihan noin jyrkästi, ihmettelen vaan että mikä on se mekanismi mikä saa ihmisen kaiken kiusaamisen päätteeksi vielä taipumaan noihin nöyryyttäviin juttuihin (kenkien nuoleminen esim). Siis itselleni sen on vaikeaa hyväksyä, sanottakoon suoraan. Väitän, että joskus se suora turpaanottaminen on vähemmän traumatisoivaa kuin se, että tietoisesti alistuu kiusaajien valtaan. Turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan ja kun tietää yrittäneensä, niin itsetunto ei romahda.

Pieni arka tyttö, kiusaajina kaksi roisia poikaa. Ei siinä mieli tee turpaan ottaa, jos et vammautua halua tai hengestäsi päästä, itsetuntoa noilla vaihtoehdoilla ei pönkitetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa tapa muuttaa tilanne, on yksinkertaisesti siirtää häiriköt ja kiusaajat omiin kouluihin. Saavat sitten kiusaajien omat vanhemmat voivotella, miten saavat kiusaajahäirikkölapsensa sinne kouluun.

Olen samaa mieltä, mutta kuka takaa että uusiä häiriköitä ei synny kun vanhat on laitettu muualle? Ihminen on siitä ikävä elukka, että se haluaa valtaa ja nokkimisjärjestyksen. Onhan se sata kertaa nähty, miten kiusatusta tulee kiusaaja kun tilaisuus sallii.

Ne siirretään sinne kiusaajien kouluun, sitähän varten ne on tehty. Annetaan aina ensiksi varoitukset, ennen kuin lähtevät siirtoon. Jos ovat oppineet käyttäytymään siellä kiusaajakoulussa, niin pääsevät takaisin. 

Ei paraskaan ohjelma toimi, jos siihen ei oikeasti sitouduta eikä sitä käytännössä noudateta. Se on silloin pelkkä paperitiikeri.