IS: ”Minut pistettiin pyytämään anteeksi kiusaajilta” – Nyt puhuvat kiusatut itse: Tämä kaikki Kiva koulu -ohjelmassa ei toimi

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Vihdoinkin tästä puhutaan. Vihdoinkin!

Lapseni oli seiskalla 10v sitten ja jo silloin totesimme Kivan koulun olevan VITSI. Ketään ei kiinnosta sen aiheuttaman lisätyön vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

Niin totta kai pistetään kun opet sanovat aina, että tilanteet ovat monitahoisia ja molemmat osapuolet tuntevat olevansa kiusattuja jne. Kaikissa osapuolissa opettajien mukaan vikaa.

Aikuiset oikeasti sinne väliin. Eihän siinä muut keinot auta, kun mennä kädestä pitäen opettamaan kuinka käyttäydytään. Joo se 15 minuuttia kun mietitään tunteita jossain luokkahuoneessa ei auta hirveesti käytösongelmissa.

"Kiva-koulu on ideana hyvä, mutta saamattomat - suorastaan pelkurimaiset - opettajat eivät saa sitä toimimaan"

Näin sanoi lukiossa oleva tyttäreni aamulla kun ajoimme työkoulumatkaa. Sanoi myös että juuri tuo opettajien saamattomuus sai hänet hakemaan verso-touhuun, jossa pystyi edes vähän puuttumaan räikeimpiin juttuihin, siinäkin turhautuen kun opettajat eivät uskaltaneet puuttua jos kiusaaja oli kunnnan merkkimiehen penska.

Moni ope on entinen kiusaaja itse. Osa kiusaa vielä aikuisenakin. Empatiakyky puuttuu.

Ex-opettajana voin sanoa tähän, että me olemme aika kädettömiä oikeasti tämän kiusaamisen suhteen. Monet kiusaajat ovat niin kovaluontoisia, etteivät koulun käytettävissä olevat keinot tehoa heihin. Monissa kouluissa on luovuttu jälki-istunnoistakin, koska se on "vanhanaikaista" ja "tehotonta". Joten ainoa rangaistus on kasvatuskeskustelu, joka on yhtä tyhjän kanssa, koska kiusaajat jättävät tulematta tai vain naureskelevat opettajille päin naamaa siellä kasvatuskeskustelussa. Tai sitten esittävät katuvaa, mutta jatkavat, koska tietävät, että mitään oikeaa rangaistusta ei voi tulla.

Koulusta erottamiseen päädytään käytännössä todella harvoin, ja sekin on täysin tehoton toimenpide, koska harva kiusaaja välittää koulunkäynnistään. Usein soppaan liittyy myös vanhemmat, jotka joko eivät välitä, eivät huolehdi lapsistaan tai kieltävät kategorisesti lapsensa olevan kiusaaja ja alkavat uhkailla opettajia ja rehtoria. 

Jos kiusaaminen halutaan saada oikeasti kuriin, kouluille tarvitaan todella paljon lisää kurinpitovaltuuksia. Tämä nykykoulun kädettömyys ja silmille hyppivät penskat olivat syy miksi itse jätin opettajan hommat. 

Hyvä, että asiat tulee julkiseksi niin saadaan muutosta,

Onhan opettajat olleet ylimielisiä kiusaamistapausten hoidossa ”koulu hoitaa” ja ”koulun sisäinen asia” ... ”monimutkaisia hoitaa” ... selitysten taa on helppo mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

En tarkoittanut tätä ihan noin jyrkästi, ihmettelen vaan että mikä on se mekanismi mikä saa ihmisen kaiken kiusaamisen päätteeksi vielä taipumaan noihin nöyryyttäviin juttuihin (kenkien nuoleminen esim). Siis itselleni sen on vaikeaa hyväksyä, sanottakoon suoraan. Väitän, että joskus se suora turpaanottaminen on vähemmän traumatisoivaa kuin se, että tietoisesti alistuu kiusaajien valtaan. Turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan ja kun tietää yrittäneensä, niin itsetunto ei romahda.

Ei ole koulukiusaamista, vaan kouluväkivaltaa.

Rikosilmoitus kannattaa tehdä. Koulut yrittävät puhuakiusatulleettei tee, koska kiusaaja on kullannuppu. Voi sen silti tehdä.

Meillä ainakin auttoi kun soitin opettajalle. Opettaja oli kartalla ja piti puhuttelun kiusaajille välittömästi. Sanoi myös kiusaajille, että ottaa heti yhteyttä kotiin jos tilanne jatkuu. Tilanne rauhoittui.

Tilanteita on varmaan monia mutta tämä oli alkuvaiheessa ja ehkä helppo hoitaa, ettei ehtinyt pahentua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

Ja joku vielä luulee että kenkien nuolettaminen on pahinta? Kunpa olisin saanut kasvaa samanlaisessa pumpulimaailmassa.

Ex-ope jatkaa vielä tämän: todella usein vanhemmat halusivat meidän puuttuvat asioihin, jotka olivat tapahtuneet koulumatkoilla. Mutta kun korkeimmilta tahoilta virastoista on nimenomaan painotettu, että koulumatkoilla tapahtuvat asiat eivät kuulu koulun toimivaltaan emmekä me saa niihin puuttua, vaan vanhemmat pitää ohjata ottamaan yhteyttä muualle, esim. sosiaaliviranomaisiin. Ja kuitenkin kiusaamistapaukset ovat todella usein monimutkaisia, jossa kiusaamista tapahtuu sekä koulumatkoilla että koulussa. Ei ole olemassa systeemiä, joka olisi suunniteltu kattamaan tämä kaikki. Ylikuormitetut sosiaaliviranomaiset ehtivät puuttumaan vain todella vakaviin tapauksiin, jos niihinkään.

Tekisin ehkä anonyymin lastensuojeluilmoituksen kiusaajan perheestä. Kaikki ei ole hyvin.

Tämän pehmoilulinjan jatkumisen voi muuten sitten taata äänestämällä esim. kuntavaaleissa vihervasemmistoa, joka nimenomaan kannattaa tätä päänsilittelylinjaa! 

Niin kauan kun on ihmisiä, on kiusaamista piste. Ei kouluilla ole mitää keinovalikoimaa puuttua oikeasti asiaan. Toki pitää esittää ulospäin toista. Homma jatkuu maailman tappiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

En tarkoittanut tätä ihan noin jyrkästi, ihmettelen vaan että mikä on se mekanismi mikä saa ihmisen kaiken kiusaamisen päätteeksi vielä taipumaan noihin nöyryyttäviin juttuihin (kenkien nuoleminen esim). Siis itselleni sen on vaikeaa hyväksyä, sanottakoon suoraan. Väitän, että joskus se suora turpaanottaminen on vähemmän traumatisoivaa kuin se, että tietoisesti alistuu kiusaajien valtaan. Turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan ja kun tietää yrittäneensä, niin itsetunto ei romahda.

Ihmettelepä ihan rauhassa ja sitten vielä lisää. Luuletko, etten koskaan yrittänyt pistää vastaan? Luuletko että vastaanpistämisestäni oli jotain apua kun isolla porukalla tultiin päälle? Voin myös kertoa, ettei kiusatulle anneta juuri mahdollisuutta valita mitä hänelle tehdään. On täysin mahdollista sekä saada turpiin että joutua nuolemaan kengät.

Minä sentään pistin vastaan koko sen yhdeksän vuotta minkä kiusaamista kesti. Olisikohan sinusta ollut samaan?

Tämähän on ollut tiedossa että kiva koulu ohjelma ei toimi. Tämä tuli yli kymmenen vuotta sitten ylä asteelle jolla olin. Kiva ohjelman nimissä piirreltiin jätskiannoksia ja tekstitettiin että kiva oppilas ei kiusaa. 

Ei tuollaisella askartelukerhon pitämisellä kiusaamista kitketä. 

Kiusaaminen on jokatapauksessa aina monitahoinen asia. Osapuolet voivat kokea olleensa kiusattuja. Opettajien pitäisi opetella kuuntelemaan aidosti molempia puolia ja tunnistamaan valheet ja manipuloijat. Osa penskoista on pirun taitavia manipuloimaan ja valehtelemaan. Sittenkun on se oikea totuus selvitetty sitten voidaan ottaa kuvioon ne napakat toimet. Tarvittaessa opetetaan tunnetaitoja, mennään psykologille, osapuolet siirretään eriluokille ja viime kädessä erikouluihin.