Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole minkäänlaista kykyä olla kohtelias ja mukava ihminen
15.02.2021 |
Olen saanut nyt kuudesta eri työpaikasta palautetta siitä että en ole mukava ja minua ei pysty lähestymään.
Ystäviä minulle ei ole ja heidän kanssaan on aina ollut tosi isoja vaikeuksia tulla juttuun.
Mieheni vitsailee jatkuvasti sillä että ole sosiaalisesti rajoittunut. Töksäyttelen aina törkyjä suusta ja en anna esim. Rakentavasti palautetta.
Itse en onnistunu muuttumaan. En tiedä mitä tekisin enää käytökselleni. Yritän olla hiljaa palavereissa, yritän olla sanomatta yhtään mitään. Silti aina joku pienikin sana mitä sanon, on väärin.
Loukkaan jatkuvasti ihmisiä ympärilläni, enkä saa asiaa loppumaan.
En enää suostu tapaamaan ketään uutta, koska tiedän että aiheutan kuitenkin lopulta mielipahaa. En näe enää vanhoja tuttuja, miehen sukulaisia. Se aiheuttaa niin paljon stressiä..
Olen todella masentunut siitä, että olen ihmisenä niin hankala ja kykenemätön soputumaan työpaikalle.
Ja siis minulla ei jatkettu kuukausi sitten koeaikaa, koska minun kanssa ei voi kommunikoida ja muut ei tule juttuun kanssani.
Tapanko itseni nyt vai heti?
Kommentit (109)
Ei tarvitse edes olla mitenkään ilkeä, kun joku vetää jo kilon herneitä nenään, jos jostain asiasta huomauttaa asiallisesti. Tällaisilla työpaikoilla taukohuoneiden seiniä yleensä koristaa "kehu ja kiitä työkaveria" tai muita sen kaltaisia yltiöpositiivisia lappusia. Palaverit on hihittelyä ja kihertämistä ja kaikki on niin kivaa ja ihanaa. Mistään ei saa sanoa mitään, mitään ei saa kyseenalaistaa, kun se jo tuomitaan kiusaamiseksi tai törkeäksi käytökseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa seurakuntaan töihin.
Edellytyksesi papiksi ovat täydelliset.
T: suntio
Veikkaan, että saatat alkaa esim. väittää keltaista ainoaksi oikeaksi väriksi vaikka yrityksen nettisivuille. Jankkaat asiasta aina kun joku kysyy siitä ja ajoittain myös saatat huutaa tai korottaa ääntä kovasti siitä.
Joku tekee kuitenkin äänestyksen perusteella siniset sivut ja saat raivarin.
Lähetät laajalla jakelulla viestin, jossa osoitat selkeän tuohtumuksesi, pilkkaat päätöksen tehnyttä henkilöä ja väheksyt hänen osaamistaan, vaikka olisi sinua pätevämpi.
Lopuksi uhriudut.
Ja viikon tai kahden päästä taas sama rumba alkaa uudestaan.
Missähän päin Suomea vaikutat? Elän käsityksessä, että esim. jossakin Porissa lievä vittumaisuus on suorastaan hyve. Sen sijaan Itä-Suomessa pitää osata olla lupsakka ja sanoa asiat vähän silleen kiertämällä ja mielellään huumorin varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että saatat alkaa esim. väittää keltaista ainoaksi oikeaksi väriksi vaikka yrityksen nettisivuille. Jankkaat asiasta aina kun joku kysyy siitä ja ajoittain myös saatat huutaa tai korottaa ääntä kovasti siitä.
Joku tekee kuitenkin äänestyksen perusteella siniset sivut ja saat raivarin.
Lähetät laajalla jakelulla viestin, jossa osoitat selkeän tuohtumuksesi, pilkkaat päätöksen tehnyttä henkilöä ja väheksyt hänen osaamistaan, vaikka olisi sinua pätevämpi.
Lopuksi uhriudut.
Ja viikon tai kahden päästä taas sama rumba alkaa uudestaan.
Ei kun tää on just sitä keski-ikäisten naisten sosiaalisen elämän jatketta kun jauhetaan diubadaabaa työn sijaan työpaikalla 90 prosenttia työajasta ja keksitään ongelmia omaksi iloksi.
Ap:n kaltaiset eivät menesty tuollaisilla työpaikoilla, koska ovat liian ratkaisukeskeisiä.
Ihan eri ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko antaa jotain esimerkkejä ap? Millaista se töksäyttely on?
Itse en mielelläni anna palautetta mistään, koska olen melko pedantti, tarkkasilmäinen ja suora. Yritän aina toki muotoilla sen niin, ettei kukaan loukkaantuisi, mutta aina joku loukkaantuu kumminkin. Vaikka sanon aina ihan asiasta, enkä jakele omia mielipiteitäni, tai mitään omia "totuuksia". Ehkä olen jotenkin autisti, en edes tiedä enää.
Olen myös huomannut, ettei naiselta yleensä odoteta suoraa kommunikointia, vaan pitäisi osata jotenkin kierrellä, kaarrella, hymistellä ja sen palautteenkin pitäisi olla jotain höttöä, jossa ei varsinaisesti ole substanssia. Pääasia, ettei kenellekään tule paha mieli. Yllättäen monien miesten kanssa tätä ongelmaa ei ole ollut ja miehet muutenkin kommunikoi yleensä melko suorasti. Ehkä miesten välinen kommunikointikulttuuri on erilainen? Ärsyynnyn myös valtavasti siitä, kun minulle ei sanota jotain tärkeää asiaa suoraan, en siis osaa tulkita näitä kautta rantain selityksiä ja sepustuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hengellinen johtaja kirjoitti:
Itseäsi et tietenkään tapa, läheiset ympärilläsi joutuisivat surun valtaan. Itsemurha on heikkoutta kestää elämän realiteetteja. Sinä et ole heikko, vaan osaamaton. Sinullahan on jopa puoliso, joka nähtävästi sinusta välittää paljonkin. Et siis varmaankaan kamala ihminen ole. Mutta, minkälaisia törkyjä sinä sitten töksäyttelet? Ja mikä estää antamasta rakentavaa palautetta?
Kun en tiedä. En hauku enkä arvostele ikinä. Olen suht suorapuheinen, mutta se liittyy aina tekemiseen ei ihmiseen. En puutu ikinä muiden asioihin enkä varsinkaan mihinkään henkilökohtaiseen elämään. Esimies ei suostunut antamaan mitään konkreettisia esimerkkejä. Siksi olenkin niin rikki. Olisi ollut kiva nähdä vaikka ne viestit mitä olen lähettänyt.. Mutta en saanut. Ap
Mihin tekemiseen? Jos ei kerta toisten ihmisten tekemisiin liity niin mihin sitten?
Siis töissä esim jos on projekti niin tuon ilmi siinä miksi johonkin asiaan pitäisi tehdä muutos tai tehdä asiat eri tavalla. Muuhun en ole ottanut kantaa vuosiin. Ap
No miksi niissä projekteissa on aina sun mielestä jotakin vikaa ja pitäisi tehdä toisin ( = sinun tavallasi?)
No viimeisin oli sellainen projekti missä piti muuttaa meidän toimintatapoja tehokkaampaan ja ainakin itse ymmärsin että pitää käydä läpi kaikki vanhat tavat ja keksiä miten tehdä niistä parempia. Olin varmaan liian suorapuheinen. Ap
Tähän on jotekin vaikea päästä käsiksi, mutta voisiko kyse olla siitä, miten esität asiat?
Annoitko ymmärtää jotenkin, että ne vanhat tavat oli ihan huonoja tai niitä tehdään jotenkin huonosti? Ja että se sinun tapasi on ehdottomasti parempi.
Kenenkään ei luulisi loukkaantuvan, jos esittäisit asiat kysyvään sävyyn, eli voisiko tämän ja tämän tehdäkin näin - mitä mieltä te muut olette - ja ottaisit siihen keskusteluun muitakin mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen että kuinka noin paljon on tullut vastaan tuollaista suoraan sanottua palautetta, koska omilla työpaikoilla on aina loppuun asti oltu hienotunteisia huonokäytöksisiä ynnä muita ongelmaisia ihmisiä kohtaan.
Aivan liiankin niin että muutamien tollojen vuoksi esimiehet valitsevat että koko yhteisö mieluummin kärsii. Parhaillaankin. Jottei kenenkään mieltä pahoiteta ja koska meidän pitää kyetä sietämään suurtakin persoonien ja tapojen erilaisuutta jne.
Enkä voisi edes kuvitella enää huonompaa käytöstä ja enemmän työilmapiiriä pilaavaa käytöstä aikuisilta kuin mitä meillä hymistellään ja minkä vuoksi ahdistutaan. (Koska ovat vakkareita.)
Joo. Meidän esimies puuttuu helposti kaikkeen ja tekee nopeita päätöksiä. Tuolla meidän tiimissä on pitkään, ennen minua, ollut huono ilmapiiri. Varmaan haluavat kitkeä kaiken pahan heti alkuunsa. Olen vain tosi rikki tällä hetkellä ja en ikinä halua kenellekään mitään pahaa, en ikinä. Pitää varmaan hakeutua terapiaan selvittämään mikä on ongelma. Ap
Esimies toimi väärin. Aina pitää pystyä perustelemaan ja antamaan esimerkkejä.
Ehkä olet töksäyttelijä, mutta myös sinua kohtaan on toimittu väärin.
Minulle tulee mieleen tuttava, joka kokee olevansa suorapuheinen, mutta onkin todellisuudessa kärkevä.
Hän voi puhua ihan asiaakin, mutta jos "huonoa palautetta" kutsutaan vinkumiseksi, sävyisiä ihmisiä jeesustelijoiksi, hiljaisia autisteiksi, äänekkäitä narsisteiksi jne. ja koko puhumisen tapa huokuu aggressiota ja vastakkainasettelua, niin ei sellaista ihmistä jaksa. Varsinkaan 8 tuntia päivässä.
Onko AP ehkä kovinkin dramaattinen, kielellisesti lahjakas ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et kai sinä läpeensä surkea ole, jos kerran miehenkin olet onnistunut valloittamaan :)
Joo. Jostain syystä siinä ei ole ollut ikinä ongelmia. En ole kuitenkaan se helpoin puoliso ja vaatii aikaa ymmärtää minua. Olen huolehtivainen ja uskollinen ja kun oppii tuntemaan, tietää etten tarkoita toiminnallani mitään pahaa.
Alan olla vain todella loppu tähän, etten sopeudu työpaikoille . Haluaisin sulautua massaan, mutta joka paikassa otetaan luonteeni esiin ja siitä ei ole ikinä hyvää sanottavaa.
Ap
Just
Juurikin tää. Jos olet ratkaisukeskeinen, porukka alkaa hylkiä. Tai jos olet pätevä. Ja ennen kaikkea jos olet as-piirteinen etkä ole kiinnostunut työpaikan sosiaalisista kuvioista ja arvojärjestyksestä.
Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla. Edellinen pomoni oli täysi k-pää ja purki (onneksi) työsopimukseni koeajalla, koska en sovi yrityksen ilmapiiriin ja minussa "särähti korvaan pari juttua". Ei kuitenkaan suostunut työntekijänä kehittymiseni kannalta kertomaan, mitkä ne jutut olivat. Sellainen on kiusaamista ja niin ap:nkin kohdalla. Vallankäyttöä.
Olen tehnyt paljon kausitöitä lyhyillä soppareilla ja vaikka menen paikkoihin ihan samana omana itsenäni, kohtelu riippuu työpaikasta. Toisissa minut on suljettu ulkopuolelle ja pidetty hankalana. Toisissa olen ollut erittäin pidetty työntekijä ja saanut pitkäaikaisia ystäviäkin.
Kannattaa tietenkin aina pyrkiä jalostamaan luonnettaan mutta mun vaisto sanoo, että ap on ihan asiallinen tyyppi, jolla on käynyt huono tuuri työpaikkojen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tää. Jos olet ratkaisukeskeinen, porukka alkaa hylkiä. Tai jos olet pätevä. Ja ennen kaikkea jos olet as-piirteinen etkä ole kiinnostunut työpaikan sosiaalisista kuvioista ja arvojärjestyksestä.
Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla. Edellinen pomoni oli täysi k-pää ja purki (onneksi) työsopimukseni koeajalla, koska en sovi yrityksen ilmapiiriin ja minussa "särähti korvaan pari juttua". Ei kuitenkaan suostunut työntekijänä kehittymiseni kannalta kertomaan, mitkä ne jutut olivat. Sellainen on kiusaamista ja niin ap:nkin kohdalla. Vallankäyttöä.
Olen tehnyt paljon kausitöitä lyhyillä soppareilla ja vaikka menen paikkoihin ihan samana omana itsenäni, kohtelu riippuu työpaikasta. Toisissa minut on suljettu ulkopuolelle ja pidetty hankalana. Toisissa olen ollut erittäin pidetty työntekijä ja saanut pitkäaikaisia ystäviäkin.
Kannattaa tietenkin aina pyrkiä jalostamaan luonnettaan mutta mun vaisto sanoo, että ap on ihan asiallinen tyyppi, jolla on käynyt huono tuuri työpaikkojen suhteen.
Minun vaisto sanoo ihan samaa.
Jos nainen on älykäs ja vielä sellainen ettei erittele sitä sosiaalista lässynlässy liimaa, niin joissakin yksinkertaisempien kanaloissa ja lammaslaumoissa ei tykätä.
Mukavana, kohteliaana ja hyvänä tyyppinä olo, jos olet mies: Sano vaan kaikki suoraan ja heitä läppää niin kuin haluat. Esitä omia mielipiteitäsi ja ideoitasi niin paljon kuin haluat. Ota rennosti. Voit antaa tylyäkin palautetta, se ei tee sinusta hankalaa, vaan saat kunnioitusta jopa.
Mukavana, kohtelliaana ja hyvänä tyyppinä olo, jos olet nainen: Älä esitä omia mielipiteitäsi. Jos on pakko, niin vihjaile ja ujuta ne ideat ilmoille siten, että joku toinen voi puolestasi keksiä ne. Tai kaikki voivat "yhdessä" olla niitä keksimässä sinun puolestasi. Sanoita toisten ajatuksia ja tunteita ihailevasti. Hoe koko ajan joo joo, niiin niiin, aivan aivan, aivan, aivan. Tee töitä enemmän kuin mukava mies, ja hymyile niille miehille ihailevasti. Sinun täytyy hymyillä, koska kehosi on muita miellyttäämään tehty. Älä koskaa ole hymyilemättä. Kehu muita. Ja hymyile vaikka muut pskantaisivat päällesi.
Helppoa olla mukava ja kohtelias. Näillä ohjeilla se onnistuu työelämässä. Ja tiedättehän että jos ette pärjää työelämässä, ette ole mitään, ette edes ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se kaikkialla tulee esiin, niin kyllä sinä jotain teet väärin.
Ainakin ap myöntää, että hänessä saattaa olla se ongelma. Mun ongelma työpaikoissa on se, että päädyn yleensä aina kiusattavaksi. Itse olen suora, enkä välitä enkä aina ymmärräkään kiertelyä. En myöskään viihdy yleensä tauoilla työporukan kanssa, koska he ovat yleensä aivan erilaisia kuin minä. Olen silti ystävällinen ja asiallinen, mutta jokin minussa ottaa päähän tiettyjä ihmisiä ihan valtavasti. Lopetan myös keskustelun yleensä siihen, jos joku alkaa juoruamaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Palavereissa olen yleensä hiljaa, enkä pidä puhumisesta isossa porukassa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko sinulla mahdollisesti olla autistikirjon piirteitä? Kuulostaa siltä puheidesi perusteella.
Veikkaan kans että tästä on kyse.
Todella kummallisia vastauksia. Anteeksi, luin vain ekan sivun.
Olisi varmasti enemmän kuin paikallaan käydä lääkärin/ psykologin juttusilla. Sitä kautta voisi juttelemalla löytyä syitä ongelmaan. Onko mahdollista, että taustalla olisi esim. lievää autismin kirjoa?
Jos viimeisimmässä paikassa ei esitetty kunnollista todistetta työsuhteen loppumiselle, kuulostaa siltä että sun maine on kiirinyt edellisestä paikasta. Valitettavasti.
Myös kannattaa miettiä millä alalla olet. Miten koulunkäynti sujui? Varmaan joku ala, joka ei ainakaan asiakaspalvelua ole olisi hyvä. Haastattelussa kannattaa sanoa suoraan, että olet suorapuheinen ihminen ja siitä pahoillani, mutta korostaa joustavasti työsi kunnolla.
Heeeei täähän on tää ap jolla on aina joku superongelma! Viimeksi oli sellainen että hän kertoo itsestään ensi tapaamisella kaikki maailman onnistuneet suoritukset mitä ikinä on elämässään tehnyt, ja ihmetteli, että muita ei kiinnostanut vastata itsekehumiseen millään tavalla, ja nillitti että "miksi muut eivät puhu minulle ja ota kontaktia".
Ap on siis ketjutehtailija, ja tuskin on oikeita ongelmia. Aina vastaa samalla sävyllä kommentteihin ja jatkaa ongelman paisuttelua :D
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ap myöntää, että hänessä saattaa olla se ongelma. Mun ongelma työpaikoissa on se, että päädyn yleensä aina kiusattavaksi. Itse olen suora, enkä välitä enkä aina ymmärräkään kiertelyä. En myöskään viihdy yleensä tauoilla työporukan kanssa, koska he ovat yleensä aivan erilaisia kuin minä. Olen silti ystävällinen ja asiallinen, mutta jokin minussa ottaa päähän tiettyjä ihmisiä ihan valtavasti. Lopetan myös keskustelun yleensä siihen, jos joku alkaa juoruamaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Palavereissa olen yleensä hiljaa, enkä pidä puhumisesta isossa porukassa.
Kuulostaa minulta. Harvoin taukoilen kenenkään kanssa. Pari hyvää työkaveria minulle muodostui edellisessä paikassa ja heidän kanssaan kävin välillä syömässä. Palavereissa olen juurikin hiljaa ellei ole oikeasti asia joka koskettaa juuri minun työtehtäviäni ja silloin sanon mielipiteeni. Ap
Väärin. Myös koeajalla on perusteltava työsopimuksen purun syyt. Monet firmat osaa piilottaa syrjinnän sellaisten fraasien taakse kuin "yleinen sopimattomuus työhön" tai "työntekijän valmiudet eivät vastanneet työnkuvassa tarvittavia taitoja". Näistä on ennakkotapauksia oikeudesta. Useimmiten kuitenkin ap:n kaltaisille työntekijöille ei uskalleta edes suoraan sanoa, mikä työsopimuksen purkamisen syynä on, sillä joko pomo tai HR:n vastaava joutuisi kiusalliseen tilanteeseen kertomaan kaunopuheisesti jollekin että "no sä oot v*ttumainen tyyppi ja kaikki inhoaa sua."