Lue keskustelun säännöt.
opiskelijatyttären menojen kustantaminen
15.02.2021 |
Hei vanhemmat - kanssatoverit! Kuinka paljon kustannatte opiskeluikäisen lapsenne kuluja? Me on tyttären kanssa sellainen soppari, että me kustannetaan elinkustannukset, jos hän keskittyy kokopäiväisesti opiskeluihin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hän saa Kelalta opintorahan ja asumistuen ja meiltä 300-500 €/kk. Ihan pikkuisen tekee myös töitä, ehkä 100 €/kk. Mutta jos tekisi paljon töitä, eivät yliopisto-opinnot etenesi normaalivauhtia hänen tapauksessaan, terveysongelmien vuoksi.
Kuinka harvinaista tällainen on? Tuntuu että tytär ei ihan kunnolla osaa arvostaa tätä. Emme ole mitään erityisen varakkaita, mutta keskituloisia. Aina hän on ihmettelemässä, että miksi ei voida kustantaa hänelle sitä tai tuota, ja miksi nipotamme jostakin ravintolasyömisistä, joita hänelle "sattuu" pari kertaa viikossa ainakin.
Kommentit (152)
Hirveä summa, huhuh. Jos ei osaa arvostaa niin sitten piennennätte. Onko keskeinen juttu tässä nyt tuo terveysasia? Olette lellineet aina, koska tytöllä on ollut sairautta ja tehneet hänestä sivutuotteena kiittämättömän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveä summa, huhuh. Jos ei osaa arvostaa niin sitten piennennätte. Onko keskeinen juttu tässä nyt tuo terveysasia? Olette lellineet aina, koska tytöllä on ollut sairautta ja tehneet hänestä sivutuotteena kiittämättömän?
Voi olla vähän noinkin. Mutta minkäs teet - jätät tytön oman onnen nojaan? Ei olisi meille sopiva ratkaisu ollenkaan. Kyllä haluamme tukea ja auttaa, kun kerran pystymme, mutta toivoisimme kyllä enemmän arvostusta.
Ainakin jos tytär olisi halunnut mennä amikseen, mutta painostitte hänet menemään yliopistoon, on syytä maksaa kulut mukisematta. Muutenkin on aivan normaalia syödä ravintolassa pari-kolme kertaa viikossa.
Vastaan vaikka olen itse opiskelija. Isäni maksaa minulle ja siskolleni kuukausirahaa 150€ Olemme hänelle kertoneet, että ei tätä tarvita, mutta perusteluna on juuri tuo, että saa sitten opinnot ajallaan valmiiksi. Arvostan kovasti tätä isäni elettä, enkä kehtaisi koskaan pyytää lisää.
Viikoittaiset ravintola käynnit ei kyllä kuulu mielestäni teidän kustannettavaksi! Antaisin itse max. 300€/kk. Kyllä sen pitäisi riittää opiskelija elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveä summa, huhuh. Jos ei osaa arvostaa niin sitten piennennätte. Onko keskeinen juttu tässä nyt tuo terveysasia? Olette lellineet aina, koska tytöllä on ollut sairautta ja tehneet hänestä sivutuotteena kiittämättömän?
Voi olla vähän noinkin. Mutta minkäs teet - jätät tytön oman onnen nojaan? Ei olisi meille sopiva ratkaisu ollenkaan. Kyllä haluamme tukea ja auttaa, kun kerran pystymme, mutta toivoisimme kyllä enemmän arvostusta.
Miksi et vain keskustele asiasta avoimin mielin? Ei mitään saarnoja, vaan yksinkertaisesti keskustelette tilanteesta ja siitä mikä rahan arvo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen olut tyttärenne asemassa sairautta myöten.
Ei se mukava ole niinkään päin. Ahdistus siitä, että ei ole itsenäinen. Vanhemmille on tavallaan valtaa kun kerran rahoittavat. Kiusallista olla kiitollinen vaikka tietenkin olinkin.
Sitten kun hän on hassannut omat rahansa niin tekee kuten muutkin hakee töitä tai menee sossun luukulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me ollaan tuettu opiskelevien lasten elämää tarpeen mukaan. Varsinkin miehelle on hyvin tärkeää, että lapsille ei tule rahahuolia. Me ei tosin noin isolla summalla olla avustettu mitä aloittaja. Lapset ovat suhtautuneet iloisina ja kiitollisina. Enemmän me ollaan kyselty tarvitseeko ostaa vaatetta tai muuta. Valitettavasti en osaa sanoa miten tytön asennetta voisi muuttaa. Entä jos laittaisitte avun korottomaksi lainaksi ihan kirjallisesti? Kun siinä on merkitty takaisinmaksuaika, niin ehkä hän katsoisi rahan perään tarkemmin.
Tosi iso summa. Omat vanhemmat tukevat maksamalla puhelinlaskun ja netin, sekä laittavat tilille satunnaisesti 50-100e. Äiti saattaa myös pyytää mukaan ostoksille ja maksaa jotain vaatteita tms, mutta todellakaan en näitä asioita oleta tai varsinkaan vaadi. Koen että saan aika hyvin tukea vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin jos tytär olisi halunnut mennä amikseen, mutta painostitte hänet menemään yliopistoon, on syytä maksaa kulut mukisematta. Muutenkin on aivan normaalia syödä ravintolassa pari-kolme kertaa viikossa.
Hän on todellakin opiskelemassa juuri siellä minne itse halusi.
Minustakin on normaalia syödä ravintolassa muutaman kerran viikossa, sitten kun on omia tuloja ja jos omat rahat siihen riittävät.
Vierailija kirjoitti:
Tosi iso summa. Omat vanhemmat tukevat maksamalla puhelinlaskun ja netin, sekä laittavat tilille satunnaisesti 50-100e. Äiti saattaa myös pyytää mukaan ostoksille ja maksaa jotain vaatteita tms, mutta todellakaan en näitä asioita oleta tai varsinkaan vaadi. Koen että saan aika hyvin tukea vanhemmilta.
Tuo on varmasti se tavallinen kuvio. Mutta sitte pitää pystyä itse tekemään niitä töitä opintojen rinnalla. /ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva että tuette. Mutta en kyllä ymmärrä miksette voi sopia kiinteästä summasta (esim tuo 300e/kk) jonka maksatte hänelle ja hän sitten saa päättää mitä tällä summalla tekee. Jos käyttää ne ravintolaan niin se on hänen päätös sitten.
Mua ei kukaan tue nyt opiskeluaikana, mun mielestä jo 100e on iso summa lisää tukien päälle!
Jos saa rahaa aina sen mukaan mitä tarvitsee, niin eikait hän sitä osaa silloin arvostaakaan. Ei muuta kuin kiinteä summa per kuukausi ja sillä on tultava toimeen. Käyttää ne sitten ravintolaan taikka laskujen maksuun, mitä ikinä itse näkee tärkeäksi. Sitten kun hän huomaa, että ei sitä rahaa ole tuosta vain jaossa, niin muuttuu suhtautuminenkin siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveä summa, huhuh. Jos ei osaa arvostaa niin sitten piennennätte. Onko keskeinen juttu tässä nyt tuo terveysasia? Olette lellineet aina, koska tytöllä on ollut sairautta ja tehneet hänestä sivutuotteena kiittämättömän?
Voi olla vähän noinkin. Mutta minkäs teet - jätät tytön oman onnen nojaan? Ei olisi meille sopiva ratkaisu ollenkaan. Kyllä haluamme tukea ja auttaa, kun kerran pystymme, mutta toivoisimme kyllä enemmän arvostusta.
Minä olen tästä vahvasti eri mieltä, mutta olen todennäköisesti vähemmistössä. "Arvostus" on abstrakti asia ja jokainen voi vaikka halutessaan väärinkäyttää sitä. Aina voi väittää, ettei saa tarpeeksi arvostusta, vaikka saisi.
Ennen kaikkea ajattelen kuitenkin niin, että jos sanoo haluavansa auttaa, niin sitten auttaa, eikä vaadi mitään tietyntasoista arvostusta. Eli sinun pitää päättää, oletko vilpittömällä mielellä ja haluat ihan oikeasti auttaa, vai onko sinulla taka-ajatuksia ja vaatimuksia vastapalveluksista. Ole rehellinen itsellesi. Jos et pyyteettä voi auttaa, vaan vaadit jotain takaisin, niin sano se ihan suoraan.
En sano, etteikö arvostus voi olla kivaa, mutta sitä ei pidä koskaan odottaa, koska silloin se ei ole mitään aitoa arvostusta. Ovatko "kiitos äiti" -fraasit sinulle se syy, miksi autat?
Tyttären tulot on asumistuki ja opintolaina, ei ole saanu työtä, toivottavasti edes kesätyötä saa. Pärjää kyllä noillakin, mutta aina kun vieraillaan, niin maksetaan isommat ruokaostokset ja annetaan vähän käteistä. Tai viedään syömään.
Jos saa opintotuen, lainan ja asumistuen, on oikeutettu myös toimeentulotukeen. Sitä siis hakemaan. Kannattaa opettaa pärjäämään elämässä koska ette te loppuikää voi maksaa kaikkea. Auttaa voi mutta rajansa kaikella.
Maksamme opiskelijapojillemme molemmille 150e/kk ja puhelinlaskun ja netin. Ne kun tulee kätevästi samalla laskulla.
Sitten päälle käyvät kesät töissä tienaamassa.
Mulla ei vanhemmat kustantaneet mitään.
t. Opiskelija 2012-2016 ja 2019-2021
Vierailija kirjoitti:
Maksamme opiskelijapojillemme molemmille 150e/kk ja puhelinlaskun ja netin. Ne kun tulee kätevästi samalla laskulla.
Sitten päälle käyvät kesät töissä tienaamassa.
Miksi elätätte aikuisia ihmisiä? Haloo.
Sanot, että ravintolaan hän hankkii itse rahat. Ei ongelmaa.