Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole minkäänlaista kykyä olla kohtelias ja mukava ihminen
15.02.2021 |
Olen saanut nyt kuudesta eri työpaikasta palautetta siitä että en ole mukava ja minua ei pysty lähestymään.
Ystäviä minulle ei ole ja heidän kanssaan on aina ollut tosi isoja vaikeuksia tulla juttuun.
Mieheni vitsailee jatkuvasti sillä että ole sosiaalisesti rajoittunut. Töksäyttelen aina törkyjä suusta ja en anna esim. Rakentavasti palautetta.
Itse en onnistunu muuttumaan. En tiedä mitä tekisin enää käytökselleni. Yritän olla hiljaa palavereissa, yritän olla sanomatta yhtään mitään. Silti aina joku pienikin sana mitä sanon, on väärin.
Loukkaan jatkuvasti ihmisiä ympärilläni, enkä saa asiaa loppumaan.
En enää suostu tapaamaan ketään uutta, koska tiedän että aiheutan kuitenkin lopulta mielipahaa. En näe enää vanhoja tuttuja, miehen sukulaisia. Se aiheuttaa niin paljon stressiä..
Olen todella masentunut siitä, että olen ihmisenä niin hankala ja kykenemätön soputumaan työpaikalle.
Ja siis minulla ei jatkettu kuukausi sitten koeaikaa, koska minun kanssa ei voi kommunikoida ja muut ei tule juttuun kanssani.
Tapanko itseni nyt vai heti?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hengellinen johtaja kirjoitti:
Itseäsi et tietenkään tapa, läheiset ympärilläsi joutuisivat surun valtaan. Itsemurha on heikkoutta kestää elämän realiteetteja. Sinä et ole heikko, vaan osaamaton. Sinullahan on jopa puoliso, joka nähtävästi sinusta välittää paljonkin. Et siis varmaankaan kamala ihminen ole. Mutta, minkälaisia törkyjä sinä sitten töksäyttelet? Ja mikä estää antamasta rakentavaa palautetta?
Kun en tiedä. En hauku enkä arvostele ikinä. Olen suht suorapuheinen, mutta se liittyy aina tekemiseen ei ihmiseen. En puutu ikinä muiden asioihin enkä varsinkaan mihinkään henkilökohtaiseen elämään. Esimies ei suostunut antamaan mitään konkreettisia esimerkkejä. Siksi olenkin niin rikki. Olisi ollut kiva nähdä vaikka ne viestit mitä olen lähettänyt.. Mutta en saanut. Ap
Mihin tekemiseen? Jos ei kerta toisten ihmisten tekemisiin liity niin mihin sitten?
Siis töissä esim jos on projekti niin tuon ilmi siinä miksi johonkin asiaan pitäisi tehdä muutos tai tehdä asiat eri tavalla. Muuhun en ole ottanut kantaa vuosiin. Ap
Millä tavalla tuot nämä muutosehdotukset esiin? Et ehkä itse hahmota sitä, mutta tyylisi esittää parannusehdotuksia saattaa olla käskyttävä, karkea ja ylemmyydentuntoinen. Kritiikki ja korjausehdotukset menevät paremmin perille pienellä pehmittelyllä. En hirveän mielelläni alkaisi palstadiagnosoida sinua miksikään aspergeriksi tms. mutta jonkinlainen ammattilaisen kanssa keskustelu ja konkreettiset harjoitukset voisivat auttaa sinua vuorovaikutustyylisi parantamisessa. Työterveydestä saanet ohjeita siihen, miten edetä.
Kiitti.. Ei ole enää sitä työterveyttä kylläkään :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs mun sukulainen ei ymmärtänyt omaa käytöstään. Ei ollut kuulemma itse tehnyt mitään väärin eikä koskaan arvostellut mua tai perhettäni. Puhui siis täyttä potaskaa eikä vielä tänäkään päivänä näe että hän itse on ilkeä ja kylmä.
Isäni vaimo on kaltaisesi tyyppi. Hänellä ei ole ystäviä, eikä edes oma perhe häntä juuri jaksa. Isäni harkitsee välillä vakavasti eroa koska ei vaan jaksa siivota vaimonsa aiheuttamia ongelmia. Ihan selvä autismin spektrissä oleva nainen, mutta ei ole saanut tukea ja apua ajoissa niin kohta kuusikymppisenä on aivan mahdoton enää opetella uusia käytöstapoja. Tai no ehkä joku vuoden kestävä intensiivinen käytösterapia voisi auttaa. Minä en jaksa kuunnella enää kertaakaan miten paitani on hänen inhokkivärinsä tai että olen lihonut tai että lapsemme piirustus on naurettava. En kuitenkaan haluaisi ikinä hänen tappavan itseään.
Toivottavasti saisit ammattiapua On muuten laitonta jos työnantaja ei anna perusteluita työsuhteen lopettamiseen koeajalla, pyydä apua ammattiliitostasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hengellinen johtaja kirjoitti:
Itseäsi et tietenkään tapa, läheiset ympärilläsi joutuisivat surun valtaan. Itsemurha on heikkoutta kestää elämän realiteetteja. Sinä et ole heikko, vaan osaamaton. Sinullahan on jopa puoliso, joka nähtävästi sinusta välittää paljonkin. Et siis varmaankaan kamala ihminen ole. Mutta, minkälaisia törkyjä sinä sitten töksäyttelet? Ja mikä estää antamasta rakentavaa palautetta?
Kun en tiedä. En hauku enkä arvostele ikinä. Olen suht suorapuheinen, mutta se liittyy aina tekemiseen ei ihmiseen. En puutu ikinä muiden asioihin enkä varsinkaan mihinkään henkilökohtaiseen elämään. Esimies ei suostunut antamaan mitään konkreettisia esimerkkejä. Siksi olenkin niin rikki. Olisi ollut kiva nähdä vaikka ne viestit mitä olen lähettänyt.. Mutta en saanut. Ap
Mihin tekemiseen? Jos ei kerta toisten ihmisten tekemisiin liity niin mihin sitten?
Siis töissä esim jos on projekti niin tuon ilmi siinä miksi johonkin asiaan pitäisi tehdä muutos tai tehdä asiat eri tavalla. Muuhun en ole ottanut kantaa vuosiin. Ap
No niin, nyt etenee. Oleellista lienee se _miten_ tuot asiat esiin. Sinun pitäisi nyt esittää konkreettinen esimerkki siitä, miten sinä esität asiasi. Tuo mitä kuvailit on normaalia vastuullista toimintaa ja siinä ei ole mitään ongelmaa. Sinun tapasi esittää asiat ilmeisesti koetaan ongelmaksi.
Voisiko sinulla mahdollisesti olla autistikirjon piirteitä? Kuulostaa siltä puheidesi perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni vaimo on kaltaisesi tyyppi. Hänellä ei ole ystäviä, eikä edes oma perhe häntä juuri jaksa. Isäni harkitsee välillä vakavasti eroa koska ei vaan jaksa siivota vaimonsa aiheuttamia ongelmia. Ihan selvä autismin spektrissä oleva nainen, mutta ei ole saanut tukea ja apua ajoissa niin kohta kuusikymppisenä on aivan mahdoton enää opetella uusia käytöstapoja. Tai no ehkä joku vuoden kestävä intensiivinen käytösterapia voisi auttaa. Minä en jaksa kuunnella enää kertaakaan miten paitani on hänen inhokkivärinsä tai että olen lihonut tai että lapsemme piirustus on naurettava. En kuitenkaan haluaisi ikinä hänen tappavan itseään.
Toivottavasti saisit ammattiapua On muuten laitonta jos työnantaja ei anna perusteluita työsuhteen lopettamiseen koeajalla, pyydä apua ammattiliitostasi.
Koeajalla ei tarvitse perustella syitä. Jokainen yritys etsii sopivia työntekijöitä. Ap ilmeisesti ei ole sopiva ihminen työskentelemään muiden ihmisten kanssa. Ja jos asiaa pitää perustella, se on siinä.
Ei taida miehesi vitsailla. Hermostuneesti varmaan naureskelee kun yrittää saada sinut tajuamaan käytöksesi seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään tule toimeen ihmisten kanssa kuin vähän aikaa - jaksaa olla mukava ennen kuin huomaa sen ihmisen vittumaisuuden. Kateus ym.
Silti sen takia en kyllä itseäni tapa. Olet nyt herännyt ja ammattilainen auttaa ei palsta.
Mulla on vähän samaa ongelmaa. Olen ratkaissut sen olemalla mahdollisimman näkymätön ja hiljainen. Yritän olla mukava ja kohtelias, mutta aina menee pieleen. Käytän liian erikoisia sanoja ja ilmeitä, tai siltä se itsestäni tuntuu. Yritän olla normaali ja rento, mutta tuntuu että lopputulos on aina katastrofi. Eka kunnon poikaystävä sanoi joskus, että hänkin hieraisi aluksi pari kertaa korviaan, että mitä toi just sanoi... Itse en silloin tajunnut silloin vielä mitään.
Olen suora, mutta en mielestäni erityisen suorapuheinen. En oikein tajua mitään kirjoittamattomia kanssakäymisen sääntöjä. Helpompaa sanoa asiat kuten ne ovat. Olen myös ujo ja hiljainen ihan luonnostani, eli en tod. mikään rääväsuu vaan ihan päinvastainen. Ehkä se on säästänyt minut ap:n saamalta palautteelta?
Sen olen kuitenkin oppinut, että luonteella en tässä elämässä pitkälle pääse, ainakaan työelämässä. Onneksi mies on samanlainen, vähän kummallinen tyyppi. Hän tosin juttelee suvereenisti porukassa ja on siten normaalimpi kuin minä. Onnekseni hän ei näe minussa mitään outoa :D Hän on ensimmäinen ihminen, jonka kanssa koen voivani olla niin omituinen kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä turpasi kiinni ja opettele käytöstavat.
Nuo taidot oppii tyhmäkin ihminen.
Käytöstavat ovat näyttelemistä. Todellinen luonne on ihan muuta.
Erit. työelämä on pääosin pelleilyä ja kusetusta. Pöntöille joutuu eniten pokkuroimaan.
Leikkimiseen menee työaikaa.
En usko, että olet noin vaikea ihminen. Sinusta ei tule nytkään ollenkaan vaikea kuva. Pohdiskelet ja suret, kykenet itsekritiikkiinkin. Yllättävän moni ei.
Jos et sopeudu paskoihin yhteisöihin, kenen vika se on? Totuus lienee tämän ja saamasi palautteen välimaastossa. Sinulla on joitain haasteita ja nämä työyhteisötkin ovat olleet enemmän tai vähemmän haastavia.
Aspergeria itsekin veikkaan. Kun et opi etkä ymmärrä. Jos tämä on dg, se ei ole yhtään sinun vikasi, olet vain meihin neurotyypillisiin verraten hiukan toisin rakennettu :)
Tsemppiä elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko väärällä alalla? Väärä ala saattaa heijastua kotioloihin ja tehdä sinusta stressaantuneemman töksäyttelijän kuin mitä olisit jossain toisessa työssä. Siihen ei vaikuta se kuinka paljon pidät alasta, vaan se, kuinka se kuormittaa sinua.
Itse puin tällä hetkellä juuri tätä asiaa, koska olin sosiaali- ja terveysalalla ja meinasin tulla kirjaimellisesti hulluksi siellä, koska työolot ja työkaverit sekä opiskelija"kaverit" oli kuin väärältä planeetalta. Nyt siis haussa eri ala. Vika ei ehkä siis olekaan sinussa.
Mieti tarkkaan myös asia toisinpäin, eihän kotiolot vaikuta työhösi? Parisuhteessa kuuluu olla kannustava, ei huomautella ainakaan jatkuvasti jostain asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hengellinen johtaja kirjoitti:
Itseäsi et tietenkään tapa, läheiset ympärilläsi joutuisivat surun valtaan. Itsemurha on heikkoutta kestää elämän realiteetteja. Sinä et ole heikko, vaan osaamaton. Sinullahan on jopa puoliso, joka nähtävästi sinusta välittää paljonkin. Et siis varmaankaan kamala ihminen ole. Mutta, minkälaisia törkyjä sinä sitten töksäyttelet? Ja mikä estää antamasta rakentavaa palautetta?
Kun en tiedä. En hauku enkä arvostele ikinä. Olen suht suorapuheinen, mutta se liittyy aina tekemiseen ei ihmiseen. En puutu ikinä muiden asioihin enkä varsinkaan mihinkään henkilökohtaiseen elämään. Esimies ei suostunut antamaan mitään konkreettisia esimerkkejä. Siksi olenkin niin rikki. Olisi ollut kiva nähdä vaikka ne viestit mitä olen lähettänyt.. Mutta en saanut. Ap
Mihin tekemiseen? Jos ei kerta toisten ihmisten tekemisiin liity niin mihin sitten?
Siis töissä esim jos on projekti niin tuon ilmi siinä miksi johonkin asiaan pitäisi tehdä muutos tai tehdä asiat eri tavalla. Muuhun en ole ottanut kantaa vuosiin. Ap
No miksi niissä projekteissa on aina sun mielestä jotakin vikaa ja pitäisi tehdä toisin ( = sinun tavallasi?)
No viimeisin oli sellainen projekti missä piti muuttaa meidän toimintatapoja tehokkaampaan ja ainakin itse ymmärsin että pitää käydä läpi kaikki vanhat tavat ja keksiä miten tehdä niistä parempia. Olin varmaan liian suorapuheinen. Ap
En nyt näe miksi joku ottaisi siitä nokkiinsa, jos esittää muutosehdotuksia ja haluaa työstä tehokkaampaa. Aina on niitä yliherkkiksiä, jotka itkee milloin mistäkin ja kaikki uusi on ihan hirveä shokki ja ajaa lähes burnoutiin. Kun aina pitäisi olla niiiiin kivaa ja ihanaa ja pskoa sateenkaaria.
Mutta sitten on myös ihmisiä, jotka eivät osaa kommunikoida asiallisesti. Esitätkö muutosehdotukset kiroilemalla ja syyttämällä muita?
Sanottiin etten osaa antaa rakentavasti mielipiteitä. Olisin kaivannut tähän jotain konkreettisia esimerkkejä, mutta niitä ei ollut tarjolla. En kiroile enkä tiedä syyttelenkö muita... Ehkä? Turhaudun helposti kyllä. Ap
Ok, turhaudut helposti. Tuotko siinä tilanteessa turhautumisesi avoimesti esiin. Ja jos, millä tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni vaimo on kaltaisesi tyyppi. Hänellä ei ole ystäviä, eikä edes oma perhe häntä juuri jaksa. Isäni harkitsee välillä vakavasti eroa koska ei vaan jaksa siivota vaimonsa aiheuttamia ongelmia. Ihan selvä autismin spektrissä oleva nainen, mutta ei ole saanut tukea ja apua ajoissa niin kohta kuusikymppisenä on aivan mahdoton enää opetella uusia käytöstapoja. Tai no ehkä joku vuoden kestävä intensiivinen käytösterapia voisi auttaa. Minä en jaksa kuunnella enää kertaakaan miten paitani on hänen inhokkivärinsä tai että olen lihonut tai että lapsemme piirustus on naurettava. En kuitenkaan haluaisi ikinä hänen tappavan itseään.
Toivottavasti saisit ammattiapua On muuten laitonta jos työnantaja ei anna perusteluita työsuhteen lopettamiseen koeajalla, pyydä apua ammattiliitostasi.
Minä olen kuunnellut tuollaista 10037298729832923982323938982392 kertaa ihan pienestä lapsesta saakka.
Ei ole käynyt mielessäkään että se olisi jotenkin jotain mistä minun pitäisi tuomita toinen ihminen vialliseksi, sairaaksi ja piruksi.
Ihan normaalia suomalaista kohtelua..
Se on ihan kumma kun itse on todellakin kuunnellut koko ikänsä miten kaikki minussa on pa*kaa, huonoa, tyhmää, rumaa, väärin, ja niellut ne kaikki, yrittäen muuttua, niin sitten kun itse sanoo pienenkin kritiikin jollekin ilman pehmittely lepertely lässytystä, saa sitten kuulla olevansa ihan hirviö ihminen.
En jaksa. Haistakaa kaikki lässyttäjät ja mielensä pahoittajat pitkä pitkä pitkä pska.
Tsemppiä sulle ap. En usko että olet edes mikään hirveä ihminen, vaan työpaikkasi on täynnä mulkeroita ja selkäänpuukottajia.
Sinun ei tarvitse lässyttää, leperrellä ja sössöttää aikuisille ihmisille, vaikka oletkin nainen. Et ole vastuussa heidän yliherkistä tunteistaan.
Pyydä irtisanomisestasi kunnollinen selvitys. Se on varmasti laiton.!
Älä alistu!
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä turpasi kiinni ja opettele käytöstavat.
Nuo taidot oppii tyhmäkin ihminen.
Käytöstavat ovat näyttelemistä. Todellinen luonne on ihan muuta.
Erit. työelämä on pääosin pelleilyä ja kusetusta. Pöntöille joutuu eniten pokkuroimaan.
Leikkimiseen menee työaikaa.
Hmm? En minä mitään näyttele kun esim. tervehdin jotain ihmistä. Tulee ihan luonnostaan mutta kai minut on sitten kasvatettu niin hyvin.
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä turpasi kiinni ja opettele käytöstavat.
Nuo taidot oppii tyhmäkin ihminen.
Käytöstavat ovat näyttelemistä. Todellinen luonne on ihan muuta.
Erit. työelämä on pääosin pelleilyä ja kusetusta. Pöntöille joutuu eniten pokkuroimaan.
Leikkimiseen menee työaikaa.
Ihmisellä voi ihan luontaisesti olla hyvät käytöstavat. Se riippuu kotikasvatuksesta, onko kotona opetettu kunnioittamaan muita ihmisiä. Feikki paistaa aina läpi ja se on näyttelemistä.
Työelämä on kiinni työpaikan hierarkiasta ja tavasta toimia. Pöntöille ei tarvitse pokkuroida, kun tietää, mitä tekee,
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tule toimeen ihmisten kanssa kuin vähän aikaa - jaksaa olla mukava ennen kuin huomaa sen ihmisen vittumaisuuden. Kateus ym.
Silti sen takia en kyllä itseäni tapa. Olet nyt herännyt ja ammattilainen auttaa ei palsta.
Ihmiset ovat monesti ihan todella syvältä. Heitä varten pitää leperrellä ja lässytellä ja tekeytyä joksikin näytelmään teatterihahmoksi. Kaikesta pitää olla samaa mieltä aina, ja pitää osata sellainen ihan ihmeellinen teennäinen äänensävy jolla hokea; "niiiiH niiiiiiiih! niiiiiiiiiiiH!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni vaimo on kaltaisesi tyyppi. Hänellä ei ole ystäviä, eikä edes oma perhe häntä juuri jaksa. Isäni harkitsee välillä vakavasti eroa koska ei vaan jaksa siivota vaimonsa aiheuttamia ongelmia. Ihan selvä autismin spektrissä oleva nainen, mutta ei ole saanut tukea ja apua ajoissa niin kohta kuusikymppisenä on aivan mahdoton enää opetella uusia käytöstapoja. Tai no ehkä joku vuoden kestävä intensiivinen käytösterapia voisi auttaa. Minä en jaksa kuunnella enää kertaakaan miten paitani on hänen inhokkivärinsä tai että olen lihonut tai että lapsemme piirustus on naurettava. En kuitenkaan haluaisi ikinä hänen tappavan itseään.
Toivottavasti saisit ammattiapua On muuten laitonta jos työnantaja ei anna perusteluita työsuhteen lopettamiseen koeajalla, pyydä apua ammattiliitostasi.
Minä olen kuunnellut tuollaista 10037298729832923982323938982392 kertaa ihan pienestä lapsesta saakka.
Ei ole käynyt mielessäkään että se olisi jotenkin jotain mistä minun pitäisi tuomita toinen ihminen vialliseksi, sairaaksi ja piruksi.
Ihan normaalia suomalaista kohtelua..
Se on ihan kumma kun itse on todellakin kuunnellut koko ikänsä miten kaikki minussa on pa*kaa, huonoa, tyhmää, rumaa, väärin, ja niellut ne kaikki, yrittäen muuttua, niin sitten kun itse sanoo pienenkin kritiikin jollekin ilman pehmittely lepertely lässytystä, saa sitten kuulla olevansa ihan hirviö ihminen.
En jaksa. Haistakaa kaikki lässyttäjät ja mielensä pahoittajat pitkä pitkä pitkä pska.
Tsemppiä sulle ap. En usko että olet edes mikään hirveä ihminen, vaan työpaikkasi on täynnä mulkeroita ja selkäänpuukottajia.
Sinun ei tarvitse lässyttää, leperrellä ja sössöttää aikuisille ihmisille, vaikka oletkin nainen. Et ole vastuussa heidän yliherkistä tunteistaan.
Pyydä irtisanomisestasi kunnollinen selvitys. Se on varmasti laiton.!
Älä alistu!
Yli kuusi irtisanomista. Ei se kuule kiillottamalla muutu miksikään.
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä turpasi kiinni ja opettele käytöstavat.
Nuo taidot oppii tyhmäkin ihminen.
Käytöstavat ovat näyttelemistä. Todellinen luonne on ihan muuta.
Erit. työelämä on pääosin pelleilyä ja kusetusta. Pöntöille joutuu eniten pokkuroimaan.
Leikkimiseen menee työaikaa.
Hmm? En minä mitään näyttele kun esim. tervehdin jotain ihmistä. Tulee ihan luonnostaan mutta kai minut on sitten kasvatettu niin hyvin.
Ei puhuttu nyt mistään tervehtimisestä.
Käytätkö huutomerkkejä tai kysymysmerkkejä tarpeettomasti? Hyökkäätkö kysyjän kimppuun, että ”sun piti hoitaa se asia”?